Liian avoin mielenterveysasioista räplättäminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös seksi on normaalia ja luonnollista, ja terve seksielämä parantaa elämänlaatua. Seksistäkin pitäisi puhua enemmän ja avoimesti, myös työpaikalla. Ei se ole mikään tabu tai häpeän asia. Jos et pysty kuuntelemaan, kun työkaveri puhuu seksielämästään, olet ahdistunut ja rajoittunut, estynyt kuplassa eläjä.

Onko seksistä jotain haittaa työntekoon ja sen takia siitä pitäisi kertoa? Olen seksiaddikti enkä ehdi tekemään töitä, mutta sitten mennään sinne hoitoon. Voisihan siitäkin kertoa, että addiktin takia lähden nyt hoitoon. 

Niin ihan samalla tavalla, että olen syömihäiriöinen ja alkoholisti. Nyt lähdetään katkolle vähäksi aikaa. 

Miksi asiaa pitäisi hävetä? Sinä syöt lääkkeitä verenpaineeseen,minä masennukseen.

En heti kättelyssä sano "moi, olen Mia ja mulla on masennus" mutta en myöskään salaile asiaa.

Poistetaan tabuja. Kun kukaan ei ole 'normaali'. Vähiten se, joka pitää itseään 'terveenä'. 

Alkoholismia, syömishäiriöitä, päihde/lääkeongelmia, mt-diagnooseja vailla, tunnesäätelyhaasteita, kaltoinkohtelua, seksuaalista väkivaltaa yms. yms.

on myös ne paremmat valkokaulusperheet tai uskoivaislaumat täynnä.

Pelottaako se, että oman sukusi tausta aukeaa?

Vierailija kirjoitti:

Minua jopa lääkäri suojeli niin, että kirjoitti sairausloman iskiaksen takia (joka kyllä oikeastikin vaivasi, mutta ei varsinaisesti kokonaan työtä estänyt) koska tiesi, että pikkukaupungissa masennusdiagnoosi olisi haitannut etenemistä alalla, jossa työskentelen. Nyt olen toipunut ja olen ikikiitollinen lääkärilleni ja terapeutilleni, että kehoittivat heti, etten puhu masennuksesta muille kuin läheisille ja luotetuille. 

 

Fiksu lääkäri. Ikävää että asennevammaisten ihmisten takia nämä pysyy tabuina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua jopa lääkäri suojeli niin, että kirjoitti sairausloman iskiaksen takia (joka kyllä oikeastikin vaivasi, mutta ei varsinaisesti kokonaan työtä estänyt) koska tiesi, että pikkukaupungissa masennusdiagnoosi olisi haitannut etenemistä alalla, jossa työskentelen. Nyt olen toipunut ja olen ikikiitollinen lääkärilleni ja terapeutilleni, että kehoittivat heti, etten puhu masennuksesta muille kuin läheisille ja luotetuille. 

Siis miten tuo sairausloma tulisi edes kelleen julki muuta kuin työterveyslääkärille? Ei kai siitä masennuksesta olisi tarvinnut kellekään kertoa, mutta aika hurjaa, että lääkäri kirjoittaa ihan väärän diagnoosin. 

Mä en uskaltanut jäädä suositellulle sairaslomalle, kun lääkäri kirjoitti työpaikalle sellaisen todist

Olisin hyvin voinut viedä todistuksen, jossa sairasloman syynä mainitaan toistuva masennus. Vaikeiden elämäntapahtumien kuvaaminen työpaikalle toimitettavassa sairaslomalapussa on mielestäni lääkäriltä pohjanoteeraus. Eivät ole sellaista tietoa, jota haluaisin laajalti jakaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vain että tabu mielenterveysongelmien ympäriltä edes hieman hälvenee.

Juuri näin! 

Räplättäminen? Mieluummin kuuntelen ihmisten sairauskertomuksia kuin liian avointa omien sanojen keksimistä.

Pakko kertoa jos pakotetaan. Muuten ihmiset kohtelevat yhtä kylmästi kuin silloin kuin he mt-ongelmani aiheuttivat.

Voi kun olisikin mielenterveyden ongelma, joka ei näkyisi ulospäin. Aina joudun ensimmäiseksi uuteen työpaikkaan mennessä hiillostuksen kohteeksi, kun näytän poikkeavalta enkä jaksa samalla tavalla kuin fyysisesti/henkisesti terveet kollegat. En mielelläni käy läpi omia ongelmiani vieraiden tai tuttujenkaan kanssa, mutta vaikea olla vastaamatta, jos jatkuvasti udellaan asioista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi asiaa pitäisi hävetä? Sinä syöt lääkkeitä verenpaineeseen,minä masennukseen.

En heti kättelyssä sano "moi, olen Mia ja mulla on masennus" mutta en myöskään salaile asiaa.

Ihan samalla tavalla minä en sano, että moi olen Päivi ja mulla on verenpaineongelmia. Jossain vaiheessa voin kyllä asiasta kertoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju on täynnä esimerkkejä siitä, miksi niistä pitää puhua avoimesti ja poistaa häpeän stigmaa. Se, ketä inhottaa/ahdistaa kuulla, on itsekin terapian tarpeessa. On hyvä selvittää, että miksi toisen sairaudet ahdistaa?

Ei ahdista, todellakaan. Kiinnostaa yhtä paljon kun tietää että työkaverilla on hiivatulehdus.

Kiinnostaako sitten enemmän, kun työkaverisi jää sairauslomalle esim. työuupumuksen vuoksi ja joudut tekemään myös hänen työnsä?

Vierailija kirjoitti:

Jos ahdistaa ja inhottaa kuulla että työkaverilla on haasteita niin mene terapiaan. Voit sitten itsekkin kertoa halutessasi diagnoosin kun se ei enään ahdista niin kovasti.

Oikea muoto on enää. Jos kirjoitat enään, mä lyön sua nenään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju on täynnä esimerkkejä siitä, miksi niistä pitää puhua avoimesti ja poistaa häpeän stigmaa. Se, ketä inhottaa/ahdistaa kuulla, on itsekin terapian tarpeessa. On hyvä selvittää, että miksi toisen sairaudet ahdistaa?

No Höpsis. Kyllä rajattomuus on tässä ongelma ja se ongelma on nimen omaan potilaalla. Pitää osasta suojella itseään ja tunnistaa ihmiset kenelle olisi edes turvallista puhua. Kaikki ei niitä ole. Tiedät myös varsin hyvin, ettei työkavereiden niskaan kannata omaa jaksamistaan koko ajan kaataa. Silloin ei ole mikään ihme, että työkaveri ahdistuu. Toki hän voi ahdistua ihan siitäkin, että kertoja on rajaton, ei se ahdistus tule niinkään sairaudesta. 

Olen jäämässä vanhuuseläkkeelle, joten puhun hyvin avoimesti työpaikallani työuupuksesta johtuvasta pitkästä sairauslomastani ja unettomuudestani. Minulla on ns. mt-lääkitys, koska unilääkkeitä ei nykyään enää lääkärit määrää. Otan 1/4 tabletin, koska se riittää unettomuuteen. 

Aivan varmasti minua pidetään omituisena, mutta sille paskat nakkaan. Teen mielestäni palveluksen työkavereilleni, etteivät koskaan yritä tehdä kolmen ihmisen töitä, vaan pitävät huolta jaksamisestaan. Minä olen luultavasti uneton lopun ikääni eli sairastuin työperäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInustakin hyvä, että mielenterveysongelmat ovat ihan samanlaisia kuin muutkin sairaudet, joista kerrotaan. Miksi ei voisi kertoa mielenterveydestä ihan samalla tavalla kuin vaikka syövästä tai jalka on poikki? Miksi juuri mielenterveysongelmat pitäisi salata?

En minä ainakaan ole luunmurtumista, ihosyövistäni kertonut työpaikalla.Ei edes esimies tiedä sen enempää kuin, että mursin käteni, mutta tein etänä normaalisti töitä.

Olisi kannattanut kertoa myös työkavereille, miksi olet kokoajan etänä. Teillä on varmaan aika huono työilmapiiri?

Meillä etänä saa olla vain 2 pv viikossa, jos siitä poikkeaa, niin se herättää pahaa verta. Työkaverit ihmettelisivät, miksi ei olla tasapuolisia.

Vierailija kirjoitti:

Minua jopa lääkäri suojeli niin, että kirjoitti sairausloman iskiaksen takia (joka kyllä oikeastikin vaivasi, mutta ei varsinaisesti kokonaan työtä estänyt) koska tiesi, että pikkukaupungissa masennusdiagnoosi olisi haitannut etenemistä alalla, jossa työskentelen. Nyt olen toipunut ja olen ikikiitollinen lääkärilleni ja terapeutilleni, että kehoittivat heti, etten puhu masennuksesta muille kuin läheisille ja luotetuille. 

Tuo, jos mikä on sairasta! Huh huh. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös seksi on normaalia ja luonnollista, ja terve seksielämä parantaa elämänlaatua. Seksistäkin pitäisi puhua enemmän ja avoimesti, myös työpaikalla. Ei se ole mikään tabu tai häpeän asia. Jos et pysty kuuntelemaan, kun työkaveri puhuu seksielämästään, olet ahdistunut ja rajoittunut, estynyt kuplassa eläjä.

Onko seksistä jotain haittaa työntekoon ja sen takia siitä pitäisi kertoa? Olen seksiaddikti enkä ehdi tekemään töitä, mutta sitten mennään sinne hoitoon. Voisihan siitäkin kertoa, että addiktin takia lähden nyt hoitoon. 

No jos on esim. kuiva kausi, voi olla pinna kireällä tai ahdistaa. Ehkä joku kollega voisi olla halukas helpottamaan tilannetta, jos saisi ensinnäkin tiedon työkaverin hädästä (puutteesta). Win-win-tilanne.

Tai jos on saanut oikein hyvän panon viikonloppuna, niin sehän voi antaa lisäenergiaa ja puhtia töihin. Hyvähän siitäkin on kertoa, niin tietävät työpaikalla, miksi Annukka on niin poikkeuksellisen iloinen ja reipas. Sehän voi kannustaa muitakin panemaan enemmän ja näin lisäämään työpaikan tuottavuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju on täynnä esimerkkejä siitä, miksi niistä pitää puhua avoimesti ja poistaa häpeän stigmaa. Se, ketä inhottaa/ahdistaa kuulla, on itsekin terapian tarpeessa. On hyvä selvittää, että miksi toisen sairaudet ahdistaa?

Ei ahdista, todellakaan. Kiinnostaa yhtä paljon kun tietää että työkaverilla on hiivatulehdus.

Kiinnostaako sitten enemmän, kun työkaverisi jää sairauslomalle esim. työuupumuksen vuoksi ja joudut tekemään myös hänen työnsä?

Millaista erityiskohtelua mt-ongelmainen työkaveri vaatii? Oikeasti, en tiedä. Pitääkö tehdä oman työn lisäksi hänen työnsä ettei hae saikkua? Sen kuvan tästä saa 

Hän tarvitsee työyhteisönssä tukea, koska mt-ongemainen on yleensä ylitunnollinen ja kiltti. 

Tunnevammaiset, kylmät, ehkä menopaussihorminihoitoa saavat, laiskat työkaverinsa tunkevat hänelle helposti omiakin töitänsä.

Tällaisen kuvan sinusta saa. Vai oletko vain vähän tyhmempikin tapaus?

Vierailija kirjoitti:

Miksi nuorten normaalit mielialan vaihtelut, impulsiivisuus, kasvukipuilut yms. ovat nykyään jotain mt-ongelmia ja väkisin pitäisi saada joku sairaus diagnoosi.

Miksi nuori ei saa olla nuori vaan pitäisikö heti olla aikuinen ja käyttäytyä ihan aikuisen tavoin. Onko elämä nykyään mennyt liian vaativaksi ja pitäisi kehittyä liian nopeesti. 

Tee oma keskustelunavaus tästä aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

No eiköhän tuo liika avoimuus ole ongelma ihan kaikessa. Joka jamppa persettään, kukkaroaan, menneisyyttään, tyhmyyttään, toisten perseitä ja kukkaroja ja menneisyyksiä ja heidänkin tekemisiään avoimesti ties minkä hapatuksen tekosyyllä selvittämässä jatkuvasti. Ihan kuin ketään kiinnostaisi. Lopettaisi sen netissä veltostelunsa ja tehköön jotain oikeasti. Netti on idiooteille. Joo, kyllä on kuultu, että teitä ei kuulla. Ei siltikään kiinnosta, kun ei teillä ole mitään meriittiä. Kaikilla on ongelmia, ei vain teillä.

Totta, täysin tervettä ihmistä ei olekaan. Voisi sanoa, että kaikilla on jonkinasteisia mt-ongelmia. Toisilla ne on hoidossa ja toisilla hoitamatta.

Ne hoitamattomat tapaukset kuormittavat työyhteisöä myös. Etenkin tämän tyylinen ihminen kuin tämän avauksen tekijä.

Nuoret keksivät millä saa helpoiten eläkkeen eikä tarvitse töihin mennä. Joku kertoi että tarvitsi vain tietyn aikaa syödä nappuloita jotta sai eläkkeen.

Kahdeksan kymmenestä täyden kansaneläkkeen saajasta sai työkyvyttömyyseläkettä mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriön perusteella. Osuus on suurempi kuin muilla Kelasta työkyvyttömyyseläkettä saavilla,

Nuorten eläkeläisten määrä on kasvanut yhä useampi alle 40-vuotias saa täyttä kansaneläkettä

https://www.paivanlehti.fi/nuorten-elakelaisten-maara-on-kasvanut-yha-u…