Lue keskustelun säännöt.
Vihaan meidän koiraa.
11.01.2024 |
Raflaava otsikko, mutta ei nyt kaukanakaan totuudesta. Otettiin vajaa vuosi sitten pitkän harkinnan jälkeen koira, koko perhe aivan innoissamme odotettiin pentua ja hankittiin hirveästi tarvittavia välineitä, opiskeltiin asioita pennun koulutuksesta jnejne. Alkuun kaikki menikin ihan suht hyvin, pentu oppi sisäsiistiksi ja peruskäskyt nopeasti ja helposti. Ei rähjää remmissä tai muutenkaan, ei ole eroahdistusta ja melko hyväluontoinen tuntuu olevan kaikinpuolin.
KUITENKIN, en voi sille mitään että tunnen päivittäin ihan valtavaa raivoa tuota koiraa kohtaan. En voi sietää, kun se seuraa nenä perseessä kiinni joka paikkaan, sohvalla istuessa sen on pakko hypätä viereen ja tunkea naama kiinni omaan naamaan tai sitten vahdata ikkunasta ulos jolloin ikkunat ovat täynnä kuolajälkiä. Mitä tahansa jos unohtuu lattialle tai sopivalle korkeudelle pöydille/tasoille niin tuo varastaa ja syö sen pilalle. Kuinkakohan monet hanskat, sukat ja kengät se on jo tuhonnut, en pysy laskuissa. Suihkun jälkeen kun pyyhe päällä kävelen kylpyhuoneesta makuuhuoneeseen pukemaan, se hyökkää jostain kulman takaa ja tulee lipomaan märkiä jalkoja (hyi). Sohvat ovat pilalla, koska koira on painanut selkänojan tyynyt ihan lyttyyn ja purrut kankaan puhki useammasta kohdasta. Vieraita kun tulee, koira villiintyy ja hyppii päälle ja sama nenä perseeseen pakkomielle toistuu. Lyhyesti, mitä tahansa tässä talossa yrittääkään tehdä, koira tekee siitä 100x vaikeampaa ja paskempaa.
En osannut odottaa että elämä koiran kanssa olisi näin hirveää. Lapset ja mies ovat kiintyneitä koiraan, joten luopuminen olisi vaikeaa. Jos saisin itse päättää koira lähtisi samantien. Miten voisin oppia sietämään tätä elämää koiran kanssa? Välillä haluaisin vain itkeä, koska tuntuu että kaikki on pilalla tuon takia.
Kommentit (301)
Nämä kommentit, että ap ei ansaitse koiraa... hohhoijaa. Joillekin koiraihmisille se koira on jollain ihme jalustalla. Eiköhän se oo kaikkien etu, jos koira saa kodin, jossa sitä jaksetaan paremmin. Tässä hankinta on tehty harkiten, mutta arki koiran kanssa silti yllättänyt. On paljon koteja, joihin otetaan ilolla aikuinen, peruskoulutettu koira. win-win
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koiraihminen mutta vaimoni on. Kompromisseja pitää tehdä parisuhteissa eli meillä on ollut koiria. Viimeisin oli tosi rasittava mutta vaimolle äärimmäisen rakas. Ei siinä auttanut kuin jaksaa enkä olisi ikinä halunnut että koira joudutaan lopettamaan vaikka jokainen tietää että ennemmin tai myöhemmin niin käy. En koiran vaan vaimon vuoksi.
Sen verran AP:lle tiedoksi että jos koira viluttaa alusta asti niin siihen ei totu. Se pikemminkin viluttaa vuosi vuodelta enemmän.
Aivan totta, vuosi vuodelta enemmän!
T. Nainen, perheessä koira 8 v toivottavasti ei kauaa enää..
Täällä on useampi kirjoittaja joka mouhaa siitä että emme ansaitse koiraa koska emme halua kouhkata niistä ja järjestää koko elämäämme niiden mukaan. Jos koiraihmiset olisivat loogisia niin heidän mukaansa nimenomaan ansaitsisimme koiran rangaistukseksi siitä että emme niitä jumaloi.
Hei,
Kuulostaa vähän pahalta millaisia viestejä olet saanut. Lyttääviä ja syyllistäviä. Minulla ei koskaan ole ollut koiraa. Ja aivan sama asia kuin tämä: vaikka lukisi kaikki maailman opukset ja valmistautuisi äärimmilleen ennen oman lapsen hankintaa/saamista, niin monet tukevat yllättymään silti. Jopa kokemaan negatiivisia tunteita omaa lasta kohtaan. Voi masentua jne jne. Se on aivan normaalia.
Tuli mieleen tässä ruuhkavuosissa itsekin, että onko syy itsessään suoraan se koira vai se, että sinuun takerrutaan, vaaditaan ja halutaan koko ajan jotakin, omaan tilaan tullaan pyytämään ja olemaan toisia varten. Että elämä ja arki on ns epätasapainossa oman ajan suhteen.
Vaikutat välittävältä ihmiseltä, jota harmittaa itsekin omat tunteet. Pyysit apua täältä ja sait aika paljon kakkakikkareita niskaan. Se ei ole kiva.
Ei olisi kyllä kantsinut opettaa koiraa sohvalle. No ehkä oppii siitä vielä pois. Ostakaa sille oma peti.
Aloituksessa tuli esiin just mitä en ymmärrä että miksi ihmiset tykkää niin paljon koirista. Yök. En ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Oi jumpe. Tyhmyys on jtn ihan muuta. Vaikka sitä ettei näe mustan ja valkoisen ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Hei mulla on vähän hullu idea... mitäs jos kokeilisit kouluttaa sitä lisää? Vaikka opettaa että sukkia ei syödä ja käyttäytymään rauhallisesti kun vieraita tulee.
Koiralla on selvästi ravitsemisessa puutostila. Jotain mitä s tarvii, mutta ei saa. Siksi saavat sukatm hanskat jne kyytia. Kannatta ruokia koiraa monipuolisemmin, että kasvaba olento saa kaikki tarvitsemadi aineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyyppiesimerkki ihmisestä, joka on ottanut koiran tajuamatta lainkaan, että elävä olento ei ole koriste-esine. Mitä sitten kuvittelit koiran tekevän? Istuvan hiljaa paikallaan ja olevan kiva asuste somekuviin?
Mitä ihmettä olette pitkään sitten harkinneet? Ettei ainakaan realiteetteja. Koiraparka vielä uskollisesti seuraa sinua joka paikkaan luullen, että olet uskollisuuden arvoinen. Pakko sanoa, että teidän perheestä sinä vaikutat olevan se, joka ei kuulu joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa tuli esiin just mitä en ymmärrä että miksi ihmiset tykkää niin paljon koirista. Yök. En ymmärrä.
Sanotaan niin, että jos vertaa uskollista koiraa ja empatiakyvytöntä lumihiutaletta, niin koira voittaa 1000-0. Siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en liiemmin pidä koirista, en huoli meille. Ikinä en mitään pahaa tekisi eläimelle missään nimessä. Kyllä vähän pelkään koiria myös.
Mutta sinä halusit myös koiraa, mitä jos keskityt niihin mielikuviin mitä sinulla oli? Mistä ajattelit pitäväsi koiran kanssa? Ja tee niitä mukavia juttuja, niin ehkä saa sellaisen positiivisen mielen itselle. Jos mies ja lapsi hetkeksi ottaisi päävastuun. Koira on vielä nuori ja voi oppia. Kuulostaa kivalta ja säyseältä, ettei hän esim. räyhää hihnassa. Jos tämä on vaan sellainen vaikea vaihe ennen kuin koittaa hyvät ajat.
No ensinnäkin mä en oo eläinrakas luonnostaan, ollenkaan. Pidän kyllä eläimistä ja niitä tulee kohdella hyvin, oon vegaani ym. Mutta kotiin olisin ottanut korkeintaan kissan, meille tuli koira. En voi rehellisesti sanoa että olisin koirasta koskaan pitänyt, sillä on onneksi toinen perheenjäsen varsinaisena omistajanaan joka hellii sitä. Koira ärsyttää kaikin tavoin, haukkuminen, juokseminen, haju, vaivannäkö huolenpidon eteen. Koira aistii tän kyllä, ei esimerkiksi koskaan tule multa hakemaan rapsutuksia vaan on oppinut että mun huomion saa vain perushuolenpidon suhteen, vettä, ruokaa, hätätapaukset ym ja koira kunnioittaa sitä esim tottelee mua hyvin. En tietenkään koskaan ole satuttanut, huutanut tms koiralle, mutta en myöskään pakottanut itseäni tykkäämään, silittelemään tms ja tiedän että toiset perheenjäsenet ovat koiralle tärkeämpiä, kuten ovat mullekin. Tavallaan oon oppinut elämään koiran kanssa kuin rasittavan pikkuveljen tms kanssa, että ehken nyt erityisesti välitä sen kanssa samassa paikassa asumisesta, mutta on siitä oppinut vuosien varrella välittämään niin että jos vaikka sairastuisi niin huolestuisin tai surisin jos kuolisi. Eli sinuna odottaisin vielä, kouluttaisin koiraa noista tavaroiden syömisestä ja vieraiden päälle hyppimisestä ja seuraamisesta pois, voi olla että ajan kanssa ja kun jaksaa kouluttaa opit myös asumaan sen kanssa vaikket koskaan erityisesti tykkäisikään niin jos perheessä joku toinen tykkää niin voi se lähteä sujumaan tuosta vielä. Koiraihmiset varmaan lyttää tän mut oon vaan rehellinen ja meillä on onnellinen koira mun ärsytyksistä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaat itseäsi, koska et osaa opettaa sitä kauniisti kauniille tavoille. Olet epäonnistunut ja siksi ulkoistat vihan itsesi koiraa kohtaan. Ok, olet vasta-alkaja ja tarvitset neuvoja. Tilaa kouluttaja kotiin ja pyydä neuvoja siihen, miten koiran saa käyttäytymään paremmin (lopettaa ruoan varastelun ja järsimisen). Hellyyden osoituksille ja läheisyyden kaipuulle on ilkeää tehdä mitään. Koirakin kaipaa läheisyyttä laumansa kanssa.
Taitaa olla siellä hihnan päässä enemmän vikaa, valitettavasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä otin myös kymmenisen vuotta pitkän harkinnan jälkeen perheeseen koiran, ihanan kultisennoutajanpennun.
Rakastin sitä koiraa mutta en pitänyt siitä, jos kukaan tätä ymmärtää.Ne kävelylenkit, oli sää mikä hyvänsä. Eläinlääkärilaskut, ei hetkeäkään omaa rauhaa, jatkuva syyllisyydentunto siitä etten viettänyt aikaa koiran kanssa. Turkin harjaus, sotku, kalliit ruoat, se vinkuminen ja itku aina kun lähdin johonkin. Jne jne.
Koira oli meillä kuusi vuotta ja sitten tein parhaan päätöksen sekä meille että koiralle: annoin sen ystäväperheeseen jolla oli aikaa, rakkautta, tonttia ja pitkäaikainen haave omistaa noutaja.Ja kyllä, lapseni olivat surullisia asiasta ensin. Mutta he näkevät koiraa aina kun haluavat (nykyisin ei juuri enää ollenkaan, alussa enemmän)
En kadu päätöstä enkä ikävöi koiraa, vaikkakin itseäni syytän siitä että tein väärän päätöksen kun koiran ha
Teit vastuullisen päätöksen ja annoit koiran hyvään, rakastavaan kotiin. Minusta myös se on rakkautta, olet ajatellut koiran parasta. Pahinta on ihmiset jotka koiran hankkivat ja sitten eivät hoida tai jopa kaltoinkohtelevat.
Vaikuttaa vähän siltä, että koulutus kotona (sisätiloissa) on jäänyt osittain kesken tai tekemättä kokonaan.
Tämäkin keskustelu vahvistaa että suuri osa koiraihmisistä on aivan sekaisin. Ei ihme että maa on täynnä sietämättömiä rakkeja. Huima ero kun vertaa vaikka koiriin saksalaisella kielialueella.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten tyhmyydellä ei ole rajaa! 😆😆 Joillekin tulee edelleen yllätyksenä, että koiraa seuraa ja tunkee syliin jne jne. Olisiko kannattanut hankkia vaikka etana? Aijoo, sekin voi ärsyttää. Onko sun päässä pelkkää ilmaa ollut koiraa hankkiessa? Onko? Pitäisikö jonkun tehdä susta ilmoitus eläinsuojeluun kun kuulostaa siltä, ettei koiralla ole siellä turvallista.
Ilkeä kommentti. Ei ole tarpeen kirjoitella tommosia kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Tyyppiesimerkki ihmisestä, joka on ottanut koiran tajuamatta lainkaan, että elävä olento ei ole koriste-esine. Mitä sitten kuvittelit koiran tekevän? Istuvan hiljaa paikallaan ja olevan kiva asuste somekuviin?
Mitä ihmettä olette pitkään sitten harkinneet? Ettei ainakaan realiteetteja. Koiraparka vielä uskollisesti seuraa sinua joka paikkaan luullen, että olet uskollisuuden arvoinen. Pakko sanoa, että teidän perheestä sinä vaikutat olevan se, joka ei kuulu joukkoon.
Mene hoitoon. Miten voit laukoa edes nimettömänä tuollaista p*skaa, että äiti ei kuulu omaan perheeseensä, koska ei jaksa koiraa?
Vierailija kirjoitti:
Tyyppiesimerkki ihmisestä, joka on ottanut koiran tajuamatta lainkaan, että elävä olento ei ole koriste-esine. Mitä sitten kuvittelit koiran tekevän? Istuvan hiljaa paikallaan ja olevan kiva asuste somekuviin?
Mitä ihmettä olette pitkään sitten harkinneet? Ettei ainakaan realiteetteja. Koiraparka vielä uskollisesti seuraa sinua joka paikkaan luullen, että olet uskollisuuden arvoinen. Pakko sanoa, että teidän perheestä sinä vaikutat olevan se, joka ei kuulu joukkoon.
Tyhmyys vaan lisääntyy Suomessa. Ymmärrän joltain 5-vuotiaalta tällaisen, mutta että aikuinen ihminen. Koirien peruskäytös pitäisi olla jo kaikkien tiedossa....
Ette sitten kuitenkaan harkinneet riittävän kauaa ettekä ottaneet selvää koiran käyttäytymisestä. Monet noista tavoista voi opettaa pois ja koirahan on vielä pentu.
Mutta järkevin ehdotus täällä on ollut, että yhteys kasvattajaan ja palautus tai sitten uuden kodin hakeminen koiralle, te ette sitä antsaitse. Olisi kannattanut perehtyä asiaan jo aiemmin.