Teini puhuu jo paremmin englantia kuin suomea

Sanotaan, että nuoret suomalaiset osaavat hyvin englantia. Osaavatko todella? Miksi sitten useimmat urheilijat mongertavat melkoisen surkeasti englantia, kun vertaa esim. ruotsalaisten tai norjalaisten kielitaitoon. Joo, joo, norja ja ruotsi ovat englannin sukukieliä, mutta ei selitä kaikkea. Osa entisen itäblokinkin maista tulevista nuorista urheilijoista puhuu varsin sujuvaa englantia. Olen monesti itsekseni miettinyt, miksei urheilijoille järjestetä kielikursseja, jotta oppivat muutakin kuin hiljoo ja kovvoo, suomee ja savvoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä suomalaisteinien englannintaitojen dissausta. Olen asunut 10 vuotta Britanniassa, ja kaikenlaista puhujaa on tullut vastaan. En ole vielä koskaan tavannut yhtäkään natiivia, joka olisi  halveerannut ihmistä joka tekee kielioppimokan, tai jonka kielitaidossa olisi parantamisen varaa. Mikäli joku tällaiseen todella jossain syyllistyy, on hän huonokäytöksinen moukka. 

 Olen tavannut  lukuisia englantia äidinkielenään puhuvia henkilöitä, joiden kielioppi tai oikeinkirjoitus ovat olleet suorastaan kammottavalla tasolla. Juuri tuossa lukaisin brittityökaverin lähettämän viestin, jossa ei ole juuri lainkaan pilkkuja, ja jossa näyttäisi olevan myös muutama väärinkirjoitettu verbi. 

Oman kokemukseni perusteella sanoisin suomalaisten kielitaidon olevan keskimäärin varsin hyvällä tolalla. Paremminkin ongelma tuntuu olevan siinä, että suomalaiset ovat usein

Täällä ei olisi kyllä millään tavalla korrektia käytöstä alkaa korjata vaikkapa englantia toisena kielenä puhuvan työkaverin kielioppivirheitä kommunikaatiotilanteessa.  Kyllä sitä pidettäisiin äärimmäisen epäkohteliaana. Ei ole työkaverin asia opettaa kieltä kollegalle. 

Asiaan puututaan siinä tilanteessa, jos kielitaidon taso haittaa työtehtävistä suoriutumista tai konflikteja. Ja tässäkin tapauksessa asia tulee hoitaa hienotunteisesti, sillä kyseessä on monelle herkkä asia. Virallisemman viestin tai julkaisun ollessa kyseessä on toki aiheellista tarkastuttaa sen oikeellisuus ennen toimittamista eteenpäin, mutta näissä asioissa myös englantia äidinkielenään puhuvat pyytävät usein toista silmäparia avuksi. 

 

Huono kieliopin ja oikeinkirjoituksen hallinta ei ole vain heikosti koulutettujen ja yhteiskunnan alimpia luokkiin kuuluvien ongelma, vaan olen tavannut mm. työssäni runsaasti yliopistotutkinnon suorittaneita keskiluokkaisia ihmisiä, jotka tekevät kirjoittaessaan paljon virheitä. Herää tietysti kysymys miten he ovat voineet selvitä opinnoistaan näin heikolla osaamisella. 



63

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä suomalaisteinien englannintaitojen dissausta. Olen asunut 10 vuotta Britanniassa, ja kaikenlaista puhujaa on tullut vastaan. En ole vielä koskaan tavannut yhtäkään natiivia, joka olisi  halveerannut ihmistä joka tekee kielioppimokan, tai jonka kielitaidossa olisi parantamisen varaa. Mikäli joku tällaiseen todella jossain syyllistyy, on hän huonokäytöksinen moukka. 

 Olen tavannut  lukuisia englantia äidinkielenään puhuvia henkilöitä, joiden kielioppi tai oikeinkirjoitus ovat olleet suorastaan kammottavalla tasolla. Juuri tuossa lukaisin brittityökaverin lähettämän viestin, jossa ei ole juuri lainkaan pilkkuja, ja jossa näyttäisi olevan myös muutama väärinkirjoitettu verbi. 

Oman kokemukseni perusteella sanoisin suomalaisten kielitaidon olevan keskimäärin varsin hyvällä tolalla. Paremminkin ongelma tuntuu olevan siinä, että suomalaiset ovat usein ujoja käyttämään osaamiaan kieliä. On hienoa,

Jos joku tekee virheen, niin tottakai sitä korjataan. Se on ainoa tapa oppia.

Tietänet, että huono äidinkielentaito tuomitsee britin alempaan sosiaaliluokkaan. Ihmiset arvottavat sinut sillä sekunnilla kun avaat suusi. Siksi suurin mahdollinen palvelus on huomauttaa virheistä koska se auttaa ihmisiä oppimaan. 

Opettelu ja harjoittelu kannattaa, mutta sen suurin este on se, jos kuvittelee osaavansa silloin kuin ei osaa. Se on moukkamaista ja sen mahdollistaminen vielä moukkamaisempaa.

Mutta kukin taaplaa tavallaan. Suomessa vain alkaa olla merkittävä ongelma se, että osa nuorista ei osaa enää lukea tai kirjoittaa kunnolla eikä ymmärrä lukemaansa. Se on ihan merkittävä haitta heille elämässään. Pisa-tulokset ovat romahtaneet.

Joten kannattaisi varmaan seurata mitä Suomessa tapahtuu jotta kykenisi ymmärtämään keskustelua ja sen kontekstia. Se, että Iso-Britanniassa köyhät, huonosti koulutetut alaluokkaiset ihmiset eivät osaa omaa äidinkieltään ei ole mikään peruste sille, että suomalaisten ei enää pitäisi osata mitään kieltä myöskään.

Täällä ei olisi kyllä millään tavalla korrektia käytöstä alkaa korjata vaikkapa englantia toisena kielenä puhuvan työkaverin kielioppivirheitä kommunikaatiotilanteessa.  Kyllä sitä pidettäisiin äärimmäisen epäkohteliaana. Ei ole työkaverin asia kouluttaa kollegaa tai tiimiläistä kieliasioissa.

Asiaan puututaan siinä tilanteessa, jos kielitaidon taso haittaa työtehtävistä suoriutumista tai konflikteja. Ja tässäkin tapauksessa asia tulee hoitaa hienotunteisesti, sillä kyseessä on monelle herkkä asia. Virallisemman viestin tai julkaisun ollessa kyseessä on toki aiheellista tarkastuttaa sen oikeellisuus ennen toimittamista eteenpäin, mutta näissä asioissa myös englantia äidinkielenään puhuvat pyytävät usein toista silmäparia avuksi. 

 

Huono kieliopin ja oikeinkirjoituksen hallinta ei ole vain heikosti koulutettujen ja yhteiskunnan alimpia luokkiin kuuluvien ongelma, vaan olen tavannut mm. työssäni runsaasti yliopistotutkinnon suorittaneita keskiluokkaisia ihmisiä, jotka tekevät kirjoittaessaan paljon virheitä. Herää tietysti kysymys miten he ovat voineet selvitä opinnoistaan näin heikolla osaamisella. 

63

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan, että nuoret suomalaiset osaavat hyvin englantia. Osaavatko todella? Miksi sitten useimmat urheilijat mongertavat melkoisen surkeasti englantia, kun vertaa esim. ruotsalaisten tai norjalaisten kielitaitoon. Joo, joo, norja ja ruotsi ovat englannin sukukieliä, mutta ei selitä kaikkea. Osa entisen itäblokinkin maista tulevista nuorista urheilijoista puhuu varsin sujuvaa englantia. Olen monesti itsekseni miettinyt, miksei urheilijoille järjestetä kielikursseja, jotta oppivat muutakin kuin hiljoo ja kovvoo, suomee ja savvoo.

No, juurihan oli uutisissa iso juttu siitä että studiomuusikko soittaa sähköuruillaan urheilijoiden tuottamat äänet. Se selittänee aika paljon tästä kokonaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kaverit ovat netissä brittejä ja puhe on nopeaa eikä sanoja tarvitse hakea, toisin kuin suomen kielessä välillä.

Ihan varmasti. Oma lapsi puhuu swahilia 600 sanaa minuutissa. Kaikki kaverit bantuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ylpeyden aihe olla puolikielinen. On ihmisiä, jotka osaavat erinomaisesti sekä suomea että englantia.

Minä olen just semmonen. Lisäksi vielä saksaa natiivisti ja italiaa hyvin. Kaikilla kielillä luen kirjoja ja keskustelen mutten rupea itseäni kehumaan sen takia. Olen asunut ulkomailla muutamassa maassa yht. 50 vuotta jo. 

Et sitten kuitenkaan osaa suomea tarpeeksi hyvin tietääksesi, että "natiivisti" on todella huonoa kieltä. Se on suomeksi "äidinkielen tasoisesti".

Vierailija kirjoitti:

Joskus kun lapsen on vaikea löytää oikea sana, kysyn mikä se on englanniksi ja vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä.

Mistä se tietää mitä sanaa hakea, kun se ei tiedä sitä suomeksi? Täällä on sumeaa jengiä.

No ei helvetissä puhu. Jos puhuu, niin häpeäisitte. Sinä ja lapsesi.

Oma lapsi olisi ottanut kolmannella luokalla sekä pitkän englannin että ruotsin, jos olisi ollut mahdollista. Olemme kotona puhuneet ruotsia myös aina, sillä olen pitänyt kielestä koko ikäni. Englantia myös opetusmielessä lapsen kanssa käytetty aivan sujuvasti ja yhtä luonnollisesti kuin suomea (tai ruotsiakin). Hän sitten tentti yläasteelle mennessään kesällä englannin luokilta 3-6 ja yläasteen alettua luokilta 7-9. Täten hän pääsi aloittamaan jo seiskalla kauan odottamansa ranskan vanhempien oppilaiden kanssa ruotsin tuntiensa paikalla ja kasilla aloitti sitten saksan, jota hän ranskan lailla jatkoi lukiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muutamankin kerran saanut törkyä niskaani kun olen täällä omista englantia puhuvista teineistä/lapsistani kertonut.

Kannattaa yrittää vääntää sille teinille rautalangasta, että suomen osaaminen on etu, ei taakka. Vaikka se oma kieli onkin englanti, niin Suomessa joutuu edelleen toimimaan suomen kielellä.

Jos teini on Suomessa syntynyt, suomalaisille vanhemmille, Suomessa käy koulua ja Suomessa asuu, ei se oma kieli ole koskaan englanti ja sen kuulee. Yleensä sillä mongerruksella ei ole mitään tekemistä englannin kanssa. 

No, britit ovat heidän puheestaan sitä mieltä, että ovat kotoisin USAsta. Jenkit taas sanovat, että ovat brittejä. Että joo, huomaavat, etteivät ole paikallisia, mu

"Et ole koskaan kuullut siitä, että Brittein saarilla puhutaan hyvin monenlaista englantia? Tai montako murretta on USA:n englannissa? Koska kalifornialaiset ja new yorkkilaiset puhuvat hyvin eri tavoin, tai sitten syvän etelän englanti... Eli heistä kukaan ei siis puhu englantia loppujen lopuksi?"

Et selvästikään tunne englanninkielistä maailmaa ollenkaan. Jokainen englantia äidinkielenään puhuva tunnistaa, onko joku kotoisin Iso-Britanniasta (sekä mistä sieltä ja mistä sosiaaliluokasta), Australiasta, Yhdysvalloista (sekä mistä sieltä) tai Kanadasta. Jos henkilö oikeasti puhuu tietyn paikan aksentilla, sen tunnistavat kaikki ja se ei vaihtele. Kukaan ei sekoita niitä vaan henkilön puhetapa ja kirjoitustapa on heti tunnistettavissa ympäri maailman (esimerkiksi brittienglannin ja amerikanenglannin kielioppi on merkittävästi erilainen, joten jokanen tunnistaa kumpaa henkilö käyttää).

Joten se, että kukaan englantia puhuva ei osaa paikantaa sitä, millä tavalla lapsesi puhuvat englantia vaan kaikki pitävät sitä omituisen murteellisena mutta se ei kuulosta miltään olemassaolevalta englannin versiolta, tarkoittaa sitä, että lapsesi vain puhuvat omituisesti ja murteellisesti englantia. Jos he puhuisivat englantia kuin äidinkieltään, he puhuisivat jonkin tietyn paikan ja sosiaalitaustan  ja koulutustaustan mukaista englantia (kyllä, kaikki nämä kuuluvat välittömästi henkilön puheesta ja näkyvät kirjoitetussa tekstissä) jonka kaikki tunnistaisivat kuuluvan tiettyyn paikkaan ja sosiaaliluokkaan ja koulutustaustaan.

Joten ergo, he eivät puhu englantia kuin äidinkieltään koska heidän tapansa puhua ei kuulu mihinkään eikä muistuta kenenkään äidinkielenään englantia puhuvan puhetta koska kukaan ei tunnista sitä. Jos henkilö oikeasti puhuu mitä tahansa Iso-Britanniassa käytettyä puhetapaa tai mitä tahansa Yhdysvalloissa käytettyä puhetapaa, ei kukaan kummassakaan maassa erehdy siitä tai ole siitä epätietoinen. Ei ole mahdollista kuulostaa samaan aikaan britiltä ja amerikkalaiselta, kuten väität lastesi tekevän.

Ihan turha tästä on kinata kun et selvästi tiedä asiasta yhtään mitään. Voit toki jatkaa kuvitelmissasi mutta hölmöä se on valehdella itselleen ja lapsilleen että heidän ensisijainen äidinkielensä olisi englanti. Mutta kuten sanottu, jokainenhan voi vapaasti kuvitella ihan mitä haluaa. Tosin se, ettet edes tiennyt mitä termit kuten British English, American English, Australian English tarkoittavat, kertonee kaiken tarvittavan.

11-v paras kieli on englanti, toinen ruotsi ja heikoin on suomi. Lukee englanniksi kirjat. Opettaja sanoi jo monta vuotta sitten että kannattaisi lukea suomenkielisiä kirjoja. Koulukieli on ruotsi. En näe tässä mitään ongelmaa. Voi mennä opiskelemaan millä vain näistä kolmesta kielestä. Nelosella uusi opettaja luuli että perheemme on asunut amerikassa. On tosi kiinnostunut kielistä ollut aina ja itsekseen opiskellut mm. saksaa. On helpompaa kun on ruotsi ja englanti pohjalla. Ehdottomasti kielitaito on rikkaus. Suomea suomessa oppii kavereidenkin kautta vaikka koulukieli on muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla ihan tottakin. Minun aikuinen lapsi puhuu ja ymmärtää paremmin englantia. Lukee myös mielumin kirjoja jotka ovat kirjoitettu englanniksi.

Tuo ei taida olla suuri saavutus että lapsesi ei osaa suomea kuten sinäkään et osaa.

"Minun aikuinen lapsi"????

"Mielumin"????

Onko täällä jotkut keskenkasvuisten kokoontumisajot, kun teitä nälväilijöitä on niin paljon liikkeellä Luulette, että ilkeys on joku  fiksuuden merkki? Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä suomalaisteinien englannintaitojen dissausta. Olen asunut 10 vuotta Britanniassa, ja kaikenlaista puhujaa on tullut vastaan. En ole vielä koskaan tavannut yhtäkään natiivia, joka olisi  halveerannut ihmistä joka tekee kielioppimokan, tai jonka kielitaidossa olisi parantamisen varaa. Mikäli joku tällaiseen todella jossain syyllistyy, on hän huonokäytöksinen moukka. 

 Olen tavannut  lukuisia englantia äidinkielenään puhuvia henkilöitä, joiden kielioppi tai oikeinkirjoitus ovat olleet suorastaan kammottavalla tasolla. Juuri tuossa lukaisin brittityökaverin lähettämän viestin, jossa ei ole juuri lainkaan pilkkuja, ja jossa näyttäisi olevan myös muutama väärinkirjoitettu verbi. 

Oman kokemukseni perusteella sanoisin suomalaisten kielitaidon olevan keskimäärin varsin hyvällä tolalla. Paremminkin ongelm

"Huono kieliopin ja oikeinkirjoituksen hallinta ei ole vain heikosti koulutettujen ja yhteiskunnan alimpia luokkiin kuuluvien ongelma"

Kyllä se vahvasti korreloi. Harvoinpa kuulet esimerkiksi yläluokan yksityiskoulut ja sitten Oxfordin tai Cambridgen käyneen puhuvan - tai luet hänen kirjoittavan - huonoa englantia.

Ja kyllä vaativammissa työpaikoissa ihan kansainvälisestikin, silloin kun käytetään englantia, kiinnitetään kielen oikeellisuuteen huomiota. Silloin kun dokumentti on julkinen, huomautetaan hienotunteisesti sen mahdollisista kirjoitusvirheistä jottei henkilö nolaa itseään ja jotta yrityksen viestintä pysyisi tarkkana ja laadukkaana. Ihan samoin toimitaan muidenkin kielten kanssa samanlaisissa yhteyksissä. Epävirallisempi viestintä, kuten digitaalinen viestintä, on toki haastavampi juttu hienotunteisuuden takia mutta kyllä siitäkin huomautetaan, samoista syistä kuin dokumenteissa.

Toki työpaikoissa ja niiden vaatimuksissa on eroja. Mutta useissa englanninkielisissä maissa kyllä ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat, erittäin korkeasti koulutetut ihmiset kyllä korjailevat aivan tavallisessa arjessakin toistensa kielenkäyttöä, se tulee ihan automaattisesti. Toki tässäkin on eroja yhteiskuntaluokkien ja koulutustasojen välillä.

Ei, kieltä ei tarvitse osata täydellisesti voidakseen käyttää sitä. Mutta hyvä ei ole myöskään suuntaus joidenkin nykynuorten parissa, jossa erehdytään luulemaan somesta kopioitua nettislangia kielen osaamiseksi. 

Semmoinen humblebrag tähän iltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kaverit ovat netissä brittejä ja puhe on nopeaa eikä sanoja tarvitse hakea, toisin kuin suomen kielessä välillä.

Ihan varmasti. Oma lapsi puhuu swahilia 600 sanaa minuutissa. Kaikki kaverit bantuja.

Meillä lapsi puhuu sujuvasti ayapanecoa. Harmi vain että harjoituskaverit ovat vähän vähissä kun ne 15 puhujaa eivät viitsi kaikki olla netissä. Mutta lapsi silti on ihan itsekseen oppinut sen aivan sujuvasti. 

Nyt iltapalalla opetteli heprean, se on sen uusi äidinkieli. Huomenna saattaa opetella arabian uudeksi äidinkielekseen paitsi jos valitsee japanin.

Mutta kaikkia puhuu äidinkielenään. Kukaan ei tosin tunnista mitä kieltä puhuu mutta se johtuu vain siitä, että puhuu niitä kaikkia niin sujuvasti ja nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kaverit ovat netissä brittejä ja puhe on nopeaa eikä sanoja tarvitse hakea, toisin kuin suomen kielessä välillä.

Ihan varmasti. Oma lapsi puhuu swahilia 600 sanaa minuutissa. Kaikki kaverit bantuja.

Meillä lapsi puhuu sujuvasti ayapanecoa. Harmi vain että harjoituskaverit ovat vähän vähissä kun ne 15 puhujaa eivät viitsi kaikki olla netissä. Mutta lapsi silti on ihan itsekseen oppinut sen aivan sujuvasti. 

Nyt iltapalalla opetteli heprean, se on sen uusi äidinkieli. Huomenna saattaa opetella arabian uudeksi äidinkielekseen paitsi jos valitsee japanin.

Mutta kaikkia puhuu äidinkielenään. Kukaan ei tosin tunnista mitä kieltä puhuu mutta se johtuu vain siitä, että puhuu niitä kaikkia niin sujuvasti ja nopeasti.

Vähän nämä 10 uutta åidinkieltä haittaavat arkea kun lapsi ei enää osaa suomea, mutta paljon ja nopeasti se puhuu noita kymmentä uutta äidinkieltään niin on se hienoa vaikka kukaan ei sitä ymmärräkään. Aterioilla sitten vain viittomalla antaa ymmärtää mitä haluaa. Opettaja on tästä puhumattomuudesta vähän huomauttanut, mutta ollaan vain sanottu sille, että Jonne-Mirkun äidinkieli on nyt hepreajapanikiinaenglantibantuarabiauguuriayapanesco ja opettaja on vain kateellinen kun ei itse osaa sitä. Joten siksi ei haittaa vaikka Jonne-Mirkku ei enää puhu vaan pelkästään viittoo.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi olisi ottanut kolmannella luokalla sekä pitkän englannin että ruotsin, jos olisi ollut mahdollista. Olemme kotona puhuneet ruotsia myös aina, sillä olen pitänyt kielestä koko ikäni. Englantia myös opetusmielessä lapsen kanssa käytetty aivan sujuvasti ja yhtä luonnollisesti kuin suomea (tai ruotsiakin). Hän sitten tentti yläasteelle mennessään kesällä englannin luokilta 3-6 ja yläasteen alettua luokilta 7-9. Täten hän pääsi aloittamaan jo seiskalla kauan odottamansa ranskan vanhempien oppilaiden kanssa ruotsin tuntiensa paikalla ja kasilla aloitti sitten saksan, jota hän ranskan lailla jatkoi lukiossa.

Kumpi sun äidinkieli siis on, ruotsi vai englanti? Vai puhutko lapsellesi kieltä, jota et itse osaa kunnolla? On kyllä tosiaan sumeaa jengiä täällä. Ja miksi se tentti ala-asteen englannin vasta seiskaluokalle mennessään? Ja tuosta olet ylpeä, että lapsesi oppi kolmosluokan jutut vasta seiskalle mennessään?

Tämä on kyllä koomisin keskustelu koskaan, niin hullu se on!

Ja sinä osaat englantia niin hyvin, että ymmärrät kuinka hyvin teini puhuu englantia? 

Vierailija kirjoitti:

11-v paras kieli on englanti, toinen ruotsi ja heikoin on suomi. Lukee englanniksi kirjat. Opettaja sanoi jo monta vuotta sitten että kannattaisi lukea suomenkielisiä kirjoja. Koulukieli on ruotsi. En näe tässä mitään ongelmaa. Voi mennä opiskelemaan millä vain näistä kolmesta kielestä. Nelosella uusi opettaja luuli että perheemme on asunut amerikassa. On tosi kiinnostunut kielistä ollut aina ja itsekseen opiskellut mm. saksaa. On helpompaa kun on ruotsi ja englanti pohjalla. Ehdottomasti kielitaito on rikkaus. Suomea suomessa oppii kavereidenkin kautta vaikka koulukieli on muu.

Lapsiraukka, ei osaa äidinkieltään. Eipä kyllä mistään lahjakkuudesta kielissä tuo kerro.