Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko " tukahduttava aiti" , kun en ala totuttaa 3v9kk poikaani viettamaan pidempia aikoja mummolassa ilman vanhempiaan? Mummon mielesta olen.
08.01.2007 |
Tilanne on seuraava. Meillä on 3 lasta, 3v9kk poika, 1½v ja uusi vauva. No, lastemme mummon eli mieheni äidin sekä hänen miesystävänsä (asuvat n. 150km päässä meistä) mielestä vanhimman poikamme olisi aika " oppia olemaan" ilman vanhempiaan heidän luonaan hoidossa, esim. viikonlopun ajan tai jo viikonkin.
Eihän tässä periaatteessa ongelmaa ole, mutta pulmallisen tilanteesta tekee se, että kukaan muu kuin mummo ja hänen miesystävänsä eivät koe tähän pakottavaa tarvetta. Esikoisemme itse ei todellakaan ole innostunut yökyläilystä (on ollut tähän asti 3 yötä poissa kotoa ilman vanhempiaan, oman lähellä asuvan äitini luona, jonka kanssa muutenkin viettää paljon aikaa).
Mieheni äidin mielestä pojan olisi kuitenkin " korkea aika" alkaa totutella olemaan pois kotoa yksinkin, esim. mummolassa, jotta voisi sitten isompanakin viettää aikaansa siellä. Ja tällä hetkellä 7- ja 4-vuotiaat poikamme serkut (sisarukset) haluaisivat kovasti, että heidän viettäessään aikaa mummolassa (usein ovat viikonkin siellä ilman vanhempiaan) myös meidän poikamme eli heidän serkkunsa olisi siellä kaverina. Serkkuja kyllä tapaamme muutenkin, kun asumme heidän kanssaan samassa kaupungissa.
Ongelma siis on vaan tässä se, että moinen " karaiseminen" tuntuu nyt lähtevän muista lähtökohdista kuin esikoisemme omasta halusta - enkä minäkään suoraan sanottuna ole innostunut ikäänkuin väkisin tuputtamaan pidempiä mummolajaksoja noin pienelle, kun hän ei itse sellaiseen ole kiinnostusta ilmaissut. Poika heräilee kotonakin vielä usein yöllä ja haluaa jonkun vanhemman viereensä.
Mitä mieltä olette, olenko minä tukahduttava äiti, pitäisikö tuon ikäistä alkaa oikein systemaattisesti opettaa olemaan mummolassa esim. viikko ilman meitä? Itsellä vaan nousee karvat pystyyn joka kerta kun kuulen mummon tai miesystävänsä mainitsevan, merkitsevästi, että " oppisi olemaan" . Poika on kuitenkin vielä aika pieni, ja vanhemmissaan kovasti kiinni.
Sinänsä tietysti olen kiitollinen, että on olemassa mummola ja innokasta hoitoapua siellä, mutta eikö tämä voisi lähteä luontevasti, joskus myöhemminkin, kun poika itse vaikka kokisi innostusta lähteä sinne yksinkin? Nyt tulee selkeästi tunne, että anoppi kokee minun seisovan poikani " itsenästymisen" tiellä. Toisaalta koen, että minun ei ole mitenkään pakko anopin toiveesta alkaa karaista noi npientä yhtään mihinkään, ja hänellä on kyllä aikaa opetella olemaan mummolassa vanhempanakin, jos niin haluaa.
Kommentit (75)
mieheni on laitettu yökylään omaan mummolaan eka kertoja tuossa 4-v, sit 6-v oli jo pari viikkoa kesässä siellä.. ja isompana koko kesän. Kummasti ei halua nyt omia lapsia " pakottaa" mihinkään yökyläilyyn. Eikä meillä onneksi ole tarvettakaan ollut. Luulen että ne jopa enemmänkin takertuu myöhemmässä iässä vanhempiin jotka ovat kokeneet hylätyksi tulemisen tunnetta.
Itse aloitin yökyläilyn kouluiässä tutussa perheessä ja silloinki muistan kun uni ei aina meinannut tulla vaikka kyse ei ollut monesta yöstä. Totta kai lapsi mielellään viettää öitä sellasessa paikkaa missä kokee olonsa turvalliseksi.
Ja tosiaan jotkut mummulat on vaan sellasia että lapsi ei sinne halua koskaan yksin. Kun niitä mummoja ja pappojakin on monenlaisia.
Ap, tunnet parhaiten teidän tilanteen. Ja toisekseen tollanen alle 4-v on tosi pieni vielä yökyläileen. Ymmärrän hyvin että ei kaipaile yöksi kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä (vanhemmat) serkut ovat muutenkin ihan eriluontoisia kuin meidän poikamme.
Tietysti, onhan tämä paljolti varmaan myös suvussa menevä asia: anoppi itse laittoi lapsensa mummolaan kesiksi jo varhain (mieheni ja sisarensa), ja itse taas en ole sellaisessa perheessä kasvanut, jossa lapset paljon pitkiä aikoja hoidodda. Pulmallista....
ap
Itse olen aika takertuva vanhempiini edelleenkin 30 v. ja tulen hyvästä ja tasapainoisesta kodista. Enkä muuten ole ollut ikinä " yökylässä" . Kerran n. 8-vuotiaana he yrittivät laittaa minua leirille. Olin itsekin lähdössä sinne todella mielelläni, kunnes tuli nukkumisen aika..vanhempani joutuivat hakemaan minut pois, koska olin niin ikävissäni :)
Vierailija:
Luulen että ne jopa enemmänkin takertuu myöhemmässä iässä vanhempiin jotka ovat kokeneet hylätyksi tulemisen tunnetta.
Ei ole koskaan asiasta puhunut. Ei ole isovanhemmat pyytäneet, enkä heille lasta antaisikaan monestakaan syystä. Olenko tukahduttava äiti? Poika on pieni vielä ja ehtii yökyläillä kunhan itse tahtoo. Väkisin en yöhoitoon veisi, jos siihen ei ole tarvetta.
Vierailija:
Itse olen aika takertuva vanhempiini edelleenkin 30 v. ja tulen hyvästä ja tasapainoisesta kodista. Enkä muuten ole ollut ikinä " yökylässä" . Kerran n. 8-vuotiaana he yrittivät laittaa minua leirille. Olin itsekin lähdössä sinne todella mielelläni, kunnes tuli nukkumisen aika..vanhempani joutuivat hakemaan minut pois, koska olin niin ikävissäni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
potea huonoa omaatuntoa kun laittaa lapsensa hoitoon - no ei! TÄmä esikoisemmekin on osapäiväisesti pk:ssa ja muutenkin olen sitä mieltä että jokainen perhe tekee omat hoito- yms ratkaisunsa omien mallien ja tarpeiden mukaan.
Ja läheinen meidänkin poikamme molempien mummojensa kanssa on, mikä on ihana asia. Mutta tarkoittaako se että pitää jo osata olla yksin yökylässä, vaikkei haluaisikaan?
ap
KUN:
- lapsi ei tiedä miten ihana viikonloppu tulisi mummon + miesystävän luona, varsinkin jos olisi leikkikavereina omat serkut.
meillä 2v 11k hinkuu innoissaan aina mummilaan yöksi, asuvat lähellä ovat todella läheisiä. mummo + vaari rakastaa lapsenlapsiaan ja haluavat olla mukana heidän elämässään. lapsenlapset rakastavat mummoo + vaarii, koska meno on hieman erilaista kuin kotona ja m&v keksivät kaikkea hassua ohjelmaa. voi sitä riemua kun mummolassa on myös serkkuja :) lapsen ilo paras ilo :)
en tunne huonoa omaatuntoa siitä, että lapset ovat läheisiä isovanhempiensa kanssa. voi olla ettei heillä paljoa ole yhteistä aikaa, kun on ikäeroakin.
että lapsen ei pitäisi joutua olemaan erossa lähivanhemmastaan useampaa vuorokautta, kuin mitä lapsella on ikävuosia! Eli yksivuotias kestäisi olla suunnilleen vuorokauden, kaksivuotias kaksi, kolmevuotias kolme vuorokautta jne...
Tämä EI siis tarkoita sitä, että yksivuotiaan PITÄISI olla erossa vuorokauttakaan, vaan että jotkut asiantuntijat uskovat, että sen mittaisesta erosta ei vielä ole haittaa lapselle. Tuo " kaava" merkitsee siis, että esim. parivuotias pystyy yleensä ylläpitämään turvallista mielikuvaa vanhemmastaan suunnilleen parin päivän ajan ilman, että näkee häntä. Esimerkiksi ihan pieni vauva EI tähän pysty. Siksi muissa kuin poikkeus- ja hätätilanteissa äitien ei tulisi jättää vauvaa kenellekään hoitoon muutamaa tuntia pidemmäksi ajaksi. Parisuhteen hoitaminen, risteilyt tms. EIVÄT ole hätätapauksia. En voi lainkaan ymmärtää, että jotkut todellakin pistävät esim. parisuhteen hoitamisen vauvan turvallisen kiintymyssuhteen muodostumisen edelle. Nyrkkisääntö on, että vauva ei voi odottaa. Hän ei voi odottaa kauaa ruokaansa, ei lohtua, eikä äidin läheisyyttä. Kaikki muu, kuten parisuhde, VOI odottaa. Tämä nyt ei liity ap:n aiheeseen, mutta tulipa mieleen. Tämä siis teille, jotka jätätte vauvojanne mummolaan ja muualle, kun siellä on " hyvä ja turvallinen olla hoidossa" . Muistakaa, että pieni vauva alistuu tilanteeseen, ei suinkaan koe sitä rikastuttavana virikkeenä. Vauva ei kaipaa vaihtelua eikä mummoja eikä vaareja, vaan turvallisen lähivanhemman (yleensä äidin) läsnäoloa ja lohtua.
Ja todellakaan minkäänikäisen lapsen ei tarvitse " osata" olla yhtään missää yhtään yötä jos ei halua. Lapsi saa olla arka/ujo ja ikävöidä, eikä kenellekään pitäisi olla sellaiseen mitään sanomista.
Kyllä jokainen terve ihminen sitten jossain vaiheessa haluaa irtaantua vanhemmistaan ainakin vähän.
Oma esikoiseni (nyt 2,5-v.) ei ole ollut yhtään yötä missään ilman jompaakumpaa meistä vanhemmista. Lähinnä isä on reissanut, minä olen ollut vain pari kertaa pois nukuttamisaikaan. Toki toisen lapsen syntyessä jouduin olemaan kolme yötä sairaalassa ja se oli lapselle aika kova pala, vaikka hän olikin isänsä kanssa ja näki minut joka päivä. Nuorempi (vasta vauva) ei myöskään tule olemaan jos se minusta riippuu. Luonnollisesti sairastumiset ovat eri asia, ja perheen kriisit, sekä se, jos lapsi itse haluaa lähteä yökylään. Ja vaikka lapsi haluaisi kuinka, pitää muistaa että pieni lapsi ei vielä osaa itse arvioida omaa " uskallustaan" . Pitää olla valmius hakea lapsi pois, jos hän ei halustaan huolimatta uskallakaan olla esim. yökylässä (tai kylässä ylipäänsä).
Ap, sinulle haluaisin sanoa viela sen, että ymmärrän hyvin pointtisi ja olen sitä mieltä, että sinä voit oikein hyvällä omallatunnolla ajatella vähän vähemmän tuollaisia " pitäisikö" -asioita!:) Sinun ei PITÄISI yhtään mitään muuta, kuin kuunnella omaa lastasi ja tehdä niinkuin sinusta ja hänestä hyvältä tuntuu.
Lapset ovat pieniä niin vähän aikaa. Mikä ihmeen kiire joillain ihmisillä on päästä siitä ajasta nopeasti eroon ja " kouluttaa" lapsista isoja, pärjääviä ja reippaita? (tätä kysymystä en suuntaa sinulle, ap)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyläilee mummolassa mielellään ja on ollut siellä silloin tällöin yön joskus jopa 2 kun on oikeasti tarvittu hoitoapua.
Viihtyy mummollaan ihan hyvin mutta ei koskaan kysele, että voisiko mennä yökylään. Ei myöskään protestoi siellä yökyläilyä.
Muualle en kyllä vielä päästäisi yökylään, sillä on niin huono nukkuja etten raaskisi pilata muiden unia ;-)
Sitäpaitsi kyllä sen itse tietää mikä on oikein teidän tilanteessa.
Mulla oli pakollinen ulkomaanreissu kun lapsi oli 2,5v. olin 3 tai 4 yötä poissa ja lapsi isän kanssa kotona. Lapsi ei varmasti edes huomannut että olin poissa, mutta VOI ETTÄ MULLA OLI ITELLÄ VAIKEETA ja syyllinen olo.
Nyt menis jo helpommin!
ja miettiä sitten asianhaaroja
sehän voisi myös olla lapselle hieno kokemus, ja jos ei ole, niin sitähän ei tarvitsisi uusia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sitä vois ainakin kerran kokeilla.
En tosin näe mitään syytä jättää lasta hoitoon vain sen vuoksi että hänen pitäisi opetella itsenäistymistä ja erillistyä vanhemmasta ellei mitään " oikeaa" tarvetta hoidolle ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
En tosin näe mitään syytä jättää lasta hoitoon vain sen vuoksi että hänen pitäisi opetella itsenäistymistä ja erillistyä vanhemmasta ellei mitään " oikeaa" tarvetta hoidolle ole.
... muuten vain. Jos tarvetta tulee, niin toki hoitoapua on hyvä olla saatavilla. Meillä ei tarvetta vaan ole tullut. Poika kun on päiväkodissa/eskarissa päivät, niin haluamme viettää kaiken vapaa-ajan yhdessä pojan kanssa - joko kotona/ulkona/kylässä tai missä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä mummon täytyisi saada päättää pojan yökyläilyistä, jos lapsi ja lapsen vanhempi/vanhemmat ovat sitä mieltä, että lapsi ei ole siihen vielä valmis?
Miksi aikuisen ihmisen (=mummon tässä tapauksessa) itsekäs halu menisi lapsen halun yläpuolelle??
Minusta olet epäreilu. Jos kerran annat lapsesi äidillesi hoitoon yöksi, niin pitäisi sama suoda myös miehesi äidille. Taitaa taas anoppi-miniä-suhde kukkia...
Vierailija:
Minusta olet epäreilu. Jos kerran annat lapsesi äidillesi hoitoon yöksi, niin pitäisi sama suoda myös miehesi äidille. Taitaa taas anoppi-miniä-suhde kukkia...
eikä mitkään lapselliset " kun toiki saa niin mäkin haluun" ?!
Ja kun sellainen paniikki voi ihan aikuisten oikeesti tulla, eikä ole kenellekään osapuolelle kiva, jos ja kun siinä tilanteessa ei ole vanhemmat lähellä. Isovanhempia pännii, kun heistä ei ole lohduksi, ja lapselle jää yövierailusta päällimmäiseksi muistikuvaksi pelko ja hätä. Voisko nyt ihan oikeasti ajatella, että ap tuntee lapsensa parhaiten, ja jos hän on sitä mieltä, että yövierailu 150 kilsan päässä on lapselle liikaa, silloin se myös sitä on?
Vierailija:
Jos isovanhemmat asuvat noinkin kaukana, yökyläily on aika luonteva vaihtoehto. Mitä eroa on muuten nukkua 150 km:n päässä kotoa kuin parin kilsan päässä?
Vierailija:
Ja kun sellainen paniikki voi ihan aikuisten oikeesti tulla, eikä ole kenellekään osapuolelle kiva, jos ja kun siinä tilanteessa ei ole vanhemmat lähellä. Isovanhempia pännii, kun heistä ei ole lohduksi, ja lapselle jää yövierailusta päällimmäiseksi muistikuvaksi pelko ja hätä. Voisko nyt ihan oikeasti ajatella, että ap tuntee lapsensa parhaiten, ja jos hän on sitä mieltä, että yövierailu 150 kilsan päässä on lapselle liikaa, silloin se myös sitä on?Vierailija:
Jos isovanhemmat asuvat noinkin kaukana, yökyläily on aika luonteva vaihtoehto. Mitä eroa on muuten nukkua 150 km:n päässä kotoa kuin parin kilsan päässä?
Oma äiti asuu 15min matkan päässä, anoppi 150km päässä.
ap
Alue: Aihe vapaa
sujunut.
ap
Vierailija: