Olenko " tukahduttava aiti" , kun en ala totuttaa 3v9kk poikaani viettamaan pidempia aikoja mummolassa ilman vanhempiaan? Mummon mielesta olen.
Tilanne on seuraava. Meillä on 3 lasta, 3v9kk poika, 1½v ja uusi vauva. No, lastemme mummon eli mieheni äidin sekä hänen miesystävänsä (asuvat n. 150km päässä meistä) mielestä vanhimman poikamme olisi aika " oppia olemaan" ilman vanhempiaan heidän luonaan hoidossa, esim. viikonlopun ajan tai jo viikonkin.
Eihän tässä periaatteessa ongelmaa ole, mutta pulmallisen tilanteesta tekee se, että kukaan muu kuin mummo ja hänen miesystävänsä eivät koe tähän pakottavaa tarvetta. Esikoisemme itse ei todellakaan ole innostunut yökyläilystä (on ollut tähän asti 3 yötä poissa kotoa ilman vanhempiaan, oman lähellä asuvan äitini luona, jonka kanssa muutenkin viettää paljon aikaa).
Mieheni äidin mielestä pojan olisi kuitenkin " korkea aika" alkaa totutella olemaan pois kotoa yksinkin, esim. mummolassa, jotta voisi sitten isompanakin viettää aikaansa siellä. Ja tällä hetkellä 7- ja 4-vuotiaat poikamme serkut (sisarukset) haluaisivat kovasti, että heidän viettäessään aikaa mummolassa (usein ovat viikonkin siellä ilman vanhempiaan) myös meidän poikamme eli heidän serkkunsa olisi siellä kaverina. Serkkuja kyllä tapaamme muutenkin, kun asumme heidän kanssaan samassa kaupungissa.
Ongelma siis on vaan tässä se, että moinen " karaiseminen" tuntuu nyt lähtevän muista lähtökohdista kuin esikoisemme omasta halusta - enkä minäkään suoraan sanottuna ole innostunut ikäänkuin väkisin tuputtamaan pidempiä mummolajaksoja noin pienelle, kun hän ei itse sellaiseen ole kiinnostusta ilmaissut. Poika heräilee kotonakin vielä usein yöllä ja haluaa jonkun vanhemman viereensä.
Mitä mieltä olette, olenko minä tukahduttava äiti, pitäisikö tuon ikäistä alkaa oikein systemaattisesti opettaa olemaan mummolassa esim. viikko ilman meitä? Itsellä vaan nousee karvat pystyyn joka kerta kun kuulen mummon tai miesystävänsä mainitsevan, merkitsevästi, että " oppisi olemaan" . Poika on kuitenkin vielä aika pieni, ja vanhemmissaan kovasti kiinni.
Sinänsä tietysti olen kiitollinen, että on olemassa mummola ja innokasta hoitoapua siellä, mutta eikö tämä voisi lähteä luontevasti, joskus myöhemminkin, kun poika itse vaikka kokisi innostusta lähteä sinne yksinkin? Nyt tulee selkeästi tunne, että anoppi kokee minun seisovan poikani " itsenästymisen" tiellä. Toisaalta koen, että minun ei ole mitenkään pakko anopin toiveesta alkaa karaista noi npientä yhtään mihinkään, ja hänellä on kyllä aikaa opetella olemaan mummolassa vanhempanakin, jos niin haluaa.
Kommentit (75)
se on sääli. Tosi vieraiksi ovat jääneet lapsillemme. Hienoa siis, että lapsesi pääsee mummolaan. En vain tajua, miksi noin pienenä pitäisi jäädä sinne kauas ilman vanhempiaan. Eikös eskari-ikäinen alkaisi olla sopivan ikäinen tuohon touhuun?
Tuskinpa mitään yleispäteviä ohjeita voi antaakaan! Eihän kaikki aikuisetkaan muuta lapsuudenkodistaan saman ikäisinä, pelkästään siksi että ovat siinä iässä! Toiset lähtee jo 16-vuotiaana, toiset 25-vuotiaana (eikä kaikki silloinkaan). Ihmiset kehittyvät eri tahdissa.
Ja omaa lastani, vaikka on jo 8v. en antaisi toiseen mummolaan yökylään vaikkei sinne ole matkaa kuin noin 15km! Ja kyllä, kyseessä on anoppi. Kaikenlaisista jutuista johtuen en luota häneen niin paljon, että lapseni hänelle antaisin. Ja vaikka olisi kuinka EPPAA tahansa, niin lapseni ei ole mikään kaupantekoväline eikä PR-suhteiden ylläpidon työkalu!
Että anoppi haluaisi itse kokea yökyläilyn lapsen kanssa, ja verhoaa sen " lapsen eduksi" ja serkkujen pyynnöksi. On varmasti kuullut, että lapsi on ollut toisella mummolla yötä ja ihmettelee, ettei hänen luokseen voi antaa!
Voisithan yrittää selittää anopillesi, että välimatkan vuoksi et koe yökyläilyä vielä hyväksi, etkä vain kiellä sitä. Tai miten olisi, jos lähtisitte miehen kanssa viettämään " parisuhdelomaa" hotelliin ja pyytäisitte anopin+miehensä teille lapsenvahdiksi? Tai tekistte reissun heidän kotikaupunkiin...
Kyllä ymmärrän anoppiakin, että hän kokee jäävänsä paitsi lapsenlapsensa elämästä välimatkan takia. Ja varsinkin vielä, kun toinen mummola on lähellä ja lapsi kyläilee siellä usein.
Vierailija:
Tai miten olisi, jos lähtisitte miehen kanssa viettämään " parisuhdelomaa" hotelliin ja pyytäisitte anopin+miehensä teille lapsenvahdiksi? Tai tekistte reissun heidän kotikaupunkiin...
Luinkin hieman huonosti, teillä on myös kaksi nuorempaa lasta lisäksi. Ei taidakaan ehdotukseni onnistua :)
Vierailija:
Ai teillä poika päättää?
tämmöinen tukahduttaja kun en esim. ole laittanut lasta hoitoon mummolaan viikonlopuksi jo vauvana, lapsi saa nukkua vieressä jne. Lohdutti, kun luin Keltikangas-Järvisen kirjasta jostain tutkimuksesta, jonka mukaan ujot eskarilaiset pojat pärjäsi paremmin, jos niillä oli ylihuolehtiva äiti. Joten kaikki vaan ylihuolehtimaan :).
oli kaupoissa, mutta kun ekankerran sitämaistoin, siitä tuli lempparia. Tosin huono vertaus.... mutta silti.
Oletteko te perheenä olleet siellä mummolassa yötä? Samaan aikaan näiden serkkujen kanssa? Miten olisi sellainen pehmeä lasku, että olisitte serkkujen kanssa siellä mummolassa ja jos mahdollista niin lapsi nukkuisi serkkujen/mummon/miesystävän kanssa ja voisi kokeilla tuota yökyläilyä niin?
Eihän se mikään pakko tietenkään ole, mutta miksei vois koittaa?!
Itse olin paljon hyvin pienenä isovanhemilla hoidossa ja nautin siitä niin paljon, että annan sen riemun myös omille lapsille. Mulla hyvät muistot mummolassa vietetyistä viikonlopuista/viikoista/kesistä :)
Meillä ei vain ole ollut tarvetta viedä yöhoitoon ja lapsikin aina ollut kovin kiinni erityisesti äidissä.
Ekan kerran yökylässä meidän lapsi oli lähemmäs 2-vuotiaana, kun halusivat serkkulassa :).
Nyttemmin ollut silloin tällöin läheisessä mummolassa yötä, ihan muuten vain omasta ja isovanhempien halusta. Ikävä kotiin on jo seuraavana päivänä.
Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten ja vaikka mummoja kuinka kutkuttaisi saada kylään, niin ei auta kuin odottaa. Pakottamalla ei tule kuin kusipäitä ;).
Ja minusta joka tapauksessa tuon ikäinen on tosi pieni olemaan viikon vanhemmistaan erossa!
Mutta aloittakaan yhdestä yöstä serkkujen kanssa ja katsokaa kuinka menee. Meillä ujo alle 3-vuotias on jo kerran ollut kaksikin yötä ja kivaa oli. Mutta siis aloitettiin yhdellä yöllä.
Jep, ollaan oltu mummolassa yötä muutamia kertoja ja serkkujenkin kanssa. Kaikki on kivaa kunnes tulee ilta ja nukkumaanmenon aika. Poika alkaa hätäillä ensin, että mentäisiinkö kotiin nukkumaan, ja sitten kun tajuaa ettei ole mahdollista, niin sitä että äiti tai isä nukkuu vieressä eikä mene pois. Ei ole tullut kuuloonkaan että menisi mummon & varaukin huoneeseen nukkumaan.
ap
Mulla oli pikkusisko mukana ja silti olin niin ikävissäni, että vieläkin muistan. Ei liian aikaisin eikä pakolla...
Oma anoppini juttelee aina lapsilleni, että tulette sitten yksin mummulaan kylään moneksi viikoksi, kun olette isompia. Mummula on 600km päässä meiltä, joten aika vanhoja saavat lapset olla, että suostun moiseen...
enkä päästä edes mieheni kanssa miehen äidin luo kaksi kylään. Mulla tulee ikävä jos olen päivänkin erossa lapsistani.
Mutta voi johtua siitä, että sukulaisia näihään kerran kaksi vuodessa :)
7. luokalla yötä mummoni luona, joka oli minulle suht tuntematon. Ei todellakaan ollut kivaa. Yritin kuitenkin vanhemmilleni esittää, että on kivaa, jotta he olisivat tyytyväisiä minuun.
Älä pakota reippauteen. Se voi kääntyä itseään vastaan.
Jos mummo olisi sitä mieltä, että uusi vauvasi olisi jo tarpeeksi iso olemaan yksin mummolassa ja sinä olisit eri mieltä, kyselisitkö tällaista palstalla? Miksi kyselet asiasta esikoisesi kohdalla, jos uskot, ettei lapsesi vielä halua?
Tee päätös oman perheesi näkökulmasta katsoen ja kerro ajatuksesi mummolle. Jos mummo on eri mieltä, anna hänen olla. Hän on eri ihminen kuin sinä, etkä voi odottaa koko maailman ajattelevan samoin kuin sinä. Et edes lapsesi mummon. Hänellä, kuten sinullakin, on oikeus omaan mielipiteeseen mutta päätökset lapsen hoidosta teet sinä ja miehesi.
sopii ja te itse niin haluatte ei siinä tarvitse mitään mummoa kuunnella vaan ihan teidän omia tuntojanne.
Vierailija:
enkä päästä edes mieheni kanssa miehen äidin luo kaksi kylään. Mulla tulee ikävä jos olen päivänkin erossa lapsistani.Mutta voi johtua siitä, että sukulaisia näihään kerran kaksi vuodessa :)
Mulla on perusujo 3-v8kk poika, joka on yökyläillyt suht pienestä lähtien. Pyytää nykyään useasti päästä yökylään esim. mummolaan. Tykkää siis kovasti, vaikka tuskin olisi omatoimisesti vielä tämän ikäisenä alkanut pyytämään päästä kylään, jos ei olisi koskaan ollut.
Vierailija:
meidän lapsista vanhimmat kukaan ei ole koskaan ollut mummolassa yökylässä. Kukaan meidän lapsista ei ole mikään äidin helmoissa roikkuva ujo nyhverö, niinkuin täällä aina väitetään. Meillä nyt ei ole ollut mahdollisuutta mihinkään kyläilyihin, mutta jos olisi, en tosiaan sitä tekisi sen vuoksi, että ihan pientä lasta pitäisi karaista olemaan erossa vanhemmistaan. En yhtään ymmärrä näitä yökyläilyjä muutenkaan, miksi mennä yöksi kylään, eikö lapsella ole mukavampaa kyläillä hereilläollessaan. Lähtisikö nämä yökyläilyt aina vanhempien tarpeesta, miten lapsi osaa pyytää yöksi kylään, eihän me aikuisetkaan mennä kavereillemme kylään yöksi?
jos haluaa nähdä jotakin ihmistä ja viettää hänen kanssaan aikaa, yö on minusta harvinaise huono vaihtoehto siihen. Itse kannatan päiväsaikaan tapahtuvia vierailuja.
Vierailija:
. En vain tajua, miksi noin pienenä pitäisi jäädä sinne kauas ilman vanhempiaan. Eikös eskari-ikäinen alkaisi olla sopivan ikäinen tuohon touhuun?
Molempien vanhemmat ovat mielellään ottaneet lapset hoitoonsa, ja me ollaan annettu. Nyt lapsilla ja isovanhemmilla on todella lämpimät ja läheiset välit.
Ja hyvillä mielein ollaan aina voitu lapset jättää mummilaan.
Mä en ymmärrä miksi lapsi ei voisi mennä mummon luo yökylään, vaikka vanhemmat eivät minnekään lähtisi. Onhan se etuoikeus lapsellekin kun on monta rakastavaa ja läheistä ihmistä ympärillä. Kaikilla ei ole!