Olenko " tukahduttava aiti" , kun en ala totuttaa 3v9kk poikaani viettamaan pidempia aikoja mummolassa ilman vanhempiaan? Mummon mielesta olen.

En ymmärrä miksi se napanuoran katkaiseminen on niin vaikeata.

Mikä helvetissä noinkin isoa lasta ei voi päästää mummulaan yksin pariksi päiväksi?



Meillä 3v ja 4kk lapset ja vanhin on ollut melkein viikonkin mammalla hoidossa kun itse sinne haluaa mennä. Ja samoin on vauvakin ollut v-lopun hoidossa, eikä mitään ongelmaa ole ollut!

huoh

meidän lapsista vanhimmat kukaan ei ole koskaan ollut mummolassa yökylässä. Kukaan meidän lapsista ei ole mikään äidin helmoissa roikkuva ujo nyhverö, niinkuin täällä aina väitetään. Meillä nyt ei ole ollut mahdollisuutta mihinkään kyläilyihin, mutta jos olisi, en tosiaan sitä tekisi sen vuoksi, että ihan pientä lasta pitäisi karaista olemaan erossa vanhemmistaan. En yhtään ymmärrä näitä yökyläilyjä muutenkaan, miksi mennä yöksi kylään, eikö lapsella ole mukavampaa kyläillä hereilläollessaan. Lähtisikö nämä yökyläilyt aina vanhempien tarpeesta, miten lapsi osaa pyytää yöksi kylään, eihän me aikuisetkaan mennä kavereillemme kylään yöksi?

osasi ruveta kyselemään yökylään. Oli sitten yhden yön tätilässä ja vähän myöhemmin yhden yön mummolassa. Mutta odotettiin kyllä ihan siihen, että itse rupeaa ehdottelemaan. Oli silloin vähän vaille 4. En usko että jäi mistään perustuslaillisesta paitsi sitä ennen.

niin ottakaa rauhallisesti. Kyllä sitä vanhempana ehtii. Ja kutsukaa mummoa usein kylään niin tutustuvat.

eli oliskos kuitenkin mahdollista, että 2 ja 3 selittää huonoa omaatuntoaan noilla mielipiteillään?? Lapsi vaan hoitoon...pois omista nurkista.



T: toinen " tukehduttaja" Meillä myös 3,9kk ikäinen lapsi

Viet lapsesi sinne sitten kun koet, että hän on valmis siihen. Äitinä tiedät sen itse parhaiten.



Eri asia viedä tuttuun mummolaan kuin paikkaan, jossa lapsi ei ole tottunut olemaan.



Tsemppiä. Luota itseesi nainen!

Vaikka suoraan sanottuna en näe syytä miksi noin iso ei voisi olla vaikka yönkin siellä, saisipahan saunoa ja nautiskella serkkujen kanssa mummon ja papan passailusta.

Jos olis tarve hoidolle, voisin jättää lapsen mummulle, jonka hyvin tuntee, muutamaksi päiväksi, viikoksikin, jos olisi todellinen tarve.

Jos teille on tullut juuri uusi vauva, esikoinen tuntee itsensä todennäköisesti syrjäytetyksi, jos lähetetään pois kotoa ilman omaa halua (ja vaikka omasta halustakin). uuden vauvan sopeutuessa perheeseen mielestäni kaikilla lapsilla on oikeus olla kotona " puolustamassa omaa reviiriään" , jos ymmärrät mitä tarkoitan.

meillä on alta vuoden ikäinen ollut jo viikonloppuja yökylässä ja hyvin on mennyt. ollaan haluttu opettaa pienestä asti kyläilyyn (mummolassa) ja muissakin paikoissa lyhyempiä aikoja. Tarkoitus olisi lähteä nimittäin joskus miehen kanssa kaksin viikon lomalle lämpöiseen ja jos lasta ei ole millään tavalla totutettu yökyläilyyn, niin kyllä siitä suhteellisen vaikeaa tulee vanhempana. Mutta jokainen tyylillään...meidän lapsista ei mitään äidin helmoissa roikkuvia mammanpoikia tule!

Huonoa omaatuntoa? Mistä? Siitäkö että lapset tykkäävät mummostaan kuin hullut puurosta ja itse pyytävät sinne menoa. Tai mummo kysyy heiltä haluaisivatko he mennä yökyläilemään. Miksi oi miksi siitä pitäisi potea huonoa omaatuntoa? Ja kyllä, silloin kun lapset ovat poissa nautin omasta ajasta, vaikka usein tuleekin ikävä mutta onhan puhelimet keksitty.

t. kakkonen, kahden lapsen yh

Ja monesti niistä liian aikaisin hylätyistä vasta itkuisia roikkujia tuleekin!

Jos joku on tukahduttava niin ne ovat appivanhempasi, jos vaativat väkisin sellaista mihin lapsi ei ole valmis. Lapsesi osaa myös varmasti riittävän hyvin jo itse kertoa haluaako yöpyä mummolassa vai ei. Ja miksi aina pitää mennä yöksi, eikö päivähoitokin mummolassa voisi olla riittävä? Ei ketään voi väkisin itsenäistyttää ennen kuin tämä on valmis siihen. Täytyy aina muistaa että appivanhempasi kasvattivat lapsiaan silloin kun lapset piti saada itsenäistymään mahdollisimman varhain - ja mitä siitä seurasi? Epävarmoja itsetunto heikoilla olevia ihmisiä.



Mikä merkitys vanhemmilla sitten on jos heistä pitää alkaa erottamaan lapsia mahdollisimman varhain? Onko niin että omat vanhemmat olisivat jotenkin pahaksi lapsilleen? Nämä ontaas näitä vanhoja asenteita joissa ei ole enää järjen hiventä ja tarpeet tosiaan lähtevät jostain muualta kuin lapsesta ja hänen kehityksestään! Luota vain itseesi ja äitiyteesi, tiedät parhaiten!

Meillä kyllä esikoinen pyytää itse mammalle kylään ja haluaa nimenomaan YKSIN sinne ja YÖKYLÄÄN! Miksi mun pitäisi potea siitä huonoa omatuntoa?

Musta on vaan hyvä, että lapsi rakastaa isovanhempiaan ja isovanhemmat lastenlapsia! Joten en tule kieltämään lasta menemästä isovanhemmille hoitoon!

-3-

- lapsi ei tiedä miten ihana viikonloppu tulisi mummon + miesystävän luona, varsinkin jos olisi leikkikavereina omat serkut.



meillä 2v 11k hinkuu innoissaan aina mummilaan yöksi, asuvat lähellä ovat todella läheisiä. mummo + vaari rakastaa lapsenlapsiaan ja haluavat olla mukana heidän elämässään. lapsenlapset rakastavat mummoo + vaarii, koska meno on hieman erilaista kuin kotona ja m&v keksivät kaikkea hassua ohjelmaa. voi sitä riemua kun mummolassa on myös serkkuja :) lapsen ilo paras ilo :)



en tunne huonoa omaatuntoa siitä, että lapset ovat läheisiä isovanhempiensa kanssa. voi olla ettei heillä paljoa ole yhteistä aikaa, kun on ikäeroakin.

joiden luo lapsi haluaa tai VAATII päästä. tosilla on sellaiset mummut ja papat joiden luo lapsi ei missään nimessä halua mennä yökylään=(

Kyllä sitä ehtii vanhempanakin. Eri asia tietysti jos lapsi itse tahtoisi mennä.

esimerkkinä nyt vaikkapa meidän ja miehen siskon perhe. Meidän lapset ovat olleet tosi harvoin yöhoidossa, ehkä n. 5 kertaa ja toinen ei ikinä (lapset ovat 3v. ja 1v 3kk), ovat kotihoidossa ja ovat tosi kiinni vanhemmissaan, kun taas miehen siskon perhe, jossa hiukan vanhempia lapsia ja ovat olleet n. 2 vuoden iästä, vähintään joka toinen vkloppu isovanhempiensa luona koko viikonlopun.

Lähtevät sinne aina mielellään, eivät ikinä ole jääneet ikävöimään ja ovat muutenkin iloisia poikia kaikenkaikkiaan. En ainakaan siis usko että nuo yönylikyläilyt tekevät huonoakaan, jos lapset sitä itse tahtovat ja osaksi varmaan pitävät mummolaa kuin toisena kotina.



Epäilijöille tiedoksi, että näiden poikien vanhemmat ovat akateemisia, jotka eivät turhia hötkyile, eli ei voi sanoa että olisivat jotain sosiaalitapauksia ja että lasten olisi näin ollen parempi olla mummolassaan.

Jos lapsi itse haluaa mummolaan, niin kiva :). Jos lapsi taasen ei halua mummolaan yökylään, niin jonain päivänä hän haluaa. Väkisin ei " reipastu" kukaan.



Omassa lähipiirissä (ei oma lapseni) yksi pikku ihminen ei halunnut _mihinkään_ ilman äitiä yöksi ennen kuin oli reilut neljä. Sen jälkeen ryhtyi yökyläilemään sujuvasti ja oma-aloitteisesti, viimeksi meillä viime viikolla. Hän sai onnekseen ihan omassa rauhassaan kasvaa, ilman pakottamista.



Jokainen omalla ajallaan, omassa rytmissään ja omaan tahtiinsa. Lapset ovat yksilöitä, kuten kaikki ihmiset.

Siis en tarkoita, etten uskaltaisi " katkaista napanuoraa" , kyllä uskallan. Lapsi viettää tosi paljon aikaansa esim lähellä asuvan äitini kanssa kahden. Pointtini on, että pitääkö minun tosiaan laittaa lapsi mummolaan vain siitä syystä, että OPPII OLEMAAN, kuten anoppi ilmaisee asian, vai voinko vaan antaa ajan kulua ja asioiden mennä omalla painollaan? Toki lapsi saa viettää aikaansa mummolassa, mutta a) se on suht lähellä, joten käymme siellä usein koko perhe ja b) mitään akuuttia tarvetta en koe perheemme näkökulmasta laittaa pidempään hoitoon nyt varsinkaan, kun on pieni vauvakin talossa, ettei koe että " laiteaan pois tieltä" .



ap