Lue keskustelun säännöt.
Hirveä kriisi lasten aikuistumisesta :(
09.01.2024 |
Tuntuu, että oon nyt ihan hukassa, kun lapset yksitellen muuttaa pois kotoa ja se ainoa kotona asuvakin on jo enimmäkseen omissa menoissaan. Olen käytännössä koko aikuisikäni ollut äiti, asunut yli 10 vuotta vain lasten kanssa ja tästä ajasta suurimman osan ilman parisuhdetta.
Olenko ainoa, jolle tää ottaa jotenkin todella koville?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
EI minulla ainakaan ottanut, vaikka vanhimmat lapset lähti kotoa jo yläkoulun jälkeen muualle opiskelemaan. Nuorin sentään oli lukion loppuun kotona.
Miten tämä on mahdollista? Huonot välit?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI minulla ainakaan ottanut, vaikka vanhimmat lapset lähti kotoa jo yläkoulun jälkeen muualle opiskelemaan. Nuorin sentään oli lukion loppuun kotona.
Miten tämä on mahdollista? Huonot välit?
Ap
Tai normivälit eikä äiti ole elänyt vain lapsiaan varten takertuen siihen. Minulla on teiniin hyvät välit ja tiedän hänen lentävän pesästä lähivuosina. Otan sen osana normaalina osana vanhemmuutta ja elämää.
Vaikeaa se on monille muillekin. Mutta osa elämää. Kuten kaikissa muissakin elämän vaikeuksissa, surut pitää surra. Ja kuitenkin yrittää pysyä elämässä kiinni. Miettiä itselle uusia juttuja eikä vaan käpertyä yksin kotiin. Aika auttaa kyllä.
Mun ainokainen lähti peruskoulun jälkeen muualle opiskelemaan. Hyvin on kaikki mennyt. En kaipaa enää lapsuusaikoja.
Et ole ainoa. Koville se otti, mutta meni pian ohi. Aloitin pari harrastusta, kun ei tarvinut miettiä riittääkö raha ruokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt jo tuntuu pahalta kun nuoret iltapäivät muissa menoissa
En ole jaksanut ruuhkavuosissa ylläpitää vanhoja kaveruuksia
Ottaa se koville, vaikka noinhan sen pitääkin mennä. Meillä on kolme lasta aika pienellä ikäerolla ja nyt 2-3v sisällä muuttavat kaikki ulos kämpästä. Kyllä tämä sopeutumista vaatii. Itellä vielä asunnon vaihtokin tulee sitten ajankohtaiseksi, mitään järkeä asua tämän kokoista taloa kahden aikuisen voimin, jonka kummankin työtkin on 25km päässä täältä missä asutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu tosi vaikealta. Asuvat vielä kotona mutta täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Toinen tulee muuttamaan ulkomaille kauas poikaystävän perässä.
Oota vaan sitten kun oot vanhus. Aina yksin. Lapset perheineen ehtii käydä kääntymässä pari kertaa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ainokainen lähti peruskoulun jälkeen muualle opiskelemaan. Hyvin on kaikki mennyt. En kaipaa enää lapsuusaikoja.
Mun ainokainen myutti kesken lukion urheilun takia toiselle puolelle Suomea. Jonkin aikaa kesti tottua, ehkä jokunen viikko.
Vierailija kirjoitti:
Mun ainokainen lähti peruskoulun jälkeen muualle opiskelemaan. Hyvin on kaikki mennyt. En kaipaa enää lapsuusaikoja.
En minäkään varsinaisesti kaipaa niitä lapsuusaikoja, mutta lapsiani kyllä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ainokainen lähti peruskoulun jälkeen muualle opiskelemaan. Hyvin on kaikki mennyt. En kaipaa enää lapsuusaikoja.
En minäkään varsinaisesti kaipaa niitä lapsuusaikoja, mutta lapsiani kyllä.
Ap
Ja meinaat, että minä en kaipaa enää lastani, eikä lapsi minua, kun asuu muualla? Kuule, itse asiassa välimme ovat paremmat kuin aikaisemmin. Hän on aikuistunut ja meillä on hyviä keskusteluja. Näemme n. 2 kertaa kuukaudessa, soittelemme ja viestittelimme. Ei päivittäin, mutta silloin kun on tarve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ainokainen lähti peruskoulun jälkeen muualle opiskelemaan. Hyvin on kaikki mennyt. En kaipaa enää lapsuusaikoja.
En minäkään varsinaisesti kaipaa niitä lapsuusaikoja, mutta lapsiani kyllä.
Ap
Ja meinaat, että minä en kaipaa enää lastani, eikä lapsi minua, kun asuu muualla? Kuule, itse asiassa välimme ovat paremmat kuin aikaisemmin. Hän on aikuistunut ja meillä on hyviä keskusteluja. Näemme n. 2 kertaa kuukaudessa, soittelemme ja viestittelimme. Ei päivittäin, mutta silloin kun on tarve.
En missään kohtaa sanonut niin. Kuule.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ainokainen lähti peruskoulun jälkeen muualle opiskelemaan. Hyvin on kaikki mennyt. En kaipaa enää lapsuusaikoja.
En minäkään varsinaisesti kaipaa niitä lapsuusaikoja, mutta lapsiani kyllä.
Ap
Ja meinaat, että minä en kaipaa enää lastani, eikä lapsi minua, kun asuu muualla? Kuule, itse asiassa välimme ovat paremmat kuin aikaisemmin. Hän on aikuistunut ja meillä on hyviä keskusteluja. Näemme n. 2 kertaa kuukaudessa, soittelemme ja viestittelimme. Ei päivittäin, mutta silloin kun on tarve.
En missään kohtaa sanonut niin. Kuule.
Ap
Sinä kritisoit jo heti jonkun muun vastausta siitä, että pakko olla huonot välit, jos lapsi haluaa muuttaa peruskoulun jälkeen jo pois. Siitä jäi heti minulle todella epämiellyttävä olo sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ainokainen lähti peruskoulun jälkeen muualle opiskelemaan. Hyvin on kaikki mennyt. En kaipaa enää lapsuusaikoja.
En minäkään varsinaisesti kaipaa niitä lapsuusaikoja, mutta lapsiani kyllä.
Ap
Ja meinaat, että minä en kaipaa enää lastani, eikä lapsi minua, kun asuu muualla? Kuule, itse asiassa välimme ovat paremmat kuin aikaisemmin. Hän on aikuistunut ja meillä on hyviä keskusteluja. Näemme n. 2 kertaa kuukaudessa, soittelemme ja viestittelimme. Ei päivittäin, mutta silloin kun on tarve.
En missään kohtaa sanonut niin. Kuule.
Ap
Sinä kritisoit jo heti jonkun muun vastausta siitä, että pakko olla huonot välit, jos lapsi haluaa muuttaa peruskoulun jälkeen jo pois. Siitä jäi heti minulle todella epämiellyttävä olo sinusta.
Teet ihan omia tulkintojasi nyt.
Esitin kysymyksen "Huonot välit?". Miten saat sen väännettyä väitteeksi "Teillä on pakko olla huonot välit!"?
Ap
Etsi miesystävä tai aloita uusia harrastuksia . Ei lapseen kannata ripustautua turhan tiiviisti , vaan pitää olla elämässä muutakin .
Kolmas kerta toden sanoo näissä lasten pesästä lähdössä. Yleensä palaavat kotiin parikin kertaa, kun ei mennytkään itsenäistyminen ihan nuottien mukaan. Siinä ehtii jo tottua ja vähän kyllästyäkin.
Eivät ne lapset sulta minnekään katoa:) Sitäpaitsi yhteydenpito on nykyään tosi helppoa verrattuna vaikkapa sun isovanhempien aikaan, jolloin nettiä ei vielä ollut. Mun ukilla oli samankaltaiset murheet, kun muutin pois kotoa. Äkkiä hän huomasi kuitenkin sen, että mun luokse voi matkustaa käymään ja tulen myöskin kotiin viikonloppuisin, kunhan vain ehdin:) Yleensä soittelemme päivittäin, jolloin hänelle tulee tunne, että olen läsnä.
Minulla tekee tiukkaa pelkkä ajatuskin vaikka kumpikaan ei ole vielä edes muuttanut pois kotoa. Esikoinen on muuttamassa todennäköisesti puolentoista vuoden päästä. Tiedän että on tyhmää kriiseillä etukäteen mutta olen vain tällainen.
EI minulla ainakaan ottanut, vaikka vanhimmat lapset lähti kotoa jo yläkoulun jälkeen muualle opiskelemaan. Nuorin sentään oli lukion loppuun kotona.