Hirveä kriisi lasten aikuistumisesta :(

Kun kuopus meni kouluun, huomasin istuvani työpäivän jälkeen iltaisin yksin. Lapset huitelivat kavereineen jossain ja tulivat sitten ennen nukkumaanmenoaikaa kotiin. Jo silloin ajattelin, että hetkinen, mullahan on OMAA AIKAA ja niinpä lähdin vielä työn ohessa opiskelemaan toiselle alalle. Lasten kasvaessa ja itsenäistyessä olen kyllä keksinyt arkeeni ja elämääni muutakin tekemistä. Mulle ei siten jäänyt mitään "tyhjiötä" elämääni ja jotenkin olen aina ajatellut, että aikansa kutakin. Oli pelkästään mukavaa, kun ei tarvinnut olla mistään eikä kenestäkään huolissaan. Sai olla vastuussa ihan vain itsestään. Nyt sitten saankin olla huolissani iäkkäistä vanhemmista ja hypätä niiden luona milloin mistäkin syystä, joten nyt ajattelen, että kannattaa tosiaan nauttia siitä ajasta, kun saa elää ihan vain itselleen. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Kun kuopus meni kouluun, huomasin istuvani työpäivän jälkeen iltaisin yksin. Lapset huitelivat kavereineen jossain ja tulivat sitten ennen nukkumaanmenoaikaa kotiin. Jo silloin ajattelin, että hetkinen, mullahan on OMAA AIKAA ja niinpä lähdin vielä työn ohessa opiskelemaan toiselle alalle. Lasten kasvaessa ja itsenäistyessä olen kyllä keksinyt arkeeni ja elämääni muutakin tekemistä. Mulle ei siten jäänyt mitään "tyhjiötä" elämääni ja jotenkin olen aina ajatellut, että aikansa kutakin. Oli pelkästään mukavaa, kun ei tarvinnut olla mistään eikä kenestäkään huolissaan. Sai olla vastuussa ihan vain itsestään. Nyt sitten saankin olla huolissani iäkkäistä vanhemmista ja hypätä niiden luona milloin mistäkin syystä, joten nyt ajattelen, että kannattaa tosiaan nauttia siitä ajasta, kun saa elää ihan vain itselleen. 

Kaikilla ei mene noin kivuttomasti, että lakkaisi olemasta huolissaan lapsistaan, kun ovat poissa silmistä. Tavallisemmin se huoli jatkuu ja jatkuu,  ei voi mitään.Turhaa ehkä, mutta kerran äiti, aina äiti. Pätee isiinkin tämä mutta ei niin yleisesti.

Nro 22: "Kaikilla ei mene noin kivuttomasti, että lakkaisi olemasta huolissaan lapsistaan, kun ovat poissa silmistä. Tavallisemmin se huoli jatkuu ja jatkuu,  ei voi mitään.Turhaa ehkä, mutta kerran äiti, aina äiti. Pätee isiinkin tämä mutta ei niin yleisesti."

Ymmärrän kyllä tuonkin. Omat lapseni aikuistuivat aikana, jolloin esimerkiksi taksikuskeihin saattoi vielä luottaa. Ei mun tarvinnut pelätä, että olisivat toikkaroineet baarista yksin yöllä kotiin vaan ymmärsivät kyllä ottaa taksin, jos yksin liikkuivat. Ihan kuten minäkin tein omassa nuoruudessani. Raha-asioiden hoidon, kotihommien tekemisen yms oppivat jo täällä lapsuudenkodissaan. Ihan fiksuja normaaleja nuoria olivat omilleen muuttaessaan eikä mun tarvinnut pelätä, että tekisivät jotain typerää. Mutta väkivallan riski oli kyllä siihen aikaan pienempi kuin nykyisin.