Huhtikuisten viikko 2

Kiva, kun viestejä kertyy tähänkin pinoon :o) Olin joululoman nettipimennossa ja sillä aikaa on kyllä kirjoitteluaktiivisuus lisääntynyt. Ehkä muitakin alkaa yhä vähemmän kiinnostamaan töiden tekeminen ja synnytyksen lähestyminen alkaa jo tuntua... Mukavaa kuitenkin lueskella kaikkien kuulumisia.



miksukka81 kyseli onko kukaan ollut masentunut odottaessaan. Tuskin tuo on kovinkaan harvinainen tunne. Sitä vaan vielä korostaa se, että yleinen (varmaan jostain amerikkailaisista tv-sarjoista) omaksuttu käsitys on se, että kaikkien pitäisi olla onnensa kukkuloilla, kun on raskaana. Ei se aina ihan niin mee. Mulla oli esikoisen aikana just äitiyslomalle jäädessä paniikki, kun ajattelin, että tässä sitä nyt vaan kotona ollaan ja vielä kun määräaikaisissa töissä olin, niin pelkäsin kovasti saanko uudelleen töitä äippärin jälkeen ja mistä niitä saan, kun ei tää nyt niin kovin iso paikkakunta oo. Hitusen samoja fiiliksiä alkaa olla nytkin, kun edelleen oon määräaikaisena, mutta nyt on kyllä esikoisen vauva-ajoilta kokemusta _ihanasta_ kotona olemisesta (vaikka meillä vauva-aika menikin ihan plörinäksi ekat 7 kk, kun lapsella epäiltiin epilepsiaa ja ties mitä ja poika pääsi teholtakin pois vasta 1,5 kk:n iässä) ja lisäksi mulle on muodostunut ihan mukava tukiverkko meidän mammaporukasta, joiden kanssa odoteltiin vauvoja pari vuotta sitten. Kotona on siis oikeasti ihan mukavaa olla, vaikka näin töistäpäin katsottuna tuntuu, että kaikki on töissä ja mitä mä yksin siellä kotosalla teen. Kannattaa vaikka neuvolan kautta kysellä onko heillä mitään toimintaa odottajille ja yrittää löytää ihmisiä samassa tilanteessa. Meillä ainakin neuvola järjesti perhevalmennusryhmän äideille pari tapaamista kun vauvat oli parin kuun ikäisiä ja sen jälkeen on tapailtu omatoimisesti. Vaikkakin mä löysin tämän tiiviimmän mammaporukan tämän vauva-lehden keskustelupalstan kautta, kun eräs nykyään erittäin hyvä ystäväni, mutta silloin ihan tuntematon alkoi huhuilla palstalla paikkakuntamme odottajia kokoon :o)



Tässä raskaudessa taas mua on masentanut tosi pahasti se alun pahoinvointi ja jotenkin pelkään kaikkia juttuja enemmän. Mikä varmaan johtuu myös osaltaan tuosta esikoisen vaikeasta alusta. Nyt kuitenkin osaan jo ajatella, että kyseessä on rajallinen aika ja että kunhan tästä kesään päästään, niin ei tarvi enää mahakkaana vaappua. Ajatelkaa mikä kesäloma on edessä! Tuossa syys-lokakuun tienoilla olin kyllä tosi masiksessa olojeni kanssa. Kyllä niitä alakuloisia fiiliksiä siis on ja tiedän, että en oo ainoa tämän asian kanssa. Jos oikein pahalta alkaa tuntumaan niin kannattaa avata suunsa asiasta neuvolassa, jotta pääsee tarvittaessa enemmänkin keskustelemaan asiasta. Ehkäpä kuitenkin vähemmistöllä on kyse oikeasti masentumisesta.



A.A. rv 26+6 ja sokerirasitus huomenna (ai miten niin pelkään sen tulosta :o)



ps. niin muuten, ne alkuviikon supistelut taisi jäädä pois. Ehkäpä tästä selviän ensi viikon neuvolalääkäriin ilman ylimääräisiä lääkärikäyntejä.

Mulla mieli vähän piristyi,kun raahasin itteni uimaan eilen.Ihana oli vaan kellua ja olla rennosti.Oon varmaan kyllä aikamoinen näky,kun bikinihousut jossain mahan alla piilossa,ja rinnat kasvanu 2kuppia,niin näyttää kun ois lappubikinit=)Mutta en jaksa mitään mammauikkareita hankkia,kun pysyy noi päällä ihan hyvin=)ja pursuaa siellä onneksi muutkin ihmiset uikkareistaan,vaikkei ole raskaanakaan=)

G:Mites teillä tuo oma aika?onko sellaista?Mulla kyllä mies hoitaa vanhempia muksuja aina kun pyydän,mutta silti oon aika huono jättämään ne.Ja sit kiristää päätä,kun en käy missään=)

Täytynee lähteä tuonne myrskyyn hakemaan maitoa,ihan loppu,ja vieraitakin tulossa=)

voimia kaikille

huiskutin 27+1

Viime yönä toukka piti mua hereillä aamu viidestä asti eli nukuin joku 4 tuntii..hoh hoh..On nyt supistellut jo eilisestä alkaen melkeen koko ajan, yöllä olin ihan tuskanen, kun huono olo..missään asennossa ei hyvä :(



Mulla ainakin omaa aikaa ihan tarpeeksi,jo toista kuukautta sairaslomalla ja lomaa on myös loppu aika..Tosin meillä ei noita pikku tenavia vielä ole, niin on siten enemmän aikaa,mutta kyllä välillä aika käy toooosi pitkäks.Mies kumminkin töissä ja kaverit koulussa tai töissä.. Onneks o Emmerdale ;)



Koskahan se lumikin tulee? Ensi talvena?



Palailen myöhemmin paremmin!



Niina 27+2

Jospas nyt viimein saisi taas vähän kuulumisia tänne. Onpas kiva lukea, kun meitä on täällä jo tosi paljon aktiivisesti kirjoittelelemassa.



Kävin eilen sokerirasituksessa, eikä niissä arvoissa ollut mitään häikkiä (4,4-5,5-4,1). Ehkä mä nyt voin luopua niistä kotimittauksista, kun eihän mulla todellakaan oo mitään raskausdiabetestä, vaikka neuvolantäti niin alkuraskaudessa koitti väittää.

Eilen kävin myös ylimääräisessä ultrassa, kun piti tarkistaa istukan paikka (rakenneultrassa oli kohdunsuun päällä). Nyt se oli kuitenkin lähtenyt nousemaan ylöspäin, joten sen suhteen ei huolta. Mainitsin kuitenkin lääkärille jatkuvista supisteluista ja syykin niihin löytyi, vauva köllötteli tyytyväisenä perätilassa. Onhan tässä toki vielä aikaa kääntyä, mutta varmuuden vuoksi lääkäri laittoi lähetteen äitipolille koko- ja synnytystapa-arvioon. Sain myös viikon sairaslomaa supisteluihin. Nyt tuntuukin, että mikä tahansa liike ja esikoisen nostaminen aiheuttaa heti vatsan kovettumista ja painon tunnetta alapäässä. Hieman jännittää miten meidän sunnuntain Tukholman reissun käy, kun siellä kuitenkin pitäisi aika paljon kävellä ja jos rauhallinenkin kävely laittaa supistelemaan, niin...



Sitten kysymyksiin:

Synnytys ei kauheasti vielä jännitä, ehkä eniten pelottaa se jos siinä tulisi jokin pysyvä vamma vauvalle. Esikoisen synnytys oli aika raju ja poika olikin ensimmäiset viisi päivää tehohoidossa. Onneksi mitään pysyviä jälkiä synnytyksestä ei jäänyt.



En ole ostanut vauvalle vielä mitään. Tarkoitus olisi muutamia vaatekappaleita ostaa, mutta pääasiassa käytän vanhoja vaatteita. Tietysti jos tulee tyttö, niin sitten voi lähteä uudestaan vaatekaupoille.

Suurempia hankintoja ei muutenkaan tarvitse tehdä. Tuplarattaita tekisi kovasti mieli, kun esikoinenkin vielä viihtyy kävelylenkeillä hyvin vaunuissa, vaikka onkin jo 2v. Ne ovat kuitenkin vielä harkinnassa, vähän riippuu rahatilanteesta, kun hyväkuntoiset yhdistelmät meillä kuitenkin on.



Omaa aikaa en oikeastaan saa itselleni järjestettyä muulloin kun silloin kun esikoinen on nukkumassa. Mieheni on yksityisyrittäjä, joten hänen työpäivät venyvät usein iltamyöhään, joskin se hyvä puoli on, että hän melko helposti saa järjestettyä itselleen päivällä vähän vapaata ultrakäynneille yms.



Kysymyksiä oli paljon, mutta nyt olen jo unohtanut suuren osan. No vastailen sitten myöhemmin, nyt pitäisi alkaa ruuanlaittoon. Pitäisi vielä vähän miettiä loppuviikon ruokalistaa, niin tietäisi sitten illalla käydä kaupassa.



Hyviä vointeja kaikille!



terv Joikkuli rv 28-30 (lääkärin mukaan ultrassa vauva vaikutti vähintään viikkoa vanhemmalta)

Kauhistus kun on paljon meitä liikkeellä ;)



Muillakin näkyy olevan samoja tunteita ku itsellä. Syyllisyyttä saikkarista jne. varsinki ku mäkin oon määräaikanen. Mut alkaa jo helpottaa ku tajuun miten puhki olin. Käy päivällä isossa marketissa nii illalla supistelee kävelyn paljoudesta...



Olen ostellut jo jonkin verran vaatetta ja neulonut jopa itse!!

Ensisynnyttäjänä vaan tuntuu et on vähän pihalla et mitä oikeesti tarttee, miten paljon ja mikä on käytännöllistä eikä vaan söpöö jne. Joten jos on vaatetuspolitiikkaan hyviä vinkkejä ne otetaan vastaan.



Nla oli eilen ja kaikki hyvin, sf ihan keskiarvossa ja rautatabletit voin unohtaa vihdoin. (sekottivatkin mahan) Mulla onkin parempi olo kävin myös uimassa ahtautuneena pienen pieniin bikineihini :D



Hyvää vointia kaikille!

Hei kaikki!



Aloinpa minäkin pitkästä aikaa kirjoitella, kun tuli sellainen olo.

Tässä muutama otti puheeksi masentuneen olotilan. Minulla ainakin untuu, että ottaa koville tämä kotiin jäänti. Meillä on 1,5 v kotona. Olen ollut syksyn töissä, mutta pätkät on nyt loppu, sillä perhepäivähoitajamme jäi vuorotteluvapaalle ja tuntuu, ettei halu lapselle uutta totutusta kun kesti niin kauan tottua tähän 1. Olen siis päättänyt jäädä kotiin, ennen äippälomaa siis työttömänä. Tuntuu, että seinät ahdistaa jo nyt ja kauhistuttaa, että vielä " pitäisi" ainakin vuosi jaksaa hoitaa kotia, lapsia ja koiraa sekä rakentaa siinä sivussa. Naapuristostani en tunne ketään, joten päiväkahviseuraa ei ole. Perhekerhoonkin lähteminen heti aamutuimaan (meillä ku tyttökin nukkuu 10) ei jaksa inspata. Sen lisäksi täällä perhekerhoissas on älyttömästi ihmisiä (jopa40) eli tuntuu, ettei sellaisessa määrässä pääsee edes tutustumaan keneenkään...



Muuten edessä on samanlaisia touhuja kuin teillä muilla eli esikoinen omaan sänkyyn. Mietimme myös ostaako tuplarattaat vai miten toimia. Uudelle tulokkaalle ei ole mitään laitettuna, sillä odotamme uuden talon valmistumista, arvioitu maaliskuun loppu, la 5.4 eli tiukalle menee. Sekin ahdistaa, että miten selviää muuttarumbasta viimesillään ja joutuuko nykyiseen vuokramurjuun pienen kaa....



Tällaista purkaantumista täällä.

Hei! Minäkin innostun pitkästä aikaa kirjoittelemaan. Pitääkin tässä heti ensimmäisenä kysyä kun olimme mieheni kanssa tänään kävelyllä ja yhtäkkiä alkoi mahassa kumma tunne. Se tuntui vähän niinkuin kovalta pissahädältä, mutta samalla oli kivuliasta. Jouduimme pysähtymään ja odottelimme hetken, että kipu hävisi. Osaisiko joku arvailla, mitä tuollainen kipu voisi olla? Itse mietin olisiko supistus, mutta näin ensikertalaisena en tiedä miltä se tuntuu. Kysyisin myös noista liitoskivuista, joista moni on puhunut. Miltä ne tuntuvat?



Vauvanvaatteista: Vaatteita meillä on vauvalle vasta melko vähän. Olen kerännyt ja lajitellut niitä koon mukaan muutamaan laatikkoon. Kovasti odottelemme äitiyspakkausta, että pääsemme ihastelemaan ja pesemään vaatteita.



Alakuloisuudesta: Olen ollut melko alakuloinen viime aikoina. Tuntuu lohduttavalta, että myös muilla on samanlaisia tunteita. Mieliala vaihtelee monta kertaa viidessäkin minuutissa. Toivottavasti se tästä, uskotaan niin. Jos ei niin sitten otamme puheeksi neuvolassa. Onneksi olen voinut puhua mieheni kanssa.



Vaivoista: Minulla on myös ollut tuota ylensyöneen tunnetta. Välillä tuntuu, ettei mahaan mahtuisi juuri mitään. Koulussa on myös välillä aika tuskaista istua kun pikkuinen taitaa olla korkealla.



Mukavaa viikon jatkoa kaikille:).



t. Masunkasvattaja 25+2

Eli tänään oli taas SE pvä.. Mä en voi sietää sitä litkuu... YÖK!!!

En tiedä millon vastaukset tulee. Eka verikoe mikä otettiin ennen sitä litkun litkimistä, oli 4,7.

Molemmissa aikaisemmissa raskauxissa oon myös käyny rasituxes ja ne on aina ollu hyvät.



Supistelee ja lokkaa vihloo mut se kai kuuluu asiaan =)



Voimia kaikille!



t. jonzku80 rv 25+1

vielä ennen kuin alkaa hommiin (oho, onpä käynyt kuluneeksi mun suusta tuo lause). Eilen saatiin täällä äitiyspakkauskin. Ja samalla kun sen pakkauksen avasi, alkoi itselle kamala " kaikki paikat valmiiksi" -vietti. hirveät suunnitelmat jo tein vaatteiden pesustakin ja pinnasänkyäkin piti alkaa jo miettimään. Jännä juttu miten se ajatuksenkulku muuttuu, aiemmin sitä mietti että kaikien kyllä ehtii tehdä ja hankkia maaliskuussa. Pitää nyt vaan koittaa vähän hillitä itseä :D



Ja tuosta synnytyksestäkin oli puhetta. Minuakaan ei synnytys sinällään pelota (toisaalta helppoa olla ensikertalaisena kun ei tiedä mitä tulevan pitää). Ainoastaan mukelon puolesta on suuri pelko. Varmaan sitä on lukenut liikaa kauhujuttuja Muutenkin sitä on niin hermoheikko, iskee aina hepuli, jos ei liikkeitä tunnu tiettyyn aikaan jne. Itse olen laittanut miettinyt, että pelkällä ilokaasulla lähdettäisiin puuhiin. Kun siipalle moista selitin, niin se vaan nauroi, mokoma! Toki voi hyvinkin olla, että meikä on heti ensimmäisenä ottamassa kaikki maailman puudutteet, eli lienee aika turha sen kummemmin itse synnytystä " suunnitella" .



Mutta nyt töihin!



Coltsfoot ja Elsa liekkö 27+4

Käväisinpä siis aamulla sokerirasituksessa. Meillä olivat vaihtaneet sen litkun esikoisen ajoista sellaiseen kokiksen makuiseen, jossa ei ollut maussa tai muussa koostumuksessa muuta vikaa kuin, että vähän tuppasi hiilihappo röyhtäyttämään kun sitä 3 dl vetäisi tyhjään mahaan. Yllättäen en kuitenkaan ollut yhtään nälkäinen tai janoinen 12 tunnin paaston aikana eikä litkustakaan tullut huono olo. Tulokset tulee sitten tänään tai huomenna. Saapa nähdä, maltanko odottaa huomisen soittoaikaa neuvolaan vai soitanko jo tänään, jos olisivat tulleet. Ihan positiivinen kokemus siis oli.



Masumme:) kyseli supistuksista. Juuri tuolla tavalla mullakin supistukset nykyään pääasiassa tulee. Itse supistus ei siis ota kipeää vaan kovettaa vaan koko mahan ja varsinainen ongelma on se, että supistus aiheuttaa hirveän pissahädän, joka onneksi kyllä menee ohi noin minuutin sisällä supistuksen loppumisesta. Ihan normaalia on tuollainen :o) Ne kivuliaat supistukset sitten kyllä tunnistaa kivuliaiksi.



Coltsfootille tsemppausta synnytykseen! Äläpä välitä miehen naureskelusta. Ihan hyvin voi olla, että et juuri puudutteita tarvi. Mulla oli esikoisen synnytyksessä kohdunkaulanpuudute, joka tehosi noin 1,5 tuntia avautumisvaiheessa ja sen jälkeen, kun teho loppui, synnytys kesti vielä parisen tuntia enkä tarvinnut mitään kivunlievitystä. Kokonaisuudessaan noin 7 tunnin synnytyksestä 1,5 tuntia oli kivunlievitys käytössä. Ilokaasua en halunnut, koska mua oksettaa aina tosi helposti enkä muutenkaan tykkää siitä että pää on sekaisin. Mutta ihan totta, että turha liikoja suunnitella etukäteen. Tilanteen mukaan sitten vaan edetään. Mua itseäni pelottaa synnytys myös lähinnä lapsen puolesta ja eniten sen takia, että esikoinen oli 4,6 kg ja luulen, että tämä toinen tulee olemaan isompi. Toisaalta seuraavat kyllä tilannetta nyt tarkemmin ja lupasivat käynnistää sitten etukäteen, jos vauva uhkaa kasvaa liian isoksi. No, muutama kuukausi vielä siihen, joten murehdinpa sitten, kun saan todisteita siitä, että vauvasta on oikeasti tulossa iso.



Nyt taas töiden pariin!



A.A. rv 27 tasan (jippii!)

No, en sitten malttanut odottaa huomiseen vaan soitin noista sokerirasituksen tuloksista jo tänään ja arvot oli normaalit! Itse asiassa paremmat kuin esikoista odottaessa. Huh! Eipä se nyt ainakaan kasvata vauvelia entistä isommaksi :o)



A.A. rv 27+0

huhtimasuille:). Joo, työntouhua mitäs muuta, kyllä tässä jo laskee viikkoja et pääsee tästä rumbasta pois, vielä ois 8vkoa tasan, blaah.

Nää ilmatkin varmaan väsyttää, kun on niin märkää ja pimeää päivästä toiseen. Eilen sentään oli kuiva keli ja pääsinpäs pitkästä aikaa kunnon lenkille illalla, supisteli taas mojovasti, mut ihanaa oli reippailla. Uinneissa on meillä ollu tauko noitten pyhien ja lomien aikaan, mutta ens viikosta taas päätin jatkaa uintia, se tekee tosiaan hyvää. Naureskelin noille pikku pikku pikineille:). Mulla on tallessa esikon ajalta mamma-uikkari, joten itse olen verhoutunut siihen aina hallissa.

Tässä kyseltiin siitä omasta ajasta, mulla omaa aikaa on lähinnä töissä.

Tai no, meillä tuo eskarilainen touhuaa jo niin paljon omissa oloissaan et saahan sitä omaakin aikaa, mutta muutoin meillä kyllä isäntä tekee ympäripyöreitä työpäiviä ja avut on vähissä. Mun harteilla on esikon hoitokuskaamiset päivittäin, kaupat, ruoat, kotihimmat jne. Mutta sellasta se vaan on.....mulle on helpotus sitte se kotiin jääminen, kun saa keskittyä yhdessä paikassa huseeraamiseen ja uskon et vauvan kanssakin menee aika helposti just sen takia kun tuo poika on jo melkeen koululainen:).

Synnytystä en ole vielä alkanut pelkäämään taikka jännittämään vaikka esikoisen kanssa oli ihan suhteellisen rankka-kokemus, uskon kuitenkin et kaikki menee taas painollaan ja turhaa on suunnitella kun ei voi tietää mitä tuleman pitää.

Ootteko muuten nähneet jo paljon vauva-unia? Mua melkeen ihmetyttää että vauva ei ole tullut vielä uniin, näen muuten paljon unia ja outojakin ja nyt oikeen kummastuttaa etten ole vielä vauvajuttuja uniini saanut....

Jees, nyt painuttava taas töihin.....yök. Hih;)

Inkkarityttö 26+3

Meillä on esikoisella joku kasvuvaihe taas meneillään, kaikesta kiukutellaan, kaikki mitä ehdotetaan/pyydetään on EI/EN HALUA yms.

Kannoin 17kg pojua tässä yksi päivä leikkikentältä kotiin syömään, kun ulkoilua oli jo yli 3h takana....sitten väännettiin joka asiasta ja lopputuloksena tämä mamma nukahti vaatteet päälle kun oli saanut illalla herttaisen kullanmurun nukkumaan. Heräsin kun alavatsa oli tosi kipeä ja liitoskivut aivan H*****isiä!



Eilen otinkin sitten levon kannalta ja nukuin/makasin koko päivän kun poika oli hoidossa. Mutta huomaan kyllä, että jos ollaan pitkään ulkona ja seison/kävelen paljon & nostelen poikaa niin kyllä varmasti illalla häpyliitos natisee ja paukkuu.



Levottomat unet jatkuvat ja jippii, viime yönä jouduin ensimmäisen kerran nousemaan yöllä vessaan, kun vauveli polki pissarakkoa...muutenkin on ollut aika vilkasta toimintaa masussa keskellä yötä. Jouduin viime yönä herättämään puolison ja pyytämään häntä laittamaan käden masun päälle, joka rauhoitti heti vauvelin (esikoinen oli ihan samanlainen).



Lisäksi olen alkanut selviämään pienemmällä unimäärällä kuin normaalisti, joten kaipa luontoäiti rupeaa valmistelemaan minua yöttömiin öihin....



Onneksi on viikonloppu edessä ja mies saa vuorostaan touhuta pojan kanssa. Itse aion ostaa mega-ison irtokarkkipussin ja kirjaimellisesti nautiskella elämän pienistä asioista!



Talvista Viikonloppua, muistakaahan ulkoilla ja nauttia, joilla on mahdollisuus pakkasesta päästä osaksi (ihanaa kun ei tarvitse pukea kuravaatteita)!



Beatitude & Eemeli rv 29+3

tökkäsin pojan sohvalle kattomaan muumeja ja karkasin itse tähän koneen ääreen..



mulla on ollu pari päivää hermot superkireellä, lauantaina olis tarkotus pitää tuparitkin. eilen anoppi villitsi jo valmiiksi villiä 2-vuotiasta ja senkin jälkeen kun sanoin että valot sammu nyt pojan huoneesta (= tuli yö ja leikit loppu) kantoivat yhdessä parkkitaloa ja sylillisen autoja olohuoneeseen. ja sit kuulu kauheen meteli kun jätkä huutaa lisää lisää ja menin kurkkaamaan niin siellä anoppi istuu sohvalla suklaapaketti kainalossa ja sanoo että mummi antoi vaan pari ihan pientä palaa.. kun meillä ei oo syöty suklaata eikä mitään muutakaan karkkia muutenkaan paljoo eikä varsinkaan joulun ja joulukalenterin jälkeen yhtään...argh. ja mies makaa treenien jälkeen sohvalla ja tuijottaa idolssia kun minä ja miehen sisko tehdään ruokaa tupareihin jotka on enemmän kuitenkin miehen kavereillle kun omille, mä kun en kauheesti jatka mihinkään ravintolaan ja silleen..



onneks tänään PÄÄSEE töihin vähäks aikaa. kuulostaa ihan hullulle kun kaikki muut vaan haluais jo sieltä pois, ja niin minäkin useimpina päivinä mutta ihan vakavissaan..



( . ) krammeja viime yönä, toissa yönä heräsin närästykseen ja mä en ikinä oo heränny siihen vielä. tämä pikkuneiti on yllättävän aktiivinen nimenomaan yöaikaan ja monena yönä valvonkin vielä hereillä kun toinen myllää ja heiluu. liitoskivut on seisomatyössä kurjia mutta ei vielä kamalia



jaahas nyt kyllästyi muumimies...



marie 26+5

Hiton supparit! Eilen iltana makailin sohvalla klo 20-22 ja suppareita tuli 4-5 tunnissa, osa niistä kipeitä. Tänään siis ollaan saikulla ja pitää nyt kattoa, miten ens viikon kanssa käy. Harmi vaan, kun ens viikon ma ja ti olis oikeesti sellaiset päivät, että pitäis töihin kyllä mennä, mutta eihän se auta, jos ei oo kunnossa. Ei kyllä vielä tarttis alkaa vauvan syntymään..



Krampeista kirjoitteli muutamat. Yöllisiin jalkakramppeihin auttaa hyvin yösukat tai -säärystimet ja se että kohottaa jalkoja nukkuessaan laittamalla esim. taitellun peiton tai jonkin muun vastaavan jalkojen alle. Tehoaa heti.



Nyt taas sängyn pohjalle.



A.A. rv 27+1

... hyvää lauantai-aamua. Viikonloppu hiljentää ihmisiä perheen pariin? :-) Hyvä merkki, ettei netissä roikuta kaikkea vapaa-aikaa ;). Tosin näin sairaslomalla netti on usein ainoa kontakti ulkomaailmaan.



Kertokaas siskot, mitä kokemuksia teillä on näistä supistus-asioista kun olen siis sillä sairaslomalla. Kovetteluja on ollut, välillä levossakin. Satunnaisesti liittyy lyhyttä kipua mutta muuten ovat kivuttomia, maha menee ns keilapalloksi. No, maanantaina on lääkäriaika ja mietitään jatkot. Mietin vaan, kun mulla todettiin tuo kohdunsuu pehmentyneeksi ja lyhentyneeksi että uskaltautuuko tässä vielä töihin? Siellä ei voi kauheasti valita työasentoja, välttää istumista ja joudun osin kävelemään työmatkat kun muita menopelejä ei ole tarjolla. Mitenkähän sitä suhtautuisi, lääkäri kuitenkin kysyy " miltä susta itsestä tuntuu" ... Huoh! Viikkoja huomenna 29+0. Toisaalta työ tekis hyvää pääkopalle (ja kukkarolle), mutta toisaalta voisin jo asettua ja rauhoittua vauvan tuloonkin ihan mielelläni. Itse työn teko ei pahalle tunnu masussa, mitä nyt välillä pallo kovettuu.



Noh, lisää ajatuksia. Mies on selvästi alkanut hermoilla. On jotenkin pahantuulinen ja kireä, höösää jostain lastenvaunuasioista hirveellä volyymillä ja kiukuttelee. Ostettiin eilen Teutonia Prestige-yhdistelmävaunut. Kokemuksia kenelläkään? Ja kertokaa, miten teidän miehet käyttäytyi ennen esikoisen syntymää? Mitenkähän sitä sen sisäistä paniikkia vois helpottaa? Eilen kyllä puhuttiin pitkät tovit, mutta kun mun mies on sitä vähäpuheista suomalaista mallia ;). Välillä tuntuu niin yksinäiseltä kun toinen haahuilee omissa maailmoissaan eikä jaksa halata tms... Hyvä mies mulla kyllä ehdottomasti on, mutta haluais jotenkin kontaktia taas toiseen. Pelottaa.



Tällasta, kertokaa mulle terapeuttisia ajatuksia :D



t. Niinu ja vaavi 28+6

Meillä keskusteltiin kanssa eilen miehen kanssa pitkä tovi myöhään yöhön,ja nyt väsyttää=)Mullahan on 2 muksua entisestä suhteesta,ja tämä siis miehen eka.oon ollu kun kävelevä aikapommi nyt raskaana ollessani,ja mies parasta tullut tosi arka.Ei uskalla ehdottaa tai sanoa omia tarpeitaan julki,kun pelkää että minä hermostun tai itken tai masennun.Eilen juteltiin,ja sanoin,että meidän pitää olla tasa-arvoisia,miehenkin oikeus olla jaksamatta ja väsynyt ja saada äänensä kuuluviin.Itelläni niin huono omatunto,kun oon ollu raskausaikana niin itsekeskeinen,ettei paljo oo jaksanu muita ajatella=(Jutteleminen helpotti paljon,ja mieskin lupasi ruveta olemaan varomatta tekemisiään ja sanomisiaan.Ihana kun just soitti ja sanoi,että vie meidät kaikki kohta syömään=)Mä pelkään synnytystä ja kipua,ja mies pelkää miten pärjää vauvan kanssa=)Onneksi me pystytään puhumaan,ja mä tykkäänkin naisten tapaan puida asioita vähän liikaakin=)

Huiskutin 27+4

Hyvää viikonloppua kaikille!!

Maanantaina satutin töissä selkäni. Onneksi oli tiistaina neuvolalääkäri, joka kirjoitti heti kaksi viikkoa sairauslomaa. Ja kipuun kehotti ottamaan Buranaa! Piti ihan varmistaa, että olin kuullut oikein, olen aina luullut Panadolin olevan ainoa särkylääke raskaana oleville. Lisäsi vain siihen, että rv 32 saakka voi ottaa. Mitähän sen jälkeen tapahtuu?



Neuvolan ikivanhalla ultralla painoarvio oli silloin tiistaina rv 25+6 950g.

Lisäksi kävin sokerirasituksessa ja ekan kerran oli arvot koholla. Kättärille siis muutaman viikon sisällä jonkinlaiseen mittaukseen ja kontrolliin.



Torstaina kävin sitten 4d-ultrassa. Olipahan kokemus. Heti ensivaikutelma vauvasta oli, että näyttää meidän nuorimmaiselta. Silloin oli rv 26+1, mutta tämä Cacciatore sanoi, että vastaa kokoa 27+4, aika iso ero. Vauvan painoarvio oli silloin 1047g. Olisikohan jo sokereilla vaikutusta.



Sukupuoleen sain varmistuksen, eli sama oli jonka olin itse jo rakenneultran kuvasta päätellyt. Vauva oli kasvattanut jo pitkän tumman tukan. Sitä siinä sitten ihmeteltiin pitkän aikaa. Mahtaakohan mun näin aikaisin alkanut närästys johtua siitä.



Alkaa kaikki vauvatavarat olemaan jo valmiina. Ne on jälleen kerran haalittu kasaan. Olen aina myynyt vaunut, sitterin, rintarepun jne. Vaunut ostin uutena, lähes kaiken muun olen löytänyt kirpputoreilta.



Ensi viikon huilailen kotona ja sitten yritän vielä palata töihin. Voi olla, että kovin montaa viikkoa siellä ei enää pysty olemaan. Jos vanhat merkit paikansa pitävät.



5vekaraa ja lisänumeo 26+3

Olen joskus yrittänyt kirjoittaa mutta aina ne tekstit kummasti jonnekkin hävinneet ja yhteen väliin ei antanut kirjautua tänne ollenkaan...nää tietokoneet ei tuu oikein toimeen mun kaa :D

Eli Me muutettiin joensuusta vantaalle lokakuussa ja täällä ollaan nyt opeteltu elämään vaikka hankalaa se ainakin musta on ollu..kaikki rakkaat ystävät ja lähimmät sukulaiset jäi sinne kauas :(

Raskaus on menny tähän asti ei mitenkään nautittavasti eli rv 18 vasta alkoi kauhea pahoinvointi helpottaa ja se ei ollu pelkkää aamuun jäävää vaan koko päivän ja alko olemaan jo heikko-olo..no ei sentään sairaalaan tarvinnut mennä!!Sitten oli kipeitä supistuksia rv 16 lähtien ja ne helpotti rv 20 ja alko uudestaan taas rv 24..nyt olen ollut vuodelevossa pari viikkoa kun neuvolalääkärin tarkastuksessa tuli ilmi että kohdunsuu auki sormelle ja pehmentyny sekä kanava lyhentynyt 2,5cm:n!!Nyt siis kaikki liiallinen liikkuminen on kiellettyä vaikka hankalaa se on meidän neidin takia...tänne on iskenyt kunnon uhma-ikä :( ensi kuussa oisi 2vuotis synttärit ja onneksi niitä järjestämään on tulossa miehen täti ja serkku ettei itse tarvitse kun vieraiden kanssa seurustella ja ehkä kahvit tarjoilla kunnon mukaan tai sitten mies pääsee hommiin :D noita kipeitä supistuksia tulee jos liian pitkään seisoo tai istuu ja kävely jos roskiksille ja autolle tekee joskus kurjan olon eli täällä neljän seinän sisällä yritetään pärjäillä vaikka neidin ulkoilusta en ole vielä luopunut kun ei se ole vielä toistaiseksi kipeitä supistuksia aiheuttanut..istun penkillä ja välillä käyn auttamassa tai komentamassa mutta hyvin itsenäisesti jo osaa olla!!

Minä oon jo pari viikkoa sitten pistänyt kaikki vauvan tavarat kasaan ja pinnasänkykin on pedattu vauvalle valmiiksi...liiemmin tavaroita ei olla hankittu kun esikoiselta niitä on jäänny ja ne mitä piti on jo kaapissa odottamassa käyttäjää!!nyt kovasti mietitään että hankitaanko tuplia vai yritetäänkö pärjätä yhdistelmä+seisomateline systeemilla!!Meillä neiti jaksaa kävellä ihmeen pitkiä matkoja vaikka välillä tulee uhmakohtaus ja makailee sitten kadulla eli ehkäpä ne rattaat voisi olla tarpeen..no eipä niillä kiire vielä ole tilaa viemään pieneen eteiseen kun tässä kerrostalossa tuo vaunuvarasto on ihan toisessa rakennuksessa niin ei sinne uskalla viedä mitään!!!

Meillä neiti nukkunut omassa jatkettavassa kesäkuusta lähtien ja lokakuusta lähtien myös omassa huoneessa eli noita siirto hommia ei tarvitse enää tehdä..onneksi eikä se nyt taitaisi edes onnistua!!

Mutta nyt taas lepäilemään...pitää vaan toivoa parasta ja pelätä pahinta ettei nyt vielä lähtisi syntymään!!



Pikkanen,Venla 1v11kk ja (masuasukki)vesseli rv 27+2

Huomenna oisi mulla sokerirasitus...äidillä on ollu niin haluavat nyt katsoa varmuuden vuoksi ettei mullakin ois!!Ei kyllä esikoisen aikaan ollu mitään eikä edes tarvinnut käydä kokeissakaan..

muutenkin paino indeksi oli ennen raskautta 17 ettei ainakaan liikakiloista pitäis johtua mutta eihän se sitä katsokkaan!!