Johanna, 33, ei ole koskaan ollut parisuhteessa tai harrastanut seksiä kumppanin kanssa......
"..... eikä siinä ole hänestä mitään ihmeellistä. Enemmän häntä ihmetyttää se, miten vähän ilmiöstä julkisesti puhutaan."
www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000010098816.html
Sitten valtavasti selitystä, kuinka tämä on ihan normaalia.
No ei tuo nyt ole ihan normaalia aikuiselle ihmiselle. Ja huolestuttavaa on, jos näinkin merkittävää osaa elämästä aletaan normalisoimaan.
Jokainen saa toki elää tavallaan, mutta kuinka voi puhua normaalista, jos merkittävä kokemus puuttuu kokonaan??
Taikka nuorella naisella seksin korvikkeena on mainittu esim. kaksi kissaa????
Normaalia tai ei, niin jokin on tässä kyllä pielessä. Vai olenko väärässä?
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen Johannalle. Olisinpa ollut yhtä fiksu nainen.
Niin, emmehän me tiedä miten elämä olisi mennyt, jos olisi valinnut toisin. Itse en nähnyt syytä "antaa", koska en löytänyt minulle merkityksellistä rakkaussuhdetta, jossa olisin tuntenut itseni rakastetuksi, niin, että olisi tehnyt mieli antaa. Vain kylmää ja kalseaa panemista olisi ollut tyrkyllä, mutta en tarttunut tarjouksiin. Olen siis edelleen ilman kokemusta, mutta silti tyytyväinen valintaani.
Toisaalta joskus mietin olisiko elämäni parempaa vai huonompaa jos olisinkin "suostunut antamaan". En vaan nähnyt hommassa itseni kannalta mitään järkeä. Jos ei itsellä ole halua, niin miksi pitäisi suostua toisen vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Ois kiva kuulla toinen puoli tarinasta, jos joku ton ystävä kertois että miten asiat on.
Mitä kummaa tuolla tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua olisi suoraan sanottuna v i t u t t a n u t jos olisin tuon ikäisenä ollut vielä neitsyt ja ilman parisuhdekokemuksia. Mulla oli tuon ikäisenä 9-vuotias lapsi.
Nyt olen sinkku ja ikää 44v. En kyllä ajatellut jäädä loppuelämäksi yksin.
Miksi luulet, että ikä teksisi muutoksen omiin periaatteisiin? Kyllä minä pohdin jo teininä ne seuraukset, jotka periaatteitani voisivat seurata. Olin tietoinen siitä, että voin jäädä yksin, mutta valitsin sen silti. Mieluummin yksin, kuin kärsien huonossa suhteessa. Tiesin jo teininä myös, etten halua omia lapsia. Päivä päivältä olen ollut siihen valintaan tyytyväisepi.
Nainen valehtelee.
Hän on koko nuoruutensa harrastanut Tinder-panoja ja yhden illan juttuja ja lukuisat miehet ovat nähneet hänet juhlimassa.
Nyt on huomannut, että ei saa kunnon miestä, koska kunnon miehet ei huoli irtoseksiä harrastavia naisia.
Nyt nainen valehtelee olevansa neitsyt.
voi sentään lapsukaiset kun elämässä on paljon mielenkiintoisempia asioita kuin seksi ja reiän etsintä, kyrv*n upottaminen suohon.
Oliko tuo nyt etusivun arvoinen juttu? Koko kansan on tiedettävä tästä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä 58-vuotias ikisinkkunainen, ja onnellinen sellainen. Parisuhde ja etenkin seksuaalisuus on kaksiteräinen miekka. Kun katselen pariutuneita kavereitani jotka ovat suurimmaksi osaksi eronneet, niin ei tee mieli parisuhteeseen. Ja jo antiikin roomalaiset pitivät muuten hillitöntä seksuaalisuutta paheksuttavana, nykyään se tuntuu olevan enemmänkin hyve ja ehdoton vaatimus hyvälle elämälle. Mutta toivottavasti kukin valitsee itselleen parhaan tien joka tuntuu hyvältä.
eikös ne rooman miehet harrastellu teinipoikien kanssa, musta aika hillitöntä
No en tiedä miten hillitöntä se oli. Tarkoitat varmaan pederastiaa. Eli vanhempi mies opetti nuorta poikaa politiikassa ja vei seurapiireihin, ja sai vastineeksi seksiä. Eihän se nykynormien mukaan ole mitenkään hyväksyttävää, mutta ei varmaan moni muukaan tuon ajan käistysten mukainen meno. Kuten esimerkiksi orjuus.
Vierailija kirjoitti:
Nainen valehtelee.
Hän on koko nuoruutensa harrastanut Tinder-panoja ja yhden illan juttuja ja lukuisat miehet ovat nähneet hänet juhlimassa.
Nyt on huomannut, että ei saa kunnon miestä, koska kunnon miehet ei huoli irtoseksiä harrastavia naisia.
Nyt nainen valehtelee olevansa neitsyt.
Miten baarissa tanssiminen liittyy neitsyyden menettämiseen? Minä olen nukkunutkin 5 eri miehen kanssa samassa sängyssä ja olen yhä neitsyt. Ei ole pakko hieroa sukupuolielimiä yhteen tanssilattialla tai vaikka olisi samassa sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon pian 35v enkä ole koskaan ollut parisuhteessa, en käynyt treffeillä, en suudellut miestä enkä harrastanut seksiä. Eikä tämä johdu mielenterveysongelmista ja kyllä, haluaisin rakastua ihan kuten muutkin, mutta ketä tahansa en ota. En haaveile Monsuurian prinssistä mutta suhtaudun parinvalintaan maanläheisesti - en ,vain ole tavannut sopivaa miestä.
Haetko aktiivisesti seuraa, ja oletko kehittänyt itsesi hyväksi kumppaniksi esimerkiksi terveillä elämäntavoilla, säännöllisellä liikunnalla ja sivistyksellä?
Et kysynyt minulta, mutta vastaan.En valitettavasti. Tämä on juuri se puoli asiassa, jota en enää jaksa. Joko kelpaan omana itsenään tai sitten en ollenkaan. Se on näin nelikymppisenä jo ihan sama, ota tai jätä.
Jep. Kun sitä ei nuorempanakaan kelvannut vaikka vielä jaksoi yrittää olla jotain muutakin mitä oikeasti on, niin eipä se edes sitä takaa että flaksi olisi parempi. Toki mulla nykyään on huomattavastikin terveellisemmät elämäntavat mitä nuorena ja itse opin vasta noin 30-vuotiaana nauttimaan liikunnasta, kun taas aiemmin se oli pelkkää pakkopullaa eli monipuolisemman ja aktiivisemman liikunnan vuoksi fyysinen kunto on nykyään parempi vaikka tietenkin ikä näkyy ihan kuten kuuluukin.
Valitettavasti tätä "omaa aikaa" on yksinelävällä ja suht yksinäiselläkin sen verran runsaasti, että sitä riittää rötvättäväksi tällä palstallakin mutta kyllä mä luen myös muuta ja sivistän itseäni myös oppimalla uusia asioita. Tietysti sitä sitten puuttuu kokemus ehkäpä just niistä tärkeimmistä asioista joita parisuhdemielessä toiselta odotetaan, koska niitä parisuhdetaitoja ei koskaan ole päässyt harjoittelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kertoi papa-näytteen ottajalle olevansa kokematon? Outoja kommentteja kyllä terveydenhoitajalla. Neitsyys ei voi mennä näytteenotossa mitenkään, tietenkään. Vain seksissä.
Eikös kokemattomuus vähennä aika lailla kohdunkaulan syövän mahdollisuutta? Sen sijaan seksuaalinen aktiivisuus lisää sitä. Tuolla tavalla voisin kuvitella sen tulevan puheeksi. Ja kyllähän jotkut terveyshuollon ns. ammattilaiset puhuu ihan mitä sattuu. Muistan kun yksi kivahti minulle vihaisesti kun en pystynyt rentouttamaan lantionpohjaani papaa otettaessa. Ihanne on tietysti lempeä ja empaattinen hoitsu, mutta on siellä sellaisiakin, jotka sopisivat ihan muulle alalle.
Vierailija kirjoitti:
Nämä kommentit tyyliin "et voi tietää tykkäätkö pizzasta, jos et ole maistanut" ovat aivan väärillä laduilla.
Ruokaa ja seksiä ei muutenkaan voi verrata toisiinsa (koska toinen on välttämättömyys, toinen ei), mutta jos nyt mietitään tätä vertauskuvaa, niin kyllähän ihminen, joka ei esim. pidä jauhoista tehdystä pohjasta, tomaattikastikkeesta ja juustosta, tietää ettei pidä pizzastakaan eikä tarvitse edes maistaa. Eikä edes niitä yksittäisiä ainesosia tarvi maistaa.
Itse en pidä esim. fyysisestä läheisyydestä toisten ihmisten kanssa, alastomuudesta, suutelusta tai siitä että minuun kosketaan intiimialuille, eikä minulla ole minkäänlaista tarvetta toisen ihmisen tuottamalle orgasmille sillä en koe seksuaalista vetoa toisiin ihmisiin. Mitäs luulette, pitääkö minun kokeilla seksiä tietääkseni tykkäänkö siitä vai en? :D Kysymyshän on päinvastoin miten voisin ikinä koskaan missään olosuhteissa pitää siitä tai
Surullista. Sinä et ole ikinä kunnolla rakastunut, etkä tiedä mistä olet jäänyt paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut parisuhteessa. En ole harrastunut seksiä. Sopivaa miestä ei ole löytynyt. Enkä halua olla niin epätoivoinen tai läheisriippuvainen, että hyväksyisin huonon miehen rinnalle. N28
Tavoitteletko jotakin, mitä ei ole edes olemassa? Millainen olet itse ja millainen näkemyksesi mukainen hyvä mies?
Olen eri, mutta kranttu. Vaadin samanhenkisyyttä: Samoja arvoja ja samanlaista huumorintajua. Eivät kaikki perusta suhteitaan ulkonäköön samoin kuin miehet.
Eikös se ole parempi ettei tiedä? Ei sitten harmita.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole parempi ettei tiedä? Ei sitten harmita.
-eri
Hyvin sanottu. Varmaan meillä kaikilla on lukemattomia asioita, joista emme tiedä jääneemme paitsi. Ja hyvä niin.
Mjoo lesbon näköinen. Rima liian korkealla ilmeisesti miesten suhteen. Pertsa lähipubista antaa varmasti munaa ja kuumia kielisuudelmia
Miksi pitää olla niin ilkeä, että vastaa tähän - olet jo jäänyt lapsettomaksi.
Kyllä 37 vuotias voi vielä lapsen hankkia. Mun mielestä tuo kommentti kertoo siitä, kuinka ahdasmielisiä, katkeria ja kurjia jotkin ihmiset ovat. Ja tässä juuri se syy miksi kumppania on nykyään niin vaikea löytää. Mieluummin ihmiset ovat yksin kuin yksin parisuhteessa maailman masentavimman ihmisen kanssa.
Jos mies pohtii tuossa iässä, ilman parisuhdetta, onko aika vakiintua ja harkita lasten hankkimista, hänelle vastataan asiaan hyvin suorasti pitkälti samalla tavalla.
Voi hankkia joo, yksityiseltä keinohedelmöityksenä. Jos joku 37 vuotias, lapseton tulee kertomaan miten hänen on löydettävä SE OIKEA just tänään ja lapsi on saatava alulle niin se on kohtalaisen suuri punainen lippu ja varma merkki siitä ettei nainen mieti pätkäkään kenen kanssa sen lapsen tekee.
Vierailija kirjoitti:
Oon pian 35v enkä ole koskaan ollut parisuhteessa, en käynyt treffeillä, en suudellut miestä enkä harrastanut seksiä. Eikä tämä johdu mielenterveysongelmista ja kyllä, haluaisin rakastua ihan kuten muutkin, mutta ketä tahansa en ota. En haaveile Monsuurian prinssistä mutta suhtaudun parinvalintaan maanläheisesti - en vain ole tavannut sopivaa miestä.
Mistä tiedät kun et ole käynyt treffeillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon pian 35v enkä ole koskaan ollut parisuhteessa, en käynyt treffeillä, en suudellut miestä enkä harrastanut seksiä. Eikä tämä johdu mielenterveysongelmista ja kyllä, haluaisin rakastua ihan kuten muutkin, mutta ketä tahansa en ota. En haaveile Monsuurian prinssistä mutta suhtaudun parinvalintaan maanläheisesti - en vain ole tavannut sopivaa miestä.
Mistä tiedät kun et ole käynyt treffeillä?
Mistä tiedän minkälaisen miehen haluan?
Nuorena kävin baareissa ja treffeillä, yritin panostaa pukeutumiseen ja loputtomalla laihduttamisella sain pidettyä painon normaalina. Koin että hoikkana sain vähän enemmän huomiota mutta se ei johtanut mihinkään.
Nyt yli nelikymppisenä minua ei kiinnosta enää baarit ym Ylipainoa on kymmeniä kiloja. Kokemusta ihmissuhteista ei ole. En jaksa sivistää itseäni, enkä ole paljon opiskellut tai varakas. Miksi enää näkisin vaivaa tai olettaisin että joku olisi kiinnostunut minusta. Mitä kiinnostavaa minussa on, kun ei ollut silloinkaan kun asiat oli paremmin iän ja kaiken puolesta. Saa mennä näin loppuun asti. Nuorena se ajatus tuntui pahalta mutta ei enää.
Ois kiva kuulla toinen puoli tarinasta, jos joku ton ystävä kertois että miten asiat on.