Miehen kanssa eri näkemys elintasosta.

Mieheni on ns. hyvän perheen lapsi. Aina on ollut rahaa ja tämä ei opiskeluaikanakaan joutunut tinkimään rahankäytöstänsä yhtään. Minä olen köyhästä perheestä ja en edes koe halua kuluttaa, koen että pienelläkin tulee toimeen. En ole ikinä edes haaveillut autoista, omistusasunnoista, mistään tuollaisista. Olen valmistumassa alalle joka on intohimoni mutta joka ei oikein työllistä.

Mies ei tätä tajua vaan suunnittelee asioita jotka tulevat olemaan luultavasti aina rahatilanteeni ulkopuolella. Pistää myös paljon sen varaan että työllistyn, vaikka olen kertonut useasti että A. työllistymiseni tälle alalle ei tule olemaan varmaa ja B. miehen kuvitelmat tulevasta palkastani ovat aika optimistiset.

Kumpi meistä tekee väärin? Tuntuu pahalta roikkua tässä ja antaa "väärä" kuva tulevaisuudesta, mutta toisaalta luulisi että mies tajuaa tuon kun olen sen useaan otteeseen sanonut. Oikeasti vaikuttaa siltä että mies ei vaan tajua että kaikilla ei tule olemaan hyvää palkkaa tai edes niitä töitä.