Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kanssa eri näkemys elintasosta.
06.01.2024 |
Mieheni on ns. hyvän perheen lapsi. Aina on ollut rahaa ja tämä ei opiskeluaikanakaan joutunut tinkimään rahankäytöstänsä yhtään. Minä olen köyhästä perheestä ja en edes koe halua kuluttaa, koen että pienelläkin tulee toimeen. En ole ikinä edes haaveillut autoista, omistusasunnoista, mistään tuollaisista. Olen valmistumassa alalle joka on intohimoni mutta joka ei oikein työllistä.
Mies ei tätä tajua vaan suunnittelee asioita jotka tulevat olemaan luultavasti aina rahatilanteeni ulkopuolella. Pistää myös paljon sen varaan että työllistyn, vaikka olen kertonut useasti että A. työllistymiseni tälle alalle ei tule olemaan varmaa ja B. miehen kuvitelmat tulevasta palkastani ovat aika optimistiset.
Kumpi meistä tekee väärin? Tuntuu pahalta roikkua tässä ja antaa "väärä" kuva tulevaisuudesta, mutta toisaalta luulisi että mies tajuaa tuon kun olen sen useaan otteeseen sanonut. Oikeasti vaikuttaa siltä että mies ei vaan tajua että kaikilla ei tule olemaan hyvää palkkaa tai edes niitä töitä.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistuit tarkoituksella suoraan työttömyyteen? Jippii, veronmaksajat kiittää. Ja vuokranantajasi.
En työttömyyteen, vaan teen sitten koulutustani vastaamatonta työtä ihan mielelläni jos muuta ei löydy. Ap
Johon varmaan on hakemassa joku, jolla on koulutuskin, etkä saa sitäkään paikkaa.
Olen siis kyllä ollut koko opiskeluajan jossain töissä eli tehnyt keikkaa kauppojen kassoilla tai siivoamassa, mutta miehelläni on ollut koko ajan se asenne että nuo eivät ole niitä OIKEITA töitä. Ap
Kunnioitettavan sisukas ja oman arvon tunteva sinä ainakin ilm olet. - Vai miten muuten kestäisit/ olisit kestänyt miehesi noin törppöä asennetta rehellitä työntekoa kohtaan(?) - Ja kun lisäksi vielä kerroit uskaltautuneeksi opiskelemaan alaa, joka on intohimosi.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikaan ei tee väärin, te ette vain osaa keskustella. Ette ymmärrä toisianne, koska ette vain osaa kertoa ja kuunnella. Sun pitää olla selväsanaisempi, esittää miehellesi täysin realistinen laskelma siitä, mitä todennäköisesti tulet tienaamaan, ja miten aiotte jakaa tulevaisuudessa raha-asianne. Jos miehesi on tyytyväinen siihen, että tulee kustantamaan suurimman osan elämäänne tulevaisuudessa, silloinhan asia on ihan kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Miten kaksi noin erilaista ihmistä edes on yhdessä? Miten pystytte elämään edes arkea, kun luulisi, että toinen haluaa kuluttaa koko ajan ja toinen taas on tarkempi.
Ensimmäisen kerran tällä palstalla asumismenoja pidetään ylikulutuksena!
Normaalit ihmiset tekevät töitä ja maksavat kulunsa. Jos heidän palkkansa on keskitasoa, niin sillä saa jo asunnon ja auton hankittua ilman, että elämä on yhtä kituuttamista. Ikänsä sossun tuella elänyt ja elämänuransa täysin tuottamattomalta alalta valinnut ei välttämättä oivalla, että elämä on tuollaista kuluttamista: asunto, liikkuminen, terveydenhoito, sähkö jne. maksetaan omasta pussista eikä sossun tililtä, kuten lapsena ja nuorena on tottunut näkemään tehtävän.
Oletan, että mies jättää sinut aika pian havaittuaan, että sinulla ei ole tarkoitustakaan työllistyä unelma-alallesi ja riittää, että mies elättää perheen. Sinä voit sitten paheksua sitä, kun laskut maksetaan ajallaan ja tilillä on rahaa.
Kuulostaa, että rakkaus puuttuu tuosta suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi opiskelet alalle mikä ei työllistä? Mikä se ala on? Harrastukset ja työ pitää erottaa toisistaan. Harrastus on hupia ja työllä saa elannon. Opiskele mieluummin vaikka VR:n veturinkuljettajaksi , palkka 5000/kk ja sitten harrastat muuta. Naisetkin osaa ohjata junaa.
Mä tykkäsin aikoinaan historiasta ja arkeologiasta tosi paljon ja mietin siitä ammattia. Mutta eihän arkeologia työllistä ja jos työllistää niin surkealla palkalla. Niinpä opiskelin diplomi- insinööriksi. Nyt on leipä taattu ja harrastan vapaa-ajalla historiaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös köyhästä perheestä ja mulle on aina ollut itsestäänselvyys että haluan omistusasunnon ja auton. Olisiko asenteessasi parantamisen varaa?
Minä olen köyhästä perheestä enkä ole ikinä haaveillut omistusasunnosta ja autokaan ei ole mikään ykköstoive ainakaan niin kauan kuin asun tässä kävelymatkan päässä kaikesta. Miksi ajattelet että asenteessa on vikaa jos ei haaveile omasta asunnosta ja autosta? Koska et ymmärrä ihmisiä joilla on erilainen ajattelutapa kuin sinulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on työllistävä tutkinto, mutta terveysongelmien takia työkyky on ajoittain niin ja näin. Terveysongelmat tulevat olemaan loppuelämän, joten rahareiät on pidettävä minimissä, koska työkyvyttömyys ja isot terveydenhuoltomenot ovat tarpeeksi kallis elämän osa-alue. Kumppani on ollut jo kauan, mutta asumme erillään ja pidämme taloudet erillään. En pidä tippaakaan ajatuksesta, että joku muu joutuisi köyhäilemään ja vielä pahimmassa tapauksessa elättämään työkyvytöntä minua ja maksamaan terveyteni aiheuttamia kuluja. En tiedä, onko tämäkään kestävä ratkaisu, mutta ainakaan nyt minun ongelmani eivät ole myös toisen ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kaksi noin erilaista ihmistä edes on yhdessä? Miten pystytte elämään edes arkea, kun luulisi, että toinen haluaa kuluttaa koko ajan ja toinen taas on tarkempi.
Ensimmäisen kerran tällä palstalla asumismenoja pidetään ylikulutuksena!
Normaalit ihmiset tekevät töitä ja maksavat kulunsa. Jos heidän palkkansa on keskitasoa, niin sillä saa jo asunnon ja auton hankittua ilman, että elämä on yhtä kituuttamista. Ikänsä sossun tuella elänyt ja elämänuransa täysin tuottamattomalta alalta valinnut ei välttämättä oivalla, että elämä on tuollaista kuluttamista: asunto, liikkuminen, terveydenhoito, sähkö jne. maksetaan omasta pussista eikä sossun tililtä, kuten lapsena ja nuorena on tottunut näkemään tehtävän.
Tai sitten ymmärtää sen paremmin kuin arvaatkaan. - Ainakin moni ns. akateeminen joutuu aloittamaan työuransa määräaiakisena ja tulojen saaminen saattaa olla epävarmaa tai ainakin vaihtelevaa,
Toiseksi moni saattaa myös hetken harkita sitä mihin haluaa asettua. Haluaako jäädä tai edes yrittää jäädä sille paikkakunnalle jolla on opiskellut? Kuinka hyvin (tai huonosti) tuo paikka tarjoaa "oman alan" töitä? Mitä muuta se tarjoaa? - Tarjonta voi näyttäytyä erilaisena silloin kun on tulorajoitteinen opiskelija kuin silloin kun on pätkätöiden välissä oleva työtön, joka jännää, että mistähän saisi itselleen mielekkään pestin
Jos se paikka jolla on opiskellut on sama paikka tai ainakin lähellä samaa paikkaa, josta molemmat tai ainakin toinen on kotoisin niin päätös voi olla mutkattomampi kun ainakin jonkinlainen turvaverkko saattaa olla olemassa, jos taas ei - ei mahdollisesti kummankaan niin joudutaan jo arvioimaan, että pitäiskö yrittää muuttaa, ainakin lähemmäski jomman kumman lapsuuden maisemia mutta onko niilläkään sen paremmin "oman alan" töitä? Tai mistä niillä oleva mahd. turvaverkko koostuu, jos sellaista enää niilläkään enää on? Entä mitä muuta ne mahdollistaisivat?
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi opiskelet alalle mikä ei työllistä? Mikä se ala on? Harrastukset ja työ pitää erottaa toisistaan. Harrastus on hupia ja työllä saa elannon. Opiskele mieluummin vaikka VR:n veturinkuljettajaksi , palkka 5000/kk ja sitten harrastat muuta. Naisetkin osaa ohjata junaa.
Mä tykkäsin aikoinaan historiasta ja arkeologiasta tosi paljon ja mietin siitä ammattia. Mutta eihän arkeologia työllistä ja jos työllistää niin surkealla palkalla. Niinpä opiskelin diplomi- insinööriksi. Nyt on leipä taattu ja harrastan vapaa-ajalla historiaa.
Tämä. Minustakin haluttiin ties mitä taiteilijaa ja kirjailijaa, koska lahjoja olisi ollut. Menin silti rahan perässä. On kivempi käyttää 8 h päivässä töihin ja loput miten lystää, kuin käyttää 8 h taiteeseen, toiset 8 h taideammatin rahoittavaan työhön ja nukkua loppuaika. Saan toteutettua enemmän unelmiani näin.
Hippinainen katso sisimpääsi, mistä tulee tuo asenne varallisuuden luomaa turvaa kohtaan. Onko taustalla, että olet ottanut selviytymisstrategiaksesi itsesi vähättelyn "en mä mitään tarvii" ja paennut reaalielämän vastuita intohimosi pariin?
Tutustu tunnelukkoihisi, ymmärrä itseäsi ja vasta sitten päätä mitä todella haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumpikaan ei tee väärin. Todennäköisesti teidän ei vaan kannata elää yhdessä. Miehellesi kodittomuus, eläminen teltassa, ruoan kerääminen roskiksista on tuskin sellainen valinta, jonka hän tahtoo tehdä. Vai miten muuten olet ajatellut itsesi elättää? Meillä kaikilla on mielenkiinnon kohteita, joihin suhtaudumme intohimolla, mutta harva tosiaan niiden avulla voi itseään tai perhettään ruokkia.
Kuulostaa kovalta, mutta oikeasti kannattaa hankkia sellainen elinkumppani, jonka kanssa arvot edes jossain määrin on yhteisiä.
syvä taukki siinä. miksi roskista ruokaa, heität kodittomiin, ihminen voi elää asiansa hoitavasti asunnon menot suht terveellisen perusruuan osa-aikatyöllä,tukimuodoilla jne. ei kaikkien tarvitse jättää perintöjä tai sitoutua asuntoon, on helpompi viettää välivuosia ulkomailla, vaihtaa paikkakuntaa tyän mukaan,tehdä siksi erilaisia jopa kausiluontoisia lapin töitäkin. hänhän sanoo haluavansa tehdä töitä omankin alan ulkopuolelta. ei pointti ole haalia rahaa vaan elää muutoin kivasti. julkinen matkustaminen ok, eikös ilmastoaktivistit tykkää. mammonaa ei saa hautaan lapsi kulta oletko tyhmä
Vierailija kirjoitti:
Miksi omistusasunto nähdään jotenkin niin ylivoimaisena asiana? Näin on jopa joidenkin työssäkäyvien keskuudessa ja vuodesta toiseen asutaan jossain kaupungin vuokrakämpässä. Ihan yhtä lailla kuluja menee vuokraan.
Miksi omistusasunto nähdään jotenkin itsestäänselvänä asiana, joka aikuisella pitäisi olla? Viihdyn vuokralla, minulla on edullinen yksityisen kämppä täydellisellä sijainnilla, mutta vapaus muuttaa muualle milloin tahansa päätän haluta. Minun ei tarvitse ajatella esim. remppoja, pihatöitä tai korjauksia, koska niiden tekeminen ja kustannukset kuuluvat vuokranantajalle tai taloyhtiölle. Minua ei haittaa että vuokra tulee elämäni aikana kalliimmaksi kuin asuntolaina tämän kaltaisesta asunnista tulisi. Miksi minun pitäisi asua omistusasunnossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi opiskelet alalle mikä ei työllistä? Mikä se ala on? Harrastukset ja työ pitää erottaa toisistaan. Harrastus on hupia ja työllä saa elannon. Opiskele mieluummin vaikka VR:n veturinkuljettajaksi , palkka 5000/kk ja sitten harrastat muuta. Naisetkin osaa ohjata junaa.
Mä tykkäsin aikoinaan historiasta ja arkeologiasta tosi paljon ja mietin siitä ammattia. Mutta eihän arkeologia työllistä ja jos työllistää niin surkealla palkalla. Niinpä opiskelin diplomi- insinööriksi. Nyt on leipä taattu ja harrastan vapaa-ajalla historiaa.
Tämä. Minustakin haluttiin ties mitä taiteilijaa ja kirjailijaa, koska lahjoja olisi ollut. Menin silti rahan perässä. On kivempi käyttää 8 h päivässä töihin ja loput miten lystää, kuin käyttää 8 h taiteeseen, toiset 8 h taideammatin rahoittavaan työhön ja nukkua loppuaika. Saan toteutettua enemmän unelmiani näin.
Minäkin olisin halunnut saada aikakoneen käyttööni silloin kun harkistin ja puntaroin eri opiskelupaikkojen välillä. Harvasta alasta voi ehdottomalla varmuudella sanoa, että sitä opiskelemalla mahdollistuu varmuudella kiinnostava ja mielenkiintoinen työ ja tasainen tai nousujohteinen ansiokehitys.
Mä olen köyhästä perheestä . Opiskelin työllistävän ammatin ja ostin edullisen omistusasunnon joka on jo velaton . Vuokralle jos olisin jäänyt , joutuisin hakemaan yhteiskunnan tukia ja maksamaan asumisestastani monin kertaisen summan omaan verrattuna . Autoa en omista , vaan kävelen ja pyöräilen .
Uskokaa tai älkää, mutta parisuhde toimii kaikista parhaiten, kun molemmilla on omat asunnot. Oli ne asunnot omistus tai vuokra. Ei ole riitaa rahasta, pyykistä, siivouksesta eikä tartte kattoo toista 24h ja saa sitä omaakin aikaa mikä on todella tärkeää. Olen nykyisessä suhteessa ollut 8 vuotta ja hyyvin hyvin vähän ollut mitään riitoja ja yhtään ns turhaa riitaa ei ole ollut. Toista kaipaa ihan erilailla aina, jos ei ole pariin kolmeen päivään nähty. Siinä pysyy suhde koko aika hyvällä mallilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omistusasunto nähdään jotenkin niin ylivoimaisena asiana? Näin on jopa joidenkin työssäkäyvien keskuudessa ja vuodesta toiseen asutaan jossain kaupungin vuokrakämpässä. Ihan yhtä lailla kuluja menee vuokraan.
Miksi omistusasunto nähdään jotenkin itsestäänselvänä asiana, joka aikuisella pitäisi olla? Viihdyn vuokralla, minulla on edullinen yksityisen kämppä täydellisellä sijainnilla, mutta vapaus muuttaa muualle milloin tahansa päätän haluta. Minun ei tarvitse ajatella esim. remppoja, pihatöitä tai korjauksia, koska niiden tekeminen ja kustannukset kuuluvat vuokranantajalle tai taloyhtiölle. Minua ei haittaa että vuokra tulee elämäni aikana kalliimmaksi kuin asuntolaina tämän kaltaisesta asunnista tulisi. Miksi minun pitäisi asua omistusasunnossa?
Koska yksikään asunnon ostanut ei halua ajatella, että hän olisi tehnyt asunnon ostamalla virheratkasun, Asunnon ostaminen on hyvin monelle elämän aikana rahassa laskien kaikkein merkittävin kauppa. - Jos siinä epäonnistuu pahasti, niin voi olla, ettei ole varaa toteuttaa niin hyvin, niitä asuntoa vähemmän maksavia haaveita. Ei tässä uskossa mitään pahaa ole. Mutta on tylsää, että omistuasumisesta on tullut osalle osa henkilökohtaista uskoa, jota ei saa kyseenalaistaa tai voi kyseenalaistaa loukkaamatta välittömästi toista
Mielestäni olet tehnyt typerän valinnan opintojen suhteen, jos on tiedossa ettei niillä opinnoilla työllisty.
Hanki joku oikea ammatti jolla tienaat. Sitten voit harrastaa humpuukia vapaa-ajalla saamillasi tuloilla sekä päästä kiinni omistusasuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omistusasunto nähdään jotenkin niin ylivoimaisena asiana? Näin on jopa joidenkin työssäkäyvien keskuudessa ja vuodesta toiseen asutaan jossain kaupungin vuokrakämpässä. Ihan yhtä lailla kuluja menee vuokraan.
Miksi omistusasunto nähdään jotenkin itsestäänselvänä asiana, joka aikuisella pitäisi olla? Viihdyn vuokralla, minulla on edullinen yksityisen kämppä täydellisellä sijainnilla, mutta vapaus muuttaa muualle milloin tahansa päätän haluta. Minun ei tarvitse ajatella esim. remppoja, pihatöitä tai korjauksia, koska niiden tekeminen ja kustannukset kuuluvat vuokranantajalle tai taloyhtiölle. Minua ei haittaa että vuokra tulee elämäni aikana kalliimmaksi kuin asuntolaina tämän kaltaisesta asunnista tulisi. Miksi minun pitäisi asua omistusasunnossa?
Luuletko että ap:lla on rahaa siihen vuokraan jos ei ole omistusasuntoon yhdessä miehen kanssa?
Sen lisäksi hänellä ei tule olemaan eläkettäkään sitten aikanaan. Osa-aikaisena kaupan kanssana ei oikein ole varaa lapsiinkaan, lapset eivät nykyään enää tuo leipää tullessaan.
No muutaman vuoden vielä haihattelee, sitten alkaa se vetureiden ajaminen kiinnostaa. Been there, done that - kouluavustajasta koneinsinööriksi :)
Alue: Aihe vapaa
Miksi omistusasunto nähdään jotenkin niin ylivoimaisena asiana? Näin on jopa joidenkin työssäkäyvien keskuudessa ja vuodesta toiseen asutaan jossain kaupungin vuokrakämpässä. Ihan yhtä lailla kuluja menee vuokraan.