Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kanssa eri näkemys elintasosta.
06.01.2024 |
Mieheni on ns. hyvän perheen lapsi. Aina on ollut rahaa ja tämä ei opiskeluaikanakaan joutunut tinkimään rahankäytöstänsä yhtään. Minä olen köyhästä perheestä ja en edes koe halua kuluttaa, koen että pienelläkin tulee toimeen. En ole ikinä edes haaveillut autoista, omistusasunnoista, mistään tuollaisista. Olen valmistumassa alalle joka on intohimoni mutta joka ei oikein työllistä.
Mies ei tätä tajua vaan suunnittelee asioita jotka tulevat olemaan luultavasti aina rahatilanteeni ulkopuolella. Pistää myös paljon sen varaan että työllistyn, vaikka olen kertonut useasti että A. työllistymiseni tälle alalle ei tule olemaan varmaa ja B. miehen kuvitelmat tulevasta palkastani ovat aika optimistiset.
Kumpi meistä tekee väärin? Tuntuu pahalta roikkua tässä ja antaa "väärä" kuva tulevaisuudesta, mutta toisaalta luulisi että mies tajuaa tuon kun olen sen useaan otteeseen sanonut. Oikeasti vaikuttaa siltä että mies ei vaan tajua että kaikilla ei tule olemaan hyvää palkkaa tai edes niitä töitä.
Kommentit (61)
No aikooko se miehesi maksaa omasta pussistaan elatuken vai pistääkö sinutkin maksamaan kalliin omistusasunnon? Ainut vaihtoehto on heivata ukko pihalle ja etit itsellesi samankaltaisen miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko tulee vittuilemaan iänkaiken köyhyydestäsi. Ette te sovi yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi opiskelet alalle mikä ei työllistä? Mikä se ala on? Harrastukset ja työ pitää erottaa toisistaan. Harrastus on hupia ja työllä saa elannon. Opiskele mieluummin vaikka VR:n veturinkuljettajaksi , palkka 5000/kk ja sitten harrastat muuta. Naisetkin osaa ohjata junaa.
Mä tykkäsin aikoinaan historiasta ja arkeologiasta tosi paljon ja mietin siitä ammattia. Mutta eihän arkeologia työllistä ja jos työllistää niin surkealla palkalla. Niinpä opiskelin diplomi- insinööriksi. Nyt on leipä taattu ja harrastan vapaa-ajalla historiaa.
Tämä. Minustakin haluttiin ties mitä taiteilijaa ja kirjailijaa, koska lahjoja olisi ollut. Menin silti rahan perässä. On kivempi käyttää 8 h päivässä töihin ja loput miten lystää, kuin käyttää 8 h taiteeseen, toiset 8 h taideammatin rahoittavaan työhön ja nukkua loppuaika. Saan toteutettua enemmän unelmiani näin.
8 tunnon työpäivän jälkeen jaksat vetää toiset 8 tuntia ja luovuus kukkii? Wow, olet yli-ihminen.
Kuulostaa että sinulla on köyhän identiteetti eikä halua sitä muuttaa. Se on ihan ok. Toivottavasti teillä on avioehto ja että et oleta miehesi kuitenkaan elämääsi kustantavan. Jos näkemykset elintasosta ovat kovin erilaiset eikä halua joustaa ole niin kannattaa lähteä omille poluille, asia aiheuttaa van enemmän kitkaa tulevina vuosina.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mä naisena pitäisin miestä itselleni sopimattomana jos ei ole mitään tavoitteita elämässä. En mä ainakaan haluaisi asua koko ikääni vuokralla, olla autoton jne. Lisäksi työnteko on suositeltavaa. Ei tarvitse olla korkeasti koulutettu ja huippupalkkainen vaan ihan duunari käy.
Eli "naisena" näet, että omistusasunto ja auto on nimenomaan miehen tehtävä, miehen rahoilla hankkia, jotta mies olisi sinulle sopiva.
Sellaista porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi opiskelet alalle mikä ei työllistä? Mikä se ala on? Harrastukset ja työ pitää erottaa toisistaan. Harrastus on hupia ja työllä saa elannon. Opiskele mieluummin vaikka VR:n veturinkuljettajaksi , palkka 5000/kk ja sitten harrastat muuta. Naisetkin osaa ohjata junaa.
Mä tykkäsin aikoinaan historiasta ja arkeologiasta tosi paljon ja mietin siitä ammattia. Mutta eihän arkeologia työllistä ja jos työllistää niin surkealla palkalla. Niinpä opiskelin diplomi- insinööriksi. Nyt on leipä taattu ja harrastan vapaa-ajalla historiaa.
Kuin myös, koska tajusin, että tarvitsen työstäni arvostusta, jonka ilmenemismuoto on mm. iso palkka. Ja vaikka raha itsessään ei minulle ole tärkein asia -en halua kuluttaa tuhlaillen - niin kyllähän taloudellinen liikkumavara turvallisuutta tuo.
Ap nyt kuitenkaan ei selvästi ole kuten sinä tai minä, vaan työssä on tärkeintä työn sisältö. Ainahan joka alalta joku työtä saa, yleensä joku sinnikkään ja onnekkaan yhdistelmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistuit tarkoituksella suoraan työttömyyteen? Jippii, veronmaksajat kiittää. Ja vuokranantajasi.
En työttömyyteen, vaan teen sitten koulutustani vastaamatonta työtä ihan mielelläni jos muuta ei löydy. Ap
Johon varmaan on hakemassa joku, jolla on koulutuskin, etkä saa sitäkään paikkaa.
Hyllyttäjiksi, postin lajittelijoiksi, siivoojiksi ja telemarkkinoijiksi on työllistynyt moni "nukketeatteriohjaaja AMK", "hatuntekijä AMK", naistutkimuksen maisteri, ja kättenheiluttelutieteen vihtori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko tulee vittuilemaan iänkaiken köyhyydestäsi. Ette te sovi yhteen.
Pullapojat pahimpia kun vanhemmat hyysänneet syntymästä asti. Ei mitään itsenäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Yltiöoptimismi on ihan sympaattinen piirre miehessä.
Käytännössä sinun kannattaa katsoa erilaisia suosituksia ja nyrkkivakioita, joilla perustella omat näkemyksesi tarvittaessa. Esimerkiksi asumiskustannus saa viedä korkeintaan XX prosenttia tuloista, auton kannattaa olla korkeintaan X kuukauden tulojen arvoinen jne.
Konservatiiviperheissä on ihan normaalia, että mies on sellainen kovapalkkainen haihattelija ja nainen on raudanluja talousammattilainen. Pidä vaan pintas äläkä ota toisen unelmapuheita liian vakavasti.
No jaa, ei kuulosta kovin houkuttelevalta, ihan kuin olisi rajoitettavan pikkulapsen kanssa parisuhteessa. Suhteessa kitkatonta on, kun molemmilla on suunnilleen samanlainen käsitys rahankäytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mä naisena pitäisin miestä itselleni sopimattomana jos ei ole mitään tavoitteita elämässä. En mä ainakaan haluaisi asua koko ikääni vuokralla, olla autoton jne. Lisäksi työnteko on suositeltavaa. Ei tarvitse olla korkeasti koulutettu ja huippupalkkainen vaan ihan duunari käy.
Eli "naisena" näet, että omistusasunto ja auto on nimenomaan miehen tehtävä, miehen rahoilla hankkia, jotta mies olisi sinulle sopiva.
Sellaista porukkaa.
En minä lainaamaasi kommenttia noin ymmärtänyt vaan että ko nainen haluaa että kumppani (tässä tapauksessa mies) jakaa samat arvot ja tavoitteet, asumisen, hankintojen ja kuluttamisen suhteen. Sanaakaan ei sanonut kuka sen rahoittaisi, oletan että molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omistusasunto nähdään jotenkin niin ylivoimaisena asiana? Näin on jopa joidenkin työssäkäyvien keskuudessa ja vuodesta toiseen asutaan jossain kaupungin vuokrakämpässä. Ihan yhtä lailla kuluja menee vuokraan.
Miksi omistusasunto nähdään jotenkin itsestäänselvänä asiana, joka aikuisella pitäisi olla? Viihdyn vuokralla, minulla on edullinen yksityisen kämppä täydellisellä sijainnilla, mutta vapaus muuttaa muualle milloin tahansa päätän haluta. Minun ei tarvitse ajatella esim. remppoja, pihatöitä tai korjauksia, koska niiden tekeminen ja kustannukset kuuluvat vuokranantajalle tai taloyhtiölle. Minua ei haittaa että vuokra tulee elämäni aikana kalliimmaksi kuin asuntolaina tämän kaltaisesta asunnista tulisi. Miksi minun pitäisi asua omistusasunnossa?
Koska yksikään asunn
Toivon, että tässäkin asiassa ymmärrettäisiin, että ihmisillä on erilaisia tarpeita ja mieltymyksiä. Joillekin aikuisuuden merkki on edelleen asunnon ostaminen. Itse laskeskelin todella pitkään kannattaako minun ostaa perheasuntoa vai ei. Lopulta totesin, että se on yhden palkalla, nykyisellä hintatasolla ja koroilla liian riskialtista. Muutaman vuoden kuluttua lapset alkavat muuttaa pois kotoa, jonka jälkeen voin ostaa sinkkukämpän itselleni tai sitten jatkaa asumisoikeusasunnossa asumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua mainita alaa täällä ettei joku tuttu tunnista, mutta pääsin siis opiskelemaan tätä alaa kovan yrityksen jälkeen. Vaikka kyseessä on intohimoni tällä työllistyy vain jos on oikeasti hyvä siinä mitä tekee... Ja en taida olla sieltä parhaimmasta päästä. Opintojen alussa ajattelin että tottakai työllistyn, mutta sitten alkoi realiteetit hiipiä päähän. Meinasin lopettaa ja hakea eri paikkaan monta kertaa, mutta kukaan lähipiiristäni ei tukenut tätä valintaa enkä jaksanut jäädä tyhjän päälle. En ole ikinä päässyt mihinkään muualle opiskelemaan mihin olen hakenut, joten tämä on ainoa mahdollisuuteni saada hyvä koulutus. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kumpikaan ei tee väärin. Todennäköisesti teidän ei vaan kannata elää yhdessä. Miehellesi kodittomuus, eläminen teltassa, ruoan kerääminen roskiksista on tuskin sellainen valinta, jonka hän tahtoo tehdä. Vai miten muuten olet ajatellut itsesi elättää? Meillä kaikilla on mielenkiinnon kohteita, joihin suhtaudumme intohimolla, mutta harva tosiaan niiden avulla voi itseään tai perhettään ruokkia.
Kuulostaa kovalta, mutta oikeasti kannattaa hankkia sellainen elinkumppani, jonka kanssa arvot edes jossain määrin on yhteisiä.
Avioliitossa on elatusvelvollisuus eli jos onnistuu pääsemään siihen asemaan niin tulevaisuus on tavallaan turvattu. Silloin ei tarvitse elättää itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna toisen haaveilla. Vedä raja siihen, että elätte nykyhetkessä nykytulojen mukaista elämää.
Toinen vaihtoehto on se, että vanhanaikaiseen tapaan paremmin ansaitseva elättää vähemmän ansaitsevaa. Entiseen aikaan puolison tulot vaikuttivat työttömyyskorvaukseen, nyt vain toimeentulotukeen.
Kannattaa nyt hyvissä ajoin perusteellisesti selvittää, mitä mieltä puoliso olisi yhteistaloudesta. Se on sitten ero edessä, jos edellyttää sinun osallistuvan yhtä paljon kaikkiin kuluihin.
Itsekin köyhyydestä lähtöisin olevana en voi sitten millään ymmärtää, miksi joku haluaa oikein varmistaa pystyvänsä loppuikänsä köyhänä. Itselleni oli ihan ykkösprioriteetti valita alani niin, että se työllistää ja on hyvin palkattua. Aivan järjetöntä sementöidä itsensä siihen samaan köyhyyteen kärsimään, missä on jo lapsuutensa ja nuoruutensa kahlannut.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä on väliä kuka on varakkaasta perheestä ja kuka köyhästä. Varakas voi olla hyvin pihi ja luonnonläheinen, kun taas köyhäläinen jatkuva törsääjä.
Kyllä siinä on yllättävän paljon eroa, näin omasta kokemuksesta puhuen. Mies keskiluokkaisesta suvusta ja törsää, koska äiskältä voi aina pyytää, jos omat rahat ei riitä itsensä hemmotteluun. Itse duunariperheestä ja aina pelko siitä, että tippuu takaisin köyhäilyyn, jos ei budjetoi tarkasti. Asenne rahaan ja elämään on ihan eri erilaisilla perhetaustoills ja elämänkokemuksella. Ei todellakaan olisi meillä Artekia vaan Ikeaa ja sukulaisilta perittyjä huonekaluja, jos minä saisin päättää rahankäytöstä.
Pyydä mies maksamaan kaiken. Ei kai ole ongelma jos kehuu että rahaa on.
Vaikka kotirouvista ei kirjoiteta mediassa niin kyllä meitä on edelleen olemassa.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sillä on väliä kuka on varakkaasta perheestä ja kuka köyhästä. Varakas voi olla hyvin pihi ja luonnonläheinen, kun taas köyhäläinen jatkuva törsääjä.