Miehen kanssa eri näkemys elintasosta.
Mieheni on ns. hyvän perheen lapsi. Aina on ollut rahaa ja tämä ei opiskeluaikanakaan joutunut tinkimään rahankäytöstänsä yhtään. Minä olen köyhästä perheestä ja en edes koe halua kuluttaa, koen että pienelläkin tulee toimeen. En ole ikinä edes haaveillut autoista, omistusasunnoista, mistään tuollaisista. Olen valmistumassa alalle joka on intohimoni mutta joka ei oikein työllistä.
Mies ei tätä tajua vaan suunnittelee asioita jotka tulevat olemaan luultavasti aina rahatilanteeni ulkopuolella. Pistää myös paljon sen varaan että työllistyn, vaikka olen kertonut useasti että A. työllistymiseni tälle alalle ei tule olemaan varmaa ja B. miehen kuvitelmat tulevasta palkastani ovat aika optimistiset.
Kumpi meistä tekee väärin? Tuntuu pahalta roikkua tässä ja antaa "väärä" kuva tulevaisuudesta, mutta toisaalta luulisi että mies tajuaa tuon kun olen sen useaan otteeseen sanonut. Oikeasti vaikuttaa siltä että mies ei vaan tajua että kaikilla ei tule olemaan hyvää palkkaa tai edes niitä töitä.
Kommentit (61)
Anna toisen haaveilla. Vedä raja siihen, että elätte nykyhetkessä nykytulojen mukaista elämää.
ei kuitenkaan tavallinen mies kelvannut vaan piti etsiä rikas porvari.
Vierailija kirjoitti:
Valmistuit tarkoituksella suoraan työttömyyteen? Jippii, veronmaksajat kiittää. Ja vuokranantajasi.
En työttömyyteen, vaan teen sitten koulutustani vastaamatonta työtä ihan mielelläni jos muuta ei löydy. Ap
No kyllä mä naisena pitäisin miestä itselleni sopimattomana jos ei ole mitään tavoitteita elämässä. En mä ainakaan haluaisi asua koko ikääni vuokralla, olla autoton jne. Lisäksi työnteko on suositeltavaa. Ei tarvitse olla korkeasti koulutettu ja huippupalkkainen vaan ihan duunari käy.
Vierailija kirjoitti:
Valmistuit tarkoituksella suoraan työttömyyteen? Jippii, veronmaksajat kiittää. Ja vuokranantajasi.
Jep. Ajatuksena on epäilemättä, että me muut kustannamme tämän intohimon. Ei edes sen vertaa ollut kulmahampaita esillä, että ap olisi itse uskonut saavansa edes töitä alaltaan. Oikeastiko kannatti lähteä tuohon?
Intohimoja voi harrastaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistuit tarkoituksella suoraan työttömyyteen? Jippii, veronmaksajat kiittää. Ja vuokranantajasi.
En työttömyyteen, vaan teen sitten koulutustani vastaamatonta työtä ihan mielelläni jos muuta ei löydy. Ap
Johon varmaan on hakemassa joku, jolla on koulutuskin, etkä saa sitäkään paikkaa.
Minä olen myös köyhästä perheestä ja mulle on aina ollut itsestäänselvyys että haluan omistusasunnon ja auton. Olisiko asenteessasi parantamisen varaa?
Intohimo ei elätä eikä kerrytä eläkettä. Sen takia intohimoni on vain harrastus ja teen työtä kunnon palkalla. Että pystyn harrastamaan😉.
Aina on hyvä olla unelmia ja haaveita, Mutta ennen kuin laitat(te) nimenne lainapapereihin, niin harkitse toiseenkin kertaan. Lienee totta, että moni opiskeluaikna syntynyt parisuhde kokee jonkinlaien kriisin siinä(kin) vaiheessa kun opiskeluaika jää taakse, eikä ole yhtä mutkatonta elää hyvästä syystä tarkalla talouden pidolla ja se millaiia kulutusvalintoja on lupa tehdä yksin ja millaisiin pyritään ja tavoitellaan yhdessä saattavat erota huomattavastikin.
Sinkkumies
Kumpikaan ei tee väärin. Todennäköisesti teidän ei vaan kannata elää yhdessä. Miehellesi kodittomuus, eläminen teltassa, ruoan kerääminen roskiksista on tuskin sellainen valinta, jonka hän tahtoo tehdä. Vai miten muuten olet ajatellut itsesi elättää? Meillä kaikilla on mielenkiinnon kohteita, joihin suhtaudumme intohimolla, mutta harva tosiaan niiden avulla voi itseään tai perhettään ruokkia.
Kuulostaa kovalta, mutta oikeasti kannattaa hankkia sellainen elinkumppani, jonka kanssa arvot edes jossain määrin on yhteisiä.
Yltiöoptimismi on ihan sympaattinen piirre miehessä.
Käytännössä sinun kannattaa katsoa erilaisia suosituksia ja nyrkkivakioita, joilla perustella omat näkemyksesi tarvittaessa. Esimerkiksi asumiskustannus saa viedä korkeintaan XX prosenttia tuloista, auton kannattaa olla korkeintaan X kuukauden tulojen arvoinen jne.
Konservatiiviperheissä on ihan normaalia, että mies on sellainen kovapalkkainen haihattelija ja nainen on raudanluja talousammattilainen. Pidä vaan pintas äläkä ota toisen unelmapuheita liian vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Valmistuit tarkoituksella suoraan työttömyyteen? Jippii, veronmaksajat kiittää. Ja vuokranantajasi.
Taiteen historian maisterin paperit??
Minulle kelpaisi huomattavasti alempi elintaso, mutta rouvalle ei, "olen köyhöilyni köyhäillyt" - ja toki minun laskuuni antiköyhäilee.
Miehesi oletettavasti vinkuu raha-apua vanhemmiltaan myös? Mitä suuremmat tulot, sitä suuremmat menot. Perhe sitten avustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistuit tarkoituksella suoraan työttömyyteen? Jippii, veronmaksajat kiittää. Ja vuokranantajasi.
En työttömyyteen, vaan teen sitten koulutustani vastaamatonta työtä ihan mielelläni jos muuta ei löydy. Ap
Johon varmaan on hakemassa joku, jolla on koulutuskin, etkä saa sitäkään paikkaa.
Olen siis kyllä ollut koko opiskeluajan jossain töissä eli tehnyt keikkaa kauppojen kassoilla tai siivoamassa, mutta miehelläni on ollut koko ajan se asenne että nuo eivät ole niitä OIKEITA töitä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös köyhästä perheestä ja mulle on aina ollut itsestäänselvyys että haluan omistusasunnon ja auton. Olisiko asenteessasi parantamisen varaa?
Ovatko mielestäsi vain materiaaliset ja omistamiseen liittyvät unelmat ymmärrettävämpiä, jotka eivät vaatisi asenteen tarkistamista? - Esimerkiksi jos haluaa elää vapaana, eikä suoranaisesti haaveilla siitä, että mahdollisimman pian pääsee sitomaan isoon tai isohkoon velkaan, jota mm. useimmille meistä esimerkiksi asunnon ostaminen merkitsee. Tai voisiko haluta unelmoida elämästä, jossa ei tarvitse omistaa autoa liikkumiseensa vaan voi kulkea kävellen ja pyöräillen - Ja vasta tarpeen mukaan vuokraa auton, jos tai kun sitä tarvitsee.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistuit tarkoituksella suoraan työttömyyteen? Jippii, veronmaksajat kiittää. Ja vuokranantajasi.
En työttömyyteen, vaan teen sitten koulutustani vastaamatonta työtä ihan mielelläni jos muuta ei löydy. Ap
Johon varmaan on hakemassa joku, jolla on koulutuskin, etkä saa sitäkään paikkaa.
Olen siis kyllä ollut koko opiskeluajan jossain töissä eli tehnyt keikkaa kauppojen kassoilla tai siivoamassa, mutta miehelläni on ollut koko ajan se asenne että nuo eivät ole niitä OIKEITA töitä. Ap
Se on helppo pullapojan huudella mielipiteitään. Eivät kaikki voi olla lääkäreitä tai juristeja.
Miten kaksi noin erilaista ihmistä edes on yhdessä? Miten pystytte elämään edes arkea, kun luulisi, että toinen haluaa kuluttaa koko ajan ja toinen taas on tarkempi.
Valmistuit tarkoituksella suoraan työttömyyteen? Jippii, veronmaksajat kiittää. Ja vuokranantajasi.