En ole koskaan ollut rakastunut enkä osaa rakastaa!
Olen yli 50-v. nainen enkä kai koskaan ole ollut rakastunut. Olen kerran seurustellut vuosia yhden miehen kanssa, nyt olen melkein 15 v ollut yksin. Yli kolmikymppiseksi olin sinkku. Tuota miestä en rakastanut mutten olisi halunnut erotakaan.
Onko muita keski-ikäisiä tai hyvästi aikuisia ihmisiä, joita rakkaus on karttanut?
En haluaisi olla yksin, mutten enää lähde rakkaudetta suhteeseen. Ja tuon yhden kerran olen senkin vain tehnyt. Muuten olen ollut yksin, koska olen pitänyt sitä rehellisempänä toimintana.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteissa rakkaudella ei ole merkitystä. Tärkeintä on seksi ja toinen että osapuoli on mukava.
Minä taas uskon, että rakkaus pitäisi seksiä yllä senkin jälkeen, kun intohimo laantunut.
Näin naisilla. Ei kiinnosta seksi ilman tunteita.
Kevät on otollisinta aikaa rakastumiselle kokemukseni mukaan.
Minä taas olen ollut aina kova ihastumaan ja rakastumaan vahvasti. Ihastun yleensä takaisin, jos joku ihastuu minuun, ellei ole kyseessä minun mielestäni jotenkin fyysisesti vastenmielinen ihminen. Tällainen on aika raskasta. Olisin mieluummin kuin AP, niin voisin keskittyä paremmin muuhunkin kuin jatkuviin ihastumisiin. Ei parisuhteessa olevana ole mitään järkeä jatkuvasti ihastua muihin, mutta olen kai riippuvainen siitä tunteesta, jännitteestä ja huomiosta. Kertokaapa miten tällaisesta pääsee irti
Kerro ap millainen muuten olet ihmisenä. Oletko matemaattisesti lahjakas? Keskusteletko mielelläni? Oletko harkitsevainen vai kova heittäytymään? Oletko tulinen ja tunteellinen vai tasainen ja hätkähtämätön luonne?
Vaikea sanoa, olisiko muuttunut rakkaudeksi, jos olisi ollut joskus aidosti hyvässä ja kunnioittavassa suhteessa.
Kun on lähtenyt suhteeseen, on ollut ihastusta. Mutta sitten tullut toiselta rivien välistä kommenttia, miten olisi toivonut ihan toisenlaista kumppania, kuin mitä itse olen. Höystettynä vielä sillä, ettei minuun tuhlattu aikaa edes sen vertaa, että olisi muistettu edes synttäreinä tms. Yksi exä tosin osti synttäreinäni kakun itselleen, eli kakun josta olin kertonut jo aiemmin, etten pidä. Mutta oli hänen lempikakkuaan, niin sai ilokseen sitten syödä yksin.
Pikkuhiljaa tilanteesta syntynyt sitten traumasuhde, kun olen yrittänyt olla kelpaava. Olo ei ole onnellinen, kuten varmaan rakastuneena pitäisi olla.
Näitä olen nyt sinkkuna pysyessä miettinyt. Olisi ihanaa kokea rakastavansa aidosti, mutten ole vielä keksinyt miksi kanssani lähdetään suhteeseen vain parempaa toivoen. Niin en edes yritä uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Kerro ap millainen muuten olet ihmisenä. Oletko matemaattisesti lahjakas? Keskusteletko mielelläni? Oletko harkitsevainen vai kova heittäytymään? Oletko tulinen ja tunteellinen vai tasainen ja hätkähtämätön luonne?
Olen loogikko. Matemaattinen myös. Arvostan raskaan sarjan keskusteluita ja aitoa syvällisyyttä. En hätkähdä juuri mistään ja heittäydyn ja olen avoin muutokselle ja kaikelle uudelle. Olisin enemmän kuin valmis rakastumaan ja rakastamaan. Jos rakastuisin, en olisi kranttu ulkonäöstä, rahasta, koulutuksesta tms.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro ap millainen muuten olet ihmisenä. Oletko matemaattisesti lahjakas? Keskusteletko mielelläni? Oletko harkitsevainen vai kova heittäytymään? Oletko tulinen ja tunteellinen vai tasainen ja hätkähtämätön luonne?
Olen loogikko. Matemaattinen myös. Arvostan raskaan sarjan keskusteluita ja aitoa syvällisyyttä. En hätkähdä juuri mistään ja heittäydyn ja olen avoin muutokselle ja kaikelle uudelle. Olisin enemmän kuin valmis rakastumaan ja rakastamaan. Jos rakastuisin, en olisi kranttu ulkonäöstä, rahasta, koulutuksesta tms.
Ap
Ajattelin, että saattaisit olla matemaattinen ja sellainen hätkähtämätön. Heittäydytkö asioihin tunteella? Vai oletko enemmän järkiperäinen analysoija keskusteluissakin? Itse olen tunneihminen ja minulla on päinvastainen ongelma kuin sinulla. Ihastun aina uuteen ihmiseen ja ihastus voi kestää pitkään. En siis ala mihinkään suhteisiin, koska olen jo parisuhteessa, mutta haluaisin irti tästä tunnetason riippuvuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso ketjusta miesten kommentit. Rakkaus on hyvin harvinaista. Heteroparisuhteet ovat yhteiskunnallisesti sosiaalistettuja ja muodostuvat sosiaalisesta paineesta.
Entä jos suhteen toinen osapuoli on ulkomaalainen mies? Onko se sitten eri asia?
Ei. Heteronormatiivisten suhteiden kaava on useimmiten hyvin samanlainen maasta huolimatta.
Onko lepakko/puudelinormatiivisten suhteiden kaavoissa ja heterokaavoissa mitään eroa?
Ajattelin, että saattaisit olla matemaattinen ja sellainen hätkähtämätön. Heittäydytkö asioihin tunteella? Vai oletko enemmän järkiperäinen analysoija keskusteluissakin? Itse olen tunneihminen ja minulla on päinvastainen ongelma kuin sinulla. Ihastun aina uutee
Olen juuri se analysoija. Joskus olen kateellinen ihmisille, jotka helposti vaikka eron jälkeen löytävät uuden kumppanin ja yleensäkin osaavat ihastua ja rakastua. Mistä sitä tunnetta oikein piisaa? 😀
Hyvä kysymys, että mistä sitä tunnetta oikein piisaa. Se on sellainen kierre, jossa huomaan, että joku alkaa vilkuilla minua ja hakeutuu seuraani. Ihastun itsekin siitä saamastani huomiosta. En halua kuitenkaan ystävystyä miesten kanssa, enkä halua mitään suhdetta, koska sitten vasta tulisikin tunnesotkua, joten liukenen aina noista jutuista. Tuo kierre on aivan turhaa haahuilua. Haluaisin olla rauhassa niin, ettei kukaan hakeutuisi seuraani flirttailemasn ja ettei ajatukseni harhailisi noissa ihastuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys, että mistä sitä tunnetta oikein piisaa. Se on sellainen kierre, jossa huomaan, että joku alkaa vilkuilla minua ja hakeutuu seuraani. Ihastun itsekin siitä saamastani huomiosta. En halua kuitenkaan ystävystyä miesten kanssa, enkä halua mitään suhdetta, koska sitten vasta tulisikin tunnesotkua, joten liukenen aina noista jutuista. Tuo kierre on aivan turhaa haahuilua. Haluaisin olla rauhassa niin, ettei kukaan hakeutuisi seuraani flirttailemasn ja ettei ajatukseni harhailisi noissa ihastuksissa.
Oletko onnellinen parisuhteessasi? Siis rakastatko?
Ap
En lukenut vielä koko ketjua, mutta kuulostaa aromantismille (aromantic). Se on sama idea kuin aseksuaalisuudessa, mutta kohteena on romanttiset tunteet ja rakastuminen. Niitä ei joko ole ollenkaan, niitä on erittäin vähän tai ehkä kerran elämässä saattaa mahdollisesti tulla vastaan joku, jota kohtaan tuntee jotain lämmintä.
Aromanttiset henkilöt puhuvat usein platonisesta parisuhteesta. Siihen ei kuulu sinänsä siis tulinen rakastuminen (eikä välttämättä seksi), mutta toisen kanssa on kiva ja helppo olla.
Aromantismi ei liity seksiin tai seksuaaliseen suuntautumiseen millään tavalla. Olen tosin törmännyt moneen, joka kertoo olevansa sekä aromantikko että aseksuaali. Ei ole intressejä parisuhteeseen, ei rakkauteen, eikä seksuaaliseen kanssakäymiseen kenenkään kanssa. Platoninen halisuhde sopisi heille omien sanojensa mukaan parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kohtalotoveri, AP. En ole koskaan rakastanut. Olin kyllä ex-mieheni kanssa naimisissa melkein 10 vuotta, mutta se oli vain järkiliitto, koska "kyllähän kaikilla pitää kumppani olla".
N45
Voinko kysyä, hiipuiko seksikin, kun rakkautta ei ollut. Minulla kävi ainoassa suhteessani niin.
Ap
Vastaan puolestani tähän. Seksi ei koskaan ole ollut miehen kanssa intohimoista vaan mekaanista suoritusta. Aika turhaa tunteetonta touhua. Välillä jopa inhottavaa eritteiden vaihtoa. Pidän kovasti masturboinnista ja se tuottaa minulle suurta nautintoa koska rakastan itseäni. Eli en ole aseksuaali.
Aseksuaalisuudessa on paljon erilaista kirjoa. Yksi aseksuaalisuuden muoto on, että seksi muiden kanssa ei inspiroi, mutta masturboiminen on mukavaa ja aktiivista.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin, että saattaisit olla matemaattinen ja sellainen hätkähtämätön. Heittäydytkö asioihin tunteella? Vai oletko enemmän järkiperäinen analysoija keskusteluissakin? Itse olen tunneihminen ja minulla on päinvastainen ongelma kuin sinulla. Ihastun aina uutee
Olen juuri se analysoija. Joskus olen kateellinen ihmisille, jotka helposti vaikka eron jälkeen löytävät uuden kumppanin ja yleensäkin osaavat ihastua ja rakastua. Mistä sitä tunnetta oikein piisaa? 😀
Monelle sosiaaliset normit näyttelevät suurta osaa elämässä, eikä kyse ole mistään suurista tunteista. Nämä ohmiset haluavat vain olla parisuhteessa koska se on normi. Ei sillä ole rakkauden kanssa mitään tekemistä.
Oho, mikäs tässä ketjussa triggeröi homoja? Lähtökohta oli, että vanhempi nainen ei koe olleensa ikinä rakastunut ja homot ryntäsivät joukolla paikalle haaveilemaan homoseksistä ja julistamaan, että eivät lle ikinä rakastaneet naista. Mikä tässä kolahti homoihin?