En ole koskaan ollut rakastunut enkä osaa rakastaa!

Älä välitä: ei "osaa" moni muukaan. Kaikki eivät ehdi elämänsä aikana edes tajuta, että enin osa siitä on retoriikkaa, loppu erotiikkaa. Sekin enimmäkseen mielen maisemissa. 

Vierailija kirjoitti:

 

Olen yrittänyt rakastua "ihan ok" ja "paperilla hyvä" tapaukseen. Kaikki meni hyvin aina siihen saakka kun oli treffit, jonka jälkeen oli kova pinnistely tunteilla uudelleen tuota kohdetta. Lopulta oli pakko luovuttaa. Onko muilla kokemusta tällaisesta? 

Juuri tällaista on ollut. Treffeillä aina jotenkin pettyy ja jäätyy. 

Ap

Itse yritin tavata useamman kerran, mutta tunteita ei muodostunut aktiivisista tunnekuvien luomisista huolimatta. Uskonkin nykyään, että tunteiden muodostaminen on mahdotonta, tunteita on joko heti, tai tunteita ei ole lainkaan. Kai suurimmalle osalle ihmisistä on luontevaa muodostaa parisuhteita tunteiden puuttumisesta huolimatta. Järkisyyt varmasti painavat. Parisuhde on kuitenkin jonkinlainen turvaverkko myös. 

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä: ei "osaa" moni muukaan. Kaikki eivät ehdi elämänsä aikana edes tajuta, että enin osa siitä on retoriikkaa, loppu erotiikkaa. Sekin enimmäkseen mielen maisemissa. 

Hyvä pointti tuo erotiikan mielikuva. Erotiikkakin on paljon parempaa mielikuvissa. Irl erotiikka on usein kömpelöä, hätäistä, inhorealista ja vaivaannuttavaa. Aito intohimo on rakkauden lailla hyvin harvinaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nieletkö?

Tämä tärkein miehisestä rakkaudesta. Oppikaahan naiset jo viimein. 

Musta tärkeämpää olisi kyllä, että ottaa peppuun.

 

Hyvä että muistutit taas miehisestä "rakkaudesta" joka kaipaa objektia vihapornonäytelmäänsä. 

Ehkä olet aseksuaalinen tai aromanttinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kohtalotoveri, AP. En ole koskaan rakastanut. Olin kyllä ex-mieheni kanssa naimisissa melkein 10 vuotta, mutta se oli vain järkiliitto, koska "kyllähän kaikilla pitää kumppani olla". 

N45

Voinko kysyä, hiipuiko seksikin, kun rakkautta ei ollut. Minulla kävi ainoassa suhteessani niin. 

Ap

Vastaan puolestani tähän. Seksi ei koskaan ole ollut miehen kanssa intohimoista vaan mekaanista suoritusta. Aika turhaa tunteetonta touhua. Välillä jopa inhottavaa eritteiden vaihtoa. Pidän kovasti masturboinnista ja se tuottaa minulle suurta nautintoa koska rakastan itseäni. Eli en ole aseksuaali. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olet aseksuaalinen tai aromanttinen?

Mielenkiintoisia termejä. En suoralta kädeltä aio näitä tyrmätä, vaan heitän ilmaan pohdinnan; mitä jos aseksuaaleja ja aromanttisia henkilöitä ei ole olemassakaan, on vain henkilöitä, joita ei kiinnosta tunteettomat,lähes pakolliset heteronormatiiviset pariutumisnäytelmät.

"En ole ikinä ollut rakastunut" kuulostaa jokaisen läheisriippuvaisen kommentilta. He säälivät kumppaniaan, eivätkä kykene siksi tasapuoliseen rakkaussuhteeseen.

Tähänkin addiktioon saa apua, ja ihan jo vuodessa voi elämä muuttua :)

Vierailija kirjoitti:

"En ole ikinä ollut rakastunut" kuulostaa jokaisen läheisriippuvaisen kommentilta. He säälivät kumppaniaan, eivätkä kykene siksi tasapuoliseen rakkaussuhteeseen.

Tähänkin addiktioon saa apua, ja ihan jo vuodessa voi elämä muuttua :)

Kuulostaa hieman oudolta. Oletin läheisriippuvaisen nimenomaan hakeutuvan suhteisiin eikä karttavan niitä. Läheisriippuvainenhan takertuu ihmisiin ja rakkauksiin, suhteisiin. 

Kuulostaa myös kummalta puhua addiktiosta kun ei rakastu, olettaisin addiktion olevan enemmän sarjarakastujien ja sarjasuhteilijoiden ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n viesteissä tuli ilmi, että hän "säälii" kumppaniaan kun ei kykene rakastumaan tähän. Psykopaatit tai narsistit eivät kykene tuntemaan sääliä tai rakkautta mutta ap. ei ole psykopaatti vaan empaattinen ja hyvin myötötuntoinen henkilö, koska aika harvoin ihmiset kantaa huolta tai syyllisyyttä niiden tunteista, joiden kanssa he elää "mukavuusparisuhteessa" tuntematta sen kummempaa rakkautta.

Jotkut psyykelääkkeet voi myös latistaa tunnemaailman. Vaikea sanoa, onko ap onnekas vai epäonninen aivojensa hormonitoiminnan kanssa?

KIitos tarkkanäköisestä viestistäsi, lämmitti mieltä! Olen todella hyvin empaattinen, lämmin ja muuten tunteva, mutten vain koskaan rakastu. On aivan kauheaa ollut sanoa itseeni rakastuneille miehille, etten tunne samoin. Ehkä olen vaurioitunut lapsena, vaikka perheeni oli monilta osin ihan ok.

Olen eloisa ja persoonallinen, mutta suuret

"Suuret tunteet" kestävät ehkä alle vuoden rakastumisesta. Pitkässä parisuhteessa rakkaus on enemmänkin sitä että on muuten yhteensopiva arvoiltaan ja elintavoiltaan. Se on pitkä taival yhteenkasvamista, ajan mukana syntyvää kiintymistä ja tiettyä miellyttävää turvallisuutta ja yhteisiä päämääriä. Se on pikkutekoja joilla huomioi toista. Yhteenkuuluvaisuutta, kun joku tuntee sun paremmin kuin muut ja on sun vierelläsi tukena vaikeinakin aikoina. 

Ehkei kannata etsiä "hullua rakkautta" koska se ei kestä, vaan "sielujen sympatiaa", ystävyyttä ja yhteisiä askelmerkkejä. Hullu rakkaus yleensä johtaa pahasti harhaan, kun ei huomaa toisessa niitä "red flageja" tai varoitusmerkkejä. 

Itselläni oli sama 48-vuotiaaksi. En koskaan aiemmin kokenut olevani rakastunut. Olin ollut kahdessakin pitkässä parisuhteessa, kiinnyin toki, mutta en kokenut rakastavani. En koskaan myöskään sanonut sitä kenellekään, koska en olisi tarkoittanut sitä. Sitten tosiaan 48-vuotiaana kohtasin ihmisen, josta tiesin hyvin nopeasti että nyt on jotain ainutlaatuista tapahtumassa. Hyvin nopeasti tunsin rakastuvani ensimmäistä kertaa elämässäni. Se rakastuminen on jalostunut syväksi rakkaudeksi. Tämä on kirjaimellisesti elämäni rakkaus. 

Puolisollani on vähän sama mutta silti eri. Hän on sanonut että ennen minua hän kyllä luuli rakastaneensa mutta minut tavattuaan hän on ymmärtänyt että ei hän tiennyt rakkaudesta mitään. 

Vierailija kirjoitti:

"En ole ikinä ollut rakastunut" kuulostaa jokaisen läheisriippuvaisen kommentilta. He säälivät kumppaniaan, eivätkä kykene siksi tasapuoliseen rakkaussuhteeseen.

Tähänkin addiktioon saa apua, ja ihan jo vuodessa voi elämä muuttua :)

En ymmärrä yhtään logiikkaasi tässä. 

Ap tässä. En ole aseksuaalinen. Kaipa sitten aromanttinen tai liian järkevä. Läheisriippuvainen en tokikaan ole, yksin ollut vuosikymmeniä aikuiselämästäni. Enkä leiki kenenkään tunteilla, en omillanikaan tai niiden puuttumisella.

Mä osaisin, mutta rakastun vääriin ihmisiin.

Rakkaus juontaa juurensa vanhemman ja lapsen kiintymyssuhteeseen josta ihmiselle muotoutuu kiintymyssuhdemalli, joka heijastuu aikuisena hänen ihmissuhteisiinsa. 

Tässä niistä enemmän:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01359

Voi olla että sieltä löytyy vastauksia omaan tunne-elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista (nuo nielujutut jätän huomiotta). Kuinkahan yleistä on, että elää vanhaksi asti rakastumatta tai rakastamatta kertaakaan. Tai ettei yhden rakkauden jälkeen rakastukoskaan uudelleen?

 

Ap

Mun kokemuksen mukaan rakastumisesta on kyse myös omasta päätöksestä. Tuossa hyvä kohde nyt annan itselleni luvan rakastua. Se on siis melko aktiivista, ei passiivista. 

En kyllä jaksaisi mitään kädenlämmintä suhdetta. Jos tunteita ei ole, ei myöskään kiinnosta seksisuhde. 

Mulla samaa. Yhden kerran seurustellut tunsin äsken ihastusta mutten ollut rakastunut, treffeillä taas ei koskaan tärppää.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä jaksaisi mitään kädenlämmintä suhdetta. Jos tunteita ei ole, ei myöskään kiinnosta seksisuhde. 

Alun alkaenkin kädenlämpöisestä loppuu seksi heti kun uutuudenviehätys lakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso ketjusta miesten kommentit. Rakkaus on hyvin harvinaista. Heteroparisuhteet ovat yhteiskunnallisesti sosiaalistettuja ja muodostuvat sosiaalisesta paineesta. 

Entä jos suhteen toinen osapuoli on ulkomaalainen mies? Onko se sitten eri asia?

Miten ulkomaalaisuus poissulkisi heterouden, jos sinä olet kuitenkin nainen?