En ole koskaan ollut rakastunut enkä osaa rakastaa!

Kysyisin rakkautta kokemattomilta että ymmärrättekö rakkautta, jos luette kirjaa tai katsotte elokuvaa? Osaatteko edes eläytyä tunteisiin vai onko ihan vierasta?

 

Tuo on hyvä kysymys! En varmaan täysin ymmärrä. Ja minuun ovat miehet olleet rakastuneita, mistä olen ollut kateellinen. Vaikka jutut yhtä lukuunottamatta olleet lyhyitä tapailuita. Voiko niin äkkiä edes rakastua muuten?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Nieletkö?

Tämä tärkein miehisestä rakkaudesta. Oppikaahan naiset jo viimein. 

Vierailija kirjoitti:

Mä pystyin kuvittelemaan romanttisen suhteen jo joskus tokaluokkalaisena ja myöhemmin olen rakastanut parisuhteissa. Uskon että joiltain saattaa samalla lailla vaan puuttua joku palanen, joka aiheuttaa rakkauden tunteet.

 

Kysyisin rakkautta kokemattomilta että ymmärrättekö rakkautta, jos luette kirjaa tai katsotte elokuvaa? Osaatteko edes eläytyä tunteisiin vai onko ihan vierasta?

Ymmärrän rakkausfiktiota ja suhtaudun siihen joskus kaihomielisesti, jos fiktio on tarpeeksi koskettavaa/hyvää. Kun olen irl vastakkaisen sukupuolen kanssa tekemisissä, tuo illuusio romuttuu nopeasti. Tämä on minulle ihan ok. En pysty tyytymään vastakkaisen sukupuolen tarjoamiin tunne/aistielämyksiin. En ole myöskään samasta sukupuolesta kiinnostunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nordean ex-ekonomisti Martti Nyberg sanoi Hesarin haastattelussa, että ihminen rakastuu elämässään vain kerran. Ehkä se minun kertani meni kerran nuorena, kun olin ehkä rakastunut, mutta juttu loppui lyhyeen. 

Uskon täysin tuohon, että kerran voi rakastua. Tuskin olit rakastunut jos et ole varma. Sen nimittäin todellakin tietää kun on rakastunut, siitä ei jää mitään tulkinnanvaraa.

Miten selität, että monet tietävät rakastuneensa useamman kerran?

Rakkauteen on kai mahdollista rakastua? Ja niihin unelmiin? Haaveiletteko? Haaveiluhan on aivan ihanaa, kai siihen utopiaan joku katoaa ja muodostaa vieraasta ihmisestä utopiansa kohteen.

Olen yrittänyt rakastua "ihan ok" ja "paperilla hyvä" tapaukseen. Kaikki meni hyvin aina siihen saakka kun oli treffit, jonka jälkeen oli kova pinnistely tunteilla uudelleen tuota kohdetta. Lopulta oli pakko luovuttaa. Onko muilla kokemusta tällaisesta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nordean ex-ekonomisti Martti Nyberg sanoi Hesarin haastattelussa, että ihminen rakastuu elämässään vain kerran. Ehkä se minun kertani meni kerran nuorena, kun olin ehkä rakastunut, mutta juttu loppui lyhyeen. 

Uskon täysin tuohon, että kerran voi rakastua. Tuskin olit rakastunut jos et ole varma. Sen nimittäin todellakin tietää kun on rakastunut, siitä ei jää mitään tulkinnanvaraa.

Miten selität, että monet tietävät rakastuneensa useamman kerran?

Rakkauteen on kai mahdollista rakastua? Ja niihin unelmiin? Haaveiletteko? Haaveiluhan on aivan ihanaa, kai siihen utopiaan joku katoaa ja muodostaa vieraasta ihmisestä utopiansa kohteen.

Olen yrittänyt rakastua "ihan ok" ja "paperilla hyvä" tapaukseen. Kaikki meni hyvin aina

Seksuaalikemian puute? Yhteensopimattomat feromonit? 

Jokseenkin sama. Viimeisin pitkä parisuhde päättyi ollessani 24-vuotias, ja siitä viisastuneena en ole ottanut uutta miestä.

35v ikää enkä ole koskaan ollut rakastunut. 14-vuotiaana taisi olla hieman ihastunut, mutta sen jälkeen en ole kokenut mitään vastaavia tunteita. En oikein ymmärrä miksi ihmiset muodostavat parisuhteita. Paitsi "järkisyistä". 

 

Olen yrittänyt rakastua "ihan ok" ja "paperilla hyvä" tapaukseen. Kaikki meni hyvin aina siihen saakka kun oli treffit, jonka jälkeen oli kova pinnistely tunteilla uudelleen tuota kohdetta. Lopulta oli pakko luovuttaa. Onko muilla kokemusta tällaisesta? 

Juuri tällaista on ollut. Treffeillä aina jotenkin pettyy ja jäätyy. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kohtalotoveri, AP. En ole koskaan rakastanut. Olin kyllä ex-mieheni kanssa naimisissa melkein 10 vuotta, mutta se oli vain järkiliitto, koska "kyllähän kaikilla pitää kumppani olla". 

N45

Voinko kysyä, hiipuiko seksikin, kun rakkautta ei ollut. Minulla kävi ainoassa suhteessani niin. 

Ap

Hiipui.

T. Sama

Vierailija kirjoitti:

Heteroparisuhteet ovat aikamoinen näytelmä. Enimmäkseen kädenlämpöisiä kämppissuhteita jotka kuorrutetaan rakkaushömpällä naisten omissa päissä. Älä ota asiasta paineita. Olet kuin yksi miehistä. Miehet ovat usein suhteissa sen aikaa kunnes parempi löytyy. Ei ihmeempiä rakkauden tunteita, himo riittää. Ja naiset kiljuu kuinka miehet rakastaa heitä. Rakastaahan ne naapurin rouvaa ja työpaikan kesätyttöäkin sekä tulevaa puolisoa. Nyt ammutaan porukalla viestintuoja. Liian todellista. 

"Miehet ovat usein suhteissa sen aikaa kunnes parempi löytyy"

Ironista, että tämä ketju on täynnä kommentteja naisilta, jotka ovat menneet suhteeseen miehen kanssa, jota eivät rakastaneet. 

Olet aromanttinen. On yleinen. Sitä ei vain mainosteta, koska maailma "pyörii" siirappi rakkaus suhteiden ympärillä.

Rakkaus on kemiaa. Eli aivoissa tapahtuva kemiallinen reaktio. En nyt ihan tarkkaa kaavaa muista mutta kortisoli- eli stressihormoni kohoaa 50%. Naisella testosteroni kasvaa 50% mikä vaikuttaa naisella niin, että naisesta tulee ystävällisempi ja määrätietoisempi. Miehellä testosteroni puolestaan vähenee, mikä tekee miehestä sopuisamman. Sitten muistaakseni valtava serotoniiniryöppy menee aivoissa sellaisiin kohtiin joka tekee rakastuneesta tyhmemmän! Eli rakkaus tyhmentää! Sitten dopamiini kohoaa ja aiheuttaa euforisen olon.

Eli rakkaus on euforiaa, tyhmyyttä ja kovaa stressiä. joillain nämä rakkaushormonit hyrrää hulluna ja sitä rakastuu palavasti usein ja kaikenlaisiin mäntteihin koska kun se serotoniini menee vääriin paikkoihin aivoissa, ihminen on tyhmä, sokea ja arvostelukyvytön. Eli ap. on hormonaalisesti päinvastainen tapaus?  Onko se sitten kirous vai siunaus?

Itse olen sellainen että rakastun usein ja tulisesti. Rakkauteni ei myöskään kestä kovin kauaa kun se haalenee. Tosin tiedostan tämän yli 10v. parisuhteessani ja arvostan uskollisuuttani ja puolison uskollisuutta. tajuan, että rakastuminen on vain hetkellinen mielenhäiriö ja "pumpulihöttöä".

Ap:n viesteissä tuli ilmi, että hän "säälii" kumppaniaan kun ei kykene rakastumaan tähän. Psykopaatit tai narsistit eivät kykene tuntemaan sääliä tai rakkautta mutta ap. ei ole psykopaatti vaan empaattinen ja hyvin myötötuntoinen henkilö, koska aika harvoin ihmiset kantaa huolta tai syyllisyyttä niiden tunteista, joiden kanssa he elää "mukavuusparisuhteessa" tuntematta sen kummempaa rakkautta.

Jotkut psyykelääkkeet voi myös latistaa tunnemaailman. Vaikea sanoa, onko ap onnekas vai epäonninen aivojensa hormonitoiminnan kanssa? Rakkaus on hetken ihanaa mutta hetki taivaassa voi merkitä ikuisuutta helvetillisessä kiirastulessa ja masennuksessa. Hetken onnesta voi seurata ikuisuus kyyneliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kohtalotoveri, AP. En ole koskaan rakastanut. Olin kyllä ex-mieheni kanssa naimisissa melkein 10 vuotta, mutta se oli vain järkiliitto, koska "kyllähän kaikilla pitää kumppani olla". 

N45

Voinko kysyä, hiipuiko seksikin, kun rakkautta ei ollut. Minulla kävi ainoassa suhteessani niin. 

Ap

Hiipui.

T. Sama

Kyllähän se rakkaus olisi parisuhteen liima.. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nieletkö?

Tämä tärkein miehisestä rakkaudesta. Oppikaahan naiset jo viimein. 

Musta tärkeämpää olisi kyllä, että ottaa peppuun.

En ole koskaan rakastanut ketään romanttisesti.

Toisinaan kyllä tunnen sellaista todella voimakasta euforiaa ja jopa ihan huimausta hyvännäköisen ihmisen seurassa: ulkonäkö, tuoksu ja kosketus tällaiselta ihmiseltä huumaa minut, ja antaa tosi voimakasta hyvänolon tunnetta. Mutta tyypillisesti orgasmin jälkeen nämä tunteet sitä toista ihmistä romahtaa, ja palaan takaisin sellaiseen "normi moodiin", ja tunnekuohunta lakkaa. 

Itse en ole koskaan rakastunut kehenkään. En edes perheenjäseniin, joihin on ihan hyvät välit. Tunnen ainoastaan vallanhimoa ja intohimoa, ja kiinnyn muutamiin ihmisiin ja lemmikkeihin, ja haluan omistaa heidät ja hallita heidät. Tiedä sitten sitä miksä sitä tunnetta kutsuisi.

Tässä ketjussa on paljon rumia naisia, joilla on kauniiden naisten seksuaalipreferenssit.

Jatkakaa!

M43

Minä nelikymppinen mies en ole koskaan ollut rakastunut. Pari ihastusta ollut, thats it. Ei mitään isompaa seurustelusuhdetta, ei vaan löytynyt ihastusta heitä kohtaan. Ei ole masennusta ja kaikki arvot muutenkin hyvät, alkoa voisi kuluttaa vähemmän. Ei vaan löydy eli yksin ollaan, ei ne kaverit korvaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n viesteissä tuli ilmi, että hän "säälii" kumppaniaan kun ei kykene rakastumaan tähän. Psykopaatit tai narsistit eivät kykene tuntemaan sääliä tai rakkautta mutta ap. ei ole psykopaatti vaan empaattinen ja hyvin myötötuntoinen henkilö, koska aika harvoin ihmiset kantaa huolta tai syyllisyyttä niiden tunteista, joiden kanssa he elää "mukavuusparisuhteessa" tuntematta sen kummempaa rakkautta.

Jotkut psyykelääkkeet voi myös latistaa tunnemaailman. Vaikea sanoa, onko ap onnekas vai epäonninen aivojensa hormonitoiminnan kanssa?

KIitos tarkkanäköisestä viestistäsi, lämmitti mieltä! Olen todella hyvin empaattinen, lämmin ja muuten tunteva, mutten vain koskaan rakastu. On aivan kauheaa ollut sanoa itseeni rakastuneille miehille, etten tunne samoin. Ehkä olen vaurioitunut lapsena, vaikka perheeni oli monilta osin ihan ok.

Olen eloisa ja persoonallinen, mutta suuret tunteet jotenkin karttelevat minua.

Ap

Minä en ole ikinä seurustellut enkä ole ikinä rakastanut naista. 

Rakastan läheisiä ihmisiä kuten vanhempiani,läheisiä ihmisiä, edes mennyttä koiraani rakastin valtavasti ja rakastan hyvää ruokaa. 

Eiköhän jokainen meistä rakasta jotain.

M36