Lue keskustelun säännöt.
Miten olisit selvinnyt elämässä jos sinulle olisi käynyt kaikki nämä asiat? Uskoisitko olevasi terve ja työkykyinen?
03.01.2024 |
Mielenkiintoa herättävä aihe. Jos kuvitteellisesti asuisit nyt toisen saappaisiin, niin mitä luulet miten sinun olisi käynyt? Miten suhtautuisit itseesi ja elämään?
- syntyminen perheeseen, jossa äiti epävakaa alkoholisti, joka syntymäsi jälkeen oli mielisairaalassa
- isäsi alkoholisti myös, työnarkomaani mutta hyvä tyyppi muuten, vanhempasi erosivat kun olit alle kouluikäinen
- alkoholismi jatkui, epävakaa äiti, turvatonta kotona, vieraita miehiä, seksuaalista häirintää/ seksin harrastamista vieressä kun nukut
- lähisukulaisesi käytti sinua seksuaalisesti hyväksi lapsena kun olit siellä hoidossa
- sisaren vakavat mt- ongelmat, harhoja, väkivaltaa ja kirkumista, laitoshoitoa vähän väliä, myös itsm-yritys
- lohdutettiin ruoalla mutta kun lihoit, sinua haukuttiin ja naurettiin, paljon häpäisyä painosta. Elämänmittainen syömishäiriö. Laihtumista ja lihomista.
- teininä paljon seksuaalista hyväksikäyttöä, alkoholia ja väkivaltainen parisuhde
- muutto alaikäisenä, raha-vaikeudet ja abortti
- aikuistuessa liika tunnollisuus, työssä pakko pärjätä, kiltteys ja työnarkomania, joka johti uupumiseen. Työpaikalla vanhemmat miehet jälleen käyttivät hyväkseen (vaikeus tunnistaa ja pitää rajansa)
- uupumisten aaltoilu mutta vihdoin seesteisyys omaan elämään, ulosotto hoidettu ja työt ok, rahat ok, oma elämä ok
- kohtaaminen väärän ihmisen kanssa, rajua väkivaltaa, töiden menetys, rahaongelmat, vakava masennus, itsariyrityksiä, fyysisen terveyden romuttuminen, oma alkoholismi ja paha peliongelma ja velat (50 t.)
Miten selviäisit?
Kommentit (59)
Malliesimerkki varhaisessa lapsuudessa traumatisoitumisen hoitamaton lopputulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osittain samoja kokemuksia, tiedän etten olisi enää työkykyinen kuvion toistuessa, koska samalla kaikki vanha paska tulisi "kummittelemaan". Aina tosiaan alttiina uusille kusetuksille.
Ihailtavaa että olit jo kerran selvinnyt ulosotosta ja päässyt työelämään.
Aikuisuuden osalta tässä oletetaan jo että tapahtumat ovat vaikuttaneet juuri tietyllä tavalla. Se juuri on siitä omasta temperamentista kiinni että miten vaikuttaa. Luultavasti olisin jo nuorena aikuisena hyvin sulkeutunut enkä ajautuisi enää huonoihin suhteisiin kun en olisi tekemisissä yhtikäs kenenkään kanssa. Lemmikin ehkä hankkisin seuraksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän tietenkin lisäyksenä jatkuvat itsesyytökset, painava häpeä ja epäonnistumisten paino harteilla.
Oikeastaan tuntuu, etten ole edes ihminen vaan joku todella pahasieluinen, jolle on langetettu heikko ja herkkä luonne, joka ei vaan selviä tästä elämästä. Tämä uhriutuminenkin oksettaa itseäni mutta en aidosti jaksa uskoa enää elämääni ja vähiten itseeni.
Olen mokannut todella pahasti. Usein toivon, ettei tuota viimeisintä asiaa olisi käynyt. Jospa en olisi ajautunut enää väkivaltaiseen suhteeseen. Se vei sen kaiken tarmon ja taisteluntahdon mitä vielä silloin oli. Nykyään ei ole mitään muuta kuin tämä näivettynyt ja uupunut sielu.
Ikääkään ei vielä niin kovin paljoa ole (30v.) mutta siitä huolimatta tämä elämä jo kyllästyttää ja väsyttää. Olen mielestäni nähnyt tarpeeksi jo ja itse jo elossa oleminenkin on todella uuvuttavaa nykyään.
Itseinho ja epätodellisuuden tunteet ovat vahvana läsnä. -ap
Mun lapsuudessa on paljon samaa, mutta itse en ole tehnyt noin tyhmiä valintoja. Ei abortteja, ei tyhmiä suhteita, ei työkyvyttömyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoita kirja, ehkä joku tekee siitä elokuvan ja saat hyvät tulot.
En ole muutenkaan aivan varma onko tämä totta vai näenkö painajaista. Toivois heräävänsä pian.
Sitten taas sitä välillä tajuaa, haukkuu hetken itseään ja syvä huokaus. Saispa aloittaa alusta. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu täysin ihmisestä. Olen kokenut itse samankaltaisia asioita, mutta pärjännyt elämässä olosuhteisiin nähden hyvin.
Olen korkeakoulutettu ja hyvässä työssä, sisareni taas sairastui ja teki itsemurhan ollessani vielä ylä-asteella. Pärjään muuten oikein hyvin, paitsi sosiaalisesti. Aloin erakoitumaan jo teini-ikäisenä, eikä minulla ole ihmissuhteita työn ulkopuolella.
Listaan nyt kokemiani asioita:
1. Synnyin perheeseen jossa molemmat vanhemmat ovat alkoholisteja
2. Äidilläni on vakavia mielenterveysongelmia, ja hän on ollut myös mielisairaalassa useita kertoja
3. Koin seksuaalista hyväksikäyttöä 4-vuotiaasta 8-vuotiaaksi, tekijöinä kaksi eri perheenjäsentä
4. Huostaanotto ja nuoruus lastensuojelulaitoksessa siihen asti kunnes täytin 18.
5. Toistuvia rankkoja masennusjaksoja ylä-asteelta alkaen
6. Kiusaamista koulussa
7. Siskon itsemurha ylä-asteella
8. Lukiossa alkanut sosiaalisten tilanteiden pelko (vaikeutti opintoja, kun en aina uskaltanut lähteä kouluun).
9. Lukion jälkeen pari vuotta totaalista syrjäytymistä ja itsemurha-aikeita ennenkuin pääsin opiskelemaan.
Siitä asti kuin muutin omilleni elämäni muuttui parempaan suuntaan, koska nyt en ollut enää kenenkään muun armoilla vaan yksin vastuussa elämästäni.
Toki koin totaalisen mielenterveyden romahduksen, kun jäin lukion jälkeen täysin omilleni ja jouduin kohtaamaan pahimmat traumani, jotka nousivat pintaan jostain alitajuntani syövereistä. Näin järkyttäviä painajaisia ja pelkäsin nukkumaanmenoa.
Terveydestäni ja taloudestani olen huolehtinut jo lapsesta saakka ja päihteitä olen vältellyt tähän päivään asti.
Asiat ovat nyt ihan hyvällä mallilla, mutta mistä sen tietää, jos sairastun myöhemmin? Perheessäni on skitsofreniaa ja olen lukenut että naisilla se voi puhjeta kolmenkympin kieppeillä. Sairastuminen on yksi suurimmista peloistani.
On todella ihailtavaa, että olet selvinnyt ja vielä korkeakoulutettu. Olet osannut ajatella omilla aivoillasi.
Itse taasen olen ollut se musta lammas ja hölmö, että olen ennemminkin hakenut hyväksyntää huonolle itsetunnolle ja hakenut sitä vääristä suhteista. Olen ollut todella altis huonolle kohtelulle joka on saanut minut sitten vielä enemmän yrittämään olemaan hyvä ja riittävä heille jotka huonosti kohtelevat. Jokin tällainen häiriö on päässäni ollut ja on kenties vieläkin jossain määrin.
Pahinta on kun ymmärtää itse tehneensä tämän kaiken. Kaiken mitä ympäriltä näen, olen sen luonut. Olen saanut elämältä paljon mahdollisuuksia hyvään elämään mutta loppukädessä olen ne kuitenkin sabotoinut. Tämä itseinho vie minut rotkoon enkä vain jaksa enää nousta ylös valitettavasti.
Monella tapaa olen luovuttanut. Moni näkee tilanteessani mahdollisuuksia mutta itse olen jopa kieltäytynyt enää näkemästä niitä. En tosiaan tahdo elämältä mitään enää. Olen kai päätökseni jo tehnyt. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on suurin piirtein yhtä rankka tausta tosin erilainen tapahtumaketju. Pärjään yllättävän hyvin henkisesti. Vaikeinta on kamppailu kroonisen sairauden kanssa.
Mulla on aika vastaava tarina ja olen ihan terve työssäkäyvä aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen on mieluummin uhri kuin väärän valinnan tehnyt. Sinulla oli moneen kertaan mahdollisuus muuttaa elämäsi suunta, et sitä tehnyt. En ymmärrä, miten monta vuotta ihminen voi selittää omaa tyhmyyttään lapsuudenkokemuksilla, kun vastaavasti lapsuuttaan syyttämätöntä pidetään puhtaasti onnekkaana, ei koskaan oikeita valintoja tehneenä.
Varmasti aika huonosti. Minulla oli paljon turvallisempi lapsuus ja silti jouduin traumojeni vuoksi päihde- ja masennuskierteeseen ja pitkän kuntoutumisen kautta pystyn osapäivätöihin. Elämä on silti aika vaikeaa ja oireilen. Ap:n kuvaamassa tilanteessa olisin varmasti jo tap**nut itseni
Jokainen ihminen on ihan uskomattoman pätevä, vahva, viisas, taitava, sitkeä ja yliluonnollisen sisukas, kun elää imaginäärisesti jonkun toisen elämää.
Kaikkihan osaa elää jonkun muun elämän täydellisesti.
Jokainen vaan ottaisi itseään niskasta kiinni, ei turhia märehtisi, antaisi menneiden olla, ei pelkäisi, ei surisi, ei olisi vihainen, ei häpeäisi, eikä nukkuisi ikinä, vaan lenkkeilisi, olisi kaiket päivät salilla ja töissä ja opiskelemassa uutta.
Kenenkään elämiä ei pitäisi ikinä vertailla, koska elämä on aina sen verran kompleksinen ja monimutkainen kokonaisuus, ettei sitä voi muutamalla lauseella ja ranskalaisilla viivoilla pistää nippuun.
Kuinka sinä mielipiteistä tästä:
Syntymästä asti erilainen kuin muut lapset, päässäsi ei ole vikaa mutta muut olettavat niin koska erilaisuutesi näkyy ulospäin.
Sairaalakokemuksia ja tutkimuksia, kukaan ei kysy sinulta miltä tuntuu
Koulukiusaaminen alkaa 5. luokalla ja jatkuu yläasteen loppuun
Et ole vielä tähän ikään kokenut kuuluvasi mihinkään
Aikuisena sinulla diagnosoidaan PTSD ja DID, viimeksi mainittu "laukeaa" hyvinkin arkisista asioista (jokin ääni jokin tuoksu)
Hullu. Mitä sä vielä täällä teet?
Mulla on nuo samat plus itseni, äitini ja lapseni sairastuminen.
Äitini ja lapseni kuolivat. Itse jäin pitkäaikaissairaaksi. Lisäksi minulla on kaksisuuntainen diagnosoitu.
Minulla ei ole koskaan ollut parisuhdetta eikä varaa tai oikein osaamista opiskella pitkälle.
Mutta! Ihan normaalisti maksan asuntolainaa ja menen huomenna töihin auttamaan muita - olen hoitaja.
No, lienet veloista vapaa koska olet tuloton. Tuossa kohtaa lepäisin ja lukisin muitten elämäkertoja. Itse teen silleen että kauhistelen kunnolla ja sitten huomaan että asioille pystyy tehdäkin jotakin.
Voisi olla paremmin mutta voisi olla pahemminkin.