Miten olisit selvinnyt elämässä jos sinulle olisi käynyt kaikki nämä asiat? Uskoisitko olevasi terve ja työkykyinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tuo jatkuva tänne avautuminen ei vie sinua mihinkään. Sinulla oli/on se mahdollisuus terapiaan ja kaikesta huolimatta kukaan muu kuin sinä itse ei voi sinua nyt auttaa. 

Sinä voit mennä mäkeen siitä pätemästä. Monia ihmisia auttaa paljonkin asioista keskusteleminen, puhuminen, kuulluksi tuleminen, vertaistuki jne.

Se että sinä vaijennat toisia ihmisiä ja haluat kieltää heitä ottamasta vaikeita asioita esille ja käsiteltäväksi, kertoo sinusta huonoa. Ei aloittajasta.

Aloittaja on tosiaan kirjoitellut tätä sama tänne vuosia (kirjoitustyylistä ei voi erehtyä.) Ei suostu menemään terapiaan vaikka mahdollisuus olisi. Kertoo aina tarinansa vähän eri kulmista, ei ole rehellinen. Tänne kirjoittelu tuntuu hänen tapauksessaan vain mahdollistavan uhriksi jäämistä. 

No enpä ole huomannut. Sinä taidat kuvitella omiasi.

Vierailija kirjoitti:

Harkitsen vakavasti lähtöä. Kuin viimeinen tikki olisi nyt saavutettu. On olo ettei elämä kuitenkaan paremmaksi muutu. 

Siksi tässä vähän kyselen, että miten toiset olisi selvinneet, voiko sitä edes selvitä. On ihan siinä ja siinä, ettei lanka katkea. Olen jo suunnitellut kaiken valmiiksi, enää toteutus mutta mietin, että mitä jos kuitenkin vielä kerran nousen. -ap

Laita ensimmäiselle sijalle terveytesi ja unohda muihin asioihin kesittyminen vähäksi aikaa. Kun saat mielenterveyttäsi paremmaksi se on hyvä pohja alkaa parantaa noita muitakin asioita. Itseä on auttanut terapia, meditointi ja hengitysharjoitukset aivan älyttömästi ja mm. niiden avulla olen noussut pikkuhiljaa pohjamudista. Kyllä sullekin vielä parempi päivä koittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Harkitsen vakavasti lähtöä. Kuin viimeinen tikki olisi nyt saavutettu. On olo ettei elämä kuitenkaan paremmaksi muutu. 

Siksi tässä vähän kyselen, että miten toiset olisi selvinneet, voiko sitä edes selvitä. On ihan siinä ja siinä, ettei lanka katkea. Olen jo suunnitellut kaiken valmiiksi, enää toteutus mutta mietin, että mitä jos kuitenkin vielä kerran nousen. -ap

Laita ensimmäiselle sijalle terveytesi ja unohda muihin asioihin keskittyminen vähäksi aikaa. Kun saat mielenterveyttäsi paremmaksi se on hyvä pohja alkaa parantaa noita muitakin asioita. Itseä on auttanut terapia, meditointi ja hengitysharjoitukset aivan älyttömästi ja mm. niiden avulla olen noussut pikkuhiljaa pohjamudista. Kyllä sullekin vielä parempi päivä koittaa. 

En jaksa puhelimella koko tarinaa naputella, mutta paljon yhtäläisyyttä. Muutos tapahtui siinä vaiheessa, kun tajusin että viime kädessä täytyy itse huolehtia itsestään. Ihan sama mitä tapahtuu niin itse on pärjättävä. Vähitellen vuosien myötä olen tilanteessa, että olen suorittanut yliopistotutkinnon, hyväpalkkaisessa vakivirassa ja minulla on ihanat lapset ja kaunis koti. Lasten isä on viimeinen virheeni, mutta siihenkin on tottunut. Olen ehkä kova ja tyly, mutta minua ei nujerra enää kukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudessa on paljon samaa, mutta itse en ole tehnyt noin tyhmiä valintoja. Ei abortteja, ei tyhmiä suhteita, ei työkyvyttömyyttä.

mistä lähtien työkyvyttömyys on ollut valinta? 

Siitä lähtien kun jättää koulut kesken ja keskittyy menneisyyden kauhuihin.

Kyllä "ammattilainen" taatusti sinulle kertoo, että olet traumatusoitunut, eikä sinusta siksi ole mihinkään.

Kaikki vaan ei kuunnelleet, ja siksi selvisivät.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudessa on paljon samaa, mutta itse en ole tehnyt noin tyhmiä valintoja. Ei abortteja, ei tyhmiä suhteita, ei työkyvyttömyyttä.

Tyhmyys kuitenkin jäi.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudessa on paljon samaa, mutta itse en ole tehnyt noin tyhmiä valintoja. Ei abortteja, ei tyhmiä suhteita, ei työkyvyttömyyttä.

Olet kuitenkin tyhmän epäempaattinen.

Ihan kamalaa! Miten lastensuojelu ei puuttunut tilanteeseesi?yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua elämään tuollaisiisa olosuhteissa. Täällä palstalla kyllä vaikuttaa valtaosa (toisen ketjun perusteella) olevan sitämieltä, että lastensuojelu on paha asia, eikä toisten asioihin pitäisi puuttua, mutta tässä nyt on esimerkki seurauksista kun vaan suljetaan silmät ja korvat asioilta, ja ajatellaan ettei kuulu mulle.

Olen kokenut osan noista ja vähän eri juttuja päälle, mutta selvinnyt. Aborttia en ole kokenut. Synnytin lapseni. 

Henkisesti olen terve.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut osan noista ja vähän eri juttuja päälle, mutta selvinnyt. Aborttia en ole kokenut. Synnytin lapseni. 

Henkisesti olen terve.

Lapsena hoidettiin oireita, vaikka vika löytyi kotioloista. 

Kun aletaan kaivella löytyy kaikkien menneisyydestä kamaluuksia. Aina on jotain. Terapia auttanee alkuun, samoin jokin päivittäinen säännöllinen tekeminen joka estää taukoamattoman menneisyydessä rypemisen. Vertaistuki on myös hyvä juttu. Ei niin kauheaa ettei jollain toisella vielä pahempaa, ja siinä se porskuttaa.

Itsellä on aika järkyttävä lapsuustausta, ei silti ollut alkoholismia tai hyväksikäyttöä. Kamaluuksia kanssaihmisillä riittää, kysy vaikka keneltä. Niiden kanssa oppii elämään.

Samantyylisiä juttuja itsellä taustalla.

Itsellä homma ns romahti käsiin täysi-ikäistyttyä, puhkesi psykoottinen masennus ja ptsd jnejnejne, olin psykiatrisessa laitoshoidossa (lähes) putkeen useita vuosia.

No vuuuoosien intensiivisen psykoterapian, lääkityksen yms tuella pääsin hyvään kuntoon. En tarvinnut enää lääkkeitäkään. 

No sitten tietty sairastuin fyysisesti: parantumaton syöpä, vielä nuorella iällä..

Välillä tuntuu että on prkl vttumaiset kortit jaettu :D

Minulla oli vaikeaa mutta minä silti porskutan ja pärjään. Ne jotka ei pärjää, on vaan huonoja, heikkoja ja tahallaan märehtivät. Minä olen niin hyvä, muut niin huonoja.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisuuden osalta tässä oletetaan jo että tapahtumat ovat vaikuttaneet juuri tietyllä tavalla. Se juuri on siitä omasta temperamentista kiinni että miten vaikuttaa. Luultavasti olisin jo nuorena aikuisena hyvin sulkeutunut enkä ajautuisi enää huonoihin suhteisiin kun en olisi tekemisissä yhtikäs kenenkään kanssa. Lemmikin ehkä hankkisin seuraksi. 

Luulen että ainakin alkoholisteja välttäisin, en kokisi heitä tutuiksi ja turvallisiksi, päinvastoin.

Osan noista olen kokenut. Hyvin selvinnyt, traumat läpi käynyt. Prosessi oli pitkä. Insestin vuoksi identiteetti ei koskaan korjaudu täysin. Olen seksuaalisesti vaillinainen.

Minulla on aviomies, joka ymmärtää, olen voinut hänelle kertoa kaiken.

Minulla on myös ihanat lapset, joille voin avoimesti kertoa, miten väsynyt joskus olen, ei kuitenkaan johdu heistä. 

Olen myös työelämässä, vakituinen työsuhde. 

Päihteitä en käytä, kuin satunaisesti, en tupakoi.

Olen myös sijaisvanhempi. 

 

Vaikea sanoa, koska elämässäni on ollut niin erilaisia muuttujia, vaikka osaltaan samankaltaisia asioita on tapahtunutkin. Lapsuudessa äitipuolella oli pahoja ongelmia mielenterveyden ja päihteiden kanssa, myös epävakautta jossain vaiheessa. Hän kuoli kun olin lapsi, sitä ennen oli jo eronnut isän kanssa. Tosin ennen kuolemaansa sai vielä asiansa kuntoon. Äidin luona taas oli muuten ihan hyvää ja perusturvallista elämää koska äiti on aina ollut hyvä ja turvallinen vanhempi, mutta isäpuolen arvaamattomuus, ongelmat ja riehuminen teki kotioloista sietämättömiä. Olen joutunut kuuntelemaan hänen itsarinuhkailujaan ja pelkäämään omankin henkeni puolesta.

Isän kanssa elämä oli vakaata ja turvallista, niin sanotusti normaalia elämää, vaikka hänelläkin oli omat ongelmansa, mutta ne ei sillä tavalla vaikuttaneet meihin lapsiin.

Isosiskolla oli ongelmia päihteiden ja mielenterveyden kanssa, lukuisista hoitojaksoista huolimatta alkoi aina uudestaan käyttää ja kuoli yliannostukseen parikymppisenä.

Vaikea määritellä yleisesti miten olen selvinnyt tai olisin selvinnyt aloitusviestissä kuvatussa tilanteessa, mutta nykyään olen terve, työssäkäyvä nuori aikuinen jolla valmistuminen on edessä ja perheen perustaminen ajankohtaista.

Vähän samansuuntainen lapsuus minulla, mutta ei seksuaalista hyväksikäyttöä. Sen sijaan oma vaikea sairaus. Olen ollut työelämässä, mutta nykyisin olen työkyvytön. 

Vierailija kirjoitti:

Osan noista olen kokenut. Hyvin selvinnyt, traumat läpi käynyt. Prosessi oli pitkä. Insestin vuoksi identiteetti ei koskaan korjaudu täysin. Olen seksuaalisesti vaillinainen.

Minulla on aviomies, joka ymmärtää, olen voinut hänelle kertoa kaiken.

Minulla on myös ihanat lapset, joille voin avoimesti kertoa, miten väsynyt joskus olen, ei kuitenkaan johdu heistä. 

Olen myös työelämässä, vakituinen työsuhde. 

Päihteitä en käytä, kuin satunaisesti, en tupakoi.

Olen myös sijaisvanhempi. 

 

Uskaltaisin väittää, että traumojen läpikäyntiä tärkeämmäksi pelastajaksi sinulle on osoittautunut perheesi. Olet kyennyt saamaan lapsia ja ilmeisesti miehesi on hyvä aviomies. Noilla asioilla on valtavan suuri merkitys. Onnesi on kääntynyt ja olet saanut uuden alun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osan noista olen kokenut. Hyvin selvinnyt, traumat läpi käynyt. Prosessi oli pitkä. Insestin vuoksi identiteetti ei koskaan korjaudu täysin. Olen seksuaalisesti vaillinainen.

Minulla on aviomies, joka ymmärtää, olen voinut hänelle kertoa kaiken.

Minulla on myös ihanat lapset, joille voin avoimesti kertoa, miten väsynyt joskus olen, ei kuitenkaan johdu heistä. 

Olen myös työelämässä, vakituinen työsuhde. 

Päihteitä en käytä, kuin satunaisesti, en tupakoi.

Olen myös sijaisvanhempi. 

 

Uskaltaisin väittää, että traumojen läpikäyntiä tärkeämmäksi pelastajaksi sinulle on osoittautunut perheesi. Olet kyennyt saamaan lapsia ja ilmeisesti miehesi on hyvä aviomies. Noilla asioilla on valtavan suuri merkitys. Onnesi on kääntynyt ja olet saanut uuden alun. 

Totta, heidän kautta olen eheyttänyt itseäni. En voisi kuvitellakaan, että sallisin lapsilleni sitä, mitä itse koin. Olen hyvin perhekeskeinen.