Lue keskustelun säännöt.
Miten olisit selvinnyt elämässä jos sinulle olisi käynyt kaikki nämä asiat? Uskoisitko olevasi terve ja työkykyinen?
03.01.2024 |
Mielenkiintoa herättävä aihe. Jos kuvitteellisesti asuisit nyt toisen saappaisiin, niin mitä luulet miten sinun olisi käynyt? Miten suhtautuisit itseesi ja elämään?
- syntyminen perheeseen, jossa äiti epävakaa alkoholisti, joka syntymäsi jälkeen oli mielisairaalassa
- isäsi alkoholisti myös, työnarkomaani mutta hyvä tyyppi muuten, vanhempasi erosivat kun olit alle kouluikäinen
- alkoholismi jatkui, epävakaa äiti, turvatonta kotona, vieraita miehiä, seksuaalista häirintää/ seksin harrastamista vieressä kun nukut
- lähisukulaisesi käytti sinua seksuaalisesti hyväksi lapsena kun olit siellä hoidossa
- sisaren vakavat mt- ongelmat, harhoja, väkivaltaa ja kirkumista, laitoshoitoa vähän väliä, myös itsm-yritys
- lohdutettiin ruoalla mutta kun lihoit, sinua haukuttiin ja naurettiin, paljon häpäisyä painosta. Elämänmittainen syömishäiriö. Laihtumista ja lihomista.
- teininä paljon seksuaalista hyväksikäyttöä, alkoholia ja väkivaltainen parisuhde
- muutto alaikäisenä, raha-vaikeudet ja abortti
- aikuistuessa liika tunnollisuus, työssä pakko pärjätä, kiltteys ja työnarkomania, joka johti uupumiseen. Työpaikalla vanhemmat miehet jälleen käyttivät hyväkseen (vaikeus tunnistaa ja pitää rajansa)
- uupumisten aaltoilu mutta vihdoin seesteisyys omaan elämään, ulosotto hoidettu ja työt ok, rahat ok, oma elämä ok
- kohtaaminen väärän ihmisen kanssa, rajua väkivaltaa, töiden menetys, rahaongelmat, vakava masennus, itsariyrityksiä, fyysisen terveyden romuttuminen, oma alkoholismi ja paha peliongelma ja velat (50 t.)
Miten selviäisit?
Kommentit (59)
Ei kannata vertailla itseään siihen mitä toinen on kokenut ja mitä kestää. Jokaisen kestokyky on yksilöllinen ja jokaisen kokemukset vaikka samantyyppisiä olisikin, on silti omanlaisia kokemuksia kaikki ja siksi erilaisia.
Jokainen kestää sen mitä kestää. Tsemppiä kaikille. Ollaan armollisempia itseämme ja toisiamme kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ihmisistä ei kykene ymmärtämään, ettei toisen kengissä eläisi yhtään sen paremmin sitä toisen elämää, ja että ei valitsisi yhtään parempia valintoja tai olisi sankarillisempi.
Ihmiset kuvittelee aina, että muiden elämä on paljon helpompaa mitä se on ja toisten vaikeudet ovat mitättömämpiä mitä ne on, ja että toinen on tyhmempi, heikompi, laiskempi ja huonompi mitä on.
Itse ollaan aina viisaampia, vahvempia ja ahkerampia, ja omat haasteet on aina suurempia mitä toisten.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata vertailla itseään siihen mitä toinen on kokenut ja mitä kestää. Jokaisen kestokyky on yksilöllinen ja jokaisen kokemukset vaikka samantyyppisiä olisikin, on silti omanlaisia kokemuksia kaikki ja siksi erilaisia.
Jokainen kestää sen mitä kestää. Tsemppiä kaikille. Ollaan armollisempia itseämme ja toisiamme kohtaan.
Nimen omaan. Yksittäiseksi lauseeksi typistettynä ihmisten täysin erilaiset kokemukset, voivat äkkinäiselle tuomitsijalle näyttää 100% samalta. Ahah! Jassoo, tuolla oli alkoholisti äiti, ja minullakin oli, just joo tuolla olis syöpä ja minulla oli, juupa juu minua kiusattiin ja tuotakin kiusattiin, ja silti minä minä olen nyt supermenestynyt, eli olen vaan niin paljon parempi ihminen.
Kun ei ne muutamaan sanaan typistetyt kokemukset ole oikeasti verrainnollisia. Ne ovat voimakkuuksiltaan, kestoltaan ja nyansseiltaan täysin eri kokemuksia, ja tapahtuvat ihmisille erilaisissa tilanteissa, toinen voi saada tukea ja apua, ja toinen voi kokea kokemuksensa valmiiksi vereslihalla ja maahan iskettynä.
Ei niitä kokemuksia nyt vaan voi verrata ja sillä selvä. Toki on varmasti kivaa uskotella itselleen, että on toisia parempi ihminen, kun on korkeakoulutettu ja rikas.
On helppo valita itselleen hyviä asioita elämässä, hakea apua, mennä hyvään ja hienoon kouluun työhön, kun itsellään on kokemus, että on arvokas ihminen ja ansaitsee hyvää itselleen.
Jos ihmiseltä on pienestä lapsesta saakka revitty siivet selästä, ja hänet on väkivalloin saatu uskomaan, että et ole minkään arvoinen, et osaa, et ansaitse mitään hyvää, niin sellaisen ihmisen ei ole mahdollista tehdä mitää VALINTAA hankkia itselleen mitään hyvää.
Ja ihan turha mussuttaa, että minä olen tässä nyt joku avuttomaksi heittäytyjä, joka puhuu itsesään.
Ei. Minä olen hankkinut itselleni koulutusta ja hyviä asioita. Niin turha kenekään alkaa siitä mitään mäkättämään.
Henkistä ja fyysistä väkivaltaa taaperosta saakka kotona.
Rumaa kohtelua, rumasti puhumista, laiminlyöntiä, eristämistä, eriarvoista kohtelua sisarukseen nähden.
Seksuaalista kaltoinkohtelua, aikuisten vihanpurkamisen kohteena oloa. Yksin jättämistä.
Raivoamista, huutamista ja hämmentäviä tilanteita.
Koulussa kiusaamista ala-asteelta lukioon saakka. Poissulkemista, rumaa puhetta, haukkumista, joka välitunti pelkäämistä ja järkyttävän haukkumisen kuuntelua. Myös väkivaltaa, sen uhkaa ja kotimatkat itkien pelkäämistä, seuraavaa päivää pelkäämistä, ja kotiin heti päästyä uusi satsi sitä itseään niskaan "rakastavilta" aikuisilta.
Vaikeaa ja itsetuhoista masennusta koko ikä, ja elämän haluttomuutta.
Epäonnistuneita lääkekokeiluja, jotka tekivät PAAAALJOON haittaa.
Sellaisiin ystävyys ja parisuhteisiin ajautuminen, jossa kohdeltiin samoin kuten lapsena on tottunut että on ansainnut.
Joo tiedän että te muut ette tälläisestä mitään olisi hätkähtäeet, ja olisitte vaan antaneet mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja teistä olisi asemassani tullut huippumenestyjiä.
Minä olen vaan niin tyhmä etten älynnyt valita huippumenestystä itselleni. Ja en tietenkään koskaan ole tehnyt mitään edistääkseni hyvinvointiani. Tietysti olen vaan tahallaan heittäytynyt masentuneeksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tuollainen elämä. Minun äiti oli juoppo ja isä lähti kun olin 6 v ja äiti ryyppäsi koko ajan sen jälkeen. Jouduin lastenkotiin enkä sitten nähnyt äitiä 10 vuoteen edes. Lastenkodissa oli pelkkiä hulluja ja lähdin sieltä 15 vuotiaana koska ei ollut omaa rauhaa edes.
Harkitsen vakavasti lähtöä. Kuin viimeinen tikki olisi nyt saavutettu. On olo ettei elämä kuitenkaan paremmaksi muutu.
Siksi tässä vähän kyselen, että miten toiset olisi selvinneet, voiko sitä edes selvitä. On ihan siinä ja siinä, ettei lanka katkea. Olen jo suunnitellut kaiken valmiiksi, enää toteutus mutta mietin, että mitä jos kuitenkin vielä kerran nousen. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessa on paljon samaa, mutta itse en ole tehnyt noin tyhmiä valintoja. Ei abortteja, ei tyhmiä suhteita, ei työkyvyttömyyttä.
mistä lähtien työkyvyttömyys on ollut valinta?
Samanlaista minullakin, mutta sain sen ansiosta persoonallisuushäiriö ja tämän takia aika tunteeton ihminen ja pärjään elämässä paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tuo jatkuva tänne avautuminen ei vie sinua mihinkään. Sinulla oli/on se mahdollisuus terapiaan ja kaikesta huolimatta kukaan muu kuin sinä itse ei voi sinua nyt auttaa.
Olisin niin onnellinen kun pääsin kotoa pois. Sitten päättäisin olla toistamatta perheenjäsen tekemiä virheitä omassa elämässäni. Koska muiden aiheuttamissa ongelmissa oli ihan tarpeeksi, minun ei tarvitsisi enää itse lisätä itselleni ongelmia. Näin voin selvitä ja elää suht onnellisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin niin onnellinen kun pääsin kotoa pois. Sitten päättäisin olla toistamatta perheenjäsen tekemiä virheitä omassa elämässäni. Koska muiden aiheuttamissa ongelmissa oli ihan tarpeeksi, minun ei tarvitsisi enää itse lisätä itselleni ongelmia. Näin voin selvitä ja elää suht onnellisen elämän.
Ihanan lapsekasta
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuo jatkuva tänne avautuminen ei vie sinua mihinkään. Sinulla oli/on se mahdollisuus terapiaan ja kaikesta huolimatta kukaan muu kuin sinä itse ei voi sinua nyt auttaa.
Sinä voit mennä mäkeen siitä pätemästä. Monia ihmisia auttaa paljonkin asioista keskusteleminen, puhuminen, kuulluksi tuleminen, vertaistuki jne.
Se että sinä vaijennat toisia ihmisiä ja haluat kieltää heitä ottamasta vaikeita asioita esille ja käsiteltäväksi, kertoo sinusta huonoa. Ei aloittajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiiä miten olisin tai en selvinnyt tai missä kunnossa, koska ollaan yksilöitä kaikki. Sen taas tiiän että nii kauan kun on elämää on toivoa, eli selvitä voi. Oon itekin kokenut kaikenlaista ja en selvinnyt haavoitta, enkä menestyneenä, mutta selvisin ja löysin rauhan. Elän elämää sellaisena kuin se nyt on, on hyviä asioita, on vaikeita asioita, on arpia, mutta sinuna yrittäisin vielä kerran. Mäkin yritän vielä kerran, lähdin myös väkivaltaisesta suhteesta, mutta ajattelen että oon selvinnyt jo niin paljosta nii miksen tästäkin. Luovuttaa haluisin usein, mutta en aio antaa sitä voittoa väkivaltaiselle ihmiselle, älä säkää, se ei ole sen arvoinen. Eikä sun arvo riipu rahasta tai menestyksestä, selviytyminen voi jo olla suuri saavutus, riippuu niin kovin monesta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuo jatkuva tänne avautuminen ei vie sinua mihinkään. Sinulla oli/on se mahdollisuus terapiaan ja kaikesta huolimatta kukaan muu kuin sinä itse ei voi sinua nyt auttaa.
Sinä voit mennä mäkeen siitä pätemästä. Monia ihmisia auttaa paljonkin asioista keskusteleminen, puhuminen, kuulluksi tuleminen, vertaistuki jne.
Se että sinä vaijennat toisia ihmisiä ja haluat kieltää heitä ottamasta vaikeita asioita esille ja käsiteltäväksi, kertoo sinusta huonoa. Ei aloittajasta.
Aloittaja on tosiaan kirjoitellut tätä sama tänne vuosia (kirjoitustyylistä ei voi erehtyä.) Ei suostu menemään terapiaan vaikka mahdollisuus olisi. Kertoo aina tarinansa vähän eri kulmista, ei ole rehellinen. Tänne kirjoittelu tuntuu hänen tapauksessaan vain mahdollistavan uhriksi jäämistä.
Ei fyysistä sairautta? Eiväthän aloituksessa luetellut asiat tee epäterveeksi ja työkyvyttömäksi. Fyysinen sairaus on se joka vie työkyvyn.
Itsellä fyysinen sairaus ja olen työkyvytön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuo jatkuva tänne avautuminen ei vie sinua mihinkään. Sinulla oli/on se mahdollisuus terapiaan ja kaikesta huolimatta kukaan muu kuin sinä itse ei voi sinua nyt auttaa.
Sinä voit mennä mäkeen siitä pätemästä. Monia ihmisia auttaa paljonkin asioista keskusteleminen, puhuminen, kuulluksi tuleminen, vertaistuki jne.
Se että sinä vaijennat toisia ihmisiä ja haluat kieltää heitä ottamasta vaikeita asioita esille ja käsiteltäväksi, kertoo sinusta huonoa. Ei aloittajasta.
Aloittaja on tosiaan kirjoitellut tätä sama tänne vuosia (kirjoitustyylistä ei voi erehtyä.) Ei suostu menemään terapiaan vaikka mahdollisuus olisi. Kertoo aina tarinansa vähän eri kulmista, ei ole rehellinen. Tänne kirjoittelu tuntuu hänen tapauksessaan vain mahdollistavan uhriksi jäämistä.
Mitä oikein vainoat "vuosia" ihmisiä ja arvioit kirjoitustyylejä, tietämättä oikeasti mikä ihmisen todellinen tilanne edes on? Mistä edes päättelet terapiasuhteen tai sen puutteen?
Ap kyllä sä nouset vielä. Mä ymmärrän tuon luovuttamisen ja väsymisen tunteen. Sun pitää oppia arvostamaan ja rakastamaan itseäsi. Joku terapia jossa voit keskustella ammattilaisen kanssa olisi hyvä. Sekin selkiyttää omaa päätä jos on ystäviä joihin tukeutua. Mulla ollut tosi vaikeita juttuja. Raha-asiat olen aina osannut hoitaa. Varmaan niin hirveä pelko, kun koti oli niin köyhä. Olin lähes alkoholisti 16 vuotiaana jonkun aikaa. Onneksi sain aisoihin sen.
En olisi yksin selvinnytkään.
Etsivä löytää, anova saa ja kolkuttavalle avataan.
Sain uuden elämän uskoontulon kautta.
...