Totuus sosionomin työstä

Onko kokemuksia sosionomin työnkuvasta päiväkodissa? Näitä sinne nykyään halutaan, mutta eivät enää tee opettajan työnkuvaa niinkuin ennen. Eli onko joku joka jo tehnyt sosionomina, mitä käytännössä olet tehnyt lisää esim. hoitajaan verrattuna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpoin duuni ikinä. 30 vuotta lastensuojelulaitoksissa ohjaajana. Miehenä olen käytännössä saanut valita mieleisen työpaikan ja mieleiset ehdot työvuoroille. Miehiä kun on niin häviävän vähän.

sosionomimies

Valitettavasti tunnistan tämän ilmiön myös. Miehiä suositaan, heiltä vaaditaan vähemmän, saavat parhaat päältä sotealalla vain koska on munat jalkojen välissä. Ja sanomattakin on selvää, että tämä lisää entisestään akkojen kyräilyä toisiaan kohtaan.

Tai ehkä lastenkodeissa miesten olemus itsessään riittää pitämään riehumiset vähemmällä. Kummasti hiljentää teinin riehumista, kun kaapinkokoinen äijä kävelee kohti. 

No näin olen vähän huomannut.

- M 195cm ja 130kg

Vierailija kirjoitti:

Sosionomeilla ei ole myöskään mahdollisuutta laajentaa osaamistaan järkevästi, joku yamk se vasta turha tutkinto onkin! Esim. psykoterapeutiksi ei koskaan mahdollisuutta. En suosittele kenellekkään. Palkkakehitystä ei ole vuosiin ollut vaikka vastuu suuri ja kuormitus kovaa

Optimipalkka on laitoksissa yökkönä. Enemmän vapaa-aikaa ja työryhmän suurin palkka lisien kautta. Ei toki ole perheellisen hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpoin duuni ikinä. 30 vuotta lastensuojelulaitoksissa ohjaajana. Miehenä olen käytännössä saanut valita mieleisen työpaikan ja mieleiset ehdot työvuoroille. Miehiä kun on niin häviävän vähän.

sosionomimies

Valitettavasti tunnistan tämän ilmiön myös. Miehiä suositaan, heiltä vaaditaan vähemmän, saavat parhaat päältä sotealalla vain koska on munat jalkojen välissä. Ja sanomattakin on selvää, että tämä lisää entisestään akkojen kyräilyä toisiaan kohtaan.

Tai ehkä lastenkodeissa miesten olemus itsessään riittää pitämään riehumiset vähemmällä. Kummasti hiljentää teinin riehumista, kun kaapinkokoinen äijä kävelee kohti. 

Totuus: se koko ei meinaa mitään kun on aggressiivinen teini kyseessä. Täytyy osata myös hoitaa homma. Tavalla tai toisella. Ja siinä menee yllättävän monella miehellä sormi suuhun, varsinkin sellaisilla jotka kuvitteli että pelkkä tukan kaljuksi ajaminen riittää. Lisäksi voi olla että vastassa ei ole yksi vihainen teini, vaan useita ja ne on aseistautuneet. Noissa paikoissa on lähtenyt henkiä ohjaajilta.

Kehitysvammaisten laitoksissa on naama nurinpäin kulkevia, toisiaan selän takana nokkivia hoitajia ja agressiivisia asukkaita, joita muut asukkaat pelkäävät. Lastensuojelu on hirvittävä paikka herkälle mielelle, kaiken lisäksi se ja vankeinhoito liittyvät usein yhteen; vankisellin ovella viestiä vievä ohjaaja saa väliin pelätä, kun turhauma ja tuska purkautuu. Sitten on nämä yksinäiset, vanhainkoteihin unohdetut vanhukset.  Heidän huutoaan en halua edes ajatella.

Tuntuu, että ennen kun elettiin maalla isoissa perheissä, joskus suorastaan suvut johtivat suurta tilaa, siellä asui monia perheitä - elämä oli paljon terveempää sikäli, että nämä kehitysvammaiset ja vanhukset saivat elää samoissa nurkissa kuin muu sukukin. 

Mutta siis, kaiken kokeneena; ei ikinä enää hoitoalalle. Siitäkin huolimatta, että siellä ihmistä juuri nyt tarvittaisiin. Tiedän olevani rakastava ja hyvä ihminen. Mutta ei ikinä enää sinne. Onneksi koulutus ei ihan riitä eikä työkkäri voi pakottaa valmistumaan, kun muitakin ammatteja on.