Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa, mutta sydän kuuluu toiselle miehelle.
02.01.2024 |
Tapasin tämän miehen kauan ennen nykyistä miestäni. Meillä oli suhde joka päättyi erinäisistä syistä. Tuo mies jäi kuitenkin kaikista tapaamistani ihmisistä aivan erityisesti mieleen. Rakastin häntä aivan valtavasti, en ollut koskaan tuntenut niin syviä tunteita ketään kohtaan, en ennen häntä enkä hänen jälkeensä. Muistan edelleen kuin eilisen kaikki yhteiset hetkemme, vaikka viimeisestä tapaamisesta on aikaa jo toista vuosikymmentä. Emme ole olleet tekemissäkään niin pitkään aikaan. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen liittooni, mieheni on hyvä aviomies ja isä. Tämä nuoruuteni rakkaus asuu hyvin kaukana ja on hänkin perheellinen, en siis haikaile mitään yhteistä tulevaisuutta. Mutta hän on ainoa jota olen koskaan rakastanut niin paljon. Onko muita joilla se todellinen rakkaus on joku muu kuin nykyinen puoliso, vaikka yhteistä elämää ei tullutkaan?
Kommentit (29)
Sehän on aivan hirvittävä vääryys ainakin nykyistä miestäsi kohtaan jos sinä pidät koko ajan toista kumppania parempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä ei ollut edes ensimmäinen rakkauteni, minulla oli jo ollut kumppaneita ennen häntä. Mutta jostain syystä hän oli ainutlaatuinen. En pidä häntä varsinaisesti parempana kuin nykyistä puolisoa, mutta tunteeni häntä kohtaan olivat vain todella voimakkaat. Rakastin jokaista hetkeä hänen kanssaan. Ap
Ensirakkaus on voimakas kokemus. Ja tärkeä, sillä se vaikuttaa suhtautumista tuleviinkiin suhteisiin. Hyvä muisto!
Olet siis vain valehtelija ja menneisyyden vanki.
Sen kyr*ää himoitset. Tyypillinen naisen keski-iän kriisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rakkaus on muualla. Miten pystyt olemaan nyk. miehen kanssa. Haluaako hän olla ns. kakkosroolissa. Miksi olette sitten perheellisiä ja eri teille. Ehkä siinä toisessa oli jokunen huono puolikin tai olisi selvinnyt. Onko välittämäsi ihminen somessasi? Haluatko päästää irti vai jatkaa sen ihmisen ajattelua. Miksi hän asuu hyvin kaukana. Onko se toinen päästänyt jo irti, ei halua enää nähdä vai haluaako että ajattelet häntä ja vaikutat häneen kosmostasolla. Miksi kuviot ovat joskus näin mutkikkaita. Voiko muualla olla yhtä hyvää tai kiinnostavaa, vai onko se ainoa. Entä jos sinussa ja muissakin on hyviä puolia. Ovatko tunteesi ikuisesti siellä kiinni. Tähän ei tarvitse vastata, vain kysymyksiä.
Instanssa tuli vastaan sellainen pätkä, jossa nuori nainen kysyi vanhalta naiselta, onko tämän elämässä tapahtunut jotain sellaista, jota hän ei voi vieläkään uskoa todeksi. Vanha nainen vastasi: kyllä. Lento-onnettomuus. Nuori nainen hätkähti ja kysyi, oliko nainen joskus siis selviytynyt lento-onnettomuudesta. Vanha nainen vastasi kielteisesti, ja kertoi tarinansa. Hän kertoi rakastuneensa palavasti toiseen mieheen ollessaan naimisissa. Tunne oli molemminpuoleinen, mutta mitään ei kuitenkaan tapahtunut hänen ja tuon toisen miehen välillä, koska hän oli naimisissa. Sitten hänen miehensä kuoli lento-onnettomuudessa, joten hän saattoi mennä naimisiin tuon toisen miehen kanssa, joka olikin hänelle se elämän suurin rakkaus. Jäi hämmentynyt fiilis tosta pätkästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko tuossa suhteessa draamaa? Usein ne ihmiset, joiden kanssa pääsemme toistamaan lapsuutemme traumat, herättävät meissä aikuisena poikkeuksellisen vahvoja seksuaalisia tunteita. Kyse ei ole rakkaudesta vaan ns. traumasiteestä.
En siis sano, että AP:n tapauksessa olisi kyse tällaisesta mutta pidän sitä mahdollisena.
En koe olevani menneisyyden vanki. Olen päästänyt irti ja jatkanut elämää, niin on hänkin tehnyt.En ole häneen yhteydessä enkä ruoki mitään tunteita. Toisinaan näen hänestä unta tai hän tulee muuten vain mieleeni. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden, jolle vaihdettiin maksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut draamaa, eikä edes seksuaalinen himo ollut se suhteen pääasia. Se oli se valtava rakkauden tunne joka siinä suhteessa vallitsi. Jotain ihan erilaista kuin missään muussa parisuhteessani. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Instanssa tuli vastaan sellainen pätkä, jossa nuori nainen kysyi vanhalta naiselta, onko tämän elämässä tapahtunut jotain sellaista, jota hän ei voi vieläkään uskoa todeksi. Vanha nainen vastasi: kyllä. Lento-onnettomuus. Nuori nainen hätkähti ja kysyi, oliko nainen joskus siis selviytynyt lento-onnettomuudesta. Vanha nainen vastasi kielteisesti, ja kertoi tarinansa. Hän kertoi rakastuneensa palavasti toiseen mieheen ollessaan naimisissa. Tunne oli molemminpuoleinen, mutta mitään ei kuitenkaan tapahtunut hänen ja tuon toisen miehen välillä, koska hän oli naimisissa. Sitten hänen miehensä kuoli lento-onnettomuudessa, joten hän saattoi mennä naimisiin tuon toisen miehen kanssa, joka olikin hänelle se elämän suurin rakkaus. Jäi hämmentynyt fiilis tosta pätkästä.
9/11 oli tragedia. Etsin veljeäni Manhattanilta, kahlaten polviani myöten veressä ja luissa.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on aivan hirvittävä vääryys ainakin nykyistä miestäsi kohtaan jos sinä pidät koko ajan toista kumppania parempana.
Maailma ei ole reilu. Elämä ei ole reilua. Loppujen lopuksi aika harva saa juuri sen kumppanin, jonka olisi halunnut. Suurin osa parisuhteista päättyy eroon. Jos mies ja ap ovat kuitenkin tyytyväisiä suhteeseensa, niin heillähän menee keskimääräistä paremmin.
Se suurin rakkaus ei aina ole sopivin kumppani jakamaan raskasta arkea. Hänellä voi kyllä muuten olla erittäin tärkeä ja unohtumaton merkitys elämässä. Eli sillä tavalla se suuri rakkaus on voinut täysin täyttää tehtävänsä omassa elämässä. Näin itse ajattelen nykyään, tähän olen kaiken jälkeen päätynyt.
Kysypä mieheltäsi. Voi olla että hänenkin sydämensä kuuluu jollekin toiselle.
Itse muuten kysyin, ja alkoi se tolvana siinä miettimään että kuka on hänen elämänsä suurin rakkaus.
Rakastit. Puhut menneessä aikamuodossa. Et siis rakasta enää? Et tunne tuskaa siitä, ettet saa olla hänen kanssaan tai lähellään? Hän on vain lämmin ja kaunis muisto, jonka voit säilyttää sydämessäsi ja vaalia sitä. Sellaisia meillä kaikilla on hyvä olla.
Ja niin onkin, että sitä mitä teillä oli, ei ole enää. Jos nyt kohtaisitte, se olisi aivan erilaista, koska te olette nyt erilaisia. Se on vähän sama kuin kohtaa lapsuuden ystävänsä vuosikymmenten jälkeen ja huomaa, ettei enää olekaan mitään sanottavaa toiselle.
Hyvin harvoin ensimmäisen rakkauden kanssa tulee perustettua yhteistä elämää. Mutta kyllä olet oikeassa, se on yleensä se mikä jää mieleen.