Lue keskustelun säännöt.
Hyvin rikkaat ihmiset, jotka eivät auta omia vanhempiaan/sisaruksiaan/aikuisia lapsiaan
26.03.2024 |
Tiedän useammankin tällaisen tilanteen (eri suvuista kyse). Nimet muutettu.
Mikko ja Maija ovat sisaruksia, kumpikin on aikuisia. Mikko elää hyvin vaurasta elämää, hänellä on lukuisia kiinteistöjä, vuosipalkka on kuusinumeroinen summa ja tähän sijoitusten yms tuotot päälle. Mikko elää leveää elämää, lomailee perheensä kanssa monta kertaa vuodessa eri paikoissa. Mikon sisko Maija sen sijaan elää lapsiperhearkea, jossa raha on tiukassa epäonnisen asuntoasian vuoksi. Maija ja puolisonsa Lauri kaipaisivat joskus kahdenkeskistä vapaata, mutta lastenvahtiin ei ole varaa. Mikko ei halua auttaa mitenkään taloudellisesti Maijan perhettä, ei edes tarjoamalla rahaa lastenvahtiin vaikka kerran vuodessa. Kerran Maija perheineen vietti lomaviikon Mikon kesämökillä, joka oli tyhjillään. Mikko pyysi Maijaa maksamaan kesämökin juoksevat kulut tuon kesäviikon ajalta. Joku toinen olisi kenties antanut sisaruksensa käyttää kesämökkiä surutta ilmaiseksi tuon viikon, mutta ei Mikko.
Anna on varttunut mummonsa luona, joka kasvatti Annan ja Annan siskon, Leenan. Anna on aikuisena tehnyt rahakasta uraa rakennusbisneksessä, hänellä on monta asuntoa ja hän rakennutti loma-asunnon ulkomaille. Annalla riittää autoja ja muuta omaisuutta. Annan mummo on jo iäkäs ja asuu vanhassa omakotitalossaan. Anna ei tee elettäkään palkatakseen apua mummolle/hankkimalla hoivakotipaikkaa. Leena puolestaan elää viiden lapsen yksinhuoltajana lähdettyään väkivaltaisesta parisuhteesta. Annaa ei kiinnosta auttaa Leenaa, jolla on tiukkaa lasten ja uuteen ammattiin opiskelun kanssa.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä. Miksi ihmeessä hyvin rikkaat ihmiset eivät auta läheisiään, jotka selvästi hyötyisivät avusta?
Kommentit (80)
Jotkut rikkaat toki auttavat mutta he ovat marginaali. Todellisuutta on että suurin osa maailman rahoista on keskitetty harvoille ja "valituille" vaikkeivat tarvitsisi sitä kaikkea mammonaa, sitä kutsutaan ahneudeksi. Toiseksi on tehty tutkimusta että rikkaat ovat itsekkäämpiä ja egoistisempia jotka eivät kavahda käyttää moraalittomampia keinoja saadakseen sen mitä he haluavat. Eli toisin sanoen k-päisyydellä ja tuurilla elämässä pärjöö kun puskee kilpailijat kuin ulkopuolisetkin uhan tekijät pois tieltä, sen takia viattomat ihmiset kärsivät koska ei kiinnosta muu kuin oma napa. Köyhät ovat myös koyhiä koska heidän taloudenhallintansa on höllempää ja mukana on myös epäonni, sairaudet, epäsuotuisat taustat jne. Rikkaat ja voimakkaat piilottavat tärkää tietoa ja haluavat yritysten kautta pitää huolta siitä ettei ihmiset saa liikaa vaan raatavat niska limassa eivätkä kuitenkaan stressin, kiiireen ja rahapulansa aikana kykene kehittämään itseään ja saavuttamaan samaa varallisuutta kuin rikkaat yritysten pitäjät. Rikkaat tekevät kaikkensa ettei heidän rahansa valu "vääriin" asioihin mikä heitä ei hyödyttäisi.
Muistakaa että maailmasssa on tarpeeksi rahaa ja valtaa jotta ongelmat voitaisiin korjata mutta yksittäiset ihmiset jotka naruja vetelee päättää ettei niin kannata tehdä sillä muiden epäonni ja hyväntahtoisuus on se mikä toi heille kaiken vaurauden. Monet ihmiset eivät tätä myöskään ymmärrä vauraudesta riippumatta vaan luulevat että vauraus ja köyhyys on aina oikeutettua ja itse rakennettua. Elämä on sattumaa, se mihin synnyit, se miten ympäristö sinut muokkasi. Elämässä Kontrolli on rajoitettua.
Vhttps://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/09/06/miksi-fiksut-ja-reilut-ihmiset…
https://www.hs.fi/raha/art-2000002789452.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opiskellut pitkälle, tehnyt vaativia töitä, ollut tarkka ja harkitseva, sijoittanut, tehnyt vain yhden lapsen. Luuletko, että olen tehnyt näin sen vuoksi, että saisin maksella niiden ihmisten kuluja, jotka eivät itse pysty kustantamaan elämistään??
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut pitkälle, tehnyt vaativia töitä, ollut tarkka ja harkitseva, sijoittanut, tehnyt vain yhden lapsen. Luuletko, että olen tehnyt näin sen vuoksi, että saisin maksella niiden ihmisten kuluja, jotka eivät itse pysty kustantamaan elämistään??
Samaa mieltä kanssasi mutta vaihtaisin sanan pysty sanaan halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut pitkälle, tehnyt vaativia töitä, ollut tarkka ja harkitseva, sijoittanut, tehnyt vain yhden lapsen. Luuletko, että olen tehnyt näin sen vuoksi, että saisin maksella niiden ihmisten kuluja, jotka eivät itse pysty kustantamaan elämistään??
Samaa mieltä kanssasi mutta vaihtaisin sanan pysty sanaan halua.
Luulisi, että sinullakin on joitakin asioita, joihin et pysty vaikka haluaisit. Sen perusteella voisit ehkä käsittää eron pystymisen ja haluamisen välillä. Jos ei ole, niin olet sitten varmaan joku Super-Hessu-Teräsmies. Kai se sitten on mahdollista olla niin ylivoimainen kaikessa, mutta kaltaisiasi yli-ihmisiä ei varmaan paljon ole. Luulisi, että kaikilla meillä tosiaan on jotain rajoituksia. Yhdellä niitä on suku- ja perimä-taustasta johtuen vähemmän ja toisella tökkii kaikki jo ennen syntymää. Haasteellista on sekin, ettei oman napansa ympärillä pyörimisen lisäksi kykene ymmärtämään maailmaa ja ihmisten erilaisuutta. Kaikilta se ei onnistu.
On ihmisiä, jotka pitävät itsestäänselvyytenä, että joka euro, jonka on tavalla tai toisella saanut itselleen, kuuluu myös itselle. Näin voi olla aivan mukavillakin ihmisillä. Ahneus ja myötäelämiskyvyn puute voivat tulla hämmentävästi vastaan, kun pitäisi luopua edes vähästä jonkun toisen hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut sukulaiset ovat vaan niin lokkeja, ettei heille viitsi antaa mitään. Lapsiani ja vanhempiani autan toki.
Siksi, koska mikään apu ei ole tarpeeksi. Itse olen auttanut veljeäni jo vuosia taloudellisesti. Olen ostanut hänelle auton, maksanut hänen vuokriaan, antanut rahaa. Mitä enemmän annan, sitä enemmän hän pitää sitä itsestäänselvyytenä. Hän tietää ettei hänen tarvitse edes yrittää käyttää omia rahojaan säästäväisesti, koska voi aina luottaa siihen että kyllä sisko maksaa jos omat loppuu. Tälle ei tule ikinä loppua, siksi pitäisi lopettaa kaikki apu, mutta siihenkään ei ole sydäntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan ongelman auttamisen kysymyksessä. Omassa lähipiirissä ihmisiä, jotka eivät mene töihin. Olen pahoillani, mutta olen tehnyt vuosikymmeniä tavallisia töitä ja raapinut kasaan muutaman pennin.
Maailmassa ei ole ilmaista rahaa, siihen annetaan aina vastapalveluksena jotain. Eri asia ovat oikeasti sairaat, joita voi auttaa.
Omia lapsia kuuluu auttaa. Sisarusten avustamista en oikein ymmärrä. He ovat sisaria, eivät lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä, jotka pitävät itsestäänselvyytenä, että joka euro, jonka on tavalla tai toisella saanut itselleen, kuuluu myös itselle. Näin voi olla aivan mukavillakin ihmisillä. Ahneus ja myötäelämiskyvyn puute voivat tulla hämmentävästi vastaan, kun pitäisi luopua edes vähästä jonkun toisen hyväksi.
On ihmisiä, jotka pitävät itsestäänselvyytenä, että joka euro, jonka joku muu on ansainnut, kuuluu myös itselle.
Näitä ihmisiä kutsutaan loisiksi eli sosialisteiksi.
Jos olisin joku köyhä lähihoitaja ja 4 lapsen äiti, en ikimaailmassa kehtaisi pyytää rahaa sellaiselta, joka on suunnitellut elämänsä paremmin. Siksi en myöskään rikkaana antaisi rahaa tuollaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvun rikkaimmat ovat myös niitä kitupiikkejä.
Ns veisivät tuhkatkin lesken pesästä jos vaan mahdollisuus.
Ovat myös tunnetasolla saitoja. Vaikka esm lapsenlapsen kehuminen tai halaus olisi ilmasta niin ei.
Vaikeita tapauksia.
Jotkut ovat niin köyhiä, että heillä ei ole elämässään muuta kuin raha. - B. Marley
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme vaurastuneet sillä että mieheni perusti yrityksen, raatoi siinä 20 vuotta ja myi sen. Vaurastuminen on vaatinut meiltä molemmilta hirveästi enemmän työtä ja uhrauksia kuin mitä keskiverto ihminen on valmis tekemään.
Kun verotiedot julkaistaan alkaa postista tulla kerjuukirjeitä ja rahapulassa olevat sukulaiset soitella. Tunne on sanoinkuvaamattoman tympeä. Siis tietoisuus siitä että kaikki ympärillä haluavat jotenkin hyötyä sinusta ja vaativat rahaa tai palveluksia vaikka eivät ole itse valmiita tekemään rahojensa eteen mitään.
Kun omaisuutta on sitä haluaa myös käyttää omien tavoitteidensa saavuttamiseen, vaikka rakentamiseen tai uuden yrityksen perustamiseen. Ja se miten omia rahojaan käyttää ei taas kuulu millään tavalla sukulaisille.
Ystävyyteen ja sukulaisuuteen ei kuulu sotkea raha-asioita. Tuon on hyvän käytöksen perusaisoita. Eri asia jos joku haluaa muuten vaan toiselle jotain lahjottaa. Mitään ei kuitenkaan saa ystävältä tai sukulaiselta vaatia tai olettaa saavaansa.
Oma purjeveneisiin rahansa tuhlannut veljeni yritti perinnönjaossa törkeää petosta kun minä en kuulemma vaurastuneena tarvitse perintöä. Hänen mielestään se että olimme 20 vuotta raataneet ja uhrannet vapaa-aikamme oikeutti hänet tekemään perinnönjaon yhteydessä rikoksen ?
En ole tämän veljeni kanssa enää missään tekemisissä. Olen saanut häneltä tappouhkauksiakin.
Koska jotkut on kusipäitä, ja edenneet urallaan juuri sen takia. Manipuloineet ja puijanneet tiensä huipulle. Ei sellaisilla tyypeillä ole empatiaa edes läheisiään kohtaan.
Miten "hyvin rikas" sitten määritellään. Minä olen kerran pelastanut sisareni ja miehensä luottotiedot. Sanoin tosin, että on ensimmäinen ja viimeinen kerta. Jos pienempipalkkaisimpina elävät paljon leveämmin kuin minä, ei ole minun hommani entisestään kiristää vyötä.
Viesti meni onneksi perille ja oppivat elämään tulojensa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut pitkälle, tehnyt vaativia töitä, ollut tarkka ja harkitseva, sijoittanut, tehnyt vain yhden lapsen. Luuletko, että olen tehnyt näin sen vuoksi, että saisin maksella niiden ihmisten kuluja, jotka eivät itse pysty kustantamaan elämistään??
Pieni apu tai muistaminen ei sua konkurssiin vie.
Hyvin rikas ei olisi hyvin rikas, jos olisi roikkunut vain toisten autettavana tekemättä itse mitään. Siksi kasvattavat lapsensakin tekemään kovasti töitä. Raha ei kasva puussa, kuten minullekin monesti lapsena sanottiin (en toki ole hyvin rikkaasta, vaan ainoastaan varakkaasta perheestä)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut pitkälle, tehnyt vaativia töitä, ollut tarkka ja harkitseva, sijoittanut, tehnyt vain yhden lapsen. Luuletko, että olen tehnyt näin sen vuoksi, että saisin maksella niiden ihmisten kuluja, jotka eivät itse pysty kustantamaan elämistään??
Pieni apu tai muistaminen ei sua konkurssiin vie.
"Annoin pikkusormen, se vei koko käden"
Olen oppinut kokemuksen kautta, että kerran jos annat rahaa, ollaan aina kerjuulla. Siksi en auta ketään rahallisesti.
t. eri
Esimerkkien henkilöt ovat rikastuneet nopeasti verrattuna entiseen elintasoon. Ehkä menestys on sokaissut ja usko omaan erinomaisuuteen on vielä voimissaan. Tunnen muutaman todella rikkaan suvun vesan, heille suku on tärkeä. Omaisuus lainassa oleva työkalu ja sen ymmärretään siirtyvän myöhemmin seuraavalle sukupolvelle.