Tindermies: "Ethän käytä mielenterveyslääkkeitä"

Vierailija kirjoitti:

Voishan sitä luvata jättää lääkityksen pois. Hoitamattomat mt-ongelmat on miehistä vissiin cooleja.

Tuskin hän haluaa kumpaakaan, lääkkeillä tai ilman. Antaa terveiden seurustella toistensa kanssa.

Ilmaisu on vastaava kuin Ethän käy AA-kerhossa.

Tällä yritetään kertoa, ettei haluta alkoholistia.

Mä kerran tapailin miestä, joka kertoi käyttävänsä masennuslääkkeitä. Silloin mä ymmärsin, miksi minä en ollut tuntenut kemiaa häntä kohtaan, sillä hän oli kuitenkin mukava, hyvässä työssä ja melko hyvän näköinen. Ne masennuslääkkeet olivat vaurioittaneet hänen feromonejaan siten, ettei hän ollut vetovoimainen.

Miks te meette ylipäätään mihinkään tinderiin ?!?

Ei mitään järkeä.

Mene irl tapahtumiin ja juttele kivojen ihmisten kanssa. Ilman mitään etsimistä vaan, koska on kiva jutella ihmisten kanssa.

Ei mene kauaa, niin löytyy hyvä puoliso.

Skippaan kaikki ilmoitukset, joissa on käytetty ilmaisua "ethän sitä ja tätä". Ilmaisusta tulee mieleen kontrollointi yritykset jo ennen kuin on edes tavattu. Jokaisella on tottakai omat kriteerit kumppanille, mutta ne kannattaa ilmaista toisin. Ihan perinteinen "Etsin tupakoimatonta naista/miestä" on varsin toimiva. Jos mielenterveys on tärkeä asia, niin ilmoitukseen voi laittaa esim. "Etsin psyykkisesti tervettä kumppania."

Ketipinor ja mirtazapin ovat mt-lääkkeitä joita käytetään unettomuuden hoidossa. 

Mielenterveys kuntoutujien kanssa töitä tekevänä voin sanoa, että kyllä meidän potilaat aika erikoisemman puoleisia ovat. Ja meidän paikka on avohoito paikka, että keskuudessamme kulkevat nämä potilaat vaikka monen kohdalla oikea paikka olisi suljettu osasto, mutta kun paikkoja ei ole. 

Että ymmärrän kyllä toiveet kumppanista, joka ei ole mt - ongelmainen. 

En pidä noiden lääkkeiden vetämistä minään todisteena itsestään huolehtimisesta, vaan tietämättömyydestä ja tieteellisestä lukutaidottomuudesta. Masennuslääkkeet eivät eroa plasebosta mitenkään. Erään meta-analyysin (Kirch & Sapirstein 1998) lääkkeiden oletettu vaikutusmekanismi ei näkynyt mitenkään siinä, kuinka tehokas lääke oli. He vertasivat mm. SSRI-lääkkeitä, bentsoja, kilpirauhaslääkettä keskenään masennuksen hoidossa ja hämmentyivät havaitessaan, että vaste oli yhtä suuri ja plasebo selitti vasteesta kaikilla suurimman osan. He alkoivat epäillä, että todellisuudessa masennuksen hoidossa käytetyillä lääkkeillä ei ole mitään spesifiä vastetta, vaan pieni ero plasebon ja lääkkeen välillä johtuu sokkoutuksen eli plasebokontrollin (se kontrolli, joka mahdollistaa uskomushoidon erottamisen lääkkeen todellisesta vasteesta) purkautumisesta.

Tästä on muissa tutkimuksissa saatu paljon näyttöä: esimerkiksi Moncrieff et al (2023) tekemän tutkimuksen Treatment guesses in the Treatment for Adolescents with Depression Study: Accuracy, unblinding and influence on outcomes mukaan koehenkilöt, jotka kuvittelivat syövänsä venlafaksiinia mutta söivät plaseboa, saivat paremman vasteen "venlafaksiinista" kuin venlafaksiinia syövät, jotka arvasivat oikein syövänsä sitä. Ero niiden jotka uskoivat syövänsä oikeaa lääkettä ja niiden, jotka kuvittelivat oikein tai väärin syövänsä plaseboa, oli kaksi kertaa suurempi kuin meta-analyyseissa havaittu ero SSRI-lääkkeiden ja plasebon välillä ja koehenkilöt arvasivat sattumaa todennäköisemmin, söivätkö lääkettä vai plaseboa. On kummallista, että ihmiset vetävät näitä mömmöjä ilman mitään näyttöä siitä, että ne olisivat oikeasti tehokkaita tai hoitaisivat mitään varsinaista kehollista ongelmaa. Esimerkiksi laajan lukuisia meta-analyyseja sisältävän tutkimuskatsauksen The serotonin theory of depression: a systematic umbrella review of the evidence (2022) mukaan ei ole mitään näyttöä siitä, että masennuksen taustalla olisi mitään serotoniinijärjestelmän häiriöön viittaavaa poikkeamaa.

Sitten ihmisille syötetään huvittavia hypoteeseja jostain aivoperäisen hermokasvutekijän roolista masennuksen hoidossa, koska jotkut (ei kaikki, vaikka keskimääräinen vaste ei eroa mitenkään lääkkeiden välillä) vaikuttavat lisäävät BDNF:n määrää. Ensinnäkään kukaan ei lähtisi tutkimaan moista vaikutusmekanismia, jos ensisijaisena "tutkimusintressinä" olisi tieteen ulkopuoliset intressit ylläpitää kassavirtaa ja uransa lääkkeiden tyrkyttämiselle rakentaneiden ihmisten urhakehitystä, koska koko hypoteesissa ei ole järjen hiventäkään. Muita BDNF:n eritystä lyhytaikaisesti lisääviä "hoitokeinoja" ovat mm. etanoli-niminen hermomyrkky (erittäin suosittu "masennuslääke"), kokaiinin-niminen huume ja sen aiheuttama akuutti vaste aivoissa, aivoihin kohdistuvan trauman aiheuttama lyhytaikainen kompensaatiomekanismi, jossa BDNF:n tuotanto lisääntyy. Ihmiset eivät tajua, että BDNF on osallisena neurogeneesissä, joka lisääntyy mm. aivovaurioiden yhteydessä. Ihminen, joka kuvittelee hoitavansa itseään masennuslääkkeillä on minun silmissäni yhtä hölmö kuin ihminen, joka juo alkoholia ahdistukseensa. Tosin en siitäkään huolimatta laittaisi mihinkään Tinder-profiiliin, etten halua tavata alkoholistia tai ihmistä, joka kuvittelee huolehtivansa itsestään vetämällä vasteeltaan plasebon tasolla olevia mömmöjä. Sen tosin näkee yleensä jo habituksesta, jos on tottunut huolehtimaan itsestään erinäisten mömmöjen sekakäytöllä. 

Aika moni ihan terve ihminen käyttää masennuslääkkeitä lyhytaikaisesti esim. työuupumuksen tai perheenjäsenen kuoleman yhteydessä. Mä olen kolmekymppinen ja kerran käytin 6 kk kuurin elämäntilanteeseen liittyvän kriisin yhteydessä. En ymmärrä miksi en olisi käyttänyt, oli hyvä että sain itseni parissa viikossa jaloilleen, pystyin elämään normaalia arkea enkä tarvinnut kalliita psykoterapioita. Lopetin lääkkeen ja nyt elän tavallista elämää ja koen itseni terveeksi. Mikä vika on masennuslääkkeissä? Olenko nyt lopullisesti pilalla kun mieluummin olin toimintakykyinen kuin makasin sängynpohjalla? Miksi ihmisen pitäisi kärsiä kun moderni lääketiede on keksitty? En kärsi myöskään kivuista vaan otan silloin kipulääkkeen. 

 

Onneksi ei tarvitse etsiä ketään tinderistä, kun rinnalla on puoliso joka rakastaa riippumatta siitä haluanko hoitaa oireitani lääkkeillä vai en. 

Vierailija kirjoitti:

Ylösss

Alas.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän jokaisella ole omat preferenssinsä kumppanin suhteen, ja hän ei sit halua sen joka viidennen kanssa suhteeseen. 

 

Kai ihmisellä on oikeus vielä valita kumppaninsa vaikka hiustenvärin perusteella?

Ei ole.

Niin no, kertoohan tuo heti että jos sairastut myöhemmin, niin mies lähtee. Ja myös että jos hän sairastuu, niin hoitoon ei ainakaan mene.

Kai jokaisella on oikeus etsiä sellaista kumppania, kun itse haluaa. Ei pitäisi olla kenenkään toisen ongelma.

Syön mt-lääkkeitä, ja en tuosta kommentista loukkaannu. Ei mielenterveysongelmat ole mikään positiivinen juttu. Pääasia on kuitenkin, että sairaus on hoidossa. 

Ehkä tuon kommentin mies on tavannut liian paljon mt-ongelmaisia naisia. Niin monella on jotain. Tuntuu olevan melkein lottovoitto tavata ihminen, jolla ei ole koskaan ollut mielenterveysongelmia. 

En käytä. On niin kalliita, että päätin tulla toimeen ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylösss

Alas.

Sivuuuuun.

Mielestäni tuo on ihan järkevä kriteeri kumppaninvalinnassa.

Ymmärrän erittäin hyvin miksi joku saattaa haluta rajata mielialalääkkeitä käyttävät ihmiset pois potentiaalisten kumppanien listalta. Olen itse aikanaan ollut SSRI lääkityksellä. 

Venlafaxin on melko piristävä lääke. Isolla annoksella sillä saa hommattua itselleen asiantuntemattoman lääkärin käsissä kaksisuuntainen mielialahäiriö diagnoosin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n pointin, toisin kuin valtaosa ilmeisesti. Mieshän siis kelpuuttaa vaikka maniavaiheessa olevan skitsofreenikon, kunhan ei ole lääkitystä.

Eiköhän mies tarkoita tuolla sitä, ettei halua naista jolla on niin vakavia mt-ongelmia, että tarvitsee niihin lääkityksen. Näin itse ymmärsin asian eikä se mielestäni ole mitenkään kohtuuton toive, varsinkaan jos on etsimässä äitiä tuleville lapsilleen.

Esimerkiksi Michelle Obama ja Beyonce  ovat puhunut kärsineensä masennuksesta. Ovatko he teidän mielestänne ihmisiä, joilla on pahoja elämänhallinnan ongelmia? Julkkismiehistä esim. näyttelijä Ben Affleck ja olympiauimari Michael Phelps ovat myös molemmat myöntäneet hakeneensa apua mielenterveysongelmiinsa, kuten myös Prinssi Harry.