Onko 43-vuotias ensisynnyttäjä ihan ikäloppu?

liki nelikymppinen eikä mitään tajua nuoren ihmisen elämästä...

Itse olen tehnyt kaikki lapseni alle 3-kymppisenä, eipähän heidän äitinsä ole hävettävä kurppa!

olivat he sitten nuoria tai vanhoja.

sinä lienet tosi nuori, kun moisia päästelet kokemattomasta suustasi.

Sinulla taas ei taida olla kokemusta vanhoista vanhemmista? Minulla on, äitini oli noin 4-kymppinen minut saadessaan, ja lapsena häpesin sitä.

T. ei 4

Todella ikävää että ajattelet omasta äidistäsi noin. Kertoo enemmän sinusta kuin äidistäsi.

Huvittaa huomata kuinka suvaitsemattomia ja pikkusieluisia nuoret ja nuorena lapsensa saaneet ovat. Juuri he vieljelevät eniten ikärasismia samalla kun kuvittelevat olevansa suvaitsevaisia avarakatseisia nuoria ihmisiä. He syyllistyvät samaan mistä syyttävät "ikäloppuja nelikymppisiä äitejä" jotka "eivät ymmärrä mitään nuoren ihmisen elämästä". Todella huvittavaa ja samalla surullista! Älykkyydestäkään heitä ei voi syyttää kun heidän viestejään lukee;-) Toivottavasti ikä tuo edes viisautta!

mutta äitini oli katkera ja 'vanha ämmä' jo varmaan 3-kymppisenä. Tytär ei olisi saanut olla nainen ikinä, puhumattakaan että vieläpä kaunis ja lahjakas! Samanlaista kulunutta ennen aikojaan vanhenevaa henkisesti raunioituvaa ihmistä yritti tehdä minustakin.

liki nelikymppinen eikä mitään tajua nuoren ihmisen elämästä...

Itse olen tehnyt kaikki lapseni alle 3-kymppisenä, eipähän heidän äitinsä ole hävettävä kurppa!

olivat he sitten nuoria tai vanhoja.

sinä lienet tosi nuori, kun moisia päästelet kokemattomasta suustasi.

Sinulla taas ei taida olla kokemusta vanhoista vanhemmista? Minulla on, äitini oli noin 4-kymppinen minut saadessaan, ja lapsena häpesin sitä.

T. ei 4

Todella ikävää että ajattelet omasta äidistäsi noin. Kertoo enemmän sinusta kuin äidistäsi.

Huvittaa huomata kuinka suvaitsemattomia ja pikkusieluisia nuoret ja nuorena lapsensa saaneet ovat. Juuri he vieljelevät eniten ikärasismia samalla kun kuvittelevat olevansa suvaitsevaisia avarakatseisia nuoria ihmisiä. He syyllistyvät samaan mistä syyttävät "ikäloppuja nelikymppisiä äitejä" jotka "eivät ymmärrä mitään nuoren ihmisen elämästä". Todella huvittavaa ja samalla surullista! Älykkyydestäkään heitä ei voi syyttää kun heidän viestejään lukee;-) Toivottavasti ikä tuo edes viisautta!

kyllä aika vanha. Jos on lapsia jo ennestään niin sit ehkä.. Mulla oli vanha äiti ja häpesin sitä. Hän myös kuoli ollessani 10v. AIna joskus ajattelen että jos olisi saanut minut kymmenen vuotta aiemmin niin olisin jo ollut aikuinen kun hän olisi kuollut eikä olis tullu niin suuria traumoja. Omat lapseni olen saanu 25 ja 26 vuotiaana.

31-vuotias ensisynnyttäjä, nyt 40 v. Enää ei jaksaisi, kropasta huomaa että ikä alkaa painaa :(

Ei siitä mihinkään pääse. Tuon ikäisellä pitäisi olla lasten pesästä lentovaihe menossa, eikä vauvavaihe alkamassa...



Itse sain esikoisen 18v, ihan suunnitellusti, ja ajatus on että 30v mennessä olisi lapset tehty tähän perheeseen.

kun Minä olen onnistunut löytämään isäksi kelpaavan miehen alle kolmikymppisenä ja vieläpä raskautumaankin suunnitellusti niin vähintään epänormaalejahan ovat kaikki joilla ei asiat mene samalla tavalla...

Minä sain kuopuksen 42 v. ja hyvin meni.

Tjaa... meidän suvussa vanhemmiksi on tultu myöhään. Ja ainoat jotka siitä ovat kärsineet ovat naapurit. Lapset ovat olleet syntyessään 10+ eikä vanhempia ole tarvinnut hävetä päivääkään.

43 v on parempi ikä kuin 20 saada lapsi. Elämä kunnossa ja itsekin kypsempi. Osaa arvostaa lastaan ja jaksaa keskittyä lapseen.
Asiat voi mennä niin monella tavalla. Silti menee hyvin

No ei, mutta kivempi saada aikaisemmin niin ehtii viettää enemmän aikaa yhdessä, jos siis kuolee vanhana. Esim minä olen nyt 23v ja poikamme on 7kk, joten jos elän vaikka 85-vuotiaaksi niin saan olla hänen elämässään parikymmentä vuotta pidempää kuin jos olisin tehnyt lapsen vasta yli 40-vuotiaana. :-)

Oma äitini oli 41v. kun sai minut keisarileikkauksella. Ihan hyvin meni ja vanhempani rakastivat minua siinä  kuin muutkin (rakastavat vanhemmat) ja ihan normaali ihminen minusta kai on tullut-ei sitä ainakaan kukaan ole tähän mennessä vakavammin epäillyt...

Tavallisia lastentauteja minulla aikanaan  oli,nielurisat leikattiin ja aikuisena nivelsidekin revähti ja leikattiin,10-vuotiaana oli keuhkokuume ja olin pari viikkoa sairaalassa,13-vuotiaana jäin auton eteen pyörällä ajaessani ja aivotärähdyksellä siitäkin selvittiin ja viikon levolla samassa sairaalassa.Hammaslääkäriä tietenkin olen tarvinnut ,mutta siinäpä  ne tähän ikään (36v.) kertyneet vaivat ja niiden hoitohistoria sitten olikin.

Olihan niitä riitoja toki teininä äiskän kanssa kaiken maailman jutuista (pukeutumisesta ja kotiintuloajoista kai päällimmäisenä niistä) joskus jopa televisionkatselusta ,mutta ...Eikö tuokin nyt liene muillakin  aika normaalia siinä iässä ?

En muuten muista koskaan hävenneeni vanhempieni ikää,enkä oikein kenenkään huomauttaneen siitä minulle.

Jostain ihmeen syystä tai tiedostamattani kavereiksenikin  valikoitui niitä joiden vanhemmat eivät olleet (ainakaan kovin paljon) nuorempia,kuin omani.

Äitini oli ammatiltaan sairaanhoitaja ja ns. ´yliyökkönä´, eli esimiesasemassa työpaikallaan ,ja häntä kunnioitettiin ja arvostettiin siitä  ja hän oli työntekijänä hyvin pidetty ja suurinpiirtein kaikkien kanssa tuli aina  hyvin toimeen.

Hänellä oli niin nuorempia kuin vanhempiakin ystäviä.

Ei se  minusta muuten  ole mikään niin  huono asia,että jo  lapsesta lähtien tottuu olemaan hyvinkin eri- ikäisten ihmisten kanssa. Pitäisin sitä, ainakin  omalla kohdallani jopa rikkautena.

 Muistan kuitenkin 7 vuotta sitten edesmennyttä äitiäni lämmöllä ja löydän hänet yhä hengessäni- nyt jo omasta itsestäni...

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 08:34"]

Oma äitini oli 41v. kun sai minut keisarileikkauksella. Ihan hyvin meni ja vanhempani rakastivat minua siinä  kuin muutkin (rakastavat vanhemmat) ja ihan normaali ihminen minusta kai on tullut-ei sitä ainakaan kukaan ole tähän mennessä vakavammin epäillyt...

Tavallisia lastentauteja minulla aikanaan  oli,nielurisat leikattiin ja aikuisena nivelsidekin revähti ja leikattiin,10-vuotiaana oli keuhkokuume ja olin pari viikkoa sairaalassa,13-vuotiaana jäin auton eteen pyörällä ajaessani ja aivotärähdyksellä siitäkin selvittiin ja viikon levolla samassa sairaalassa.Hammaslääkäriä tietenkin olen tarvinnut ,mutta siinäpä  ne tähän ikään (36v.) kertyneet vaivat ja niiden hoitohistoria sitten olikin.

Olihan niitä riitoja toki teininä äiskän kanssa kaiken maailman jutuista (pukeutumisesta ja kotiintuloajoista kai päällimmäisenä niistä) joskus jopa televisionkatselusta ,mutta ...Eikö tuokin nyt liene muillakin  aika normaalia siinä iässä ?

En muuten muista koskaan hävenneeni vanhempieni ikää,enkä oikein kenenkään huomauttaneen siitä minulle.

Jostain ihmeen syystä tai tiedostamattani kavereiksenikin  valikoitui niitä joiden vanhemmat eivät olleet (ainakaan kovin paljon) nuorempia,kuin omani.

Äitini oli ammatiltaan sairaanhoitaja ja ns. ´yliyökkönä´, eli esimiesasemassa työpaikallaan ,ja häntä kunnioitettiin ja arvostettiin siitä  ja hän oli työntekijänä hyvin pidetty ja suurinpiirtein kaikkien kanssa tuli aina  hyvin toimeen.

Hänellä oli niin nuorempia kuin vanhempiakin ystäviä.

Ei se  minusta muuten  ole mikään niin  huono asia,että jo  lapsesta lähtien tottuu olemaan hyvinkin eri- ikäisten ihmisten kanssa. Pitäisin sitä, ainakin  omalla kohdallani jopa rikkautena.

 Muistan kuitenkin 7 vuotta sitten edesmennyttä äitiäni lämmöllä ja löydän hänet yhä hengessäni- nyt jo omasta itsestäni...

[/quote]

"yliyökkö" ei ollut esimiesasemassa työpaikallaan. Vaan yksinkertaisesti sairaalan yösairaanhoitaja, joka kiersi kaikilla osastoilla...

T. Entinen yliyökkö

mutta äitini oli katkera ja 'vanha ämmä' jo varmaan 3-kymppisenä. Tytär ei olisi saanut olla nainen ikinä, puhumattakaan että vieläpä kaunis ja lahjakas! Samanlaista kulunutta ennen aikojaan vanhenevaa henkisesti raunioituvaa ihmistä yritti tehdä minustakin.

liki nelikymppinen eikä mitään tajua nuoren ihmisen elämästä...

Itse olen tehnyt kaikki lapseni alle 3-kymppisenä, eipähän heidän äitinsä ole hävettävä kurppa!

olivat he sitten nuoria tai vanhoja.

sinä lienet tosi nuori, kun moisia päästelet kokemattomasta suustasi.

Sinulla taas ei taida olla kokemusta vanhoista vanhemmista? Minulla on, äitini oli noin 4-kymppinen minut saadessaan, ja lapsena häpesin sitä.

T. ei 4

Todella ikävää että ajattelet omasta äidistäsi noin. Kertoo enemmän sinusta kuin äidistäsi.

Huvittaa huomata kuinka suvaitsemattomia ja pikkusieluisia nuoret ja nuorena lapsensa saaneet ovat. Juuri he vieljelevät eniten ikärasismia samalla kun kuvittelevat olevansa suvaitsevaisia avarakatseisia nuoria ihmisiä. He syyllistyvät samaan mistä syyttävät "ikäloppuja nelikymppisiä äitejä" jotka "eivät ymmärrä mitään nuoren ihmisen elämästä". Todella huvittavaa ja samalla surullista! Älykkyydestäkään heitä ei voi syyttää kun heidän viestejään lukee;-) Toivottavasti ikä tuo edes viisautta!

Äitisi luonteenpiirteillä tuskin on mitään tekemistä hänen ikänsä kanssa. Kyynikko voi olla jo kaksikymppisenäkin!

iso taakka siis hänellä. Jokainen päivä jonka lapsen hankintaa lykkää, on lapselta pois.

Muilta se on mielipiteitä.

Itse en ollut ensisynnyttäjä, mutta kolmannen sain 39v. eikä vauvavuosi ollut väsyttävä. Päinvastoin, tunsin saavani paljon energiaa vauvasta, mitä en ollut aiemmin kokenut. Olin vaan niin onnellinen ja hän teki minut onnelliseksi. Minulle mummous on vielä tosi kaukana oleva asia. Voisin tulla aikaisintaan mummoksi noin 50v., kun esikoinen on 17v. enkä oikein siihenkään usko. Tosin se olisi aika ihanaa, kun taas olisi pieniä ympärillä, mutta minulle mummot ovat lähempänä 60vuotta. Sitä ennen he ovat niitä keski-ikäisiä, jotka ovat omat lapsensa nuorena tehneet ja siten saaneet jälkikasvua itsekin nuorena.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:42"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:08"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:02"]

43v. ENSISYNNYTTÄJÄLLÄ on hirmuriski saada down-vauva.Mutta jos ei pelota niin anti mennä. ps. Aika vanha ketju.Taas.

[/quote]

Ensisynnytyksellä ei ole mitään tekemistä Down-riskin kanssa. Ja ei se riskikään niin iso ole kuin kuvittelet. Lisäksi myös hyvin nuorilla synnyttäjillä on kohonnut Down-riski.
[/quote]

Sinulla on väärää tietoa. Riski nimenomaan nousee huimasti iän myötä.
[/quote]

Mutta ei ole merkitystä onko kyseessä ensiraskaus. Hyvin nuorilla on tosiaan yhtä suuri riski down lapseen kuin iäkkäällä.

Pidän vanhana. Minusta ei ole reilua lasta kohtaan. Oma rajani on 35-vuotta. En tätä tietenkään ääneen sano, jokainen tekee miten parhaaksi näkee.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 07:29"]43 v on parempi ikä kuin 20 saada lapsi. Elämä kunnossa ja itsekin kypsempi. Osaa arvostaa lastaan ja jaksaa keskittyä lapseen.
Asiat voi mennä niin monella tavalla. Silti menee hyvin
[/quote]

Miten 43v osaa "keskittyä lapseen paremmin" kuin 20v?

up

Sata vuotta sitten oli täysin normaalia synnyttää 43-vuotiaana. Suurin osa naisista tekikin niin. Mulla on äidinäidin ja äidinisän suvuista sukukirjat n. 150 vuotta taaksepäin ja perehdyin niihin joululomalla. 1900-luvun alkupuolellakin n. 2/3 sukuni esiäideistä sai muutaman lapsen vielä yli 40-vuotiaana.

Ja ihan ilman kehittynyttä lääketiedettäkin. En voi käsittää miten nykyajan ihminen olisi muka kykenemätön tähän. Asenneilmapiiri on todella outo. Jo alkaneissa raskauksissa riskit yhtään mihinkään ovat suhteellisen pienet yli nelikymppisilläkin. Toki suuri osa hedelmöityneistä tsygooteista on viallisia, eivätkä kykene edes implantoitumaan kohdun seinämään. Mutta tuo on se luonnon tapa hoitaa nämä riskit niin ettei nainen edes tiedä koko asiasta!