Onko 43-vuotias ensisynnyttäjä ihan ikäloppu?
Mielipiteitä?
Kommentit (102)
ja pöh.. nykyajan lääketiede on niin kehittynyttä että sekä äitiä että lasta tarkkaillaan koko ajan ja hoidetaan, jos jotain häikkää ilmenee.
Ja sitä paitsi: kun lapsi menee kouluun, et muuten ole ainoa 50 äiti!
Korkea synnytysikä lisää mm. sikiön kromosomihäiriöiden, pienipainoisuuden ja hapenpuuteen riskiä, ennenaikaisuuden & synnytyskomplikaatioiden riskiä ja äidin riskiä sairastua sydämen ja verenkierron häiriöihin, raskausdiabetekseen ja mahdolliset perussairaudet saattavat pahentua todennäköisemmin kuin 20-35-vuotiailla synnyttäjillä. Vaikka lapsensaanti (luomuna) yli nelikymppisenä minusta onkin siitä huolimatta ok, typerää kieltää/vähätellä riskejä tyyliin "kyllä ne lääkärit osaa korjata jos jokin menee pieleen."
Mutta jos raskaus on jo alkanut, niin eipä taida olla vaihtoehtoja.
Sama kai se on saako ekan vai tokan vai kymmenennen 43-vuotiaana? Eikö riskit ole ihan samat? Vai onko ENSIsynnyttäjä jotenkin riskialttiimpi?
Olin 42 v. ja aivan ihana kokemus, toinen tuli 44v. Joten minun mielestä anna palaa vaan, jos siltä tuntuu! En todellakaan koe olevani oikeasti ikäloppu:). Lapset nyt 4 ja 6.
Mulla synnytyslekuri kaverina ja se aina päivittelee näitä yli 40 vuotiaita synnyttäjiä. Vanhin ollu 48 vuotias, kenen synnytyksessä ollu mukana. Sanoi, et kyllä se oikeesti sille näytti, että mummoo siinä koittaa synnyttää.
Paras ikä synnyttää on reilusti alle 30 vuotta. Siis jos ajatellaan ihan ihmisen elämän fyysistä kulkua.
Mut ikävä kyllä suuntaus on aivan toiseen suuntaan. Toki poikkeuksia on.. Minä olen saanut omat lapseni 20, 21, 27 ja 33 vuotiaana. Eli aika normi rytmissä olen pysynyt :)
Minä en kuitenkaan ole veljeni vartija, eli jokainen saa tehdä vauvansa juuri silloin, kuin se itselleen passaa. (ei ole multa pois) Mut jaarittelin vaan nuita maailmalta kuuluja totuuksia..
Eka syntyi kun olin 23v ja viimeinen kun olin 34 vuotias.
Ja kyllä oli selvä ero jaksamisessa, siis yövalvominen tuntui paljon raskaammalta.
Nyt olen 38 vuotias en todellakaan haluaisi enään valvoa pikkuvauva aikaa.
Paras ystäväni sai samaan aikaan lapsen kuin minä ja hänen ikänbsä oli silloin 38 vuotta. Ja minä ihmettelin silloin että miksi hän aina valittaa väsymystään vaikka hänellä vauva nukkui hyvin ja minulla valvoti todella paljon.
Kun esikoinen meni yläkouluun ja menimm ekaan vanhempainiltaa niin olin todella ällikällä lyöty kun katselin muita vanhempia. Osa oli todella vanhoja.
kyllä" suuntaus on toiseen suuntaan? Mitäs se sua liikuttaa milloin muut tekevät lapsensa?
Itse sain kuopuksen kun olin 39v. Nyt olen 50 ja lapsi 10. Ei ole kiva kuulla kommentteja, onko tuo sinun lapsenlapsesi...
Lapsi ei siitä välitä minkä ikäinen olen ja itse tunnen olevani ihan ok ikäinen äidiksi, mutta nuo toisten mielipiteet harmittaa :/
Mitäs niistä toisten mielipiteistä, mutta valistettavasti niitä ei voi sivuuttaa ja ne satuttaa.
Ja äiti oli 21-vuotias minut saadessaan.
Sinulla taas ei taida olla kokemusta vanhoista vanhemmista? Minulla on, äitini oli noin 4-kymppinen minut saadessaan, ja lapsena häpesin sitä.T. ei 4
mun mielestä, ajatteleppas minkä ikäinen olet kun lapsesi pääsee ripille tai saa ensimmäisen lapsenlapsesi?!!!
minulla jo kolme lasta t.31v
kun 43- vuotiaan synnyttäjän lapsi pääsee ripille, on äiti peräti 52. Ei sen ikäiset nykyään istu missään kiikkustuolissa. Kaverini äiti oli liki nelikymppinen ensisynnyttäjä ja oli miljoona kertaa nuoremman näköinen ja nuorekkaampi kuin omat kolmekymppisenä lapsensa saaneet vanhempani. Ihme pätemisen aihe sekin, kuinka nuorena on lapsensa saanut- siihen ei paljoa vaadi että vaikka jo 16- vuotiaana paneskelee koko kylän kanssa ilman kortsua.
Aivan tavallinen lihava äiti olen, niin kyllä lasta on luultu aina lapsekseni ja sain kuopuksen 39v.
Vain eräs sairaanhoitaja on kommentoinut, että niin nuoria lapsia on minulla.
Sehän oli selkeä vihjailu.
Muuten ei kukaan ole puuttunut koskaan ikääni.
liki nelikymppinen eikä mitään tajua nuoren ihmisen elämästä...
Itse olen tehnyt kaikki lapseni alle 3-kymppisenä, eipähän heidän äitinsä ole hävettävä kurppa!
olivat he sitten nuoria tai vanhoja.
sinä lienet tosi nuori, kun moisia päästelet kokemattomasta suustasi.
Sinulla taas ei taida olla kokemusta vanhoista vanhemmista? Minulla on, äitini oli noin 4-kymppinen minut saadessaan, ja lapsena häpesin sitä.T. ei 4
jos taustalla on pitkät lapsettomuushoidot niin eihän sille mitään voi.
Miksi pitää heti tuomita 43-vuotias parhaassa iässä oleva nainen jos hänelle käy niinkin onnellisesti, että tulee raskaaksi? Ei 43v ole mikään mummo vielä pitkään aikaan! Omalla asenteella voi tietysti mummoutua vaikka jo 30-vuotiaana. Miksi jokaisen meistä pitäisi olla kaltaisenne tylsä kultaisen keskitien 30-vuotias ensisynnyttäjä? Mikä teissä on parempaa? Niimpä, ei mikään.
sen lapsen mieluummin alle 35 v., mutta kun elämä ei vaan aina mene käsikirjoitusten mukaan. Ennenaikaan sitä paitsi kun ei mitään ehkäisyjä ollut, synnytettiin lapsia paljon vielä yli 40 v.
Helppoa matikkaa: 43 vuotias äiti on vasta 58 v. lapsen ollessa murrosikäinen 15 v. Tuntemani sen ikäiset naiset ovat vielä nuorekkaita ja meneviä eikä todellakaan mitään mummoikäisiä.
Miksi aina tällä palstalla nuoret äidit haluaa sättiä vanhemmalla iällä äidiksi tulleita? Ihme pätemisen tarvetta.
Tyttövauva syntyi down-lapsena, jolla ei onneksi liittynyt ko. syndroomaan sydänsairauksia tmv.
Molemmat vanhemmat kuolivat, kun tyttö oli n. 30-vuotias, ja tyttö joutui kasvatuskotiin (ei olisi pärjännyt yksikseen), jossa eli vielä 15 vuotta - ja kuoli jokunen vuosi sitten vähän alle 50-vuotiaana.
Mielestäni pelottavinta tuossa kuviossa on juuri se, että syntyisi erityislapsi, joka ei pärjää tässä maailmassa koskaan omillaan ja vanhemmat ovat noin iäkkäitä - kuinka käy aikuisen "lapsen", joka jää yksin maailmaan, kun vanhemmat kuolevat vanhuuttaan pois? =/