Tiedättekö ihmistyypin, joka vääntää aina kaikesta?
Mikään sopimus ei mene ok, vaan aina alkaa kauhea vääntö pikkujutuista. Itse kutsuvat sitä neuvottelemiseksi.
olen tavannut kaksi tällaista ihmistä, ja molempien kanssa menee aika ajoin sukset ristiin, vaikka minua yleensä kutsutaan helpoksi ja mutkattomaksi ihmiseksi. Osaako joku sanoa, miksi? Mikä heitä ärsyttää minussa?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
uskon, etteivät pidäitseään hankalina. Ja tod näk pitävät minua hankalana - sitähän tässä ihmettelen, että milläköhän tavalla minä olen heidän mielestään hankala. Toinen vain aina toistelee, kun tämä kommunikaatio on niin vaikeaa.
No nuo ihmiset, jotka hokevat, että tämä keissi on niin vaikea, ja tähän pitäisi saada ratkaisu, mutta kun se on niin vaikeaa. Nuo ihmiset ovat vähän irti realiteeteistä ja ennen kaikkea tarkastelevat asioita vain yhdestä suunnasta. Heiltä puuttuu kyky ymmärtää, että sillä toisella puolella on asiassa jotain muita intressejä kuin hänellä ja että ne toisen puolen intressitkin ovat ihan yhtä merkittäviä. Nuo, jotka hokevat, että onpas tämä juttu nyt vaikea, ovat niitä, joiden mielestä asia ratkeaisi kätevästi niin, että hän saisi kaiken niin kuin haluaa ja toinen antaisi kaiken periksi.
Minulla on kokemusta parista tällaisesta tapauksesta. Ja tuo lausahdus on ollut niissä neuvotteluissa kovasti läsnä. Ja vastapuolen odotukset ovat olleet tasoa, että asia ratkeaisi, jos minä vain maksaisin hänelle satatuhatta, niin hänellä olisi parempi mieli. Ja sitten on tosi ihmeissään, kun en ilman perusteita maksa mitään. Ja että onpas vaikeat neuvottelut.
Semmoinen psykologinen juttu kyllä on, että eniten meitä ärsyttää ihmisissä ne piirteet mitä ei voida sietää/ hyväksyä itsessämme.
Huomaan tämän siitä, että joidenkin seurassa olenntosi mielistelevä ja mutkaton mitta,esimerkiksi kotona kumppanille olen tosi päällepäsmäri. Auts 😬
Ja inhoan tuota piirrettä itsessäni. Ehkä se on syy miksi muiden samanlainen käytös triggeröi niin pahasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka voi oikeasti ja 100%lla varmuudella sanoa mitä jonkun päässä liikkuu, siitähän tässä on kyse. Varmuuden saa ainoastaan kysymällä tältä henkilöltä itseltään.
Mulle tuli ekana mieleen aspergeri, eikös ne ole yleensä kiinnotuneita, että myös pikkuasiat on kunnossa. Tarkkoja kun ovat. Mutta mä en itse ole arpergeri ja olen kiinnostunut myös pikkuasioista, koska niillä luodaan kokonaisuus. Ja sopimuusten teossa kannattaa juurikin tarttua myös niihin pienellä präntättyihin, ettei sitten asian edetessä tule ylläreitä.
Jos kyse on apllä asiaksasuhteesta, on ilmeitä että toinen osapuoli haluaa juuri sellaisen sopimuksen joka sopii hänelle. Ap:n tulisikin valaista mistä oikein on kysymys.
Ja tolle hermonsa menettäneelle, ne jankkaajat just osaa antaa parhaimmat vastaukset, tai siis lähinnä totuutta.
Tämä ihminen, josta ensisijaisesti puhun, on sukulainen, jonka kanssa minulla on yhteinen mökkitontti. Hän vääntää mm. Siitä, millainen roskishuolto pitää olla. Hänen mielestään sekajätteen tyhjennys kahdesti kesässä riittää. Tästä seurasi tunnin perustelut, miten kaiken voi viedä kierrätyspisteeseen yms yms yms yms ysm.
Lopputulos on se, että meillä on pihassa kaksi sekajäteastiaa. Toinen on hänen, joka tyhjennetään kahdesti kesässä. Toinen on minun, joka tyhjennetään kahden viikon välein. Vääntämistä tässä oli tunnin monologi. Miten hän jaksoi vääntää, kun se ei minulle sovi?
Ja tämäyksi pienimmistä väännöistä.
Niin, onhan se tietysti ihan turha vaiva jääräpäälle mitään selittää. Ensi kerralla hän ei varmaan viitsi vaivautua sinun vuoksesi.
Olisi aivan helvettiä tuollainen, että mistään ei voisi sopia ja kesämökin pihassa olisi sitten kaksi roskista. Epäekologista, tietysti, mutta karsean rumaa. Ja kärsijänä se, joka toivoisi parempaa.
Teillä on varmaan Unto-enon vanhan Datsunin raatokin siellä pihalla. Kun sinulle ei sovi että siirretään.
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen psykologinen juttu kyllä on, että eniten meitä ärsyttää ihmisissä ne piirteet mitä ei voida sietää/ hyväksyä itsessämme.
Huomaan tämän siitä, että joidenkin seurassa olenntosi mielistelevä ja mutkaton mitta,esimerkiksi kotona kumppanille olen tosi päällepäsmäri. Auts 😬
Ja inhoan tuota piirrettä itsessäni. Ehkä se on syy miksi muiden samanlainen käytös triggeröi niin pahasti?
tiedän kyllä jungilaisen varjon käsitteen.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tämän. Muutamia olen tavannut. Yksi oli työkaveri. Joku kerta yritin myötäillä hänen jokaikistä sanomistaan ihan testausmielessä kun keskusteltiin. Eli joka kerta kun hän jotain sanoi, niin yritin kompata, vaikka saatoin olla erimieltä, että homma ei menisi taas kerran väittelyksi ja vittuiluksi. Ei onnistunut. Eli vaikka myötäilin, mitä hän sanoi, niin eikös hän löytänyt aina jonkun kulman, jonka mukaan olin väärässä.
Se henkilö on siis sellainen, että hänellä ei ole mitään muuta, kuin että jokainen keskustelu pitää saada kovaksi väittelyksi ja ainakin joku riita aiheiseksi. Olen tulkinnut, että hän on jotenkin oppinut, että hänen pitää vastustaa kaikkea ja kaikkia. Kukaan muu ei voi olla oikeassa. Ja hän ottaa aina vastakkaisen näkökulman, kun toinen keskustelija. Oli oikein kunnon vastarannan kiiski.
Hyvä kommentti. Itse olen ihan hiljattain kokeillut tuota samaa. Neuvoteltiin asiasta, johon molemmat olivat antaneet saman tavoitteen, keinot olivat neuvottelun alla. Huomasin, että se menee taas siihen, että mitä vain sanonkin, niin hänelle se ei käy. Käänsin tilanteen nopeasti niin päin, että hän saa ehdottaa mitä hyvänsä keinoa, ja minulle käy se.
Olin kyllä rehellisesti sanottuna yllättynyt, kun tuon roolinjaon seurauksena hän meni mykkäkouluun. Hänelle ei käynyt se, että hän saa päättää miten hommassa edetään, sillä siihenhän hän ei voi väittää vastaan. Joten hän ei osannut reagoida enää mitenkään, eikä sitten keksinyt ilmeisesti mitään muuta keinoa "voittaa" neuvottelu kuin heittäytyä mykkäkouluun.
Ehkä se ei triggeröosi niin pahasti, jos tosiaan sillä ri oikeasti olosi sinulle merkitystä kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä?
Itselleni on ollut myös tärkeää olla oikeassa, on kova työ opetella siitä että ihan sama. Jos sopu säilyy, niin antaa toisen päteä.
Kamalaa tiedän, mutta harjoittelemalla voi oppia semmoista leppoisampaa asennetta. Ehkä vähän huvittua siitä vääntäjästä?
Vierailija kirjoitti:
Väärin: meidän jätemaksut ovat vuodessa yhtä suuret. Se, että tilaa varta vasten tyhjennystä varten auton, on tosi kallista. Säännöllinen tyhjentäminen on tulee kesäajalta yhtä halvaksi.
Ne, joilla järkiperusteet eivät mene jakeluun, ovat kieltämättä aivan mahdottomia neuvottelukumppaneita. Mutta joillekin todellakin se vastaan laittaminen tai oma päähänpinttymä on tärkeämpää kuin järkevä ja edullinen ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinulla on joku tietty kuva siitä, mikä on kohtuullista ja reilua. Sinut on ehkä kasvatettu "pysymään kohtuudessa", eli tyytymään, vaikka olisit halunnut jotain muuta. Muuten olet hankala.
Sinua saattaa ärsyttää se, että toinen epäröimättä hakee parasta ratkaisua. Koska sinä tyydyt, hänenkin pitäisi tyytyä.
ihan hyvä pohdinta.
itse en halua olla hankala ihminen. En tajua, että joku haluaa.Eikä kyse ole edes ihmisen hankaluudesta tai helppoudesta. Vaan jos on neuvottelutilanne, niin siinähän on tavoitteena saada aikaan jokin neuvottelutulos tai sopimus. Ei se sopimus sillä synny, että kaikkeen laitetaan vain vastaan.
Kumpaan osapuoleen viittaat? Tässähän molemmat ovat omalla kannallaan. Toinen yrittää neuvotella, toiselle ei sovi.
Toinen haluaa kierrättää, toinen ei. Mutta tässä tapauksessa, jos kerran jätemaksu on täsmälleen sama (mitä epäilen), kannattaisi tehdä laiskimman mukaan eli ottaa yksi yhteinen roskis tiheämmällä tyhjennysvälillä. Toinen voi silti kierrättää, ja toinen ei.
Ja kannattaa ostaa oma mökki.
Vääntäjän kanssa on vaikeaa kunnnormaali asioiden pohtiminen on täysin mahdotonta. Eri näkökulman puntarointi ja sen ymmärtäminen että mikään ei ole mustavalkoista.
Siinä saa mojovan riidan jos luulee voivansa saada vääntäjän muuttumaan. Että hö jotenkin kykenisi pehmenemään mielipiteissään. Kukaan ei voi muuttaa toista ihmistä. Se täytyy itse ensin oivaltaa ja silloin vasta muutos on mahdollista.
Mutta tuo on joku ihmistyyppi ihan, eli heitäkin tarvitaan tässä maailmassa. Yleensä saavat ajamansa asiat vietyä maaliin, koska se oma agenda on niin jumalattoman tärkeä. Ovat usein jonkinlaisia aktivisteja, päättäjiä, lainsäätäjiä, järjestöihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka voi oikeasti ja 100%lla varmuudella sanoa mitä jonkun päässä liikkuu, siitähän tässä on kyse. Varmuuden saa ainoastaan kysymällä tältä henkilöltä itseltään.
Mulle tuli ekana mieleen aspergeri, eikös ne ole yleensä kiinnotuneita, että myös pikkuasiat on kunnossa. Tarkkoja kun ovat. Mutta mä en itse ole arpergeri ja olen kiinnostunut myös pikkuasioista, koska niillä luodaan kokonaisuus. Ja sopimuusten teossa kannattaa juurikin tarttua myös niihin pienellä präntättyihin, ettei sitten asian edetessä tule ylläreitä.
Jos kyse on apllä asiaksasuhteesta, on ilmeitä että toinen osapuoli haluaa juuri sellaisen sopimuksen joka sopii hänelle. Ap:n tulisikin valaista mistä oikein on kysymys.
Ja tolle hermonsa menettäneelle, ne jankkaajat just osaa antaa parhaimmat vastaukset, tai siis lähinnä totuutta.
Niin, onhan se tietysti ihan turha vaiva jääräpäälle mitään selittää. Ensi kerralla hän ei varmaan viitsi vaivautua sinun vuoksesi.
Olisi aivan helvettiä tuollainen, että mistään ei voisi sopia ja kesämökin pihassa olisi sitten kaksi roskista. Epäekologista, tietysti, mutta karsean rumaa. Ja kärsijänä se, joka toivoisi parempaa.
Teillä on varmaan Unto-enon vanhan Datsunin raatokin siellä pihalla. Kun sinulle ei sovi että siirretään.
Meillä on kolme roskista pihassa hän hänellä energiajäte ja sekajäte, minulla sekajäte. Onneksi eivät näy mökkipihaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ei triggeröosi niin pahasti, jos tosiaan sillä ri oikeasti olosi sinulle merkitystä kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä?
Itselleni on ollut myös tärkeää olla oikeassa, on kova työ opetella siitä että ihan sama. Jos sopu säilyy, niin antaa toisen päteä.
Kamalaa tiedän, mutta harjoittelemalla voi oppia semmoista leppoisampaa asennetta. Ehkä vähän huvittua siitä vääntäjästä?
tässä on kyse jaksamisesta. En jaksaisi kuunneela sitä puhetulvaa, joka alkaa jo muinaisista roomalaisista, eikä ole täsmällistä. Vaikea olla leppoisa, kun kuunteleminen herpaantuu ja huomaa miettivänsä ennemmin jopa paavoväyrystä.
Itse olen nokkapokkasilla näiden kanssa. Johtuen siitä että en ole itsekään mikään kauhean myötäilevä tyyppi. Tuommoisen kanssa pärjää vain semmoiset helpot luonteet, joilla ei ole kauhean voimakkaita mielipiteitä ja tunnereaktioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ei triggeröosi niin pahasti, jos tosiaan sillä ri oikeasti olosi sinulle merkitystä kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä?
Itselleni on ollut myös tärkeää olla oikeassa, on kova työ opetella siitä että ihan sama. Jos sopu säilyy, niin antaa toisen päteä.
Kamalaa tiedän, mutta harjoittelemalla voi oppia semmoista leppoisampaa asennetta. Ehkä vähän huvittua siitä vääntäjästä?
tässä on kyse jaksamisesta. En jaksaisi kuunneela sitä puhetulvaa, joka alkaa jo muinaisista roomalaisista, eikä ole täsmällistä. Vaikea olla leppoisa, kun kuunteleminen herpaantuu ja huomaa miettivänsä ennemmin jopa paavoväyrystä.
Tai murhaa tai itsemurhaa? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinulla on joku tietty kuva siitä, mikä on kohtuullista ja reilua. Sinut on ehkä kasvatettu "pysymään kohtuudessa", eli tyytymään, vaikka olisit halunnut jotain muuta. Muuten olet hankala.
Sinua saattaa ärsyttää se, että toinen epäröimättä hakee parasta ratkaisua. Koska sinä tyydyt, hänenkin pitäisi tyytyä.
ihan hyvä pohdinta.
itse en halua olla hankala ihminen. En tajua, että joku haluaa.Eikä kyse ole edes ihmisen hankaluudesta tai helppoudesta. Vaan jos on neuvottelutilanne, niin siinähän on tavoitteena saada aikaan jokin neuvottelutulos tai sopimus. Ei se sopimus sillä synny, että kaikkeen laitetaan vain vastaan.
Kumpaan osapuoleen viittaat? Tässähän molemmat ovat omalla kannallaan. Toin
Toinen haluaa kierrättää, toinen ei. Mutta tässä tapauksessa, jos kerran jätemaksu on täsmälleen sama (mitä epäilen), kannattaisi tehdä laiskimman mukaan eli ottaa yksi yhteinen roskis tiheämmällä tyhjennysvälillä. Toinen voi silti kierrättää, ja toinen ei.
Ja kannattaa ostaa oma mökki.
meillä molemmilla on omat mökit, mutta tässä on yhteistä sovittavaa kuten yhteistä metsää.
jätemaksu on oikeasti molemmilla noin 50 e kesässä. Hänellä käy spesiaaliauto, joka tyhjentää samalla energia- ja sekajätteen. Minulla käy auto, joka kiertää alueella muutoinkin.
ja molemmilla omat kompostit.
Vierailija kirjoitti:
Vääntäjän kanssa on vaikeaa kunnnormaali asioiden pohtiminen on täysin mahdotonta. Eri näkökulman puntarointi ja sen ymmärtäminen että mikään ei ole mustavalkoista.
Siinä saa mojovan riidan jos luulee voivansa saada vääntäjän muuttumaan. Että hö jotenkin kykenisi pehmenemään mielipiteissään. Kukaan ei voi muuttaa toista ihmistä. Se täytyy itse ensin oivaltaa ja silloin vasta muutos on mahdollista.
Mutta tuo on joku ihmistyyppi ihan, eli heitäkin tarvitaan tässä maailmassa. Yleensä saavat ajamansa asiat vietyä maaliin, koska se oma agenda on niin jumalattoman tärkeä. Ovat usein jonkinlaisia aktivisteja, päättäjiä, lainsäätäjiä, järjestöihmisiä?
Jep. Tai poliitikkoja. En ymmärrä miten heidän psyyke kestää sitä vääntämistä ja jankaamista? Mulla nousee verenpaine jo pelkästään katsomalla eduskunnan kyselytuntia tai jotain paneelikeskustelua.
He on siis oma ihmisryhmänsä. VÄÄNTÄJÄT.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinulla on joku tietty kuva siitä, mikä on kohtuullista ja reilua. Sinut on ehkä kasvatettu "pysymään kohtuudessa", eli tyytymään, vaikka olisit halunnut jotain muuta. Muuten olet hankala.
Sinua saattaa ärsyttää se, että toinen epäröimättä hakee parasta ratkaisua. Koska sinä tyydyt, hänenkin pitäisi tyytyä.
ihan hyvä pohdinta.
itse en halua olla hankala ihminen. En tajua, että joku haluaa.Eikä kyse ole edes ihmisen hankaluudesta tai helppoudesta. Vaan jos on neuvottelutilanne, niin siinähän on tavoitteena saada aikaan jokin neuvottelutulos tai sopimus. Ei se sopimus sillä synny, että kaikkeen laitetaan vain vastaan.
Kumpaan osapuoleen viittaa
Joskus suhteessa voi olla kaksi vääntäjää? ;)
Onhan se ihmeellistä miten jotkut jaksaa vääntää. Mä taas törmäsin yhteen vänkääjään työelämässä, kun en halua jatkaa määräaikaisessa työpaikassa. Hirvee vinkuminen, syyllistäminen ja kehtaa kyseenalaistaa mun taloudellisen pärjäämisen ja sosiaalisen elämänkin. Lisäksi epäsuorasti ilmaisi säälivänsä minua. Mä vaan oon todennut et jaahas ja jatkanut hommia, mut onhan tämä nyt vähän ikävää. Ei onneksi tartte kauan tuota kuunnella, suora vääntäminen on jo vähentynyt, mutta passiivis-aggressiivinen kommentointi esim. kahvitunnilla mun kuullen jatkunee.
Joillakin nyt vaan on tarve olla oikeassa. Itse yleensä väistyn tai tarvittaessa neuvottelen, mutta esim. tällaisissa tilanteissa, kuin mulla nyt, niin en kyllä peräänny enkä ala vänkäämään, sen koommin perustelemaan enkä triggeröitymään.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nokkapokkasilla näiden kanssa. Johtuen siitä että en ole itsekään mikään kauhean myötäilevä tyyppi. Tuommoisen kanssa pärjää vain semmoiset helpot luonteet, joilla ei ole kauhean voimakkaita mielipiteitä ja tunnereaktioita.
niin, kaipa tulen siihen tulokseen, että en vissiin olekaan niin myötäilevä kuin olen luullut.
Hassuinta vääntäjissä on se, että he oikeasti luulevat voivansa käännyttää toisen ihmisen.
Olemme usein sokeita omalle itsellemme. Ehkä ap itsekin olet vääntäjä. Sekin voi ilmetä eritavoin joistamattomuutena. Syytetään sitä toista vaikka itse on ihan samanlainen jäärä?
Kyse on nimenomaan hankaluudesta ja helpoudesta. Kuten ylläolevasta jäte-esimerkistä huomaat, niin valitsin helpon tien: otin oman jäteastia. Olin oikein helppo sukulaiselleni: minun kanssani ei tarvinnut vääntää. Sukulaisellani on edelleen lupa toimia haluamallaan tavalla.