Lue keskustelun säännöt.
Lapseni hylänneet minut, aion lopettaa yhteydenpidon
01.01.2024 |
Erossa lapset valitsivat jäädä isän luo. Eivät käy luonani, eivät vastaa puhelimeen, viesteihin vastaavat hyvin harvoin. Joululahjat kelpasi, se on ainoa kerta kuukausiin että näin heitä muutaman minuutin, kun lahjansa hakivat.
Aion lopettaa yhteydenpidon heihin. Sattuu aina niin älyttömästi kun eivät vastaa, kieltäytyvät tulemasta jne.
Ja ennen eroa meillä oli aivan normaalit, hyvät, keskustelevat välit. Siihen vanhempaan jonka luona nyt asuvat, lapsilla oli paljon viileämmät välit.
Vaan näin nämä asiat välillä menee. Nyt itseäni suojatakseni annan heidän olla. Saavat tahtonsa, elää ilman äitiä. Luovutan.
Kommentit (125)
Kiitos lohduttavista sanoista. Olen todella pahoillani teidän puolesta jotka olette tämmöistä tuskaa joutuneet kokemaan.
Uusi puoliso, vanha koti, suuret lupaukset, sallivuus, mustamaalaus, syyllistys mitä kaikkea näitä nyt on.
Taidan pakata kamppeet ja muuttaa jonnekkin kauas kaikesta ainakin joksikin aikaa. Ei ole vaihtoehtoa kun elää eteenpäin tai luovuttaa. Yhteishuoltajuus meillä vielä on. Juuri nyt tekisi mieli vaan sulaa pois, kadota, hävitä pois lopullisesti.
Lapset eivät tule luokseni sen vertaa että voisimme jutella. Puhelimeen eivät vastaa. Lahjoja hakiessa isä odotti, eivät voineet jäädä.
En saa mihinkään mitään vastausta. En mitään syytä jotta voisin ymmärtää tai muuttaa käytöstäni. Minut vaan heivattiin aivan yhtäkkisesti pois. Lasten piti mennä viikoksi isälle, sen jälkeen eivät enää tänne tulleet. Tästä nyt pian puolivuotta aikaa. Ei mitään selityksiä. Ei mitään selkeää syytä. Ei riitaa.
Kukaan, eikä mikään voi auttaa. Ei kukaan. Lasten oma tahto, siihen vedotaan joka paikassa. Äidin voi heittää roskiin. En ole päihdeongelmainen, mielenterveysongelmainen alan kyllä olla tämän kaiken tapahtuneen johdosta.
Ja paljon olen miettinyt sitä, olenko minä narsisti joka ei vaan ymmärrä omaa käytöstään? Siitäkö tämä johtuu?
Varmasti olen ollut huono äiti, epäonnistunut äitiydessäni, eihän ne lapset muuten näin toimisi, ei tähän järki riitä ymmärtämään. Haluaisin kuulla nämä epäkohtani voidakseni niille tehdä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. jäin miettimään miltä tuntuisi jos lapseni hakisi vain lahjat ja häipyisi. Mietin miltä tuntuisi jos lapseni ei haluaisi olla kanssani missään tekemisissä, itkisin silmät päästäni.
Tiedät itse parhaiten kuinka olette toimineet, mistä tilenna johtuu, ei auta syyttää lapsia. Tuskin ovat imeväisikäisiä enää?
Toisaalta mietin onko tämä uusi suuntaus meillä, että mies ottaa ohjat ja hyvä niin. Yleensä synnyttäjä ja imettäjä on ollut se ensisijainen huoltaja, mies vain maksaja.
Anteeksi tytöt, en halua arvostella ja syytellä, koska en tiedä totuutta. Miksi lapset kuitenkin hakivat lahjat?
Ovat ahneita materialisteja. Nykyajan suurin vitsaus, tämä ahneus.
Hyi helvetti mikä narsistinen marttyyri ap, lapsetkin varmaan jo huomanneet.
provohan tää onneksi onkin
Vierailija kirjoitti:
Kiitos lohduttavista sanoista. Olen todella pahoillani teidän puolesta jotka olette tämmöistä tuskaa joutuneet kokemaan.
Uusi puoliso, vanha koti, suuret lupaukset, sallivuus, mustamaalaus, syyllistys mitä kaikkea näitä nyt on.
Taidan pakata kamppeet ja muuttaa jonnekkin kauas kaikesta ainakin joksikin aikaa. Ei ole vaihtoehtoa kun elää eteenpäin tai luovuttaa. Yhteishuoltajuus meillä vielä on. Juuri nyt tekisi mieli vaan sulaa pois, kadota, hävitä pois lopullisesti.
Lapset eivät tule luokseni sen vertaa että voisimme jutella. Puhelimeen eivät vastaa. Lahjoja hakiessa isä odotti, eivät voineet jäädä.
En saa mihinkään mitään vastausta. En mitään syytä jotta voisin ymmärtää tai muuttaa käytöstäni. Minut vaan heivattiin aivan yhtäkkisesti pois. Lasten piti mennä viikoksi isälle, sen jälkeen eivät enää tänne tulleet. Tästä nyt pian puolivuotta aikaa. Ei mitään selityksiä. Ei mitään selkeää
Kuulostat selvästi persoonallisuushäiriöiseltä, joka ei ymmärrä tilaansa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos lohduttavista sanoista. Olen todella pahoillani teidän puolesta jotka olette tämmöistä tuskaa joutuneet kokemaan.
Uusi puoliso, vanha koti, suuret lupaukset, sallivuus, mustamaalaus, syyllistys mitä kaikkea näitä nyt on.
Taidan pakata kamppeet ja muuttaa jonnekkin kauas kaikesta ainakin joksikin aikaa. Ei ole vaihtoehtoa kun elää eteenpäin tai luovuttaa. Yhteishuoltajuus meillä vielä on. Juuri nyt tekisi mieli vaan sulaa pois, kadota, hävitä pois lopullisesti.
Lapset eivät tule luokseni sen vertaa että voisimme jutella. Puhelimeen eivät vastaa. Lahjoja hakiessa isä odotti, eivät voineet jäädä.
En saa mihinkään mitään vastausta. En mitään syytä jotta voisin ymmärtää tai muuttaa käytöstäni. Minut vaan heivattiin aivan yhtäkkisesti pois. Lasten piti mennä viikoksi isälle, sen jälkeen eivät enää tänne tulleet. Tästä nyt pian puolivuotta aikaa. Ei mitään selityksiä. Ei mitään selkeää
Olen miettinyt täsmälleen samaa.
Ja provon huutelijoille: valitettavasti nämä ovat ihan täyttä totta. Vaikka suurin osa vieraannutetuista on isejä, äitejä on myös. Tämä tuska ja kipu on monen ihmisen arkipäivää.
Ja lastensuojelu ei auta. Ihan paperille sovittuja tapaamisia saa rikkoa. Ja lopulta lapset manipuloidaan niin, että lopettavat yhteydenpidon toiseen vanhempaansa. Jotkut menevät oikeuteen. Mutta se on raskas prosessi. Ja vie rahaa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron syy? Oliko suhteen ulkopuolisia osallisia? Ap:n mielenterveyden tila?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mahdollista, että isä on narsisti, joka on puhunut sinusta valeita lapsille. Jos näin, kamala ja kipeä tilanne.
Pidätkö lapsia idiootteina kuten niin moni isä? Kyllä ne osaavat ihan itse muodostaa mielipiteen omista vanhemmistaan ja valitsevat vaistomaisestikin sen, joka on turvallinen ja luotettava.
Narsistit voivat olla tosi taitavia manipuloimaan. Eihän muuten kukaan joutuisi narsistin uhriksi, jos ihmisistä pystyisi vaistomaisesti valita ne turvalliset ja luotettavat. Varsinkin ihmiset joilla on heikko itsetunto ja ovat menneisyydessään olleet kaltoinkohdeltuja, eivät ymmärrä turvallisen ja luotettavan ihmisen merkitystä, ja suunnastaan ajautuvat narsistien seuraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä minä sitten olen jotenkin sairas persoonallisuushäiriöinen. Lasten sitten parempikin isällä. Varmaan hänkin vaan kärsi kaikki vuodet kanssani ja oli siksi semmoinen kun oli.
Olkoon. Mä annan olla. Ei jaksa.
No sen sijaan, että purkaisit tunteesi lapsiisi, niin suosittelen menemään ammattiauttajan juttusille. Tunnen monta äitiä, jotka itse aiheuttavat omat ongelmansa uhriasenteella, manipuloinnilla ja negatiivisuudella (esim toisten jatkuva haukkuminen ja arvostelu), mutta kieltäytyvät näkemästä itsessään mitään ongelmaa. Kaikki on aina muiden syy.
Selvästi tilanne on laukaissut sussa jonkun todennäköisesti aiemmin syntyneen hylkäämistrauman. Tiedän, että se tuntuu tilanteen ollessa päällä hirveän ylivoimaiselta, mutta tunne menee kyllä ohi. Silti suosittelen sitä keskusteluapua. Ehkä saat siellä selvyyttä tilanteeseen ja alkaa myös avautua se, kuinka tuota tilannetta voisi alkaa ratkomaan. Siellähän se selviää, onko itsellä esim herkkänahkaisen narsistin piirteitä, jotka karkottaa lapset.
Tiedän, että on huonoja eroja ja huonoja vanhempia, mutta eikö teillä ole miehen kanssa mitään keskusteluyhteyttä, että voisitte yhdessä sopia lasten asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exän kanssa ei ole puheyhteyttä. Hän on vaatinut lapsia valitsemaan vanhempien välillä eron aikaan. Mustamaalaa minua lapsille.
Apua kyllä olen hakenut itselleni ja haen lisääkin.
Tämä meni nyt näin. Eikä sille enää mitään voi. Tietynlainen ihmistyyppi toimii näin. Joko katoaa tai sitten hyökkää ja vie siltä toiselta vanhemmalta kostoksi kaiken. Aivan kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Exän kanssa ei ole puheyhteyttä. Hän on vaatinut lapsia valitsemaan vanhempien välillä eron aikaan. Mustamaalaa minua lapsille.
Apua kyllä olen hakenut itselleni ja haen lisääkin.
Tämä meni nyt näin. Eikä sille enää mitään voi. Tietynlainen ihmistyyppi toimii näin. Joko katoaa tai sitten hyökkää ja vie siltä toiselta vanhemmalta kostoksi kaiken. Aivan kaiken.
Aputahoja:
-vapaaksinarsistista
-Jenni Kiviniemi
-Tanja Moring
- Minulta Sinulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narskuilla on paljon ystäviä, hyviä ystäviä. He tarvitsevat itselleen alamaisia, joita oivat pompotella mielensä mukaisesti.
Kumpi teki aloitteen erosta? Jos sinä, niin lapset kokivat sinun rikkoneen perheen. Halusitko alkaa elämään ns. "omaa elämää"? Ehkä heillä on isänsä luona paljon helpompaa olla, eikä tarvitse seurata äitinsä (eli ap:n) katkeroitumista.
Ap ei ole narsisti. Tai siis on vain pienellä todennäköisyydellä.
Hän olisi käyttänyt useamman lauseen ekaänsä haukkumiseen. Hän olisi myös haukkunut lapsiaan. Hän ei olisi sanonut, että sattuu vaan että lapset kiittämättömiä tms. Hän ei olisi luovuttamassa. Hän vannoisi jotain kostoa jollekin tyyliin en anna tätä ikinä anteeksi. Hän ei puhuisi itsensä suojelemisesta. Hän olisi kertonut, miten hyvä äiti hän on lapsilleen ollut.
Ap kuulostaa narsistin uhrilta, luultavasti jo omassa lapsuudessaan ja nyt taas.
Minun äitini juuri uhosi jouluna ettei enää tee kenenkään kanssa mitään. Eikä ole sitten pitänytkään yhteyttä.
Äiti on aina ollut se meidän perheen lapsi. Aina hän on ollut se, joka alkaa kiukuttelemaan, jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaan.
Noh, se, että hän heittäytyy marttyyriksi ei ole mitään uutta minulle. Olen koko aikuisikäni tehnyt surutyötä sen suhteen, että äiti on laisen tasolla, eikä ole pystynyt koskaan olemaan minulle äiti.
tällainen tarina täällä
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.
Ei minua ole tänä vuonna astutettu. Kaikkina muina vuosina kylläkin.
Pystyy. Ei ole ollenkaan vaikeaa. Minäkin olen ollut naimisissa 31 vuotta ja olen pystynyt hillitsemään sikiämistäni koko sen ajan. Suosittelen kaikille.