Kälyn ihmeellinen käytös selvisi vuoden aluksi
Semmoinen uusi vuosi.. Hyvä kun alkaa asioiden selviämisellä
Ollaan vuoden ihmetelty, kun kälyn perhe ei halua olla tekemisissä.
Ei vastaa kyläilykutsuihin, ei pidä yhteyttä kummilapseensa (lapsemme), eivät koskaan kutsu perhettämme kylään. Eivät siis koskaan. Ei mitään. Tosi vaikeaa yksipuolista yhteydenpitoa jota olemme ihmetelleet surullisina. Mikään ei koskaan onnistu..leikkitreffit, yhteiset ruokailut tai matkat. Ei mikään. Lasten kannalta suru. Omalta kannalta iso ihmetys, miten joku jaksaa.
Nyt se sitten somesta selvisi. Oli tehnyt videon jossa on kuvattu useaan kertaan häntä itseään ja toista kälyä.
Ihmetelty kun on kutsuttu heitä mm yhtenä juhlapyhänä keväällä syömään, niin selvisi em videolta että samaan aikaan siellä järjestetty oikein juhlat, mutta meitä ei toki kutsuttu. Ei tietenkään, kuten hänellä tapana on. Meidän juhlissa kuitenkin on käynyt
Minä ja me olemme todella ulkopuolisia, kuten olemme ajatelleetkin.
Kiitos some tästä tiedosta. Kiva nähdä somen kautta että lapsemme eivät ole tervetulleita serkuilleen ja me olemme nollan arvoisia tälle kälylle perheineen.
Pitääpä ensi vuonna panostaa muihin ystäviin, en halua, jaksa olla tälläisen ihmisen kanssa missään väleissä enää. Ihmisen joka toistuvasti loukkaa, jättää ulkopuolelle mitäpä hänen tekemisiään enää seurailemaan.
Kiitos vuoden eka päivä, kun selvitit tämänkin, niin ei tarvitse enää toista vuotta arvailla tätä vaikeaa käytöstä
Kommentit (128)
Minä käly ja vaikea on kyläillä. Menen kylään ja minua ei rva huomaa lainkaan. Ei tervehdi, ei juttele, ei tarjoile mitään, ei näe minua lainkaan. olen näkymätön. Lapsensa vie toiseen huoneeseen. Jälkikäteen veli kertoo rva.n loukkaantuneen keskusteluistamme. Mitäh, hän siis seuraa keskustelua veljen kanssa, mutta ei osallistu siihen. Häntä on kuulemma haukuttu, loukattu. Voi sylvi sentään näitä hänen luulojaan.
En kyläile en kutsu kylään en halua tavata olkoon omissa mehuissaan kiiti vaan.
ÄLKÄÄ VASTAILKO TÄLLE TROLLILLE, SE NAURAA TEIDÄN VIESTEILLE LUULTAVASTI JOSSAIN KELLARISSAAN.
Keksitty tarina taas. Sadatta kertaa sama.
Vierailija kirjoitti:
Kälysi lienee niitä ihmisiä, jotka ovat ns. saaneet aina kaiken eikä ole tarvinnut kauheasti kehittää sosiaalisia taitoja. Hänestä on ilmeisesti pidetty, vaikka olisikin vähemmän vastavuoroinen ja empaattinen. Luultavasti hän kokee olevansa jotenkin ns. parempi, että voi käyttäytyä noin lapsellisesti. Jättäisin omaan arvoonsa tuollaisen.
Onneksi olet kohdannut elämässäsi myös empaattisia ja vastavuoroisia ihmisiä. On todella ihanaa, kun huomaa, että myös suurisydämisiä ihmisiä on, jotka näkevät tärkeänä sen, että kaikki otetaan mukaan ja jos on tarve pienimuotoisempaan tapaamiseen niin sitä ei hierotaan toisten naamaan somessa. On täysin normaalia loukkaantua tuollaisesta, kun olette samaa perhettä ja sukua, mutta teitä ei pyydetä eikä edes vastata.
Kannattaa varmaan vaan lopettaa omakin panostus tuohon suuntaan. On sääli, että kaikki eivät näe omaa lähisukua niin tärkeänä, että ajattelisivat että heitä rakasteta
Kysehän on sen ap:n miehen ja tämän veljen lähisuvusta. Ei kälyn.
Vierailija kirjoitti:
ÄLKÄÄ VASTAILKO TÄLLE TROLLILLE, SE NAURAA TEIDÄN VIESTEILLE LUULTAVASTI JOSSAIN KELLARISSAAN.
Keksitty tarina taas. Sadatta kertaa sama.
Hei, tärkeintä on teema ja keskustelu, ei se onko tarina totta vai ei.
Asiasta viidenteen, mutta on omituista miten paljon nähdään vaivaa parisuhdeoppailla ja kaikenlaisilla terapeuteilla. Hesarikin julkaisee yhtenään asiantuntijahaastatteluja parisuhteen haasteisiin. Mutta ikinä ei saa apua ja vinkkejä, miten pärjäisi sen parisuhteen ympärille kertyvien lähiomaisten suhteiden kanssa. Ollaan mukamas samaa sukua ja saadaan lisää sukua sen uuden parisuhteen myötä, mutta mikä olisi oikein kälyn/lango/anopin/apen/puolison serkun jne kanssa? Pelkät käytösetiketit ei riitä niin moniksi vuosiksi. Luulis, että suurin osa ihmisistä haluaisi mielenrauhan ja olla rennosti sukutapaamisissa, mutta aina ei vaan tiedä mikä olisi oikein ja viisasta. Niin kuin ap:n tapauksessa eniten haavoittaa juuri se, että joku yksinkertaisen oloinen käly päivittelee somessa kivoja juhlia muiden sukulaisten kanssa ymmärtämättä miten siitä voi seurata vuosikausien kyräilyä ap:n kanssa. Onko se känninen päivitys sen arvoista?
Vierailija kirjoitti:
ÄLKÄÄ VASTAILKO TÄLLE TROLLILLE, SE NAURAA TEIDÄN VIESTEILLE LUULTAVASTI JOSSAIN KELLARISSAAN.
Keksitty tarina taas. Sadatta kertaa sama.
Mikä jännittää trolleissa? Jos jollakin trollilla on oikeasti aikaa kellarissaan nauraa ihmisten vastauksille, niin se on hänen elämäänsä. Usein trollit ovat hyviä ja kertovat myös hyvästä kirjoittajasta,joten jos aihe saa miettimään on aivan sama onky kyse fiktiivisestä aloituksesta. Trolleissakin on tasoeroja.
Vierailija kirjoitti:
Asiasta viidenteen, mutta on omituista miten paljon nähdään vaivaa parisuhdeoppailla ja kaikenlaisilla terapeuteilla. Hesarikin julkaisee yhtenään asiantuntijahaastatteluja parisuhteen haasteisiin. Mutta ikinä ei saa apua ja vinkkejä, miten pärjäisi sen parisuhteen ympärille kertyvien lähiomaisten suhteiden kanssa. Ollaan mukamas samaa sukua ja saadaan lisää sukua sen uuden parisuhteen myötä, mutta mikä olisi oikein kälyn/lango/anopin/apen/puolison serkun jne kanssa? Pelkät käytösetiketit ei riitä niin moniksi vuosiksi. Luulis, että suurin osa ihmisistä haluaisi mielenrauhan ja olla rennosti sukutapaamisissa, mutta aina ei vaan tiedä mikä olisi oikein ja viisasta. Niin kuin ap:n tapauksessa eniten haavoittaa juuri se, että joku yksinkertaisen oloinen käly päivittelee somessa kivoja juhlia muiden sukulaisten kanssa ymmärtämättä miten siitä voi seurata vuosikausien kyräilyä ap:n kanssa. Onko se känninen päivitys sen arvoista?
Mitähän sinä horiset. Ei nuo miehen sukulaiset saati miehen veljen vaimo ole mitään ap:n lähiomaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kälynä tälläinen epävarma ihminen. Loukkaava ja ulkopuolelle jättäjä, joten tiedän täsmälleen Ap mitä tuo kuvailtu käytös on. Aina joutuu olla varpaillaan heidän kanssaan että taas jätetty vain meidän perhe ulos. Itse kuvailen tätä aikuiset kiusaajat-touhuksi. Yritin pari vuotta lasten ollessa pieniä, olla tekemisissä. Kaveriksi hänelle kelpasi kuitenkin vain toinen käly. Lapset jo kasvaneet, ei saatu heidän perheestään ystäviä.
Anna olla. Älä tuhlaa helmiä tälle sialle
Hyvin sanottu, ei helmiä sioille! Sikamaista ja lapsellista käytöstä. Onpa iso vaiva vastata viestiin tai tavata pari kertaa vuodessaJa kyllä, tiedän myös tuon käytöksen. Me lopetettiin viime vappuun -23 yksipuolinen yhteydenpito miehen veljen perheeseen. Serkut eivät nähneet toisiaan koko kesänä, kun äiti ei osaa vastata viest
Äiti ei osaa vastata viesteihin - miksi just äidin pitää vastata eikä isän??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kälynä tälläinen epävarma ihminen. Loukkaava ja ulkopuolelle jättäjä, joten tiedän täsmälleen Ap mitä tuo kuvailtu käytös on. Aina joutuu olla varpaillaan heidän kanssaan että taas jätetty vain meidän perhe ulos. Itse kuvailen tätä aikuiset kiusaajat-touhuksi. Yritin pari vuotta lasten ollessa pieniä, olla tekemisissä. Kaveriksi hänelle kelpasi kuitenkin vain toinen käly. Lapset jo kasvaneet, ei saatu heidän perheestään ystäviä.
Anna olla. Älä tuhlaa helmiä tälle sialle
Hyvin sanottu, ei helmiä sioille! Sikamaista ja lapsellista käytöstä. Onpa iso vaiva vastata viestiin tai tavata pari kertaa vuodessaJa kyllä, tiedän myös tuon käytöksen. Me lopetettiin viime vappuun -23 yksipuolinen yhteydenpito miehen veljen perheeseen. Serkut eivät nähneet toisiaan koko kesänä, kun äiti ei osaa vastata viest
Savolaisethan justiin ovat niitä piällysmiehiä, työntämässä nokkaansa asioihin jotka eivät niille edes kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin tälläinen käly. Koska hänen kanssa ei yhteydenpito mitenkään päin onnistu, ei kutsuttu häntä tänä vuonna edes lapsemme synttäreille.
Jostain kuuli niistä kuitenkin valitettavasti samalla viikolla ja tuli paikalle.
Juhlissa/ juhlien jälkeen alkoi arvioida lastamme kuten joku ylempi henkilö/taho: Olivia on kiltti ja empaattinen x vuotias
Öö, jaahas, kiitos arviosta. Saatiin arviointi ihmiseltä joka ei yhtään tunne lastamme tai ole missään tekemisissä. Ei koskaan pyydä lasta (kummilastaan) hoitoon, ei puistoon, ei soita, ei toivota hyvää joulua. E i K o s k a a n M i t ä ä n!!
Eihän tuo ole mikään arvio vaan kuulostaa kehumiselta.
Nyt oot liian herkkänahkainen .
Vierailija kirjoitti:
ÄLKÄÄ VASTAILKO TÄLLE TROLLILLE, SE NAURAA TEIDÄN VIESTEILLE LUULTAVASTI JOSSAIN KELLARISSAAN.
Keksitty tarina taas. Sadatta kertaa sama.
Kaikki eivät ole lukeneet/kirjoitelleet vauvapalstaa sataa vuotta. Joillekin juttu voi siis olla uusi.
Miksi roikkua täällä, jos on jo käsitellyt aiheen aikaisemmin, eikä kiinnosta enää.
Mikä on sitten oikeaoppinen tapa välttyä sellaisten ihmisten seurasta, joiden kanssa ei vaan jaksa viettää aikaa? Mitään varsinaista vikaa ei ole, mutta jos toiset eivät vaan mitenkään ole samalla aaltopituudella, eikä tapaamisista saa mitään itselle? Pitääkö se jotenkin ääneen loukata toista, että hei, emmme ole kiinnostuneita viettämään teidän kanssa aikaa, mukavaa jatkoa?
Tarvitseeko sun aina saada jotain itsellesi toiselta ihmiseltä? Ovatko ihmissuhteesi hyötysuhteita? Miettikää vaikka espanjalaisia.m siellä ne "rasittavat" serkutkin ovat perhettä ja otetaan mukaan, vaikka ei aina huvittaisi. On itsekästä ja omanapaista, jos kaiken keskiössä on se, mitä juuri minä saan tuosta ihmisestä itselleni. Ei olla itse valmiita tunnetasolla venymään yhtään sen vuoksi, että pidettäisi tärkeänä huolehtia kaikista.
Aikuisilla ihmisillä pitäisi olla kykyä katsoa tilannetta vähän laajemmasta näkökulmasta, esim. lasten näkökulmasta. Tuskin voit lasten puolesta sanoa, että lapsemme ovat eri aaltopituudella. Kysehän on siitä, että ei anneta lapsille edes mahdollisuutta tutustua toisiinsa, koska joku itsekäs aikuinen ei koe olevansa kälynsä kanssa samalla aaltopituudella. Missähän on kyky asettua niiden ulkopuolelle jätettyjen lasten asemaan?
Kovat arvot kuten itsekkyys ja panos/hyötysuhde jyräävät nyt ihmissuhteissakin. Jos haluat tavata toista kälyäsi perheineen niin älä nyt ihmeessä hiero sitä tämän kolmannen ulosjätetyn naamaan. Kohtelias ihminen vastaisi kälylle viesteihin kohteliaasti jotain ja jos ei pysty häntä ottamaan mukaan niin pitäisi olla selkärankaa kertoa niin kuin asia on jollain tapaa korrektisti. Sano vaikka näin: Valitettavasti en kutsu sinua mukaan, koska en saa sinun tapaamisestasi mitään. Ei käly tuosta loukkaannu, koska tuo lause kertoo, että ongelma on yksinomaan sinun käsityksessä siitä mitä ihmissuhteet ovat, hyötysuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Kälysi lienee niitä ihmisiä, jotka ovat ns. saaneet aina kaiken eikä ole tarvinnut kauheasti kehittää sosiaalisia taitoja. Hänestä on ilmeisesti pidetty, vaikka olisikin vähemmän vastavuoroinen ja empaattinen. Luultavasti hän kokee olevansa jotenkin ns. parempi, että voi käyttäytyä noin lapsellisesti. Jättäisin omaan arvoonsa tuollaisen.
Onneksi olet kohdannut elämässäsi myös empaattisia ja vastavuoroisia ihmisiä. On todella ihanaa, kun huomaa, että myös suurisydämisiä ihmisiä on, jotka näkevät tärkeänä sen, että kaikki otetaan mukaan ja jos on tarve pienimuotoisempaan tapaamiseen niin sitä ei hierotaan toisten naamaan somessa. On täysin normaalia loukkaantua tuollaisesta, kun olette samaa perhettä ja sukua, mutta teitä ei pyydetä eikä edes vastata.
Kannattaa varmaan vaan lopettaa omakin panostus tuohon suuntaan. On sääli, että kaikki eivät näe omaa lähisukua niin tärkeänä, että ajattelisivat että heitä rakasteta
Tämä, tämä, niin tämä
Kiitos järjen sanoista!
Nyt menee vähän sivuun aloituksesta, mutta väitän, että mitä itsekkäämmät arvot yhteiskunnassa jyräävät ja mitä itsekkäämmiksi lapset kasvatetaan niin jossain vaiheessa tulee ns. seinä vastaa. Ihmisyhteisöt eivät vaan toimi jos yksilö on liian itsekeskeinen. Jos lähtökohtana on aina se oma paras ja oma napa/hyöty eikä yksilöä laajempien arvojen puolesta olla omalla henk.koht. tunnetasolla valmiita venymään ja sietämään myös niitä "eri henkisiä tyyppejä" niin lopputulema on se, mikä nähtiin Saksassa aikoinaan. Toinen ihminen ei miellytä eikä täytä itsekkäitä vaatimuksiani niin onko hänellä arvoa lopulta lainkaan? Jos riittävän pitkälle mennään niin tuohon se menee ja suuntaus nähdään jo Euroopassa. Lapsesi ja lapsenlapsesi niittää sitä, mitä sinä nyt kylvät.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko sun aina saada jotain itsellesi toiselta ihmiseltä? Ovatko ihmissuhteesi hyötysuhteita? Miettikää vaikka espanjalaisia.m siellä ne "rasittavat" serkutkin ovat perhettä ja otetaan mukaan, vaikka ei aina huvittaisi. On itsekästä ja omanapaista, jos kaiken keskiössä on se, mitä juuri minä saan tuosta ihmisestä itselleni. Ei olla itse valmiita tunnetasolla venymään yhtään sen vuoksi, että pidettäisi tärkeänä huolehtia kaikista.
Aikuisilla ihmisillä pitäisi olla kykyä katsoa tilannetta vähän laajemmasta näkökulmasta, esim. lasten näkökulmasta. Tuskin voit lasten puolesta sanoa, että lapsemme ovat eri aaltopituudella. Kysehän on siitä, että ei anneta lapsille edes mahdollisuutta tutustua toisiinsa, koska joku itsekäs aikuinen ei koe olevansa kälynsä kanssa samalla aaltopituudella. Missähän on kyky asettua niiden ulkopuolelle jätettyjen lasten asemaan?
Kovat arvot kuten itsekkyys ja panos/hyötysuhde jyrä
Niin tämä. Kiitos. Kiitos. Kiitos!
Tuntuu niin pahalta lastemme puolesta. Olin pyytänyt että onnistuisiko yhteinen tapaaminen.. ei vastata siihen mitään, ja ta daa, taas somesta näet että siellä on toisilla serkuilla ollut tapaaminen. Tästä johtuu etten tuon kälyn kanssa aio enää koskaan olla tekemisissä.
Hän ei koskaan, ei koskaan muista meitä joulunakaan mitenkään. Olemme tunteneet 20v, koskaan ei tule edes textaria että Iloista joulua! Ei 2€ glögipurkkia tai kahvipakettia. Kaikesta oikein huokuu että olemme hänelle ylimääräisiä ja minä ja lapsemme emme ole tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sitten oikeaoppinen tapa välttyä sellaisten ihmisten seurasta, joiden kanssa ei vaan jaksa viettää aikaa? Mitään varsinaista vikaa ei ole, mutta jos toiset eivät vaan mitenkään ole samalla aaltopituudella, eikä tapaamisista saa mitään itselle? Pitääkö se jotenkin ääneen loukata toista, että hei, emmme ole kiinnostuneita viettämään teidän kanssa aikaa, mukavaa jatkoa?
No Vttu ihanko tosissaan kysyt? Ei helvetti mulla menee TÄYSIN usko aikuisiin ihmisiin. Pitää kasvaa aikuiseksi ja käydä kerran kesällä, kerran talvella kälyn kanssa leikittämässä lapsia, ja syömässä. Käyttäytyä kuin aikuinen, vastavuoroisesti ja vastata viesteihin. Lähettää hyvää joulua kummilapselle.
Ap:n käly luo käytöksellään lapsille eriarvoisuutta ja hyvää kiusaamisalustaa. Kolme perhettä, joista yksi jätetään pois, joten yhdet serkut vierannutetaan. Jos tämä käytös ei muutu, en menisi ikinä enää moisen eukon juhliin mukaan. Hirveää käytöstä lapsia ja sukua kohtaan. Mutta kun minäminä..minä!
Vierailija kirjoitti:
Ap:n käly luo käytöksellään lapsille eriarvoisuutta ja hyvää kiusaamisalustaa. Kolme perhettä, joista yksi jätetään pois, joten yhdet serkut vierannutetaan. Jos tämä käytös ei muutu, en menisi ikinä enää moisen eukon juhliin mukaan. Hirveää käytöstä lapsia ja sukua kohtaan. Mutta kun minäminä..minä!
Ei se käly ole millään tavalla vastuussa miehen suvun serkusten kiintymyssuhteista, vaan kälyn mies ja ap:n mies.
Kälysi lienee niitä ihmisiä, jotka ovat ns. saaneet aina kaiken eikä ole tarvinnut kauheasti kehittää sosiaalisia taitoja. Hänestä on ilmeisesti pidetty, vaikka olisikin vähemmän vastavuoroinen ja empaattinen. Luultavasti hän kokee olevansa jotenkin ns. parempi, että voi käyttäytyä noin lapsellisesti. Jättäisin omaan arvoonsa tuollaisen.
Onneksi olet kohdannut elämässäsi myös empaattisia ja vastavuoroisia ihmisiä. On todella ihanaa, kun huomaa, että myös suurisydämisiä ihmisiä on, jotka näkevät tärkeänä sen, että kaikki otetaan mukaan ja jos on tarve pienimuotoisempaan tapaamiseen niin sitä ei hierotaan toisten naamaan somessa. On täysin normaalia loukkaantua tuollaisesta, kun olette samaa perhettä ja sukua, mutta teitä ei pyydetä eikä edes vastata.
Kannattaa varmaan vaan lopettaa omakin panostus tuohon suuntaan. On sääli, että kaikki eivät näe omaa lähisukua niin tärkeänä, että ajattelisivat että heitä rakastetaan ja heidät pidetään läheisinä. Muualla maailmassa se perhe ja ne suvut ovat se tuki ja turva. Suomi on rakennettu niin, että ns. yhteiskunta huolehtii, ei suku, ei perhe. Tämä näkyy sitten ihmisten arvoissa. Ei välitetä kuin omasta navasta. Ei ihme, että ihmisillä on niin paljon pahaa oloa.