Kälyn ihmeellinen käytös selvisi vuoden aluksi

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän tämäkin asia on ap:n syytä? Käly ja samalla miehensä ovat  yksinkertaisesti käytöstavattomia möllejä. Omakin käly on, tosin hän ei koskaan ole ollut oma-aloitteinen missään yhteydenpidossa mutta eipä ole veljenikään. Olemme ihan eri planeetoilta, ja kälyni onkin  muodostanut mielipiteensä veljeni mielipiteen mukaan. Se mielipide on avoimen halveksiva ja vihamielinen, joten ei kiinnosta olla yhteydessä. Miksi pitäisi olla yhteydessä tympeisiin ja puhumattomiin ihmisiin, jotka haukkuvat selän takana ja levittävät valheellista tietoa.

Juuri näin! 

Katselin juuri viestejä vuodelta 2012(!!) kun meille oli ennen joulua syntynyt vauva. Ei vaivautunut paikalle katsomaan veljeni eikä kälyni. Nyt oli jo joulu -23, eivätkä vieläkään ehtineet. Selitä tässä sitten lapsille, että joillakin aikuisilla on mielenterveysongelmia. Ja pahoja sellaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sitten oikeaoppinen tapa välttyä sellaisten ihmisten seurasta, joiden kanssa ei vaan jaksa viettää aikaa? Mitään varsinaista vikaa ei ole, mutta jos toiset eivät vaan mitenkään ole samalla aaltopituudella, eikä tapaamisista saa mitään itselle? Pitääkö se jotenkin ääneen loukata toista, että hei, emmme ole kiinnostuneita viettämään teidän kanssa aikaa, mukavaa jatkoa?

No Vttu ihanko tosissaan kysyt? Ei helvetti mulla menee TÄYSIN usko aikuisiin ihmisiin. Pitää kasvaa aikuiseksi ja käydä kerran kesällä, kerran talvella kälyn kanssa leikittämässä lapsia, ja syömässä. Käyttäytyä kuin aikuinen, vastavuoroisesti ja vastata viesteihin. Lähettää hyvää joulua kummilapselle. 

Tuollaisen ihmisen luokse en kyllä omia lapsia veisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko pysähtynyt pohtimaan, että mikä sulla on itselläsi hätänä kun roikut noin ihmisessä joka ei selvästi sun seuraa kaipaa? Miksi haukut häntä kuin hän olisi velvollinen olemaan kanssasi jotenkin yhteydessä? Väität kateelliseksi ja puhut alentuvasti. Kuulostaa siltä että sinulla on todella huono itsetunto. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen pystyy käsittelemään sen, ettei kaikki pidä hänestä. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen ei vaadi toisilta sitä, että he pitäisivät hänestä. 

Vuosi on hyvä aloittaa pohtimalla omaa suhtautumista muihin ja itseensä.

Roikut? Jaamme sukulaisuuden, lapsemme serkkuja ja olemme kummeja toistemme lapsille. Miksi hän pyytää meitä kummeiksi omalle lapselleen, jos ei vastaa mitään koskaan kyläilykutsuihin, ei

Tämäpä tämä. Ihmiset pyytävät kummeiksi, vailla käytöstapoja sentinkään vertaa. Veljeni on meillä pian 4v pojan kummina. Ei ole kertaakaan vielä ehtinyt lapsen mihinkään juhliin. Ei millekään synttäreille, ei jouluna, hiihtolomalla, pääsiäisenä, koko kesänä tunniksi kahville.

 

Normaaliko? Ei todellakaan. Paha narsisti, joka kieltää myös vaimoaan ja lapsiaan meitä tapaamasta, keksii syitä milloin mitäkin. Kyllähän kaikki sen tietävät. Tähän asti oltu kohteliaasti hiljaa; mutta ei olla enää. Uudet kummit pyydetään. Ei lapsen tarvi kärsiä aikuisten mielenterveysongelmista.

Miten tyhmä pitää olla, ettei tajua ja huomaa, ettei toiset vastaa, ja vaan jatkaa pommitusta?

Pelottavan rajatonta käytöstä, ymmärrän hyvin miksei halua lapsia sekoittaa soppaan. Ap kuulostaa hyvin raskaalta ihmiseltä.

Selvästi pyydetty kummiksi ja vasta sitten huomattu, että pieleen meni valinta. Ehkä pyydetty jopa velvollisuudesta, mutta sitten huomattu ettei kummi ole sellainen ihminen, jonka lasten elämään haluaa.

Miten joku ei tajua lakata painostamasta, kun ei vastata koskaan mitään? Lähestymiskieltoko pitää hakea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän kälysi välttelee perhettäsi? Siihen on varmasti joku syy. 

Syyt voivat olla moninaiset.

Tuntemassani tapauksessa syy välttelyyn oli ulkonäkö ja vähän muutkin huonommuuden tunteet. Kälyä oli purrut kateuden peikko.

 

Jatkuva vertailu meidän perheeseen. Käly tuntee huonommuutta niin hänen on varmaan  helpompi kutsua vain tätä toista kälyään, joka osaa keskustella tasan vain tyyliin mitä Seiskassa tällä viikolla oli. 

No eikös silloin olekin parempi, ettette ole tekemisissä keskenään.  Kun tehän olette niin korkeammalla tasolla heihin nähden.

Eiks olekin kiva tuntea itsensä paremmaksi ja vielä voida kuvitella, kuinka teitä kadehditaan?

Varmaan siksi haluaisitkin heitä tavata, että he näkisivät, miten parempia te taas olette.

Sun suhtautuminen heihin alentuvasti on luultavasti kuitenkin se varsinainen syy, miksi ei kiinnosta teidän asiat etkä vallankaan sinä.

Anna heidän elää omaa elämäänsä.  Ette ole kavereita, joten mitä oikein tavoittelet?

Kälyllä samaan aikaan juhlat? Mikä mättää,sekö ettei itseä kutsuttu vai " varastanut" vieraat, joita olisi itse kutsunut? 

Jos käly pitää kutsuja omille ystävilleen tai omalle suvulleen,niin siihen ei mitään asiaa puuttua.

Ainoastaan ,jos juhlat järjestetty miehen suvulle,pistää ihmetyttämään,siittä tässä ei kuitenkaan liene kysymys.

Olen itse sen verran tympeä ihminen (kai tähän kokemuksetkin ovat vaikuttaneet) että en arvosta sukusiteitä lainkaan. En pidä niitä sellaisina suhteina joita itsestään selvästi pitäisi pitää yllä ja hyvässä kuosissa. Missäköhän sääntökirjassa sellainenkin malli olisi tunnollisten ihmisten riesaksi säädetty? Oma sukuni ja etenkin oma perheeni ovat tosi vaikeaa sakkia, kaikki omalla tavallaan. On kai serkuksissa ihan ok tyyppejäkin, mutta en viitsi/jaksa heidänkään takia vaivautua.

Etenkin omassa perheessäni on rasitteena mielenterveysongelmat, jotka vaikeuttavat ihmissuhteita - tai siis, tekevät niistä  mahdottomia, sanan kaikissa merkityksissä. Kuka jaksaa velvollisuudentunnosta ylläpitää jotakin kulissia? 

Kannattaa varmasti vapautua sellaisista velvoitteista, joita ei kukaan ole edes koskaan asettanut. Kaikista turhista rasittavista asioista kannattaa päästää irti. Itselläni juuri jokin prosessi taas meneillään, jossa taistelen velvollisuudentunnon ja moraalin ja ties minkäkin haamun kanssa. Yritän päästä pelostani ja voimattomuudestani, niin että saisin järjestettyä oman elämäni paremmaksi.