Stressaavin työ, jota olet tehnyt? Kuinka kauan jaksoit työtä?

Täällä kanssa siivojan työt kärjessä! Yhdessä paikassa sai kirjaimellisesti juosta jos halusi pysyä aikataulussa. Lounastauko, mikä se on? 

Olen tehnyt muitakin stressaavia töitä ja 16 tunnin työpäiviä, mutta siivous jaksaa aina yllättää. Raksalla on ollut rennoimmat työt. 

Kaupankassa. Väkivallalla pelottelu oli päivittäistä, ja joskus toteutuikin.

Taksin ajo Helsingissä täysipäiväisesti oli aika raakaa hommaa kolmekymmentä vuotta sitten. Viisi vuotta jaksoin. Istut joka päivä käytännössä liikkumatta 12 tuntia, lähes koko ajan ruuhkassa. Syöt vauhdissa pikaruokaa asiakkaan luo ajaessa, suunnistat puhelinluettelon karttaosiolla silloin kun et tiedä. Siin menee sekä fyysinen että henkinen terveys pitkän päälle. Jossain maalla ihan eri hommaa tai pikkukaupungissa.

Oudolla tavalla stressaavaa on ollut myymälässä ja tehtaassa joissa kummassakaan ei ollut mitään tekemistä. Ei yhtään mitään. Siellä piti silti kökkiä 8 tuntia päivässä. Olin kuin joku metsästyskoira, joka on ahdettu pieneen häkkiin ilman virikkeitä. Pari kuukautta kestin, mutta alkoi aika pahasti viiraamaan, yöunet meni sekaisin, narskutin hampaan ja pitkään meni palautuessa normaaliin. 

Mitkään vauhdikkaat työt joissa pitää juosta pää kolmantena jalkana ei ole aiheuttaneet migään ongelmia.

Laitoshuoltaja sairaalassa. 
Aikataulut mitoitettu väärin 

Hoitajien jatkuva vitt@@@@ 

Pomojen jatkuva vitt@@@@

3 vuotta riitti. 

20 vuotta jo jaksanu varhaiskasvatusta, alkaa pikkuhiljaa kyllä tuntua, että kohta ei enää jaksa, kun hurjemmaksi vaan koko ajan menee.

Nämä kaikki siivoustarinat... Aivan kamalia :( 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikalailla kaikki siivoustyöt. Kuten moni muukin ala pilattu tehostamisella ja kiireellä. Viimeisin paikka oli isossa sairaalassa jossa ajattelin että työt voi tehdä hyvin. Kiire oli sielläkin mutta sentään mahdollista tehdä työt. Suurin järkytys oli huomata miten välinpitämättömiä suurin osa laitoshuoltajista oli. Vähät välittivät aseptiikasta, suojatumisesta.. Tärkeintä tuntui olevan saada hommat nopeasti tehtyä ja päästä juoruamaan taukotilaan. Toinen ongelma oli todella huono ilmapiiri.  Lähdin 8 kuukauden jälkeen ja vaihdoin lopullisesti alaa. 

Meillä isossa sairaalassa siivous ja sen myötänaseptiikka on oikeastaan hylätty voolrksyen säästöjen myötä. Kun kokonaisia vuoroja vaan poistetaan, aivan kuin ne olisivat alun perin olleet turhia, aletaan vaatia ihmisiltä mahdottomia: kaksia käsiä, kaksia jalkoja ja teleportaatiokykyä. Meillä akuuttivuodeosastoiloa siivous on muutenkin alisteinen sekä potilasruokailun tehtäville että lähtevien paikkojen petaamiselle. Tämä tarkoittaa yhdessä kadonneiden vuorojen kanssa sitä, että meidät on työnnetty takaisin keittiöön ja ainoastaan eristykset tehdään kunnolla, muut ovat oman onnensa nojassa.

voolrksyen = viimeisten. Yritän muistaa oikolukea, aina ei onnaa.

No, ei ole ihme että sairaalabakteerit jyllää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikalailla kaikki siivoustyöt. Kuten moni muukin ala pilattu tehostamisella ja kiireellä. Viimeisin paikka oli isossa sairaalassa jossa ajattelin että työt voi tehdä hyvin. Kiire oli sielläkin mutta sentään mahdollista tehdä työt. Suurin järkytys oli huomata miten välinpitämättömiä suurin osa laitoshuoltajista oli. Vähät välittivät aseptiikasta, suojatumisesta.. Tärkeintä tuntui olevan saada hommat nopeasti tehtyä ja päästä juoruamaan taukotilaan. Toinen ongelma oli todella huono ilmapiiri.  Lähdin 8 kuukauden jälkeen ja vaihdoin lopullisesti alaa. 

Meillä isossa sairaalassa siivous ja sen myötänaseptiikka on oikeastaan hylätty voolrksyen säästöjen myötä. Kun kokonaisia vuoroja vaan poistetaan, aivan kuin ne olisivat alun perin olleet turhia, aletaan vaatia ihmisiltä mahdottomia: kaksia käsiä, kaksia jalkoja ja teleportaatiokykyä. Meillä akuuttivuodeosastoiloa siivous on muutenkin alisteinen sekä potilasruokailun tehtäville että lähtevien paikkojen petaamiselle. Tämä tarkoittaa yhdessä kadonneiden vuorojen kanssa sitä, että meidät on työnnetty takaisin keittiöön ja ainoastaan eristykset tehdään kunnolla, muut ovat oman onnensa nojassa.

voolrksyen = viimeisten. Yritän muistaa oikolukea, aina ei onnaa.

No, ei ole ihme että sairaalabakteerit jyllää. 

Yllättävän vähän, kun ajattelee, että viimeiseen pariin vuoteen siivous on ollut enää nimellistä. Enemmän se on nykyään tuota hotellilavastusta ynnättynä ovenkahvakla ja valokatkaisijalla.

Näin konkarin näkökulmasta. 23 v hommissa ja koskaan ei olla siivottu näin vähän ja huonosti, mutta tätä halutaan, joten tätä saadaan. 

Mulla ei ole stressiä. Sukupolvi on vaihtunut ja hierarkia kadonnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koneistamolla työn teossa ei mitään sen kummempaa mutta se sisäinen ilmapiiri oli pielessä kun tein tarvittavia osia koneistamon puolelle ja tuotanto puolelle tuotantopuoli kirosi ja noitui koneistamon puolta ja koneistamon puoli kirosi ja noitu tuotantopuolta itse en halunnut kumpaakaan piti aina teeskennellä että on samaa mieltä kiroajien kanssa 

viisi vuotta olin tuolla kärsimässä

Alihankkijat/perheyrityspajat pohjanmaalla ovat järkyttävyydessään kauheimpia paikkoja kaikkinensa.

Kyllä. Vaasan seudulla niitä piisaa.

Lähihoitajan työ urani alussa eräässä palvelutalossa. Perehdytys oli surkeaa.  Puhelin, josta näki asukkaiden tarvittavat hoitotoimet yms. ei toiminut koko 2 viikon urani aikana. Ketään ei kiinnostanut korjata sitä. Minulle sanottiin, että mene hoitamaan erästä asukasta, mitään tietoja en saanut hänestä. Kun menin asukkaan luokse, vastassa oli molemmat raajat amputoitu ihminen. Tekojalat olivat sängyn vieressä. En eläissäni ollut nähnyt tekojalkoja.  En osannut laittaa niitä, kukaan ei tullut neuvomaan. Olin niin järkyttynyt, että lopetin työt siihen paikkaan. Sain tietenkin karenssin, mutta en välittänyt siitä. Pää- asia oli, että pääsin sieltä pois. Miten tuollaisia paikkoja voi olla?

Nykyinen työ ylempänä toimihenkilönä, asiantuntijana ja lisäksi esihenkilövastuu. Toisaalta moni asia on teoriassa kunnossa, mutta henkisesti tosi kuormittavaa ja en jaksa vapaalla tehdä mitään, työ vie kaiken energian. Viikonloput menevät palautumiseen enkä silloinkaan jaksa mitään. Kesälomalla ehdin loppuvaiheessa tuntemaan, millainen olo olisi ilman kaikkea henkistä stressiä ja fyysistä uupumista ja millainen ihminen voisin olla... 1-2 viikkoa vuodessa saan nauttia tuosta olotilasta.

En jaksanut lukea kaikkia. Mutta ainakin itselle siivoojan työ ei ollut mitenkään stressaavaa. Stressaavin työ oli hoitajana suljetulla akuutti- ja kriisiosastolla, olin työpäivän jälkeen aina täysin loppu, ei se fyysistä ollut vaan henkisesti raskasta, toki oli pari potilasta joita piti varoa ja pitää käytävällä selkä seinää vasten jos olivat myös siellä. Jaksoin sitä vajaan vuoden.