Sähköhoito

ajankohtaista itsellekin; minua painostetaan sähköhoitoihin. olen masentunut monen peräkkäisen läheisen menetyksen vuoksi sekä erillisen traumaattisen tapahtuman vuoksi, ja lääkärin ratkaisu totta kai  on lääkitys ja nyt sähköhoito. Ison painostuksen alla vuosia sitten olen tapunut kokeilemaan ja ollut skeptinen haittojen vuoksi. minäkin kuulun noihin joilla ei mitään ongelmaa syödä lääkettä fyysisiin vaivoihin kun tilanne vaatii, mutta psyykenlääkkeet ovatkin toinen asia. Toki auttavat toisia mutta itse en kuulu näihin ihmisiin. 

Muuan  lääkekriittinen psykiatri sanoi hyvin eräässä ohjelmassa että surustakin on tehty sairaus johon määrätään automaattisesti psyykenlääke.

Lääkäri kieltäytyi kirjoittamasta sairaslomaa ellen aloita lääkitystä, tämän kertainen kriiisivaihe alkoi  perheenjäsenen kuoleman laukaisemana. kinkkinen tilanne, jos en suostu laittamaan pönttöä sekaisin pillereillä niin näyttäydyn hoitokielteisenä. Yksi kokeilu menneisyydessä sai päälle niin vahvan aggression että heittelin jo lautasia seinään. Ei enää koskaan. lääkärin vastaus oli siihenkin että nostetaan annostusta sitten vaan, että tehokkuus lisääntyy.

ja nyt vuorossa sähköhoito? minullekin sanotaan että ei se muistia kaikilla vie ja jos vie niin se on lyhytaikaista, mutta "niinhän masennuskin vie muistia " että eipä siinä.. 

Kukas näistä tapauksista ottaa vastuun kun tuleekin komplikaatioita, joko lääkkeestä tai sähköhoidosta? nekö sitten vain lakaistaan maton alle oikeasti sanomalla että se on ohimenevää tai että vaiva johtuukin itse masennnuksesta?