Sähköhoito

Katselen tässä kuvia viiden vuoden ajalta, mutta en muista kuvista mitään. 😔. Lapsuuden albumeistakaan en muista kaikkea. 

Vierailija kirjoitti:

Katselen tässä kuvia viiden vuoden ajalta, mutta en muista kuvista mitään. 😔. Lapsuuden albumeistakaan en muista kaikkea. 

Pelottaako sua?

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole juuri sähköhoidosta henkilökohtaista kokemusta, mutta monenlaisesta muusta lääkityksestä on. Kuten tuossa pari aiempaakin kirjoittajaa, niin ei niistä haitoista juuri kerrota. Enitään sanotaan, että lääke on "hyvin siedetty" ja "saattaa tulla niitä tavallisimpia haittoja, kuten päänsärkyä tai väsymystä". Onpa lääkäri joskus painokkaasti sanonut myös myös, että "sivuvaikutuslistaa ei kannata lukea". Okei.

Sivuvaikutuksia on todellakin tullut, joten oma luottamus lääkkeisiin ja lääkäreihin on hutera. Sivuvaikutukselle viitataan kintaalla, väitetään sen johtuvan jostakin aivan muusta tai peräti sairauden pahenemisesta, johon ehdotetaan sitten lisälääkitystä. Nykyisin aina kun uutta lääkettä ehdotetaan, menen ensimmäisenä nettiin ja kansainvälisille keskustelupalstoille. Sieltä saa rehellisintä tietoa.

Mä jouduin kierteeseen missä haittaa lääkittiin lääkkeellä ja siitä lähti lumipalloefekti liikkeelle. Olon huononemista kesti siihen asti että totesin, nyt riittää ja ajoin lääkkeet alas vastoin psykiatrin suositusta. Diagnooseja on kumottu tai lähtenyt mitä sain silloin. Oon silleen vähän hippi nykyään että mielen hyvinvointi lähtee kehon hyvinvoinnista ja siihen satsaan ja suhtaudun kriittisesti lääkkeisiin. Ja joo todellakin luen tosi tarkkaan mitä syön nykyään ja koen vastuuni pitää itsestäni tosi hyvää huolta. Lääkkeet hoitaa oireita, ei syitä ja aina ei hoida niitä oireita vaan lisää oireita ja sitten niihin on lisää lääkkeitä. Se on oikeasti vaarallinen polku 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselen tässä kuvia viiden vuoden ajalta, mutta en muista kuvista mitään. 😔. Lapsuuden albumeistakaan en muista kaikkea. 

Pelottaako sua?

Pelottaa. Tulee sellainen kevyt sekoamisen fiilis.

Minä virheellisesti luulin, että lääkkeet parantaisivat. Ehkä idiootin kuuluukin kuolla. 

Vierailija kirjoitti:

Sivusta. Multa on mennyt kyky nukkua, ja tuntuu pahalta lukea jälkeenpäin keskusteluja, sillä mua tavallaan varoitettiin. Luulin, että kun syön kiltisti lääkkeitä, paranen. Menetin vain vähäisenkin kyvyn nukkua (keskivaikea unettomuus). Olen kiltti ja tunnollinen, joten tuntuu todella pahalta. 

Olen todella pahoillani, että sinulle tapahtui noin.

Minulla on saman kaltainen kokemus. Käytin lääkettä kiltisti, vaikka jokin tuntui olevan pahasti pielessä ja olin lukenut jonkinlaisen varoittavan esimerkin. Otin toistuvasti huolestuneena yhteyttä lääkäriin, mutta hän vain hoki, että oireeni kuuluvat asiaan ja helpottavat kyllä. Lopulta minulle jäi hoidosta pysyvä haitta, joka on läsnä lopun elämääni. Kaikkein pahinta on juuri syyllisyys siitä, että olisihan minun pitänyt uskoa omia tuntemuksiani ja sitä netistä lukemaani kokemusta.

Jouduin melkein pakkohoitoon, kun kerroin harmeista, joita lääkkeet olivat aiheuttaneet. Selvisin kuitenkin säikähdyksellä, kun sanoin, mitä ne halusikin kuulla. Nyt parantelen yksin itseäni. Aika näyttää, mitä tapahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Jouduin melkein pakkohoitoon, kun kerroin harmeista, joita lääkkeet olivat aiheuttaneet. Selvisin kuitenkin säikähdyksellä, kun sanoin, mitä ne halusikin kuulla. Nyt parantelen yksin itseäni. Aika näyttää, mitä tapahtuu. 

Joo ei haitoista kannata aina kertoa voivat tulkita sitä harhaluulona etenkin jos se liittyy toivottoman oloon. Jos haluaa tulla vakavammin otetuksi ei kun tutkimuskirjallisuutta mukaan vaan aina jos ottaa aiheen esille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouduin melkein pakkohoitoon, kun kerroin harmeista, joita lääkkeet olivat aiheuttaneet. Selvisin kuitenkin säikähdyksellä, kun sanoin, mitä ne halusikin kuulla. Nyt parantelen yksin itseäni. Aika näyttää, mitä tapahtuu. 

Joo ei haitoista kannata aina kertoa voivat tulkita sitä harhaluulona etenkin jos se liittyy toivottoman oloon. Jos haluaa tulla vakavammin otetuksi ei kun tutkimuskirjallisuutta mukaan vaan aina jos ottaa aiheen esille. 

En tiedä uskallanko jatkossa edes tutkimustiedon kanssa tuoda esille harmeja, voi häkki heilahtaa oitis. Täytyy vaan yksin nuolla näitä suolaisia haavoja. 

Mulla jotenkin lääke vieroitus ja sen oireiden lääkintä vaikutti muistiin ja muutenkin lisäten depersonalisaatio/derealisaatio-oireita. Oma peilikuva ja läheiset tuntui oudolle ja kuin kaikki tuntuisi oudolla tavalla eriltä. Mikä oli oudointa oli se että ajat ennen lääkkeitä tuntui tutummilta ja oli semmonen kamala vierauden tunne elämään mitä oli elänyt. Myös se ihminen kuka oli lääkitty tuntuu vieraalle mutta myös se ihminen kuka seisoi siinä vuosia lääkkeiden jälkeen. Uskon että lääkkeetkin voi negatiivisesti vaikuttaa muistiin, etenkin ne lamaavammat ja varmaan kykyyn painaa mieleen asioita esim jos menee rauhoittavia ym

Kun purin lääkkeitä tuli oudosti semmosia ei mistään kumpuavia muistoja ihan niinku semmosena randomina virtana todentuntuisia vahvoja muistikuvia. Ihan kuin mun aivot ois yrittänyt kalibroida itseään jotenkin uusiksi palauttaen vanhoja asioita mieleen. Mulla on edelleen hankaluuksia hahmottaa mun elämää tän lääkintä homman takia. Sen hahmotan paremmin miten lääke muutti minua ja olo on enemmän oma itsensä ilman lääkettä.

Olisi todella hankala kuvitella miltä tuntuisi se ettei muista vuosia elämästään. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla jotenkin lääke vieroitus ja sen oireiden lääkintä vaikutti muistiin ja muutenkin lisäten depersonalisaatio/derealisaatio-oireita. Oma peilikuva ja läheiset tuntui oudolle ja kuin kaikki tuntuisi oudolla tavalla eriltä. Mikä oli oudointa oli se että ajat ennen lääkkeitä tuntui tutummilta ja oli semmonen kamala vierauden tunne elämään mitä oli elänyt. Myös se ihminen kuka oli lääkitty tuntuu vieraalle mutta myös se ihminen kuka seisoi siinä vuosia lääkkeiden jälkeen. Uskon että lääkkeetkin voi negatiivisesti vaikuttaa muistiin, etenkin ne lamaavammat ja varmaan kykyyn painaa mieleen asioita esim jos menee rauhoittavia ym

Kun purin lääkkeitä tuli oudosti semmosia ei mistään kumpuavia muistoja ihan niinku semmosena randomina virtana todentuntuisia vahvoja muistikuvia. Ihan kuin mun aivot ois yrittänyt kalibroida itseään jotenkin uusiksi palauttaen vanhoja asioita mieleen. Mulla on edelleen hankaluuksia hahmottaa mun elämää tän lä

Niin. Ei ole oikein mitään mihin tukeutua. Olen menettänyt monta vuotta nuoruuden tärkeistä kehitysvaiheista muun muassa. 😔

Vierailija kirjoitti:

Minä virheellisesti luulin, että lääkkeet parantaisivat. Ehkä idiootin kuuluukin kuolla. 

Mä oon ollut tosi luottavainen. Siitä on morkkis. Osittain menee iän piikkiin kun rupesin käyttämään lääkkeitä niin nuorena ja vielä oli tietämättömyyttäkin mikä ehkä edesauttoi pitkäaikaista lääkkeen käyttöä josta oli harmia. Olisi pitänyt olla enemmän kriittistä harkintakykyä. Nyt saa maksaa hinnan siitä. Moni ihminen kenet tunnen suhtautuu paljon kriittisemmin psykiatrian nappeihin mitä lääkäriltä saa. Vaikka lääkekriittisyyttä pidetään huononakin asiana moni tuttu kuka tällainen on, on aika terapiakeskeinen ja on selvinnyt vastoinkäymisistään lääkkeittä tai tosi lyhyillä kuureilla. Siinä oppii ihan omanlaisensa selviytymiskeinot sitten. Itse opin lähinnä lääkitsemään tunteitani monta vuotta. Selviytymiskeinoja olen opetellut nyt lääkkeiden purun jälkeen. 

Valokuvissa on ihmisiä, joita en muista koskaan tavanneeni. 😔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä virheellisesti luulin, että lääkkeet parantaisivat. Ehkä idiootin kuuluukin kuolla. 

Mä oon ollut tosi luottavainen. Siitä on morkkis. Osittain menee iän piikkiin kun rupesin käyttämään lääkkeitä niin nuorena ja vielä oli tietämättömyyttäkin mikä ehkä edesauttoi pitkäaikaista lääkkeen käyttöä josta oli harmia. Olisi pitänyt olla enemmän kriittistä harkintakykyä. Nyt saa maksaa hinnan siitä. Moni ihminen kenet tunnen suhtautuu paljon kriittisemmin psykiatrian nappeihin mitä lääkäriltä saa. Vaikka lääkekriittisyyttä pidetään huononakin asiana moni tuttu kuka tällainen on, on aika terapiakeskeinen ja on selvinnyt vastoinkäymisistään lääkkeittä tai tosi lyhyillä kuureilla. Siinä oppii ihan omanlaisensa selviytymiskeinot sitten. Itse opin lähinnä lääkitsemään tunteitani monta vuotta. Selviytymiskeinoja olen opetellut nyt lääkkeiden purun jälk

Mitkä on ollut vaikeimpia asioita/tunteita opetella tavallaan hallitsemaan nollasta?

Vierailija kirjoitti:

Valokuvissa on ihmisiä, joita en muista koskaan tavanneeni. 😔

🤍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä virheellisesti luulin, että lääkkeet parantaisivat. Ehkä idiootin kuuluukin kuolla. 

Mä oon ollut tosi luottavainen. Siitä on morkkis. Osittain menee iän piikkiin kun rupesin käyttämään lääkkeitä niin nuorena ja vielä oli tietämättömyyttäkin mikä ehkä edesauttoi pitkäaikaista lääkkeen käyttöä josta oli harmia. Olisi pitänyt olla enemmän kriittistä harkintakykyä. Nyt saa maksaa hinnan siitä. Moni ihminen kenet tunnen suhtautuu paljon kriittisemmin psykiatrian nappeihin mitä lääkäriltä saa. Vaikka lääkekriittisyyttä pidetään huononakin asiana moni tuttu kuka tällainen on, on aika terapiakeskeinen ja on selvinnyt vastoinkäymisistään lääkkeittä tai tosi lyhyillä kuureilla. Siinä oppii ihan omanlaisensa selviytymiskeinot sitten. Itse opin lähinnä lääkitsemään tunteitani monta vuotta. Selviytymi

Olen oppinut monenlaisia selviytymiskeinoja esim unen luontainen hoito, vireystilan säätely, mielialan nosto luontaisesti elintavoilla, puhua ahdistavista asioista helpommin olemaan tietoisesti läsnä ahdistavien asioiden kanssa ilman että seuraavaksi siitä seuraisi lääkesäätö. Kykenen puhumaan ikävistä asioista helpommin ja ymmärrän elämää myös filosofisesti paremmin ehkä myös iän kartuttua. Näen asiat paljon monimutkaisempaa kuin nuorena jolloin hahmotin masennuksen jonain kemiallisena häiriönä päässä ja yksilön sairautena. Kyseenalaistan enemmän nykyään ja kriittistä ajattelua enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valokuvissa on ihmisiä, joita en muista koskaan tavanneeni. 😔

🤍

Toivottavasti muistisi korjaantuu ja tulee hiljalleen takaisin. Pelottavaa varmasti

Entä jos se palaa hiljalleen ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valokuvissa on ihmisiä, joita en muista koskaan tavanneeni. 😔

🤍

Toivottavasti muistisi korjaantuu ja tulee hiljalleen takaisin. Pelottavaa varmasti

😔. Aika varmaan näyttää. Tällä hetkellä vaikuttaa toivottomalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valokuvissa on ihmisiä, joita en muista koskaan tavanneeni. 😔

🤍

Toivottavasti muistisi korjaantuu ja tulee hiljalleen takaisin. Pelottavaa varmasti

😔. Aika varmaan näyttää. Tällä hetkellä vaikuttaa toivottomalta.

🤍