Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut 2,5 kuukautta kohta saikulla vakavan masennuksen vuoksi mutta tuntuu etten ole vieläkään työkuntoinen. Mitä teen?
28.12.2023 |
Vakava masennus vei taas mukanaan. Todella inhottavaa ja veemäistä. Haluaisin olla vain normaali mutta nyt piti ottaa lomaa taas pidemmän työputken jälkeen.
Jäin tosiaan saikulle. Se mikä on parempaan päin on se, että itsetuhoiset ajatukset ovat miltein kokonaan kadonneet. Kun jäi saikulle ajattelin lähes alituiseen elämäni päättämistä, se oli täysin vallannut mieleni. Nyt en enää mieti enkä halua oikeastaan kuolla mutta olen silti edelleen henkisesti ja fyysisesti todella uupunut.
Teen enemmän nyt asioita, olen ihmisiin yhteydessä. On haaveitakin oman elämän suhteen tullut. Olen jopa nauranut ihan sydämestäni (joka oli kaksi vuotta täysin kateissa) mutta nykyään jo osaan taas aidosti nauraa.
Silti olen edelleen heikkona. Väsyn helposti ja työelämässä suoriutuminen ei nyt vaikuta realistiselta mutta toisaalta talous sitä vaatisi. En kuitenkaan nyt tiedä mitä tekisin. Kahden viikon päästä pitäisi palata työelämään.
En tiedä yhtään mitä tekisin. Terapia kutsuisi. Jos en sinne pääse niin psykatri oli sitä mieltä, että saatan jäädä työkyvyttömäksi ilman apua. Mutta sekin vaatii sitä rahaa.
Kommentit (76)
Mitäs jos kokeilisit ja koittaisit siirtyä johonkin helpompiin hommiin? Itse sairastan keskivaikeaa masennusta ja vointi vaihtelee. välillä menee ihan hyvin mutta välillä on taas raskaampia aikoja. Kaupan alalla ja hoitoalalla olen työskennellyt mutta hektinen ja sosiaalinen työ vei voimia. Siirryin kesäksi uuteen työhön. Hautausmaalle. Työ oli henkisesti helpompaa sai olla töissä ulkona luonnossa kauniissa maisemissa ja työ ei ollut niin hektistä. Raskasta kyllä fyysisesti mutta itsellä masennus helpotti ja löysin taas innon työn tekoon. Nyt olen palaillut pikkuhiljaa oman alani hommiin. Pelkkä kotona oleminen on pitemmän päälle myrkkyä ja pahentanut vointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveetä yhteiskunnan varojen haaskausta, elätellä työikäisiä ihmisiä vuosikausia jollain työkyvyttömyyseläkkeillä. Ja ihan vaan koska ovat olleet joitain kuukausia masentuneita ja väsyneitä eikä jaksa hetkeen työskennellä täyspäiväisesti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla toistuvia masennusjaksoja sairastavana ole mitään muuta hoitokontaktia kuin lääkärillä käynnit? Oletko saanut Kelan kuntoutuspsykoterapiaa vielä lainkaan? 2.5 kuukautta on lyhyt aika sairauslomaa vaikeassa masennuksessa.
Se on monimutkainen juttu. Elämässäni on tapahtunut kaikkea, en ole osannut pysähtyä. Olen vain painanut menemään ja sietänyt erilaisia tilanteita kunnes sitten seinä on tullut vastaan. Olen saattanut saada b-lausunnon mutta voimia sen käyttöönotolle ei silloin ollut.
Nyt olisi b-lausunto ja saisin kelan kuntoutuspsykoterapiaan myönnytyksen varmasti jos vain löytäisin terapeutin. Se olisi tärkeää. Rahaa myös tarvitsen mutta olen pohtinut asiaan ratkaisua. Se terapia nyt ja itsensä kuntoon laittaminen olisi tärkein. Olen sitoutunut hoitamaan itseäni (elämän
Olen samassa veneessä. Sairaslomaa on takana nyt vuosi ja edessä vuosi. Saa nähdä sitten. On ihan mahdollista, etten pysty enää koskaan töihin.
Priorisoi parantumisesi, ettei kävisi näin pahasti.
Mitä sä olet tehnyt oman paranemisesi eteen?
Minun viimeisin saikku masennuksen ja ahdistuksen takia 5,5 kk. Olin varma ettei olo parantuisi enää koskaan mutta onneksi nyt taas töissä jo toista vuotta ilman saikkuja.
Miksi et mene eläkkeelle?
Itse masennuksen takia eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa myös muistaa, että masennus ei ole yksi sairaus. Se on monta sairautta ja sillä on monta aiheuttajaa. Ja kuten sairauksissa yleensä, myös oireet, hoito ja paraneminen ovat vielä erilaisilla eri yksilöillä. Joku voi olla masentunut erosta tai läheisen kuolemasta, joku huonosta lapsuudesta, joku huonoista ajatusmalleista, joku päihteiden väärinkäytöstä. Tämän vuoksi oahasti masentunut voi olla täydellistä elämää viettävä, kaunis, menestynyt ja helppoa elämää viettänyt ihminen, jonka aivokemiat ovat vain sekaisin. Sitten taas kurjuudessa ja köyhyydessä, jatkuvissa vastoinkäymisissä elävä voi olla täynnä tarmoa, eikä masennusta ole näkyvissäkään. Huonoista elintavoista ja puutoksista johtuva masennus paranee kun elintavat muuttuvat. Terveellisesti jo elänyt voi taas masentua lisää, jos se ylimääräinen kävelylenkki ei tuokaan hyvää oloa, vaan pahentaa vain lisää.
Eli ole armollinen itsellesi. Kokeilemalla ajan kanssa selviää, mikä voisi olla se sun juttu, mikä auttaa. Muutokset ja myöskään muutoksista johtuvat vaikutukset eivät tapahdu samantien.
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä yhteiskunnan varojen haaskausta, elätellä työikäisiä ihmisiä vuosikausia jollain työkyvyttömyyseläkkeillä. Ja ihan vaan koska ovat olleet joitain kuukausia masentuneita ja väsyneitä eikä jaksa hetkeen työskennellä täyspäiväisesti...
Jaksa? Viitsi. Tuet pois niin työtkin maittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinähän olet kirjoitellut tänne monen monta kertaa aiemminkin. Aina kerrot tarinasi vähän eri vinkkelistä, tällä kertaa et sentään valehdellut että terapia on alkamassa vaan myönsit ettet sitä ikinä hakenutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et mene eläkkeelle?
Itse masennuksen takia eläkkeellä.
En missään nimessä halua. Unelmatilanne olisi, että saisin olla töissä ja tekisin sitä siksi koska jaksan ja voin hyvin. Haluaisin olla vielä urallansa menestyvä ja olen usein ollutkin vastuutehtävissä. Minussa on potentiaalia valtavasti jos energia ei menisi toissijaisiin asioihin eli tähän sairasteluun.
Rukoilen, teen muutoksia ja toivon, että asiani selkiytyvät. Olen alle 30v. En halua luovuttaa, vaan haluan nousta ja vielä pärjätä.
Muuten jos en pärjää, mitä minulla tekee. Sitten en halua olla hengissä. Tai sitten en ansaitse mitään. Vihaan itseäni ja olisi pakko pärjätä. Jos en vain jaksa tätä elämää ja töitä, tehdä asioiden eteen mitään niin miksi olisin täällä. En halua olla toimeton vaikka nyt olen joutunut olemaan. Tämä on omalle persoonalle raskasta eikä tätä koko masennusta ja itseään haluaisi millään hyväksyä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paluu työelämään osasairauspäivärahalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla alaikäisiä lapsia? Jos ei ole niin lähde muutamaksi kuukaudeksi jonnekin Thaimaahan tai vastaavaan. Valoa, luontoa, uimista jne. Parasta terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et mene eläkkeelle?
Itse masennuksen takia eläkkeellä.
Ai sinutkin meidän pitää elättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 16v asti tehnyt aina töitä, siis todella paljon ja aina täysillä ja halveksuin ihmisiä jotka masentuivat, minusta he olivat henkisesti heikkoja.... Kunnes itse 45 vuotiaana painoin edelleen hulluna töitä ja ihmettelin kun terveysongelmia tulee ja väsymys yltyy ja itse kun olen täydellisyyteen pyrkivä ylisuorittaja romahdin täysin yksi työpäivä.
Totaalinen stoppi ja väsymys, onneksi työpaikalla on hyvä terveyshuolto ja kaikki tuki, alan parantua pikkuhiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et mene eläkkeelle?
Itse masennuksen takia eläkkeellä.
En missään nimessä halua. Unelmatilanne olisi, että saisin olla töissä ja tekisin sitä siksi koska jaksan ja voin hyvin. Haluaisin olla vielä urallansa menestyvä ja olen usein ollutkin vastuutehtävissä. Minussa on potentiaalia valtavasti jos energia ei menisi toissijaisiin asioihin eli tähän sairasteluun.
Rukoilen, teen muutoksia ja toivon, että asiani selkiytyvät. Olen alle 30v. En halua luovuttaa, vaan haluan nousta ja vielä pärjätä.
Muuten jos en pärjää, mitä minulla tekee. Sitten en halua olla hengissä. Tai sitten en ansaitse mitään. Vihaan itseäni ja olisi pakko pärjätä. Jos en vain jaksa tätä elämää ja töitä, tehdä asioiden eteen mitään niin miksi olisin täällä. En halua olla toimeton vaikka nyt olen joutunut olemaan. Tämä on omalle persoonal
No jos olet masentunut niin, et voi valkata tehtäviä mitä voit tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 16v asti tehnyt aina töitä, siis todella paljon ja aina täysillä ja halveksuin ihmisiä jotka masentuivat, minusta he olivat henkisesti heikkoja.... Kunnes itse 45 vuotiaana painoin edelleen hulluna töitä ja ihmettelin kun terveysongelmia tulee ja väsymys yltyy ja itse kun olen täydellisyyteen pyrkivä ylisuorittaja romahdin täysin yksi työpäivä.
Totaalinen stoppi ja väsymys, onneksi työpaikalla on hyvä terveyshuolto ja kaikki tuki, alan parantua pikkuhiljaa.
Siis mitä nämä romahdukset ja totaalisen stopin ovat ihan konkreettisesti? Tulee lähinnä mieleen joku sydänkohtaus tai aivoinfarkti, mutta tuskinpa nyt on sellaisista kuitenkaan kyse...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et mene eläkkeelle?
Itse masennuksen takia eläkkeellä.
Ai sinutkin meidän pitää elättää.
Joo. Näin se menee...
Jos on pienet tulot niin eihän se Kelan maksaman psykoterapian omavastuu ole kuin joku 13e kerta. Eli jos käy kerran viikossa niin se tekee noin 50e kuussa. Oli mulla tohon varaa kun sain toimeentulotukea ja asumistukea. Ja ekan vuoden kävin kaks kertaa viikossa niin se teki noin 100e kuussa se omavastuuosuus oli siis ja kyllä rahat riitti ihan hyvin siihen vaikka elin tuilla pelkästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 16v asti tehnyt aina töitä, siis todella paljon ja aina täysillä ja halveksuin ihmisiä jotka masentuivat, minusta he olivat henkisesti heikkoja.... Kunnes itse 45 vuotiaana painoin edelleen hulluna töitä ja ihmettelin kun terveysongelmia tulee ja väsymys yltyy ja itse kun olen täydellisyyteen pyrkivä ylisuorittaja romahdin täysin yksi työpäivä.
Totaalinen stoppi ja väsymys, onneksi työpaikalla on hyvä terveyshuolto ja kaikki tuki, alan parantua pikkuhiljaa.
Siis mitä nämä romahdukset ja totaalisen stopin ovat ihan konkreettisesti? Tulee lähinnä mieleen joku sydänkohtaus tai aivoinfarkti, mutta tuskinpa nyt on sellaisista kuitenkaan kyse...
Ei niitä tarvitse kaiken maailman urpoille rautalangasta vääntää. Sinun asenteesi nimen omaan sairastuttaa eikä tervehdytä ihmisiä.
Eri
Alue: Aihe vapaa
Olen samassa veneessä. Sairaslomaa on takana nyt vuosi ja edessä vuosi. Saa nähdä sitten. On ihan mahdollista, etten pysty enää koskaan töihin.
Priorisoi parantumisesi, ettei kävisi näin pahasti.