Olen ollut 2,5 kuukautta kohta saikulla vakavan masennuksen vuoksi mutta tuntuu etten ole vieläkään työkuntoinen. Mitä teen?

Osakuntoutustuki on hyvä ratkaisu. Itse kävin kolme vuotta kelan osakustantamaa terapiaa ja samalla työskentelin 50% osakuntoutustuen turvin. Terapia oli raskas, joten tämä oli itselle tosi hyvä järjestely!

Vierailija kirjoitti:

Sinähän olet kirjoitellut tänne monen monta kertaa aiemminkin. Aina kerrot tarinasi vähän eri vinkkelistä, tällä kertaa et sentään valehdellut että terapia on alkamassa vaan myönsit ettet sitä ikinä hakenutkaan.

Höpö höpö. Suomessa on paljon masentuneita ihmisiä, ja heistä useampikin kuin yksi voi kirjoitella tilanteestaan av:lla.

En toivo kenellekään totaalista stoppia ja romahdusta, se todella vie pohjalle, mutta ehkä näille jotka vähättelevät asiaa voisi olla hyvä kokeakin tuollainen olotila🙂 itse onneksi sain kaiken tuen ja saan edelleen koska työnantaja arvostaa minua suuresti.

Tuo aika on liian lyhyt toipua kunnolla. Luontoon kävelemään ja kaksi lenkkiä päivässä voimien mukaan. Siellä mieli tuulettuu pikkuhiljaa ja endorfiinit alkaa virrata.

Ihan näin ilmiönä kiinnostaisi, että mikä tämän masennusbuumin on aiheuttanut? Kun itse aloittelin työelämää, ja pitkään sen jälkeenkin, en ollut kuullutkaan että joku olisi töistä poissa masennuksen takia. Silloin ei sellainen tullut kenellekään edes mieleen, että jäädään sairaslomalle moisesta syystä. Nykyään tuo näyttää olevan enemmän kuin yleistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 16v asti tehnyt aina töitä, siis todella paljon ja aina täysillä ja halveksuin ihmisiä jotka masentuivat, minusta he olivat henkisesti heikkoja.... Kunnes itse 45 vuotiaana painoin edelleen hulluna töitä ja ihmettelin kun terveysongelmia tulee ja väsymys yltyy ja itse kun olen täydellisyyteen pyrkivä ylisuorittaja romahdin täysin yksi työpäivä. 

Totaalinen stoppi ja väsymys, onneksi työpaikalla on hyvä terveyshuolto ja kaikki tuki, alan parantua pikkuhiljaa.

Siis mitä nämä romahdukset ja totaalisen stopin ovat ihan konkreettisesti? Tulee lähinnä mieleen joku sydänkohtaus tai aivoinfarkti, mutta tuskinpa nyt on sellaisista kuitenkaan kyse...

Ei niitä tarvitse kaiken maailman urpoille rautalangasta vääntää. Sinun asenteesi nimen omaan sairastuttaa eikä tervehdytä ihmisiä.

No sinähän se vasta sairas urpo asenteeltasi oletkin ja sillä katkeralla vihallasi muita saastutat. Olet kuin tukahduttava rikkaruoho.

Niin, en minäkään silloin kun aloitin työurani mutta ajat muuttuu, arki muuttuu, odotukset, vaatimukset on muuttuneet, nykyään pitää olla kaikkeen pystyvä ja täydellinen. Itse kylläkin oman uupumuksen suurin aiheuttaja oli muun lisäksi täysin epäammattitaidoton esihenkilö.

Vierailija kirjoitti:

En toivo kenellekään totaalista stoppia ja romahdusta, se todella vie pohjalle, mutta ehkä näille jotka vähättelevät asiaa voisi olla hyvä kokeakin tuollainen olotila🙂 itse onneksi sain kaiken tuen ja saan edelleen koska työnantaja arvostaa minua suuresti.

Et muka toivot, mutta kuitenkin samassa lauseessa toivot 😄. Sulla taitaa olla vähän useampikin mielenterveysdiagnoosi takataskussa 😉.

Sanoin että en toivo, mutta heille ketkä vähättelevät voisi hyvä olla KOKEA tämä asia, jotta tietävät. Sinä jolle uupumus tai masennus on vitsi, niin kuin minulle oli aikoinaan, kokemus kyllä opetti ihan toisin. Hiukan sääli tavallaan että koet olevasi jotenkin tämmöisen yläpuolella, sinulle kokemus tästä olisi varmasti pysäyttävä, en silti TOIVO sinulle sitä, kykenetkö ymmärtämään sen eron?

Tee muutos työhösi, vaihda vaikka työpaikkaa. Harrasta ulkoilmaliikuntaa. Harkitse osassairauspäivärahaa. Yritä päästä kuntoutuspsykoterapiaan. Tunnollisen ei tarvitse tehdä kaverin töitä, tee vain omasi, vaikka kuinka sotii omaa työmoraalia vastaan.

Yllä on kuvattuna oma muutos, joka alkoi F32.2 saikusta sekö burnoutista 5 vuotta sitten. Elämä on hyvää juuri nyt.

Ap, eläkkeeltä saa tulla myös pois, jos sinne joudut ja myöhemmin kunto paranee.

Potilaani on konkreettisesti saanut sydänkohtauksen todella pahan uupumuksen seurauksena, fyysisesti ei ollut mitään vikaa. On myös muita rajujakin oireita, hengitysvaikeudet, rytmihäiriöt, voimakkaat maha tai selkäkivut, todella voimakkaat pääkivut jne.. älkää vähätelkö asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Sanoin että en toivo, mutta heille ketkä vähättelevät voisi hyvä olla KOKEA tämä asia, jotta tietävät. Sinä jolle uupumus tai masennus on vitsi, niin kuin minulle oli aikoinaan, kokemus kyllä opetti ihan toisin. Hiukan sääli tavallaan että koet olevasi jotenkin tämmöisen yläpuolella, sinulle kokemus tästä olisi varmasti pysäyttävä, en silti TOIVO sinulle sitä, kykenetkö ymmärtämään sen eron?

Opettelisit edes lukemaan 🙄. Auttaisi varmasti siinä työssäjaksamisessakin...

Ihan nopeaa edistystä tapahtunut jos tuo kaikki tullut 2,5kk aikana vakavassa masennuksessa. Ei se kaikilla käy niin äkkiä ja ilmeisesti lääkkeet auttavat,mikä on hyvä juttu. Voisiko osa-aikainen työ onnistua, niin et kuomittuisi heti liikaa? 

Ymmärrys on iso asia, sitä toivon sinulle ja lukemisen ymmärtämistä. Ehkä sinä joskus KOET masennuksen, en silti TOIVO sitä sinulle, mutta KOKEMUS voisi olla HYVÄ asia, jotta ymmärtäisit hiukan enemmän koko asiaa. Itse jaksan loistavasti työssäni, kun olen parantunut ja edes kaltaisesi ihmiset eivät saa millään muotoa oloani huonoksi, yrität ilkeillä, mutta itse vain säälin sinua, kasvat vielä ja ymmärrät enemmän  kun koet elämää, mutta minuun ilkeilysi ei uppoa, semmoisen säälivän hymyn saat sen sijaan, vähän niin kuin pikkulapsi kun ei osaa jotain. Valoa sinunkin elämään😘

Vierailija kirjoitti:

Potilaani on konkreettisesti saanut sydänkohtauksen todella pahan uupumuksen seurauksena, fyysisesti ei ollut mitään vikaa. On myös muita rajujakin oireita, hengitysvaikeudet, rytmihäiriöt, voimakkaat maha tai selkäkivut, todella voimakkaat pääkivut jne.. älkää vähätelkö asiaa.

Minua nyt olisi kiinnostanut ne äkilliset romahdukset ja totaalistopit kesken työpäivän,  mistä puhutaan näissä usein, mutta koskaan ei  missään sanota mitä ne todellisuudessa ovat olleet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potilaani on konkreettisesti saanut sydänkohtauksen todella pahan uupumuksen seurauksena, fyysisesti ei ollut mitään vikaa. On myös muita rajujakin oireita, hengitysvaikeudet, rytmihäiriöt, voimakkaat maha tai selkäkivut, todella voimakkaat pääkivut jne.. älkää vähätelkö asiaa.

Minua nyt olisi kiinnostanut ne äkilliset romahdukset ja totaalistopit kesken työpäivän,  mistä puhutaan näissä usein, mutta koskaan ei  missään sanota mitä ne todellisuudessa ovat olleet. 

Minusta kuulostaa siltä, että ne "kiinnostavat" sinua, jotta pääsisit väittelemään niistä tai vähättelemään niitä. 

Omaa totaalistoppiani en ala tänne sen enempää kuvailla, mutta itse olin kaltaistesi ihmisten syyllistämä ja kuvittelin, että minun pitää jaksaa siihen asti, että kaadun kuolleena maahan. Lääkäri sai tehdä paljon töitä kanssani, että aloin uskoa totaalistopin tulleen, vaikka edelleen hengitän, sydän lyö ja jalkakin nousee. On itsellenikin vaikea ymmärtää, että en pysty työhön, vaikka avaan aamulla näkevät silmät ja jalat kantavat minut pois sängystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potilaani on konkreettisesti saanut sydänkohtauksen todella pahan uupumuksen seurauksena, fyysisesti ei ollut mitään vikaa. On myös muita rajujakin oireita, hengitysvaikeudet, rytmihäiriöt, voimakkaat maha tai selkäkivut, todella voimakkaat pääkivut jne.. älkää vähätelkö asiaa.

Minua nyt olisi kiinnostanut ne äkilliset romahdukset ja totaalistopit kesken työpäivän,  mistä puhutaan näissä usein, mutta koskaan ei  missään sanota mitä ne todellisuudessa ovat olleet. 

Minusta kuulostaa siltä, että ne "kiinnostavat" sinua, jotta pääsisit väittelemään niistä tai vähättelemään niitä. 

Omaa totaalistoppiani en ala tänne sen enempää kuvailla, mutta itse olin kaltaistesi ihmisten syyllistämä ja kuvittelin, että minun pitää jaksaa siihen asti, että kaadun kuolleena m

Miksi sulla on noin sairas ja negatiivinen asenne muita kohtaan? Jos jo pelkkä kysymys aiheesta saa vetämään kilarit, niin olisiko peiliin katsomisen paikka?

Ja MISSÄ minä syyllistin sinua?! Näytä se kohta!!

Nyt, kun SINÄ lähdit tälle linjalle, niin vaan todellakin kuvitella, että sun työyhteisössä ei ole oikeasti mitään vikaa vaan se vika on sinussa itsessäsi... Kuten näemme haluat löytää vain syntipukkeja itsellesi, jotta voi kuvitella olevasi pyhä Maria.

Vierailija kirjoitti:

Jos on pienet tulot niin eihän se Kelan maksaman psykoterapian omavastuu ole kuin joku 13e kerta. Eli jos käy kerran viikossa niin se tekee noin 50e kuussa. Oli mulla tohon varaa kun sain toimeentulotukea ja asumistukea. Ja ekan vuoden kävin kaks kertaa viikossa niin se teki noin 100e kuussa se omavastuuosuus oli siis ja kyllä rahat riitti ihan hyvin siihen vaikka elin tuilla pelkästään. 

Minä saan kuntoutuksena neuropsykologista kuntoutusta ja Kelan korvaus on siitä noin puolet. En muista ihan tarkkaan mitä psykologi laskuttaa, mutta itselle jää maksettavaksi 57€/kerta. Tuskin psykoterapia kauhean paljon halvempaa voi olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potilaani on konkreettisesti saanut sydänkohtauksen todella pahan uupumuksen seurauksena, fyysisesti ei ollut mitään vikaa. On myös muita rajujakin oireita, hengitysvaikeudet, rytmihäiriöt, voimakkaat maha tai selkäkivut, todella voimakkaat pääkivut jne.. älkää vähätelkö asiaa.

Minua nyt olisi kiinnostanut ne äkilliset romahdukset ja totaalistopit kesken työpäivän,  mistä puhutaan näissä usein, mutta koskaan ei  missään sanota mitä ne todellisuudessa ovat olleet. 

Tuttava sai voimakkaan paniikkihäiriökohtauksen, jonka jälkeen joutui kuukausiksi sairaalaan osastolle. 

Mutta ihan täysin varoittamatta ei tullut, vaan sinnitteli töissä ja kärsi kuukauden unettomuudesta. Olisi kannattanut mennä saikulle aiemmin.