Tässäkö tämä nyt oli?

Miten helvetissä elämässä voi enää päästä eteenpäin? Kohtalotovereita? Vinkkejä? 🙏🏻

Olen itse ollut aina innokas järjestämään lahjoja, yllätyksiä juhlia muille. Ja hyvä palkkainen. 

En enää viime syntymäpäivänäni saanut mitään lahjaa. En edes kukkia. Kuten en nyt joulunakaan. Ruuat tein kyllä muille. Kunnes vieraat lähtivät. Tunnen pohjatonta yksinäisyyttä. Vaikka kortti jossa lukisi hyvää joulua olisi riittänyt minulle lahjaksi. Jouduin myös helvetillisiin rahaongelmiin kiinteistökauppojen vuoksi. Ja nyt asun vuokralla. 3kk:n vuokrat pitäisi maksaa vuoden loppuun mennessä. Tilillä 50€. Ja ulosotossa summien perässä niin paljon nollia etten toista asuntoa mistään saa. saati takuuvuokria tms. siihen. 

Mikään taho ei auta. Ei Kela, ei sossu.. ei mikään. 

Olen koko syksyn ja eteenkin nyt joulun miettinyt, että tähänkö elämäni nyt päättyy? Minä ennen hyvin työelämässä menestynyt ihminen. Puuttuva summa on alle entisen kk.palkkani. 

Aikaisemman työni  jouduin jättämään sairauden takia. Eikä minulla ole mitään paikkaa mihin mennä. Pakkaseen.. autoon asumaan. 

Voiko tällaisesta helvetistä selvitä? Onko joku selvinnyt tällaisesta?

Olen niin epätoivoinen ja mietin vain tämän kärsimyksen ja häpeän lopettamista. Koska en näe enää mitään toivoa missään, jos (kun) minulta viedään koti. 

Samalla työni ja opintoni. 

Lapseni on ainoa asia joka pitää minut hengissä. Pelkään ettei sekään enää riitä. 

Eikä minulla ole pian enää hänelle tarjota edes kotia. En tiedä miksi kerron tästä. Kukaan muu ei tiedä. Ja kenelle olen yrittänyt kertoa on suuttunut. 

Miten hoitaa tuskaisuutta, johon ainoa oikea lääke olisi ihan vain raha. 

Tähän pakokauhuun ei edes rauhoittavat auta. En ole ikinä ollut koditon. Tai työtön. 

Nyt minulta on viety kaikki. Aivan kaikki. 

Ja mietin vain tämän kaiken päättämistä. Tuskan loppumista.