Hesarin artikkeli: "Se on sinun syytäsi" eli kun aikuinen lapsi syyllistää vanhempaansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tän jankkaajan. Onko mun sisko linjoilla? 😄 Vääntää vaikka mustan valkoiseksi.. yrittää siinä sitten tulla toimeen. Vaikeaa on. 

Ahaa, ajattelet, että täällä on yksi jankkaaja, joka kirjoittaa kaikki nämä viestit? Semmosta.

Näköjään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tän jankkaajan. Onko mun sisko linjoilla? 😄 Vääntää vaikka mustan valkoiseksi.. yrittää siinä sitten tulla toimeen. Vaikeaa on. 

Ahaa, ajattelet, että täällä on yksi jankkaaja, joka kirjoittaa kaikki nämä viestit? Semmosta.

Luulen että hänellä on ykköstyypin psykosomaattinen parasetamoni, koska hän kirjoittaa nämä kaikki viestit. Siihen auttaa vain pakkolääkitys.

Vierailija kirjoitti:

Hesari täynnä ihmissuhdejuttuja, joita voi lukea mistä vain mediasta, ja tilaukset vähenee. Miksihän?

Kommenttisi ei liity aiheeseen, mutta kommentoin nyt kuitenkin. Eivät he ihmissuhdejutut todellakaan vähenä Hesarin tilauksia. Ne ovat usein vain tilaajille, eli ne ovat nimenomaan suosittuja ja niiden avulla yritetään saada uusia tilaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se kehitystehtävä, jolle on välttämätöntä pitää pinnallinen, tarkoin rajattu suhde yllä ihmiseen, johon ei luota? Jonka kanssa aika menee rajojen vahtimiseen, kun toinen yrittää milloin milläkin kepulikonstilla niitä ylittää? Ihmiseen, jonka kanssa et opi muuta, kuin kovettamaan itsesi, olemaan välittämättä? Voidaanko nyt ihan yksilöidä tämä erityistehtävä? Kuulostaa sanahelinältä.

 

 

Mikä ongelma sulla sitten on? Katkaise välit.

Kys. kehitystehtävä jää kuitenkin välistä silloin. Mikä se on, tarkennusta jäin kaipaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joissain suvuissa vaan ollaan niin häiriintyneitä. Sekä vanhemmat että lapset. Toivottavasti katkeaa tämä kierre sitten sinuun? 

Menikö tunteisiin, kun et ollutkaan oikeassa? Aina kannattaa solvata sen sijasta, että olisi hiljaa tai myöntäisi virheensä.

Ei mennyt tunteisiin. Sinulla sen sijaan näytti menevän? 

Tiedän heti missä ongelma. Tämä jankkaaja ei näe itsessään mitään vikaa. Vain hän tietää ja on oikeassa. Siinä sulle syy. Ei tarvitse mennä terapiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tän jankkaajan. Onko mun sisko linjoilla? 😄 Vääntää vaikka mustan valkoiseksi.. yrittää siinä sitten tulla toimeen. Vaikeaa on. 

Ahaa, ajattelet, että täällä on yksi jankkaaja, joka kirjoittaa kaikki nämä viestit? Semmosta.

 

 

Näköjään? 

Äidin tissille sitten maiskuttelemaan, kun olet taas saanut ihanasti mielihyvähormoneja haukuttuasi vainoharhaisena siskoasi. Teet just sitä mihin äitisi sut on ohjelmoinut. 

Miksi kukaan haluaisi elää näissä äitinsä asettamien roolien vankina? Oma aivotoiminta hukassa, äitien pikku orjia. Oikeesti ihan kauheeta. Hanki sinäkin oma elämä ja lopeta se äidin helmassa roikkuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joissain suvuissa vaan ollaan niin häiriintyneitä. Sekä vanhemmat että lapset. Toivottavasti katkeaa tämä kierre sitten sinuun? 

Menikö tunteisiin, kun et ollutkaan oikeassa? Aina kannattaa solvata sen sijasta, että olisi hiljaa tai myöntäisi virheensä.

 

 

Ei mennyt tunteisiin. Sinulla sen sijaan näytti menevän? 

Siis mitä? Pyysin kertomaan, että mikä on se toimiva raja, kun et määritellyt sitä mitenkään. Argumenttisi oli, että ei saa katkaista välejä vaan pitää vetää sellaiset rajat, että ne toimii. Ja sitten haukut sairaaksi kun sanon, ettei sellaisia rajoja ole? Vai tuliko nyt joku väärinkäsitys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä, että syyllistäminen täytyy vaan käydä läpi. Se on osa asioiden käsittelyä. Sitten voi päästää irti ja jatkaa eteenpäin.

 

Miten se käydään läpi, niin ettei se jatku? Kyllä se taitaa ikuisesti olla musta möykky mielessä, ainakin minulla, vaikka elämäni on aika mielekästä ja onnellista.

 

Samaa miettinyt,  eihän se huono lapsuus käsittelemällä parane yhtään mihinkään. Vaikka puhuisin asiasta maailman tappiin, en saa rakastavia vanhempia joilta vaikka kysyä neuvoa.  Ei se "käsittely" tuo niitä hyviä vanhempia. 

Että olisiko se niin, että olo paranee terapian jälkeen siksi, että terapia loppuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tän jankkaajan. Onko mun sisko linjoilla? 😄 Vääntää vaikka mustan valkoiseksi.. yrittää siinä sitten tulla toimeen. Vaikeaa on. 

Ahaa, ajattelet, että täällä on yksi jankkaaja, joka kirjoittaa kaikki nämä viestit? Semmosta.

 

 

Näköjään? 

Äidin tissille sitten maiskuttelemaan, kun olet taas saanut ihanasti mielihyvähormoneja haukuttuasi vainoharhaisena siskoasi. Teet just sitä mihin äitisi sut on ohjelmoinut. 

Miksi kukaan haluaisi elää näissä äitinsä asettamien roolien vankina? Oma aivotoiminta hukassa, äitien pikku orjia. Oikeesti ihan kauheeta. Hanki sinäkin oma elämä ja lopeta se äidin helmassa roikkuminen.

Huomaan että olet vihainen. Sun ehdottomasti kannattaa mennä käsittelemään ammattilaisen kanssa nuo epäreiluuden kokemukset. Aihe on selvästi pinnassa ja arka. 

Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Toivottavasti saat rauhan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tän jankkaajan. Onko mun sisko linjoilla? 😄 Vääntää vaikka mustan valkoiseksi.. yrittää siinä sitten tulla toimeen. Vaikeaa on. 

Ahaa, ajattelet, että täällä on yksi jankkaaja, joka kirjoittaa kaikki nämä viestit? Semmosta.

 

 

Näköjään? 

Äidin tissille sitten maiskuttelemaan, kun olet taas saanut ihanasti mielihyvähormoneja haukuttuasi vainoharhaisena siskoasi. Teet just sitä mihin äitisi sut on ohjelmoinut. 

Miksi kukaan haluaisi elää näissä äitinsä asettamien roolien vankina? Oma aivotoiminta hukassa, äitien pikku orjia. Oikeesti ihan kauheeta. Hanki sinäkin oma elämä ja lopeta se äidin helmassa roikkuminen.

Äitihullu bongattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joissain suvuissa vaan ollaan niin häiriintyneitä. Sekä vanhemmat että lapset. Toivottavasti katkeaa tämä kierre sitten sinuun? 

Menikö tunteisiin, kun et ollutkaan oikeassa? Aina kannattaa solvata sen sijasta, että olisi hiljaa tai myöntäisi virheensä.

 

 

Ei mennyt tunteisiin. Sinulla sen sijaan näytti menevän? 

Siis mitä? Pyysin kertomaan, että mikä on se toimiva raja, kun et määritellyt sitä mitenkään. Argumenttisi oli, että ei saa katkaista välejä vaan pitää vetää sellaiset rajat, että ne toimii. Ja sitten haukut sairaaksi kun sanon, ettei sellaisia rajoja ole? Vai tuliko nyt joku väärinkäsitys?

Mistä rajoista puhut? Minä en ole kirjoittanut mitään tuommoista. Täällä kirjoittaa muitakin kuin me kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei kaikki lapset ole niitä pellavapäisiä kullannuppuja. Myös persoonallisuushäiriöiset on olleet pikkulapsia joskus.

On hyvä laittaa kontekstiin,  että onko ihminen itse tasapainossa.  Siis hän joka sysää kaiken vanhempiensa niskaan. Millaiset ihmissuhteet hänellä on muihin ihmisiin? Onko pidetty, fiksu, ajattelevainen? 

Jos näet muiden päälle hyökkäävän ihmisen, jolla ei ole yhtään kaveria tai läheistä ihmissuhdetta. Niin on vaikea kuvitella että kaikki vika on ollut omissa vanhemmissa? 

Persoonallisuushäiriöiden syntyyn vaikuttavat lapsuudenaikaiset vuorovaikutustilanteet, traumaattiset kokemukset ja hieman myös perinnöllisyys.

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00407

 

Ihmisiä myös syntyy päävikaisina. 

Nämä valmiiksi päävikaiset äärimmäisen harvoin eksyvät terapiaan, ellei joku muu tai yhteiskunta pakota. Eli keskustelun konteksti tekee heti epätodennäköiseksi lapsen synnynnäistä tilaa vanhemmalle suunnatun kritiikin syynä. Myös vanhemman kuvaus aiemmista hyvistä väleistä sotii tätä narratiivia vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

"Miten selvitä, kun revin itse kaikki biojätepussien pohjat ja nyt banaaninkuoret levisivät rappukäytävään nyyyyh" 

Tai mikä parempaa, "miten selvitä kun hallusinoin banaaninkuoria rappukäytävässä ja kahvinpuruja kengilläni nyyyyyyh"

En usko, että selviät. Ongelmasi on todella paha. Ei ole normaalia tullla joka ketjuun kirjoittelemaan typeriä asiattomuuksia saadakseen huomiota ja pilaamaan muiden ihmisten asialliset keskustelut.

Itkemisessä ei ole mitään pahaa tai halveksittavaa. Itke, ne kyyneleet helpottavat ja kasvattavat.

Vierailija kirjoitti:

Helppo heittää, että aikuinen pystyy jo rajaamaan suhteensa vanhempiin, ja heti perään että kumminkin pitää olla tekemisissä. Jos vanhemmat ovat omasta puolestaan rajattomia, ei rajaaminen toimi kuin välit katkaisemalla. Se että on aikuinen, ei muuta ihmistä taikuriksi. 

Ja kun on pikkulapsesta asti kasvatettu kannattelemaan vanhempiaan, vastuutettu lapsi heidän tunnetiloistaan ja jopa elämänvalinnoista, ei todellakaan osaa vetää rajoja sillä kellonlyömällä, kun tulee täysi-ikäiseksi. Ihan naurettavia heittoja nämä "kyllä aikuinen jo osaa". Miten ihmeessä osaisi, kun ei ole koskaan esimerkillä opetettu, kannustettu, tuettu? Kun eivät ne vuosikymmeniä vanhemmat vanhemmatkaan osaa eivätkä ole koskaan vaivautuneet opettelemaan?

Itse voin fyysisesti pahoin, kun aikoinaan ensin uskaltauduin repimään itseni perheen sairaista kuvioista omilleni asumaan. Tunsin pettäneeni vanhempani täysin hylkäämällä heidät. Seuraavaksi kun aloitin terapian ja siten "paljastin" perheen suurimman salaisuuden, ettei kaikki kotona ollutkaan ollut kunnossa. Ja lopulta, kun oli pakko laittaa välit kokonaan poikki vanhempaan, joka syyllisti ja sätti näistä valinnoistani jokaikisen yhteydenoton aikana. Ei, ei todellakaan ollut helppoa ymmärtää, että mulla ylipäänsä on oikeus omiin rajoihin, mitä ne ovat ja miten niitä asetetaan. Siihen tarvitsin terapiaa ja täydellisen hengähdystauon vanhemmista. Noita vahinkoja ei korjata siinä ympäristössä, jossa on sairastunut, jos siellä muut osapuolet haluavat kynsin ja hampain pitää entisestä dynamiikasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tän jankkaajan. Onko mun sisko linjoilla? 😄 Vääntää vaikka mustan valkoiseksi.. yrittää siinä sitten tulla toimeen. Vaikeaa on. 

Ahaa, ajattelet, että täällä on yksi jankkaaja, joka kirjoittaa kaikki nämä viestit? Semmosta.

 

 

Näköjään? 

Äidin tissille sitten maiskuttelemaan, kun olet taas saanut ihanasti mielihyvähormoneja haukuttuasi vainoharhaisena siskoasi. Teet just sitä mihin äitisi sut on ohjelmoinut. 

Miksi kukaan haluaisi elää näissä äitinsä asettamien roolien vankina? Oma aivotoiminta hukassa, äitien pikku orjia. Oikeesti ihan kauheeta. Hanki sinäkin oma elämä ja lopeta se äidin helmassa roikkum

Tai sit ihan vaan kuvailtu narsistiäitiä ja lentäviä apinoita.

En jaksa lukea monologejasi. Pahoittelut. Mutta selvästi paljon käsiteltävää on sisälläsi.. siitä se lähtee. 

Itse aloin ajatella asiaa niin, että elämä on lyhyt, ja vaikka en voi valita tai päättää, millaisiin olosuhteisiin synnyin tai mitä maailmassa tapahtuu elämäni aikana, voin valita, millaisten asioiden parissa aikani vietän.

Siispä vietän jatkossa aikaa vain mielekkäiden tai mukavien asioiden parissa. Tämä keskustelu kuuluu mielekkäisiin asioihin, koska se auttaa jäsentämään omaa elämänhistoriaa. Näin siitä ei tarvitse riidellä asianomaisten itsensä kanssa, mikä taas tässä tapauksessa ei ole mielekästä ajankäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Joissain suvuissa vaan ollaan niin häiriintyneitä. Sekä vanhemmat että lapset. Toivottavasti katkeaa tämä kierre sitten sinuun? 

Katkeaa.

Niin, mutta kun pitää vetää irrelevantti asia jostain argumenttinsa tueksi. Äidit on täydellisiä.