Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hesarin artikkeli: "Se on sinun syytäsi" eli kun aikuinen lapsi syyllistää vanhempaansa
27.12.2023 |
Mielestäni täällä oli jo yksi keskustelu aiheesta, mutta en löydä sitä.
Koska olen itse äitinä vähän samanlaisessa tilanteessa, keskustelisin asiasta mielelläni.
https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html
Lapseni on 27-vuotias, hän on valmistunut yliopistosta ja uskoisin, että hänellä on hyvä tulevaisuus edessään. Noin vuosi sitten hän meni terapiaan ja mikään ei ole sen jälkeen ollut ennallaan. Teimme ennen yhdessä asioita, se loppui kuin seinään ja nyt tunnen itseni vain huonoksi ja vialliseksi. Jos olisinkin halunnut lapselleni pahaa, mutta olen aina halunnut hänelle vain hyvää. En todellakaan ole täydellinen, mutta sivumennen sanottuna ei ole hänkään.
Olisikohan näiden mielen puoskareiden toimintaan puututtava laajemminkin? Vaikka lastani rakastankin, mietin, voinko koskaan antaa anteeksi.
Kommentit (2477)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sitä mieltä, että syyllistäminen täytyy vaan käydä läpi. Se on osa asioiden käsittelyä. Sitten voi päästää irti ja jatkaa eteenpäin.
Miten se käydään läpi, niin ettei se jatku? Kyllä se taitaa ikuisesti olla musta möykky mielessä, ainakin minulla, vaikka elämäni on aika mielekästä ja onnellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja MIKSI mun pitäisi kouluttaa äitiäni kuin koiraa? Mulla olis elämäkin elettävänä.
"Ja tuosta se hyvin suoriutunut lapsi voisi 30 v myöhemmin voisi syyttää teitä narsisteiksi, jotka suosivat yhtä lasta. Olisiko siinä mitään järkeä?"
Voisi. Mutta tunteissa ei tarvitsekaan olla järkeä. Kaikki (normaalin puitteissa) otetaan vastaan mitä tulee, se on vanhemman tehtävä.
Meillä arvot ei perustu rahaan, eikä se että toinen saa tsemppikymppinsä eri asiasta kuin toinen ei ole kummankaan suosimista.
Se mätämöykky nousee sieltä aina uudestaan. Aikuista ihmistä EI pysty kasvattamaan varsinkaan hänen oma lapsensa. Sitähän se vaatisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman perheen lapsia ei koskaan kohdella samoin. Eikä edes rakasteta yhtä paljon.
Kyllä kohdellaan ja rakastetaan.
Jep, tähän ainakin normaalit vanhemmat pyrkii. Tietenkin jokainen lapsi on erilainen, joten tilanteissa pitääkin kohdella eri tavoilla. Esim. itse ollaan tsempattu kympin tyttöä relaamaan, tyyliin luvattu kymmenen euroa huonosta numerosta edes joskus, ja laiskaa veljeään ollaan tsempattu lukemaan kokeeseen, luvattu kymppi jos saa kasin. Hyvä vanhempi ottaa lapsen eri tilanteet ja temperamentit huomioon, ja mukauttaa käytöstään senkin mukaan. Joku lapsi tarvitsee ulkoapäin tiukemmat rajat kuin toinen, jolla ne rajat on liiankin tiukat ihan omasta takaa, jnpp.
Mutta jokaista rakastetaan yhtä paljon, tietenkin <3
 
Me kyllä maksettiin hyvin suoriutuvallekin joskus, mut tosiaan harvoin, ja sit pikemmin siitä harvinaisesta seiskasta :D Hän sai kannuksensa lukuisten stipendien muodossa, eikä ole -ainakaan myöntänyt- kokeneensa vääryyttä, vaan ymmärtää et rahat ois loppuneet jos oltais joka kympistä maksettu joka vuosi, ka kun oli 9.8 vielä lukiossakin...
Ei muuten mitään vikaa, mutta kun stressasi itsensä henkihieveriin, vaikka puhuttiin asiasta ihan todella paljon. Ja vaikka meillä ei ole ollenkaan suorituskeskeiset arvot vaan päinvastoin. Onneksi hän on nyt yliopistossa aidosti oppinut ottamaan rennommin.
Joo, ei voi samaa summaa vuodessa molemmille maksaa, kun se toinen pärjää liian hyvin. Sille siis vähemmän.
Joissain suvuissa vaan ollaan niin häiriintyneitä. Sekä vanhemmat että lapset. Toivottavasti katkeaa tämä kierre sitten sinuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo ei kaikki lapset ole niitä pellavapäisiä kullannuppuja. Myös persoonallisuushäiriöiset on olleet pikkulapsia joskus.
On hyvä laittaa kontekstiin, että onko ihminen itse tasapainossa. Siis hän joka sysää kaiken vanhempiensa niskaan. Millaiset ihmissuhteet hänellä on muihin ihmisiin? Onko pidetty, fiksu, ajattelevainen?
Jos näet muiden päälle hyökkäävän ihmisen, jolla ei ole yhtään kaveria tai läheistä ihmissuhdetta. Niin on vaikea kuvitella että kaikki vika on ollut omissa vanhemmissa?
Persoonallisuushäiriöiden syntyyn vaikuttavat lapsuudenaikaiset vuorovaikutustilanteet, traumaattiset kokemukset ja hieman myös perinnöllisyys.
Vierailija kirjoitti:
Joissain suvuissa vaan ollaan niin häiriintyneitä. Sekä vanhemmat että lapset. Toivottavasti katkeaa tämä kierre sitten sinuun?
Menikö tunteisiin, kun et ollutkaan oikeassa? Aina kannattaa solvata sen sijasta, että olisi hiljaa tai myöntäisi virheensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitit tuolla "sivumennen sanottuna" lapsikaan ei ole täydellinen? Miksi se pitäisi sanoa sivumennen? Jokainen tietää ettei kukaan ole täydellinen. Tuollainen omaa hyvyyttä alleviivaava sivumennen- kommentti soittaa vähän hälytyskelloja.
Tämä. Miksi tartutaan johonkin sanontaan sivumennen? Eihän voida tietää mitä kirjoittaja sillä tarkoitti. Miten siinä omaa hyvyyttä alleviivataan? Ei ole ihme jos tulee väärinkäsityksiä kun jonkun yhteen sanaan tartutaan. Hälytyskelloja soittaa tuo vastaajan kommentti. Ohis.
Kuulosti siltä, että ap kuitenkin ajattelee, että joku voisi olla täydellinen. Ehkä itse kuitenkin, mutta sosiaalisen pakon/käyttäytymiskoodiston vuoksi esittääkseen sanoo, ettei ole täydellinen, eikä "sivumennen sanottuna" lapsikaan jota oikeasti pitää hirviönä, kun on rakkaan äitinsä kanssa pistänyt välit poikki?
Anteeksi jos tulkinta menee pieleen, mutta tällainen fiilis tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman perheen lapsia ei koskaan kohdella samoin. Eikä edes rakasteta yhtä paljon.
Kyllä kohdellaan ja rakastetaan.
Jep, tähän ainakin normaalit vanhemmat pyrkii. Tietenkin jokainen lapsi on erilainen, joten tilanteissa pitääkin kohdella eri tavoilla. Esim. itse ollaan tsempattu kympin tyttöä relaamaan, tyyliin luvattu kymmenen euroa huonosta numerosta edes joskus, ja laiskaa veljeään ollaan tsempattu lukemaan kokeeseen, luvattu kymppi jos saa kasin. Hyvä vanhempi ottaa lapsen eri tilanteet ja temperamentit huomioon, ja mukauttaa käytöstään senkin mukaan. Joku lapsi tarvitsee ulkoapäin tiukemmat rajat kuin toinen, jolla ne rajat on liiankin tiukat ihan omas
Jos Haluaa maksaa suoriutumisesta, pitää varmaan olla molemmille omat rajat, eli palkita kehittymisestä? Itse en kyllä kannata maksamaan koenumeroista mitään. Varsinkaan tässä, kun muutenkin lapsi on liian suorituskeskeinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on se kehitystehtävä, jolle on välttämätöntä pitää pinnallinen, tarkoin rajattu suhde yllä ihmiseen, johon ei luota? Jonka kanssa aika menee rajojen vahtimiseen, kun toinen yrittää milloin milläkin kepulikonstilla niitä ylittää? Ihmiseen, jonka kanssa et opi muuta, kuin kovettamaan itsesi, olemaan välittämättä? Voidaanko nyt ihan yksilöidä tämä erityistehtävä? Kuulostaa sanahelinältä.
Vierailija kirjoitti:
"Ja tuosta se hyvin suoriutunut lapsi voisi 30 v myöhemmin voisi syyttää teitä narsisteiksi, jotka suosivat yhtä lasta. Olisiko siinä mitään järkeä?"
Voisi. Mutta tunteissa ei tarvitsekaan olla järkeä. Kaikki (normaalin puitteissa) otetaan vastaan mitä tulee, se on vanhemman tehtävä.
Meillä arvot ei perustu rahaan, eikä se että toinen saa tsemppikymppinsä eri asiasta kuin toinen ei ole kummankaan suosimista.
Kuulostaa oudolta, ja varmasti lapset kokevat että kohdellaan eriarvoisesti. Odotan vaan että lapset kertoo tuon terapiassa:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan tän jankkaajan. Onko mun sisko linjoilla? 😄 Vääntää vaikka mustan valkoiseksi.. yrittää siinä sitten tulla toimeen. Vaikeaa on.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se kehitystehtävä, jolle on välttämätöntä pitää pinnallinen, tarkoin rajattu suhde yllä ihmiseen, johon ei luota? Jonka kanssa aika menee rajojen vahtimiseen, kun toinen yrittää milloin milläkin kepulikonstilla niitä ylittää? Ihmiseen, jonka kanssa et opi muuta, kuin kovettamaan itsesi, olemaan välittämättä? Voidaanko nyt ihan yksilöidä tämä erityistehtävä? Kuulostaa sanahelinältä.
Mikä ongelma sulla sitten on? Katkaise välit.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tän jankkaajan. Onko mun sisko linjoilla? 😄 Vääntää vaikka mustan valkoiseksi.. yrittää siinä sitten tulla toimeen. Vaikeaa on.
Ahaa, ajattelet, että täällä on yksi jankkaaja, joka kirjoittaa kaikki nämä viestit? Semmosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei kaikki lapset ole niitä pellavapäisiä kullannuppuja. Myös persoonallisuushäiriöiset on olleet pikkulapsia joskus.
On hyvä laittaa kontekstiin, että onko ihminen itse tasapainossa. Siis hän joka sysää kaiken vanhempiensa niskaan. Millaiset ihmissuhteet hänellä on muihin ihmisiin? Onko pidetty, fiksu, ajattelevainen?
Jos näet muiden päälle hyökkäävän ihmisen, jolla ei ole yhtään kaveria tai läheistä ihmissuhdetta. Niin on vaikea kuvitella että kaikki vika on ollut omissa vanhemmissa?
Persoonallisuushäiriöiden syntyyn vaikuttavat lapsuudenaikaiset vuorovaikutustilanteet, traumaattiset kokemukset ja hieman myös perinnöllisyys.
Ihmisiä myös syntyy päävikaisina.
Nämä näkyy osin jo lapsuudessa, mutta varsinkinteini-iässä ja sen jälkeen. On myös sukuja joissa vaikka kaksisuuntainen puhkeaa kolmekymppisenä tai sen jälkeen.. ym. Ym.
Ihminen voi olla täysin tietämätön siitä että on vaikea ja raskas ihminen. Hän voi myös kuvitella että omassa lapsuudessaan ei ollut mitään ongelmaa siitä syystä ettei hän pysty tunnistamaan puutteita puutteiksi. Ne olivat hänelle normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Joissain suvuissa vaan ollaan niin häiriintyneitä. Sekä vanhemmat että lapset. Toivottavasti katkeaa tämä kierre sitten sinuun?
Minä olen häiriintynyt, koska tiedän, että tälle ihmiselle ei pysty vetämään rajoja?
Alue: Aihe vapaa
Kuinkas paljon sulla onkaan kokemusta asiasta? Mikä on tää maaginen toimiva raja, kun toiselta puuttuu käsite rajoista? Nyt ei puhuta mistään pikkasen hankalista tilanteista.