Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hesarin artikkeli: "Se on sinun syytäsi" eli kun aikuinen lapsi syyllistää vanhempaansa
27.12.2023 |
Mielestäni täällä oli jo yksi keskustelu aiheesta, mutta en löydä sitä.
Koska olen itse äitinä vähän samanlaisessa tilanteessa, keskustelisin asiasta mielelläni.
https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html
Lapseni on 27-vuotias, hän on valmistunut yliopistosta ja uskoisin, että hänellä on hyvä tulevaisuus edessään. Noin vuosi sitten hän meni terapiaan ja mikään ei ole sen jälkeen ollut ennallaan. Teimme ennen yhdessä asioita, se loppui kuin seinään ja nyt tunnen itseni vain huonoksi ja vialliseksi. Jos olisinkin halunnut lapselleni pahaa, mutta olen aina halunnut hänelle vain hyvää. En todellakaan ole täydellinen, mutta sivumennen sanottuna ei ole hänkään.
Olisikohan näiden mielen puoskareiden toimintaan puututtava laajemminkin? Vaikka lastani rakastankin, mietin, voinko koskaan antaa anteeksi.
Kommentit (2477)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä vanhempien kanssa kokonaan välien katkaisu on varmaan joskus välttämätöntä, jos on jatkuvaa väärinkohtelua ym.eikä saa muuten pidettyä rajoja.
Ei kuitenkaan kevyin perustein, koska tämä ei ole mikätahansa ihmissuhde vaan oman elämän ja kasvun kannalta tärkeä suhde. Siinä jää yksi oman elämän kehitystehtävä saavuttamatta.
Minusta nämä asialla tässä ketjussa lesoavat ja kauheaa kieltä käyttävät ovat epätasapainoisia ihmisiä ja he jakavat vaarallisia ohjeita muille.
Olen pääosin samaa mieltä, mutta että yksi oman elämän kehitystehtävä saavuttamatta? En minä voi äitiäni kehittää, ja kyllä minä sanoisin että viimeistään viisikymppisenä ne omat kehitystehtävät lapsen roolissa alkavat olla saavutettuja.
Ei äidin vaan oman itsen kehitystehtävä. Nämä jatkuvat koko elämän. Tämä liittyy siihen oman elämän hyväksymiseen ja sopuun, joka on meidän kaikkien saavutettava. Myös se että tietää mistä on tullut ja tuntee suvun taustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman perheen lapsia ei koskaan kohdella samoin. Eikä edes rakasteta yhtä paljon.
Kyllä kohdellaan ja rakastetaan.
Jep, tähän ainakin normaalit vanhemmat pyrkii. Tietenkin jokainen lapsi on erilainen, joten tilanteissa pitääkin kohdella eri tavoilla. Esim. itse ollaan tsempattu kympin tyttöä relaamaan, tyyliin luvattu kymmenen euroa huonosta numerosta edes joskus, ja laiskaa veljeään ollaan tsempattu lukemaan kokeeseen, luvattu kymppi jos saa kasin. Hyvä vanhempi ottaa lapsen eri tilanteet ja temperamentit huomioon, ja mukauttaa käytöstään senkin mukaan. Joku lapsi tarvitsee ulkoapäin tiukemmat rajat kuin toinen, jolla ne rajat on liiankin tiukat ihan omasta takaa, jnpp.
Mutta jokaista rakastetaan yhtä paljon, tietenkin <3
Onko jonkun mielestä Tuulen viemää kertomus rakkaussuhteesta? Minä olen ihan lapsesta asti mieltänyt sen kertomukseksi epäkypsän ja hankalan Scarlettin rimpuilusta ihmissuhteissa.
Ihmisenä kasvaminen ei ole helppo tehtävä. Mielestäni yksi hyvinvoinnin peruspalikoista on pyrkiä harmoniaan. Löytää niitä ratkaisuja vaikeisiinkin elämäntilanteisiin, ihmissuhteisiin. Kaikki kokee elämässään paljon vääryyttä, omia lapsia kuolee, puoliso, on sairautta, kärsimystä. Silti nämä voi käsitellä niin että kykenee elämään ilman katkeruutta.
Oppimassa täällä ollaan. Joskus vanhemmat on sairaita ja kaltoinkohdelleet lapsiaan. Joudutaan katkaisemaan välit.
Mutta se on sitten eri aihe kuin tämä ketju. Kaikkea hyvää tulevaan vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Sairaat ihmiset ovat monesti hankalia. Oletko ajatellut, että vangempasi menettivät myös elämäniloa hoitaessaan sinua ollessasi sairas. Ei elämä ole vain iloa. Elämä on hankalaa ja kurjaa useinkin. Huonot asiatkin pitää vaan hoitaa.
Sairaat ihmiset voivat olla hankalia ja vaarallisia. Itseä kannattaa suojella mielisairailta tai muuten sairastuu itsekin, tai vielä pahempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä vanhempien kanssa kokonaan välien katkaisu on varmaan joskus välttämätöntä, jos on jatkuvaa väärinkohtelua ym.eikä saa muuten pidettyä rajoja.
Ei kuitenkaan kevyin perustein, koska tämä ei ole mikätahansa ihmissuhde vaan oman elämän ja kasvun kannalta tärkeä suhde. Siinä jää yksi oman elämän kehitystehtävä saavuttamatta.
Minusta nämä asialla tässä ketjussa lesoavat ja kauheaa kieltä käyttävät ovat epätasapainoisia ihmisiä ja he jakavat vaarallisia ohjeita muille.
Olen pääosin samaa mieltä, mutta että yksi oman elämän kehitystehtävä saavuttamatta? En minä voi äitiäni kehittää, ja kyllä minä sanoisin että viimeistään viisikymppisenä ne omat kehitystehtävät lapsen roolissa alkavat olla saavutettuja.
Ei äidin vaan oman itsen kehitystehtävä.
No aiivan. Olet ymmärtänyt jotain kyllä väärin, jos ajattelet tuon kehitystehtävän aina edellyttävän tiivistä ja sopuisaa elämää äidin kanssa. Joskus se oman itsen kehitystehtävä on jättää myrkyllinen ihminen taaksensa, vaikka kulttuuri ja ympäristö painostaisivat olemaan yhteyksissä ja käytettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini oli vähän kuin Scarlett OHara. Kun tarpeeksi paljon prseili tarpeeksi kauan, niin lopulta Rhettin rakkaus kuoli. Nyt hänen sitten pitää jatkaa elämäänsä ilman minua.
Kuka vertaa äitiään rakastettuun?
Itse asiassa aika monesti mielisairas äiti, ilmeisesti etenkin yksinhuoltajat, käyttäytyvät kuin lapsi olisi hänen kumppaninsa. Sulupuolella ei ole väliä. On jopa mustasukkainen, ihan samat käytösmallit kuin mitä parisuhteessa mutta vain platonisena. Tälle tulee varmasti alanuolia, mutta pitää ihan paikkansa.
Hyvin harvoin.
Tiedät mistä? Äiti pyrkii alitajuisesti täyttämään perherooleja ja mt-ongelmaisilla on erityisesti vaikeuksia jäsennellä myös oman päänsä sisältöä, mikä pitää jakaa tunnetasolla ja roolittamalla ja splittaamalla muille ihmisille. Joskus jos lapsia on vaan yksi kotona, niin tämä voi joutua tilanteesta riippuen ottamaan useitakin eri rooleja vastaan, yhden päivänkin aikana. Sehän on ihan alitajuista. Siinä jää kasvatukset toissijaisesti, kun pitää tapella oman päänsä kanssa ja samalla tehdä omasta lapsesta joku pieni, huono versio kumppanista.
Vai etkö tajunnut, että en puhunut mistään selkän tietoisesta toiminnasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä aikuisia narsisti-lapsia ei tule sietää. Hyvä ohje psykologilta.
Kyllä minäkin olen antanut äidilleni anteeksi mutta se ei tarkoita sitä että haluan voida jatkuvasti huonosti hänen lähellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoitit tuolla "sivumennen sanottuna" lapsikaan ei ole täydellinen? Miksi se pitäisi sanoa sivumennen? Jokainen tietää ettei kukaan ole täydellinen. Tuollainen omaa hyvyyttä alleviivaava sivumennen- kommentti soittaa vähän hälytyskelloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman perheen lapsia ei koskaan kohdella samoin. Eikä edes rakasteta yhtä paljon.
Kyllä kohdellaan ja rakastetaan.
Jep, tähän ainakin normaalit vanhemmat pyrkii. Tietenkin jokainen lapsi on erilainen, joten tilanteissa pitääkin kohdella eri tavoilla. Esim. itse ollaan tsempattu kympin tyttöä relaamaan, tyyliin luvattu kymmenen euroa huonosta numerosta edes joskus, ja laiskaa veljeään ollaan tsempattu lukemaan kokeeseen, luvattu kymppi jos saa kasin. Hyvä vanhempi ottaa lapsen eri tilanteet ja temperamentit huomioon, ja mukauttaa käytöstään senkin mukaan. Joku lapsi tarvitsee ulkoapäin tiukemmat rajat kuin toinen, jolla ne rajat on liiankin tiukat ihan omasta takaa, jnpp.
Mutta jokaista rakastetaan yhtä paljon, tietenkin <3
Tämä. Mekin maksettiin huonosti suoriutuvalle. Hyvin suoriutuvalle ei maksettu mitään, tai oltaisiin menty vararikkoon <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa, mistä joku voi varmasti tietää, että kun hänelle tulee ongelmia töissä iässä 52 v, niin vika on nimenomaan 45 v sitten tapahtuneissa asioissa, ja nimenomaan äidissä?
Kun työelämä polttaa nykyään loppuun paljon nuorempiakin, niin mistä tiedämme että ongelma on nimenomaan äiti, eikä esimerkiksi huono johtaminen ja liian suuri kiire töissä? Tuossa iässä on jo vaihdevuosia ja muuta kremppaa usein ja ihminen ei jaksa samoin kuin 20 v aiemmin, eikö ole todennäköistä että ihminen on vaan väsynyt tähän arkeen, eikä epätäydellisellä äidillä ole asian kanssa erityisesti osaa eikä arpaa.
Jos työelämää on jo onnistuneesti takana 25-30v, niin miten se on onnistunut kun kerran vika on lapsuuden.
En ole sanonut, että vika on ÄIDISSÄ, vaan vanhemmissa. Äiti kyllä yritti parhaansa, ehkä
Keski-ikäinen perheelliinen ja työelämässä oleva kuormittuu ihan riittämiin siitä omasta arjesta. Siihen kun lisäät eläkkeelle jääneet vanhemmat, joilla on taas jälleen joku kriisi päällä ja eläkeläisäiti päättää käyttää tytärtään jälleen kerran elämänsä katkeruuksien likasankona... niin kyllä, välit viilenee... aina ei puheluihin vastata.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaat ihmiset ovat monesti hankalia. Oletko ajatellut, että vangempasi menettivät myös elämäniloa hoitaessaan sinua ollessasi sairas. Ei elämä ole vain iloa. Elämä on hankalaa ja kurjaa useinkin. Huonot asiatkin pitää vaan hoitaa.
Sairaat ihmiset voivat olla hankalia ja vaarallisia. Itseä kannattaa suojella mielisairailta tai muuten sairastuu itsekin, tai vielä pahempaa.
Joo, ei ihan sama asia kuin joku nelivuotiaan flunssa, mistä äiti vielä dramaattisesti menettää elämänilonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisenä kasvaminen ei ole helppo tehtävä. Mielestäni yksi hyvinvoinnin peruspalikoista on pyrkiä harmoniaan. Löytää niitä ratkaisuja vaikeisiinkin elämäntilanteisiin, ihmissuhteisiin. Kaikki kokee elämässään paljon vääryyttä, omia lapsia kuolee, puoliso, on sairautta, kärsimystä. Silti nämä voi käsitellä niin että kykenee elämään ilman katkeruutta.
Oppimassa täällä ollaan. Joskus vanhemmat on sairaita ja kaltoinkohdelleet lapsiaan. Joudutaan katkaisemaan välit.
Mutta se on sitten eri aihe kuin tämä ketju. Kaikkea hyvää tulevaan vuoteen.
Muuten juuri näin, mutta että "kaikki kokee elämässään paljon vääryyttä" ? Minä en ole kokenut, ja siitä olen kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat. Rajat. Rajat. Jollain tapaa häiriintynyt on suhde vanhempiin, jos haukutaan mutta silti ollaan yhteydessä. Tähän lähtisin hakemaan syitä.. voiko se haukkuminen, arvosteleminen, motkottaminen olla paha tapa?
Vaikka vastassa olisi Äiti Teresa, miin kohta hän jo muuttuisi hirviöksi kunnoikein alkaa kaivelee ja vikoja etsimään. Koska fakta on se, että kaikissa niitä on.
Mä luulen että oman sisareni kohdalla kyse on täydellisestä sokeudesta omia vikojaan kohtaan. Tai ne projisoidaan eli siirretään äitiin. Silloin kun syyttelee muita, ei tarvitse kohdata omia puutteitaan? Kato kun se äiti..
Voi s* atana.
Joku sen siskosikin kasvatti tuollaiseksi. Kannattaa myös muistaa että häiriintyneissä perheissä ns golden child elää mukavaa elämää ymmärtämättä ollenkaan miten pahasti asiat on pielessä. Itsehän olin se golden
En näe asiaa noin. Että äiti olisi kasvattanut siskostani tämmöisen. Ehkä hän syntyi sellaisena?
Siskoa on silti rakastettu ihan samallalailla kuin meitä muitakin sisaruksia. Hän on kuitenkin lapsesta saakka ollut erilainen. En missään nimessä kuitenkaan näe että tämä olisi äitini syy.
Vierailija kirjoitti:
Äitisuhde on ihan eri kuin rakkaussuhde. Ensinnäkin ilman sitä äitiä ei olisi sinua. Jos vihaa äitiään, niin vihaa vähän niinkuin itseäänkin? Tätäkin syytä pohtia.. Ehkä kiitollisuutta voi lähteä hakemaan sitä kautta? Sain tämän elämän.
Niinhän te vajakkiäidit luulette lapsen olevan jotain jatkeitanne.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin olen antanut äidilleni anteeksi mutta se ei tarkoita sitä että haluan voida jatkuvasti huonosti hänen lähellään.
Rajaaminen on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat. Rajat. Rajat. Jollain tapaa häiriintynyt on suhde vanhempiin, jos haukutaan mutta silti ollaan yhteydessä. Tähän lähtisin hakemaan syitä.. voiko se haukkuminen, arvosteleminen, motkottaminen olla paha tapa?
Vaikka vastassa olisi Äiti Teresa, miin kohta hän jo muuttuisi hirviöksi kunnoikein alkaa kaivelee ja vikoja etsimään. Koska fakta on se, että kaikissa niitä on.
Mä luulen että oman sisareni kohdalla kyse on täydellisestä sokeudesta omia vikojaan kohtaan. Tai ne projisoidaan eli siirretään äitiin. Silloin kun syyttelee muita, ei tarvitse kohdata omia puutteitaan? Kato kun se äiti..
Voi s* atana.
Joku sen siskosikin kasvatti tuollaiseksi. Kannattaa myös muistaa että häiriintyneissä perheissä ns golden child elää mukavaa elämää ymmärtämättä ollenkaan miten
1/5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa, mistä joku voi varmasti tietää, että kun hänelle tulee ongelmia töissä iässä 52 v, niin vika on nimenomaan 45 v sitten tapahtuneissa asioissa, ja nimenomaan äidissä?
Kun työelämä polttaa nykyään loppuun paljon nuorempiakin, niin mistä tiedämme että ongelma on nimenomaan äiti, eikä esimerkiksi huono johtaminen ja liian suuri kiire töissä? Tuossa iässä on jo vaihdevuosia ja muuta kremppaa usein ja ihminen ei jaksa samoin kuin 20 v aiemmin, eikö ole todennäköistä että ihminen on vaan väsynyt tähän arkeen, eikä epätäydellisellä äidillä ole asian kanssa erityisesti osaa eikä arpaa.
Jos työelämää on jo onnistuneesti takana 25-30v, niin miten se on onnistunut kun kerran vika on lapsuuden.
En ole sanonut, että vika on ÄIDISSÄ, vaan vanhemmissa. Äiti kyllä yritti parhaansa, ehkä
En vakuuttunut. Mikä ihmeen suorittaminen? Onko suorittamista onnistua elämässä, saada kiva ammatti, koti, harrastuksia, perhe jne? Ihan nurinkurinen ajatus.
Ja mistä tietää, että erilaisella lapsuudella ei tuossa iässä vaan olisi väsynyt töissä joka tapauksessa, kun siellä väsyy nuoremmatkin. Omalla työpaikalla siinä 55 iässä porukka tuntuu katoavan sairaseläkkeelle, ei vaan jakseta älytöntä työkuormaa huonolla johdolla. Ja muualla on tilanne sama, sen perusteella mitä kuulee.
Olisiko koko idea terapeutin, siellä aletaan kaivella lapsuutta ja kun kyllin kauan kaivaa, löytyy varmasti sellaista, joka olisi voinut olla paremmin. Se on minulle jäänyt epäselväksi, että miten se lapsuuden kaivelu edesauttaa jaksamista töissä, siihen kun joku vastaisi.
Kuulostaa että 45 v vanhojen asioiden sijaan pitäisi miettiä sitä elämää NYT. Onko elintavoissa tarkistamista, voisiko keventää töissä tai muuttaa vapaa-aikaa jne. Jos on myrkyllisiä ihmisiä joita tapaa vapaalla, niin luiskaan vaan. Työpaikan vaihto tuossa iässä voi olla alasta riippuen hyvin vaikeaa, mutta ei sekään vanhempiin liity.
Vakuuttunut? Miksi minun pitäisi vakuuttaa sinua tai ketään muutakaan?
Kun hakeuduin hoitoon, ei mennyt ihan kovinkaan kauaa aikaa, kun psykiatrille ja terapeutille kävi selväksi, että minulla ei ole mitään käsitystä omista tarpeistani, omista rajoistani, oman jaksamiseni rajoista (joita ei ole, koska mikä tahansa pitää jaksaa ja kestää ilmeekään värähtämättä), kyvyttömyydestäni pitää puoliani, kyvyttömyydestä terveeseen vihaan ja aggressioon, alistumisesta epäasiallisiin ja sairastuttaviin olosuhteisiin ja paljon muuta. Ja kun kerroin lapsuuskodistani, oli täysin ilmeistä, että nuo kaikki edellä luetellut ongelmat sekä moni muukin asia, johtuu siitä, että minut on laiminlyöty lapsena ja minulta on odotettu kohtuutonta selviytymistä.
Ja joo, ei tarvitse vakuuttua vieläkään. En tarvitse validointiasi.
Alue: Aihe vapaa
Sairaat ihmiset ovat monesti hankalia. Oletko ajatellut, että vangempasi menettivät myös elämäniloa hoitaessaan sinua ollessasi sairas. Ei elämä ole vain iloa. Elämä on hankalaa ja kurjaa useinkin. Huonot asiatkin pitää vaan hoitaa.