Hesarin artikkeli: "Se on sinun syytäsi" eli kun aikuinen lapsi syyllistää vanhempaansa

Tästä keskustelusta on tullut aika pitkälti äitien ja lapsien eipäs-juupas - väittely. Tuntuu ettei kumpaisillakaan ole halua ymmärtää toista. Jos joku äiti sanoo jotain puolustuksekseen se on uhriutumista. Ihan niin kuin ei olisi haluakaan ymmärtää toista. Niin no kun ei tarvikaan. 

 

Kun lapsi joka on käynyt läpi pitkät terapiat sitten kohtaa äitinsä/vanhempansa, eihän siinä voi syntyä yhteisymmärrystä, kun jo pelkästään ne termit ei ole sen toisen hallussa.  Siinähän tulee vastaan jo kielimuuri.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole täydellinen, mutta niin vaan otti silmään aloituksessa tuo "lapsenikaan ei ole täydellinen".

Eli tuo kertoo susta ja sun suhtautumisesta lapseesi paljon. Yök.

Koska vain äiti on täydellinen. Odotan kun noiden lumihiutaleiden lapset kasvaa, ja alkaa samanlainen poru.

KUKAAN ei ole täydellinen, sen se "lapsi" voisi muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1236 (en saa lainattua viestiäsi), en tiedä miten vahingoniloisesti äitisi lällätteli siskollesi, mutta ei tuo ole valitettavasti mitenkään harvinainen tilanne, ettei hammaslääkärikammoisen lapsen hampaita saada hoidettua. Yhden perhetuttavan lapsi sai ysärillä jopa porttikiellon hammaslääkärille, kun puri lääkäriä niin että tuli verta. Ilokaasu ei auttanut. Hammaskalusto saatiin kuntoon vasta vuosia myöhemmin. En tiedä mitä nykyään sitten tehdään. Nukutetaan?

Minkäpäs siinä vanhempi asialle voi tehdä. Itsekin ehkä yrittäisin järkeillä sen kautta, että mieti nyt vielä, ettet kadu aikuisena kun olet jättänyt purentasi korjaamatta.

Siis ihan oikeasti laitat kahdeksanvuotiaan miettimään asiaa ja sen seurauk

"En ole ollut tuollaisessa tilanteessa. Ensin selvittäisin, kuinka tarpeellinen oionta on. Jos se on, mentäisiin lääkäriin/psykiatrille juttelemaan siitä, mitä pitää tehdä, että kauhusta päästäisiin yli. Ja sitten siitä sen mukaisesti. "

Okei. No ehkä nykyään psykiatrisia palveluita tosiaan on saatavilla hammaslääkäripelkoisille lapsille, joten nykyajan lapsilla ja vanhemmilla lienee sitten helpompaa. Mutta ysärillä ei kyllä ollut.

(Muille (?) aiemmille kirjoittajille haluaisin myös mainita, ettei hammaslääkäripelon tarvitse yhdistyä mihinkään traumaattiseen hylkäämis- tai kiusaamiskokemukseen, vaan aika iso osa lapsista pelkää hammaslääkäriä ja neuloja ihan vain siksi että ne sattuvat jonkin verran.)

Jos nyt liitetään tämä ketjun alkuperäiseen aiheeseen niin siinä vaiheessa, kun lapsi tulee (vaikka vuosikausien päästä) ilmaisemaan sitä, miten hän on kärsinyt tästä hammaslääkäritilanteesta, aikuisen vanhemman tulisi antaa lapsen sanoa kaikki asiaan liittyvä ja olla empaattinen lapsen tunnetta kohtaan. Siinä voi samalla todeta, että on tosi harmi, että silloin ei ollut vielä sellaisia systeemejä kuin tänä päivänä ja maailma oli mitä oli. MUTTA SILLÄ EI KUITATA SITÄ LAPSEN TUNNETTA TURHANA.

Vierailija kirjoitti:

Mun teini-ikäiset lapset antaa mulle jatkuvasti palautetta. Teemat on tosi oleellisia. He huomaavat, kun en ole läsnä, jos olen epäreilu,  teen oletuksia ja väärinymmärryksiä ja en vaivaannu keskustelemaan, yritän vaikuttaa heidän arvoihinsa oman arvomaailmani pohjalta, en kysy heidän kuulumisiaan. He ovat aina oikeassa, jolloin keskustellaan, haetaan molemminpuolista ymmärrystä ja läheisyyttä. Pyydän anteeksi ja joka kerta saan. Myös lapseni osaavat pyytää anteeksi. Ei jää mikään kaivelemaan. Heillä on aivan uskomattoman viisaita ajatuksia ja mulla on taipumus kääntää huomiota liikaa kiireeseen, työhön, suorittamiseen. Onneksi lapset oikaisee mua säännöllisesti. Muuten häviäisin paljon, koko äitiyden oikeastaan. 

 

Mutta ei mulla tällaista oman äidin kanssa ole. Olen surrut sen asian, että ei ole. Meillä on jutut säästä, siirtä kuka on missäkin töissä minkälainen auto on kelläkin, joulu on iso puhee

Ihanaa että teillä toimii tällainen systeemi, mutta pakko sanoa näin ulkopuolisena velana, että jatkuva analysointinne perheen kesken kuulostaa ihan uskomattoman rasittavalta (ja sortuu myös jonkin verran siihen nykypäivän keski-ikäisille tyypilliseen "nykypäivän nuoret ovat viisain sukupolvi IKINÄ" -ajatteluun). Tsiisus, kun kuvitteleekin, että joku teini olisi jatkuvasti heristämässä sormea ja hokemassa "EDUCATE YOURSELF". Aaaarrggh.

Minulla on isäni kanssa todella lämmin, välittävä suhde, mutta ei meillä kyllä hirveästi syvällistä keskusteltavaa ole - puhtaasti siksi, että meillä on ihan erilaiset kiinnostuksenkohteet. Siksi en oikein osaa nähdä smalltalkia äitisi kanssa minään suurena tragediana, jos välit muuten ovat ihan kunnossa. Mutta kukin tyylillään tietysti.

Jos minä olisin tuo äiti, en ottaisi mitään yhteyttä, enkä vastaisi ennenkuin se toinenkin aikuinen kykenee toimimaan kuten aikuinen toimii.

Ei menisi kauan ennenkuin "lapsi" palaisi. Luultavasti perseilemään, mutta on pieni mahdollisuus että oikeasti aikuisena. Niin kauan kuin äiti yrittää pitää yhteyttä, lapsi jatkaa perseilyä. On myös rakkautta päästää vapaaksi, joskus se on "lapsen" etu.

Vierailija kirjoitti:

Tästä keskustelusta on tullut aika pitkälti äitien ja lapsien eipäs-juupas - väittely. Tuntuu ettei kumpaisillakaan ole halua ymmärtää toista. Jos joku äiti sanoo jotain puolustuksekseen se on uhriutumista. Ihan niin kuin ei olisi haluakaan ymmärtää toista. Niin no kun ei tarvikaan. 

 

Kun lapsi joka on käynyt läpi pitkät terapiat sitten kohtaa äitinsä/vanhempansa, eihän siinä voi syntyä yhteisymmärrystä, kun jo pelkästään ne termit ei ole sen toisen hallussa.  Siinähän tulee vastaan jo kielimuuri.

Ja "kulttuuriero". Olen itse päässyt ensimmäisen kerran eroon haitallisen lapsuusperheeni ja suomalaisen välttelevyyden kulttuurista seurustellessani ulkomaalaisen pojan kanssa, se avasi silmäni näkemään, että on muutakin kuin se maailma, missä olen elänyt. Sitten olen osannut etsiä niitä "toisia kulttuureja" myös Suomessa, sellaisia ihmisiä, jotka toimivat niin, että ihmiset voivat hyvin ja arvot osuvat yksiin. Olen iloinen, että pääsin pois, koska koin sen perisuomalaisen välttelevyyden ja tunnekylmyyden todella satuttavaksi ja itselleni vieraaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä keskustelusta on tullut aika pitkälti äitien ja lapsien eipäs-juupas - väittely. Tuntuu ettei kumpaisillakaan ole halua ymmärtää toista. Jos joku äiti sanoo jotain puolustuksekseen se on uhriutumista. Ihan niin kuin ei olisi haluakaan ymmärtää toista. Niin no kun ei tarvikaan. 

 

Kun lapsi joka on käynyt läpi pitkät terapiat sitten kohtaa äitinsä/vanhempansa, eihän siinä voi syntyä yhteisymmärrystä, kun jo pelkästään ne termit ei ole sen toisen hallussa.  Siinähän tulee vastaan jo kielimuuri.

Ja "kulttuuriero". Olen itse päässyt ensimmäisen kerran eroon haitallisen lapsuusperheeni ja suomalaisen välttelevyyden kulttuurista seurustellessani ulkomaalaisen pojan kanssa, se avasi silmäni näkemään, että on muutakin kuin se maailma, missä olen elänyt. Sitten olen osannut etsiä niitä "toisia kulttuureja" myös Suomessa, sellaisia ihmisi

En tiedä mistä ulkomaalainen poikaystäväsi on kotoisin, mutta suomalainen kulttuuri ei ole välttelevyydessään ja tunnekylmyydessään edes pahimmasta päästä :) Kukaan meistä tässä ketjussa tuskin pärjäisi päivääkään esim. Itä-Aasiassa.

Tässä ketjussa on paljon aggressiivista kielenkäyttöä, niiltäkin, jotka tuomitsevat aggressiivisuuden. On puhetta uhriutumisesta, perseilystä, sietämisestä, mussukasta, ylimielisyydestä jne. 

"He ovat aina oikeassa " Aika hyytävää. Minun lapseni ei todellakaan ole aina oikeassa, vaikka fiksu onkin, en tosin itsekään. Jos en esimerkiksi ole läsnä, minulla voi olla siihen täysin oikeutettu syy. Lapseni täytyy ymmärtää se, että minäkin olen ihminen tarpeineni ja se tarve voi olla vaikka seinän tuijottaminen ilman häiriötekijöitä.

Mikä ihmeen roskakori se äiti on? Mene valittamaan sille hammaslääkärille, jos on tehty jokin virhe. Ei äidillä ole johonkin hammaslääkintään mitään osaa.

Vai huudatko äidille myös kun bussikuski jättää pysäkille, koska sinua harmittaa? Alan uskoa, että kyllä huudat.

Pikkulapset toimii noin, aikuisen pitää tajuta paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen, mitä haittaa on siitä että ymmärtää vanhempiensa puutteet ja lähtökohdat?

Ei mitään haittaa.

Sensijaan, jos ymmärtää niitä niin kertakaikkisen perusteellisesti, että antaa tämän ymmärtäminen varjolla muiden kohdella itseään kaltoin, tilanne on vahingollinen.

Tämä!

Tässä sanottiin nyt se sana ja asia mitä olen yrittänyt hakea - analysoida. Toisille se on keskusteluissa tärkeää ja he haluavat analysoida ja psykologisoida asioita. Vatvoa. Sitten kun toinen on ratkaisukeskeinen eikä pohdi ja analysoi ja toinen on toista maata, niin hankalaksi menee. Keskustellessa pitää ottaa sekin huomioon, että ehkä se äiti - äitejähän tässä on nostettu tikun nokkaan - ei ehkä osaa keskustella eikä puhua edes itsestään eikä haluakaan jakaa asioita. Kaikki ei vaan osaa niin kuin pitäisi. Ei olla opittu lapsena. 

Luin juuri kirjan Ihon alla. Kirjassa kertojana on viiltelevän tyttären äiti. Minulle kirja oli triggeröivä enkä olisi kestänyt itsekään terveenä sitä äitiä, tai siis näin triggeröityneenä tuntuu siltä. Moni taas kehui kirjaa ja sen ronskia otetta erittäin hyväksi. 

Ihmiset on erilaisia ja joskus lapsi ja vanhempi ovat "eri paria". 

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen roskakori se äiti on? Mene valittamaan sille hammaslääkärille, jos on tehty jokin virhe. Ei äidillä ole johonkin hammaslääkintään mitään osaa.

Vai huudatko äidille myös kun bussikuski jättää pysäkille, koska sinua harmittaa? Alan uskoa, että kyllä huudat.

Pikkulapset toimii noin, aikuisen pitää tajuta paremmin.

Kyllä nyt sentään kahdeksanvuotiaan hammashoidossa on äidillä paljonkin osaa ja arpaa, ellei sitten ole sovittu, että isä hoitaa perheessä tällaiset hommat. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä!

Tässä sanottiin nyt se sana ja asia mitä olen yrittänyt hakea - analysoida. Toisille se on keskusteluissa tärkeää ja he haluavat analysoida ja psykologisoida asioita. Vatvoa. Sitten kun toinen on ratkaisukeskeinen eikä pohdi ja analysoi ja toinen on toista maata, niin hankalaksi menee. Keskustellessa pitää ottaa sekin huomioon, että ehkä se äiti - äitejähän tässä on nostettu tikun nokkaan - ei ehkä osaa keskustella eikä puhua edes itsestään eikä haluakaan jakaa asioita. Kaikki ei vaan osaa niin kuin pitäisi. Ei olla opittu lapsena. 

Eikä opeteltu kommunikoimaan edes aikuisena, siitä tässä on myös kyse. Että lapsen tulee nyt vaan tyytyä siihen, että jää vaille jotain perustarpeitaan, koska äiti on äiti ja sellaisena vajavaisena täydellinen ja oikeassa ja syyntakeeton. 

Miten henkisesti kieroutuneita ihmisiä täällä palstalla oikein kirjoittelee?

Olen se, joka kirjoitti siskoni hammaslääkärikokemuksesta (lainaukset toimii oudosti, ei tule viimeisen kommentti vaan saattaa näkyä joku aiempi saman ketjun kommentti. Siksi en käytä lainausta enää, sekoittaa vaan keskustelua) ja kirjoitin kommenttiini, että siskolla ei ollut riittäviä tietoja tai tukea tehdä päätöstä hammasraudoista. Eikä sellaista pitäisi lapselta odottaakaan, aivan kieroutunutta väittää edes mitään sellaista.

Asia väännettiin jollekin oudolle kiemuralle hammaslääkäreitä purevista lapsista jne. Siskoni ei ollut mikään vesikauhuinen pureskelija, vaan aivan normaali lääkäriä pelkäävä lapsi, jonka hampaita hoidettiin ja reikiä paikattiin, mutta rautoja ei laitettu, koska lapsi ei halua ja "ei voi pakottaa".

Jos lapsi sanoo kysyttäessä en halua, niin kuka vastuuntuntoinen aikuinen ensinnäkään kysyy lapselta, että laitetaanko ne raudat, tai toisekseen olettaa, että sen ikäisellä olisi tarvittavat tiedot ja ymmärrys seurauksista tuollaisen päätöksen tekemiseen.

Tottakai lapsi yrittää välttää epämiellyttävät lääkärikäynnit. Lapset yrittävät vältellä myös hampaanpesua. Onko se loogista? No ei tietenkään. Ei lapsen käytöksen pidäkään olla. Kysytkö lapselta illalla, että haluaako se pestä hampaat? Jos kysyt, niin aika toope olet, jos sitten hampaat jätetään pesemättä, koska ei se halua ja ei voi pakottaa.

Kipeäpäistä porukkaa täällä kommentoimassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole täydellinen, mutta niin vaan otti silmään aloituksessa tuo "lapsenikaan ei ole täydellinen".

Eli tuo kertoo susta ja sun suhtautumisesta lapseesi paljon. Yök.

Koska vain äiti on täydellinen. Odotan kun noiden lumihiutaleiden lapset kasvaa, ja alkaa samanlainen poru.

KUKAAN ei ole täydellinen, sen se "lapsi" voisi muistaa.

Kyse ei ole siitä onko joku täydellinen. Paitsi ehkä siitä, että narsistisia piirteitä omaava äiti kuvittelee olevansa täydellinen ja loukkaantuu verisesti, kun aikuinen lapsensa kehtaa sen idyllin kyseenalaistaa.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Miten henkisesti kieroutuneita ihmisiä täällä palstalla oikein kirjoittelee?

Olen se, joka kirjoitti siskoni hammaslääkärikokemuksesta (lainaukset toimii oudosti, ei tule viimeisen kommentti vaan saattaa näkyä joku aiempi saman ketjun kommentti. Siksi en käytä lainausta enää, sekoittaa vaan keskustelua) ja kirjoitin kommenttiini, että siskolla ei ollut riittäviä tietoja tai tukea tehdä päätöstä hammasraudoista. Eikä sellaista pitäisi lapselta odottaakaan, aivan kieroutunutta väittää edes mitään sellaista.

Asia väännettiin jollekin oudolle kiemuralle hammaslääkäreitä purevista lapsista jne. Siskoni ei ollut mikään vesikauhuinen pureskelija, vaan aivan normaali lääkäriä pelkäävä lapsi, jonka hampaita hoidettiin ja reikiä paikattiin, mutta rautoja ei laitettu, koska lapsi ei halua ja "ei voi pakottaa".

Jos lapsi sanoo kysyttäessä en halua, niin kuka vastuuntuntoinen aikuinen ensinnäkään kysyy lapselta, että

No olisit kertonut vähän tarkemmin. Ei ole kovin tyypillistä, että lapselta kysytään, haluatko että sinua hoidetaan. Yleensä ne hammashoitoa vastustavat lapset tosiaan eivät suostu menemään lääkäriin ollenkaan, eivät avaa suutaan, rimpuilevat, jne. ja sille on aika vaikea tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten henkisesti kieroutuneita ihmisiä täällä palstalla oikein kirjoittelee?

Olen se, joka kirjoitti siskoni hammaslääkärikokemuksesta (lainaukset toimii oudosti, ei tule viimeisen kommentti vaan saattaa näkyä joku aiempi saman ketjun kommentti. Siksi en käytä lainausta enää, sekoittaa vaan keskustelua) ja kirjoitin kommenttiini, että siskolla ei ollut riittäviä tietoja tai tukea tehdä päätöstä hammasraudoista. Eikä sellaista pitäisi lapselta odottaakaan, aivan kieroutunutta väittää edes mitään sellaista.

Asia väännettiin jollekin oudolle kiemuralle hammaslääkäreitä purevista lapsista jne. Siskoni ei ollut mikään vesikauhuinen pureskelija, vaan aivan normaali lääkäriä pelkäävä lapsi, jonka hampaita hoidettiin ja reikiä paikattiin, mutta rautoja ei laitettu, koska lapsi ei halua ja "ei voi pakottaa".

Jos lapsi sanoo kysyttäessä en halua, niin kuka vastuuntun

No olisit kertonut vähän tarkemmin. Ei ole kovin tyypillistä, että lapselta kysytään, haluatko että sinua hoidetaan. Yleensä ne hammashoitoa vastustavat lapset tosiaan eivät suostu menemään lääkäriin ollenkaan, eivät avaa suutaan, rimpuilevat, jne. ja sille on aika vaikea tehdä mitään.

Tässä kiteytyy tämä ketju. On lapsia, jotka ovat nähneet kotonaan sairasta ja laiminlyövää toimintaa ja ovat tarvinneet terpiaa korjatakseen niitä vahinkoja. Sitten on niitä, jotka kuvittelevat, että tällaisia tilanteita tulee vain joidenkin ongelmallisten erityislasten kanssa, vain joku työtön umpialkoholisti voi olla huono ja oleellisia virheitä tekevä vanhempi.