Hesarin artikkeli: "Se on sinun syytäsi" eli kun aikuinen lapsi syyllistää vanhempaansa

Me ei nyt taudeta keskustella niistä tavallisista ihan mukavista vanhemmista, jotka ovat vaan ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeastiko joillekin tulee yllätyksenä että omat vanhemmat on vain ihmisiä? Mikä vttu teitä vaivaa, ei tule elämä olemaan kovin helppoa.

Siinä on kuitenkin vähän eroa onko vanhempi vain ihminen vai vuosikymmeniä omilleen lapsilleen vahingollinen ihminen. 

Nyt ei puhuta mistään pedofiilivanhemmista vaan ihmisistä jotka ovat parhaan kykynsä mukaan hoitaneet tonttiaan vanhempina.

 

Siinäpä se. Kyllä pedofiilivanhempikin toimii parhaan kykynsä mukaan. Hänen kykynsä vanhempana eivät vain ole kummoiset.

Edelleenkin ihmettelen, miksi niihin aikuisen lapsen "vääriin syytöksiin" ei voi suhtautua neutraalilla kiinnostuksella. Eli kun lapsi sanoo että pilasit mun elämän kun et päästänyt festareille niin miksi ei voi ottaa sitä ajatuksella että wow, tuo lapsi otti sen todella raskaasti kun ei päässyt festareille ja kokee jopa että se pilasi hänen elämänsä. Mitähän isompaa tässä mahtaa olla takana? Olen todella kiinnostunut kuulemaan ja keskustelemaan.

Eli miksi vanhempi ei halua olla vanhempi, miksi ei ole kiinnostunut lapsen kokemuksista ja tunteista vaan syyllistyy martyyyrina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeastiko joillekin tulee yllätyksenä että omat vanhemmat on vain ihmisiä? Mikä vttu teitä vaivaa, ei tule elämä olemaan kovin helppoa.

Siinä on kuitenkin vähän eroa onko vanhempi vain ihminen vai vuosikymmeniä omilleen lapsilleen vahingollinen ihminen. 

Nyt ei puhuta mistään pedofiilivanhemmista vaan ihmisistä jotka ovat parhaan kykynsä mukaan hoitaneet tonttiaan vanhempina.

 

Mistä sinä niin päättelet? Puhutaan vanhemmista, joiden lapset ovat menneet terapiaan ja pitävät lapsuuttaan kamalana syystä tai toisesta. Sinäkö tässä määrität, että oli se kumminkin ihan ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi terapeutit eivät anna terapoitavan vanhemmille ohjetta, jossa kerrotaan, että "Lapsi saattaa sanoa vanhemmalleen asioita, jotka eivät ole vanhemman mielestä totta tai tämä on eri mieltä niistä. Pyykkönen muistuttaa, että kyse on potilaan kokemusmaailmasta ja sen tulkinnasta. Hän alleviivaa yhtä sääntöä yli muiden: tunne on kokijalleen totta, vaikka faktat eivät kaikilta osin olisikaan hallussa." - tuo siis kopioitu lehtijutusta. Ja juttu jatkuu "Kun potilaan mieli avautuu synkälle, syyllistävälle vaiheelle, vanhemman tulisi antaa sille tilaa. Tällöin terapiassa käyvä katsoo menneisyyden tapahtumia vain omasta, ei muiden ihmisten näkökulmasta."

Ihminen menee terapiaan, ryhtyy syyttelemään vanhempiaan olemattomista asioista (eli kokemuksistaan, joilla ei ole faktapohjaa) ja vanhemman tulee antaa tälle tilaa. Ei saa kieltää kokemusta eik

Joskus ne ihan pelkkää hyvää tarkoittavat vanhemmat tekevätkin pahaa siinä hyvyydessään. Pakotetaan lapsi muottiin, johon lapsi ei halua tai pysty millään. Sinun parastasihan minä ... 😑

Näitä kirjoituksia lukiessa tulee sellainen asia mieleen, että vanhempi, joka vilpittömästi haluaa lapselleen parasta, vie harrastuksiin ja leipoo synttärikakut, auttaa opintojen rahoittamisessa ja kutsuu lapsen kumppaninsa kanssa sunnuntailounaalle, voi siitä huolimatta joutua syytettyjen penkille, koska lapselle voi siinä aikuistuttuaan terapeutin avustuksella tulla elämässään sellainen oivallus, että häntä ei ole kuunneltu tai ainakaan seikkaperäisesti kuultu. Että se millainen hän on tai miten hän pystyy elämänsä kipukohtia käsittelemään, on vain ja ainoastaan vanhemman syytä. 

Ei se nyt ihan noinkaan voi mennä. Nyt pitäisi kyllä jonkun herätä. Käytännön ihmisenä ehdotan, että KELA nyt ihan ensiksi lopettaa tällaisen hömpötyksen rahoittamisen. Jos on omalla rahalla varaa käydä terapiassa, niin ok, mutta verorahoista tällaista ei pidä rahoittaa. 

Ap saa kyllä kohtuuttoman paljon kritiikkiä osakseen. Näin voi käydä täällä vauvapalstalla.

Sitä minä vaan tässä ihmettelen itsekseni, että kun vanhemmat ovat aivan tavallisis, rakastavia vanhempia, jotka toivovat lapsilleen hyvää ja kasvattavat heitä niin hyvin kuin osaavat, niin mikä kuitenkin pääsi lipsahtamaan vinoon? Miksi lapsesta kasvoi tarinoita kehittelevä syyllistäjä? 

Ehkä ap osaa kertoa omasta puolestaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeastiko joillekin tulee yllätyksenä että omat vanhemmat on vain ihmisiä? Mikä vttu teitä vaivaa, ei tule elämä olemaan kovin helppoa.

Siinä on kuitenkin vähän eroa onko vanhempi vain ihminen vai vuosikymmeniä omilleen lapsilleen vahingollinen ihminen. 

Nyt ei puhuta mistään pedofiilivanhemmista vaan ihmisistä jotka ovat parhaan kykynsä mukaan hoitaneet tonttiaan vanhempina.

 

Tuo parhaan kykynsä mukaan voi tarkoittaa mitä vaan.

Juuri persoonallisuushäiriöisten narsistien on vaikeinta nähdä omassa käytöksessään mitää väärää tai korjattavaa. Kuuluu oireisiin.

Ja välitettavasti tämäntyyppistä oireilua on vaikeaa tai lähes mahdotonta parantaa. 

Pahimmassa tapauksessa lapsi ei voi muuta kuin katkaista välit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten olisi tärkeää pahan olon vimmassaan ottaa huomioon sellainenkin seikka, että kaikki vanhemmat eivät välttämättä kestä sitä henkistä kuormaa, jonka tällainen syyttely voi saada aikaan. Jos nyt siis puhutaan siitä tavallisesta mammasta, joka on aamupalat tehnyt ja kouluun laittanut, pyykit pessyt ja joululahjat kuusen alla paketoinut. Itselläni meni aikuisen lapsen hyökkäyksen jälkeen monta yötä itkiessä ja olin viittä vaille sellaisessa tilanteessa, että en olisi voinut työhön mennä. Sekö on vastuullista toimintaa?

Kertoiko lapsesi kuinka monta vuotta ja kuukautta hän on voinut pahoin?

Jokainen vastaa omista tunteistaan. Jos kyseessä on tavallinen mamma, joka on kaiken tehnyt hyvin ja rakkautta osoittanut, ei kai hän kohtuuttomasti ota nokkiinsa toisen pahasta olosta?

Mitä sekoilet? Jos on tehnyt kaiken hyvin ja rakkautta osoittanut ja silti oma lapsi "hyökkää kimppuun" niin meinaat että sen ei pitäisi satuttaa?

No silloinhan on omatunto puhdas. Sitten vaan keskitytään sen lapsen pahan olon hoitamiseen, eikä vellota siinä omassa loukkaantumisen tunteessa.

Vierailija kirjoitti:

Näitä kirjoituksia lukiessa tulee sellainen asia mieleen, että vanhempi, joka vilpittömästi haluaa lapselleen parasta, vie harrastuksiin ja leipoo synttärikakut, auttaa opintojen rahoittamisessa ja kutsuu lapsen kumppaninsa kanssa sunnuntailounaalle, voi siitä huolimatta joutua syytettyjen penkille, koska lapselle voi siinä aikuistuttuaan terapeutin avustuksella tulla elämässään sellainen oivallus, että häntä ei ole kuunneltu tai ainakaan seikkaperäisesti kuultu. Että se millainen hän on tai miten hän pystyy elämänsä kipukohtia käsittelemään, on vain ja ainoastaan vanhemman syytä. 

Ei se nyt ihan noinkaan voi mennä. Nyt pitäisi kyllä jonkun herätä. Käytännön ihmisenä ehdotan, että KELA nyt ihan ensiksi lopettaa tällaisen hömpötyksen rahoittamisen. Jos on omalla rahalla varaa käydä terapiassa, niin ok, mutta verorahoista tällaista ei pidä rahoittaa. 

Ap saa kyllä kohtuuttoman paljon kritiikkiä osakseen. Näin

Jep. Ja mitä sitten? Kun itse tuntee oman vanhemmuutensa, voi asiasta keskustella ihan syyllistymättä. Jospa se keskustelu avaisi puolin toisin oivalluksia, saattaahan se lapsonen oivaltaa että nyt taidan tehdä kärpäsestä vähän härkästä.

Ilman keskustelua toinen tuntee itsensä mitätöidyksi ja mitään hyvää ei varmasti synny. Mutta jos ensisijainen tavoite on suojella itseä ikävältä keskustelusta niin estot sitten päälle, sillä siitä pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin ihmettelen, miksi niihin aikuisen lapsen "vääriin syytöksiin" ei voi suhtautua neutraalilla kiinnostuksella. Eli kun lapsi sanoo että pilasit mun elämän kun et päästänyt festareille niin miksi ei voi ottaa sitä ajatuksella että wow, tuo lapsi otti sen todella raskaasti kun ei päässyt festareille ja kokee jopa että se pilasi hänen elämänsä. Mitähän isompaa tässä mahtaa olla takana? Olen todella kiinnostunut kuulemaan ja keskustelemaan.

Eli miksi vanhempi ei halua olla vanhempi, miksi ei ole kiinnostunut lapsen kokemuksista ja tunteista vaan syyllistyy martyyyrina?

koska kun on 2 aikuista, ei ole enää "vanhempi, lapsi" asetelmaa. Yritä ymmärtää että olette kaksi aikuista. Ette ole enää lapsi-äiti suhteessa. Päinvastoin, sinä olet nyt se vnahempi, kun äiti alkaa olla hauras vanhus. Vanhetessa ihmisestä tulee lapsi jälleen. Tämä on elämän kiertokulkua. On sinun velvoilisuus nyt olla vuorostasi vanhempi. Lopeta roikkuminen jossain menneessä lapsuudessasi. 

Vierailija kirjoitti:

Sitä minä vaan tässä ihmettelen itsekseni, että kun vanhemmat ovat aivan tavallisis, rakastavia vanhempia, jotka toivovat lapsilleen hyvää ja kasvattavat heitä niin hyvin kuin osaavat, niin mikä kuitenkin pääsi lipsahtamaan vinoon? Miksi lapsesta kasvoi tarinoita kehittelevä syyllistäjä? 

Ehkä ap osaa kertoa omasta puolestaan?

Ehkä sinä voit kertoa siinä vaiheessa, kun lapsesi ovat aikuisia ja tulevat terapian jälkeen eteiseesi ja katsovat sinua kylmästi ja toteavat kahden vuosikymmenen aikana tekemäsi asiat vahingollisiksi ja merkityksettömiksi. Tsemppiä vaan siihen hetkeen. Siinä tilanteessa sinun pitää löytää itsestäsi narkkari, pedofiili, väkivaltainen ja välinpitämätön, itsekäs, ymmärtämätön ja kusipäinen vanhempi.

Oma lapseni on vasta esiteini, mutta olen jo nyt korjannut toimintaani ja ollaan puhuttu ja olen pyytänyt anteeksi väärin tekemiäni asioita. Olen käynyt terapian muutama vuosi sitten. Oma äitini on henkisesti sairas, ei kyennyt olemaan vahva aikuinen ja vanhempi. Olen ollu äitini tukija ja kovin yksin joutunut pärjäämään, eihän vanhemman niin kuulu toimia. On niin sairas, että vähättelee asioita, hänen mielestään minulla oli ihan hyvä lapsuus. Olin sijoitettunakin vähän aikaa hänen psykoosiensa takia. Ymmärrän, että asia on sen verran vaikea, ettei pysty sitä käsittelemään, pilannut lapsensa lapsuuden,  ei toki tahallaan.

Vierailija kirjoitti:

Näitä kirjoituksia lukiessa tulee sellainen asia mieleen, että vanhempi, joka vilpittömästi haluaa lapselleen parasta, vie harrastuksiin ja leipoo synttärikakut, auttaa opintojen rahoittamisessa ja kutsuu lapsen kumppaninsa kanssa sunnuntailounaalle, voi siitä huolimatta joutua syytettyjen penkille, koska lapselle voi siinä aikuistuttuaan terapeutin avustuksella tulla elämässään sellainen oivallus, että häntä ei ole kuunneltu tai ainakaan seikkaperäisesti kuultu. Että se millainen hän on tai miten hän pystyy elämänsä kipukohtia käsittelemään, on vain ja ainoastaan vanhemman syytä. 

Ei se nyt ihan noinkaan voi mennä. Nyt pitäisi kyllä jonkun herätä. Käytännön ihmisenä ehdotan, että KELA nyt ihan ensiksi lopettaa tällaisen hömpötyksen rahoittamisen. Jos on omalla rahalla varaa käydä terapiassa, niin ok, mutta verorahoista tällaista ei pidä rahoittaa. 

Ap saa kyllä kohtuuttoman paljon kritiikkiä osakseen. Näin

Tuo vilpittömästi lastensa parasta haluava voi myös olla narsisti jonka on mahdotonta nähdä lastaan muuna kuin oman egon jatkeena.

Ei nuo synttärikakut tai lounaat kerro mitään siitä onko äiti jotenkin persoonallisuushäiriöinen ja rajaton, joka tunkeutuu lapsensa elämään ja yrittää elää lapsensa kautta tai yrittääkö äiti muokata lasta väkisin mieleisekseen. Ei kerro myöskään siitä minkä laista henkistä väkivaltaa lapseensa kohdistaa,

Opintojen rahoittamiseenkin liittyy usein paljon vallakäyttöä ja ehtoja.

Lapsi on alisteisessa asemassa aikuiseen nähden. Kun aikuistunut lapsi käsittelee omia kokemuksiaan ja haluaa käydä niitä läpi toisen aikuisen, vanhempansa, kanssa asetelma muuttuu. Ei ole helppoa kummallekaan käydä läpi ikäviä kokemuksia tai tapahtumia. Joskus se on tarpeellista, syytteleminen on ylilyönti. Joskus vanhempi kokee loukkaavana sen että asiasta yleensä puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Sitä minä vaan tässä ihmettelen itsekseni, että kun vanhemmat ovat aivan tavallisis, rakastavia vanhempia, jotka toivovat lapsilleen hyvää ja kasvattavat heitä niin hyvin kuin osaavat, niin mikä kuitenkin pääsi lipsahtamaan vinoon? Miksi lapsesta kasvoi tarinoita kehittelevä syyllistäjä? 

Ehkä ap osaa kertoa omasta puolestaan?

Voin sivusta vastata että sillä lapsella voi hyvästä ja normaalista kasvatuksesta huolimatta mennä asioita vinoon kotoa muutettuaan ja sitten jossain kohtaa tulee enemmänkin kriisiä ja terapian avulla "syy" löytyykin sitten esim. vanhemmista. Vaikka sisarusparven muiden lasten kohdalla ei mitään ongelmaa. Lapsen omat henkilökohtaiset jutut siis kaadetaankin vanhempien syyksi. Hesarinkin jutun lapsi oli jo 27 v. eikä vastaavia ongelmia ollut jutun kirjoittajan muiden lasten kanssa.

tämä kitisevä aikuinen jälkeläinen ei ymmärrä että JOS se äiti olisi eronnut, niin aivan mahdollisesti ne lapset olisi voitu määrätä erossa myös isälle, esim.äidin taloudellisista haasteista, tai juuri sen mielenterveyssairadesta johtuen. Et voi koskaan jossitella koska et tiedä mitä todellisuudessa ne toiset vaihtoehdot olisi tuoneet mukanaan. Esim. vielä vaikeamman isäpuolen, ja sisaruspuolia joiden kanssa olisi ollut kurjaa, köyhyyttä, Tietysti olisi voinut olla hyväkin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeastiko joillekin tulee yllätyksenä että omat vanhemmat on vain ihmisiä? Mikä vttu teitä vaivaa, ei tule elämä olemaan kovin helppoa.

Siinä on kuitenkin vähän eroa onko vanhempi vain ihminen vai vuosikymmeniä omilleen lapsilleen vahingollinen ihminen. 

Nyt ei puhuta mistään pedofiilivanhemmista vaan ihmisistä jotka ovat parhaan kykynsä mukaan hoitaneet tonttiaan vanhempina.

 

Siinäpä se. Kyllä pedofiilivanhempikin toimii parhaan kykynsä mukaan. Hänen kykynsä vanhempana eivät vain ole kummoiset.

Kiitos täydellisestä nollakommentista.

Jokainen meistä tuntee ihmisiä, jotka ovat epätasapainoisia, syyttelevät kaikesta muita ihmisiä, eivät halua ottaa vastuuta, eivät näe koskaan vikaa itsessään ja selittävät asiat aina itselleen parhain päin, jopa valehtelevat päin naamaa. Näitä ihmisiä on työelämässä, suvussa, opiskelukavereissa, harrastuspiireissä jne.

Ihmisen elämä voi mennä monessa kohtaa vikaan ja erilaisia mielen sairauksia ja ajatteluun ja persoonaan vaikuttavia tapahtumia voi tulla missä kohtaa elinkaarta eikö vaan?

Voi olla myös synnynnäisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten ihminen kokee ja aistii tätä maailmaa. Esim autismi kirjon ihmisillä saattaa olla hankaluuksia ihmissuhteissa ja tulkinta poiketa niistä, jotka eivät ole kirjolla.

Itse en kykene ymmärtämään, että syy kaikkeen pahaan oloon on AINA äidissä?  Voisiko olla niin, että äitiä on helpoin syyttää, kun itsellä on paha olo eikä sille löydy muuta selitystä? Ja Huom, selkeät kaltoinkohtelut jätettäköön tästä nyt pois.

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin ihmettelen, miksi niihin aikuisen lapsen "vääriin syytöksiin" ei voi suhtautua neutraalilla kiinnostuksella. Eli kun lapsi sanoo että pilasit mun elämän kun et päästänyt festareille niin miksi ei voi ottaa sitä ajatuksella että wow, tuo lapsi otti sen todella raskaasti kun ei päässyt festareille ja kokee jopa että se pilasi hänen elämänsä. Mitähän isompaa tässä mahtaa olla takana? Olen todella kiinnostunut kuulemaan ja keskustelemaan.

Eli miksi vanhempi ei halua olla vanhempi, miksi ei ole kiinnostunut lapsen kokemuksista ja tunteista vaan syyllistyy martyyyrina?

Eihän ketään voi saada syyllistymään, jollei henkilö itse koe syyllisyyttä. Eli siellä pohjalla on syyllisyyden tunne, joka on todennäköisesti niin suuri, että sen myöntäminen olisi oman identiteetin kannalta kestämätöntä.