Voisitko antaa anteeksi pettämisen, jos kyseessä olisi vain yhden illan juttu?

Pettäminen on elämän suola, mutta ikinä ei saa kertoa pettäneensä. Jättäisin jos pettäjä kertoisi.

"Minä ihan vähäsen vaan" ei ole mikään pettämistä lieventävä asianhaara.

Vähän vaan panin

Miehenäkin kyllä se homma olisi tosiaan juuri siinä ja piste. Laittaisin poikkeuksellisesti kaikki estot päälle ja heittäisin hyörylin luonani olevat kamat pihalle. 

Mä olen antanut kerran anteeksi, mulle on annettu kerran anteeksi. Oma moka 20 vuotta sitten, ei ole toistunut ja ollaan yhä yhdessä onnellisesti.

Kun itse annoin anteeksi, olimme yhdessä vielä monta vuotta, eikä asia tietääkseni toistunut. Hyvä päätös, hyvä suhde, mietin lämmöllä. 

Paljon olisin menettänyt molemmissa tapauksissa, jos se olisi siitä kerrasta ollut kiinni. Maailma ei ole mustavalkoinen.

En käsitä miksi juuri yksittäinen seksikerta olisi jotenkin niin deal breaker verrattuna siihen, millä muulla tavoin toista voi loukata ja luottamuksen pettää? 

Kyllä mulle kokonaisuus ratkaisisi eniten, kantaako vastuunsa, valehteleeko? Millä selittää tekoaan? Tiedänkö itse esim omalta puolelta jotain, jotka saattais olla ns lieventäviä asianhaaroja...

Jos olis joku suhde, niin se olis kyllä sit ero.

Suhde on ohi jos mieheni pettää, siitä ei ole minun kuplassani poikkeuksia.

Anteeksi voin ehkä antaa jos on pettänyt ihmisen kanssa johon on hyvin rakastunut ja suunnittelee tämän kanssa jo tulevaisuutta.

Yhden yön pano tarkoittaisi että silloinhan en ole itse minkään arvoinen toisen silmissä jos kuka tahansa toinen kelpaa.

Olen miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että varmaan antaisin anteeksi. Rakkaus on niin vahvaa. Riippuu tietysti miten asia tulee ilmi ja miten mies katuu vai katuuko ym. 

Annoin anteeksi. 

Mutta kyllä se suuren luottamuspulan jätti.

Ois vaikeaa kestää sitä pettymystä, että toinen riskeeraisi suhteemme ja satuttaisi minua yhden vaivaisen seksikerran takia.

Muuttaisin ainakin toiseen huoneeseen, koska en halua sukupuolitauteja. Eiköhän se liittokin siihen näivettyisi.

Uskon että pystyisin mutta kyllä luottamuksen rakentaminen ennalleen veisi aikaa ja voisi olla itsellä kiusaus ns. kostaa jotenkin ja ei ehkä pettää mutta hakea jollain tapaa huomiota miehiltä ja flirttailla ja viettää aikaa miesseurassa. Täysin eri asia olisi usean kerran pettäminen ja pidempiaikainen viestittely ja tapailu. Se johtaisi eroon. Kuitenkin parisuhteessa voi monella eri tavalla pettää toisen luottamuksen ja vastoinkäymisiä on joka tapauksessa välillä kaikilla, ja itselle yksi satunnainen hairahdus ei ehkä olisi kuitenkaan niin vakava että koko suhde päättyy. Toki helpommin sanottu kuin tehty eli en tiedä miten konkreettisesti todella toimisin, tämä on vain arvailua. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se suhde siihen loppuisi saman tien. Sen olen päättänyt, että kaksi asiaa mulle tehdään  ain kerran: petetään ja lyödään. Pettäminen tarkoittaa, ettei uskoton puoliso arvosta suhdetta, eikä kunnioita kumppaniaan vähääkään, joten miksi jatkaisin sellaisen ihmisen kanssa? 

Luuletko et Prisma-mammat, jotka jäkättää miehilleen kuin pikkulapsille ja nolaa nämä julkisesti kuohitsemalla jatkuvasti kunnioittaa miestään tai parisuhdetta? 

Tai se mies, joka vaatii naisen muuttavan itseään itselleen mieluisamman näköiseksi?

Tai...

Varmasti moni näistäkin "ei kunnioita suhdetta, jos pettää"-vastaajista valtaosa tekee suhteessaan tekoja, jotka osoittavat totaalista kunnioituksen puutetta puolisoa kohtaan.

Ja ei, en ole pettänyt. Mutta en pidä pettämistä omana kategorianaan. 

Jos asia on "vain" jotain ("vain yhden illan juttu), niin sehän jo kertoo kuinka tyhä ihminen on kyseessä, kun tuhoaa suhteensa sen takia. Tietenkään sellaista ei anneta anteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Muuttaisin ainakin toiseen huoneeseen, koska en halua sukupuolitauteja. Eiköhän se liittokin siihen näivettyisi.

Jep, niin kuin itärajan vanhat ukot tuo vaimoilleen HI-virusta Venäjän reissuilta. Kyllähän se olisi siinä.

Jos salailisi sitä eikä kertoisi minulle, se olisi pettämistä.

Niin kauan saa tehdä mitä haluaa, kunhan kertoo, eikä siitä muodostu mitään sivusuhdetta.

Tämä sopimus ollut alusta asti, mutta kumpikaan ei ole optiota vielä käyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen antanut itselleni monesti anteeksi ja jatkanut avokkini kanssa ihan niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Tosin en ole hänelle näistä mitään kertonut, koska en halua loukata hänen naisellisia tunteitaan.

M42

Tuo on hyvä tapa. Turha pahoittaa toisen mieltä. Vain moukka kertoilisi tuollaisilla, se tuntuisi toisesta ihan leuhkimiselta.

Noloa vastailla itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Olen antanut itselleni monesti anteeksi ja jatkanut avokkini kanssa ihan niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Tosin en ole hänelle näistä mitään kertonut, koska en halua loukata hänen naisellisia tunteitaan.

M42

Voi miten söpöjä nämä palstava jakit, kun ne niiiin tohkeissaan kuvittelee, että heillä joskus olisi oikea, elävä, hengittävä vaimo. Voi hellanduudelis sentään mussukat

Hauskaa, että aina kun tätä kysytään, niin kaikki vastaavat että joo ero samantien. En tiedä teistä, mutta itse en kyllä tiedä yhden ainutta pariskuntaa joka olisi yhdenyön jutun takia eronnut. Tiedän sitten useampia suhteita joissa pettämistä on tapahtunut, ja kriisin se on aiheuttanut, mutta ei eroa kuitenkaan. Olen aikoinaan käynyt pariterapiassa, ja siellä terapeutti totesi saman asian: harva eroaa minkään yhdenyön jutun takia vaikka etukäteen ajattelisi muuta.

Moni myös saattaa uskaltaa ajatella näin, koska  ajattelee että ei se oma puoliso ikinä pettäisi, vaan ne muut. Mutta kun pettäjää ei todellakaan tunnista päältäpäin, ei edes kymmenien yhteisten vuosien jälkeen. Minulla on esimerkiksi ollut nyt vuosien suhde mieheen, joka on ollut vaimonsa kanssa 30 vuotta. Vaimo ei ole koskaan ikinä epäillyt mitään. Ei siis mitään, mieshän on maailman kiltein, kultaisin ja luotettavin. Ja niin hän onkin! Mutta silti mies on ollut vuosia suhteessa kanssani (olen siis itsekin suhteessa). Kukaan ei ole koskaan epäillyt meidän välillä mitään, vaikka liikutaan samoissa ympyröissä. Luulenpa että vaimo kuuluu nyt näihin se olisi sitten kerrasta poikki-ihmisiin, mutta jos oikeasti jäätäisiin kiinni niin en usko että vaimo jättäisi.

Vierailija kirjoitti:

Antaisin anteeksi heti sen jälkeen, kun olen hakannut naisen sairaalakuntoon. Muussa tapauksessa heitän naisen ulos pakkaseen. Saa juosta sen toisen miehen luokse sukkasillaan lumessa.

Mutta mikä olisikaan tilanne sen jälkeen, kun mammasi tulisi herättämään sinut tästä unesta? Ottaisiko syliin, silittäisi poikakultansa hiuksia ja rauhoittelisi: unta se vain oli