Voisitko antaa anteeksi pettämisen, jos kyseessä olisi vain yhden illan juttu?

Vierailija kirjoitti:

Olen pohtinut tätä asiaa omassa liitossani. Olen naimisissa ja minulla on edellisestä suhteesta haastava teini-ikäinen poika. Jos kävisi niin hassusti että mieheni pettäisi minua, en häntä heti jättäisi, niin suuri apu hänestä on arjessa. Olen ollut pitkään totaali yh ennen tätä suhdetta ja siihen en enää halua palata. Olisin suhteessa niin pitkään että lapsi muuttaisi pois kotoa ja se olis avioero sitten. Saattaisin pitää jotain omaa kivaa siinä sivussa. Jos mieheni pettäisi minua, olisi se viimeinen niitti miesvihaani ja kaikkeen siihen pas** aan jota olen saanut miesten vuoksi kokea niin parisuhteissa, työelämässä miesvaltaisella alalla kuin perhepiirissä. Kosto olisi suloinen, se on varma.

Ei oo ihme, et on pojan kanssa haasteita, kun äitinsä on miesvihaaja. Onpa sairasta! Todella sairasta. Kuvitelkaa joku isä puhumassa noin naisista ja kihisisitte raivoissanne, mutta nyt yläpeukutatte tällaista sekopäistä seksistiä.

Vastenmielistä!

Yksi ilta tuntemattoman kanssa on täysin merkityksetöntä. Ihan nolla. Ja silti se meni minun ja suhteemme edelle. Silloin minä ja suhteemme olemme vielä merkityksettömämpiä. Nollan alapuolella. En pääsisi siitä yli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä, että nää ehdottomat ihmiset on muutenkin tosi mustavalkoisia. 

Onko se sitten ehdottomuutta ja mustavalkoisuutta, että parisuhteessa on edes jotain rajoja ja sääntöjä? Vaikka ne ehdottomat rajat olisi vain "Älä petä, älä hakkaa", niin niistäkin pitäisi joustaa koska onhan ne nyt ihan kohtuuttomat?

 

Kyse on siitä, että ei ymmärrä toisen tapaa ajatella. Jos joku on sitä mieltä, että voi antaa anteeksi, mitä se teidän ehdottomien persettä kaivelee? 

Kuten itse olen todennut, en itse näe pettämistä omassa kategoriassaan. On monia asioita, joilla ihminen voi osoittaa (ja osoittaakin) kunnioituksen tai rakkauden puutetta suhteessaan) Se että vuosikaudet tekee tavalla x, vaikka tietää sen loukkaavan toista, voi olla paljon vahingollisempaa kuin yksi pettämi

Kuinka moni tässä ketjussa on sinusta puhunut muiden parisuhteista ja pettämisistä? Minusta suurin osa on vastannut vain siihen, miten itse näkee pettämisen ja antaisiko sen anteeksi vai ei. Ei se vielä tarkoita sitä, ettei ymmärtäisi ja hyväksyisi muita näkökulmia asiaan. Ei vaan välttämättä halua parisuhdetta sellaisen ihmisen kanssa, jonka näkemys näistä asioista on liian pahassa ristiriidassa oman kanssa.

Minusta se, että uskottomuus on perinteisesti nähty yhtenä pahimmista teoista parisuhteessa luo pettämiselle merkitystä. Miksi kumppani on valinnut tehdä minulle asian, jota pidetään yleisesti erityisen hirveänä ja anteeksiantamattomana tekona? Mikä on ollut minun merkitykseni hänelle kun on tämän valinnan tehnyt? Hyväksynyt sen, että menen ehkä täysin rikki ja suhde on lopullisesti ohi? Tietysti jos on etukäteen tiedossa, että kumppani suhtautuu pettämiseen ymmärtäväisemmin on tämän valinnan merkitys ihan erilainen.

Ja minusta epäkunnioittavaa ja satuttavaa käytöstä ei tarvitse sietää missään muodossa. Minä potkaisin exäni ulos, koska huijasi raha-asioissa.  Ei nämä ole sellaisia joko-tai juttuja, että jotain hävytöntä perseilyä nyt vaan on pakko sietää tai on niuho. Esimerkiksi minua ei saa kusettaa suurissa asioissa, minua ei saa pettää, minulta ei saa varastaa rahaa EIKÄ minua saa hakata. Ei voi olla liikaa vaadittu. Tai jos on, niin sitten olen yksin.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ilta tuntemattoman kanssa on täysin merkityksetöntä. Ihan nolla. Ja silti se meni minun ja suhteemme edelle. Silloin minä ja suhteemme olemme vielä merkityksettömämpiä. Nollan alapuolella. En pääsisi siitä yli. 

Tämä on juuri se miten itsekin ajattelen. En ymmärrä sitä, että korostetaan pettämisen merkityksettömyyttä. Sitä suuremmalla syyllähän minun pitäisi loukkaantua siitä, että se täysin merkityksetönkin asia painoi vaakakupissa enemmän kuin oma elämänkumppani.

Ajattelin antaa vielä mahdollisuuden. Mutta en tiedä pystynkö sittenkään pääsemään pettämisestä yli, se on vain niin syvälle menevää. Rikkonut paljon, ehkä liikaa.  

En tietenkään antaisi anteeksi

En! "Se on kerrasta poikki sanon suoraan sen, sä jos toisien kanssa vain meet"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen antanut itselleni monesti anteeksi ja jatkanut avokkini kanssa ihan niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Tosin en ole hänelle näistä mitään kertonut, koska en halua loukata hänen naisellisia tunteitaan.

M42

Tuo on hyvä tapa. Turha pahoittaa toisen mieltä. Vain moukka kertoilisi tuollaisilla, se tuntuisi toisesta ihan leuhkimiselta.

Vain moukka pettää.

No voisin, ja olenkin antanut. Enhän mä omista ketään, enkä voi pakottaa mihinkään. Ei sillä mun mielestä ole oikeen mitään merkitystä. 

Vastauksena kysymykseen , se olisi välittömästi siinä. Avioero.

M42

Kyllä se olisi siinä. Siksi en ota vakikumppania ne pettävät aina, nytkin tapailukumppani on ilmeisesti  jo tehnyt niin.

Riippuu ihan siitä miten kuuma se kumppani olisi. Ja sanoisin vain että okei jatketaan kuten ennen, mutta seuraava kumppani kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Olen antanut itselleni monesti anteeksi ja jatkanut avokkini kanssa ihan niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Tosin en ole hänelle näistä mitään kertonut, koska en halua loukata hänen naisellisia tunteitaan.

M42

Kerro toki avokillesi että hän voi mennä paneskelemaan koko kylää, se kun ei sinun miehisiä tunteitasi loukkaa.

Se kertoo minusta niin vahvasti kaikenlaisen kunnioituksen ja rakkauden puutteesta että en voisi jatkaa vaikka miten ihana kumppani olisi. Nykyinen suhde on elämäni rakkaus mutta en silti voisi antaa tuota anteeksi, se särkis mun sydämen ja veisi kaiken luottamuksen. Yhdessä voidaan periaatteessa seikkailla ja kerran on seksiä toisen pariskunnan kanssa kokeiltukin, oli jännää mutta ei välttämättä uusita.