Lue keskustelun säännöt.
En viitsi enää esittää jatkossa lahjatoiveita(kysyttäessä) kun en koskaan saa sitä, vaan vähän sinnepäin olevan
25.12.2023 |
Ja esittämäni asia on siis pienehköjä tarpeellisia juttuja, joita olen ajatellut hankkivani mutta sanon sitten jollekin sukulaiselle sen toiveen kun he vaativat kertomaan jotain mitä voivat ostaa lahjaksi. No sitten ei viitsitä ostaa juuri sitä, vaan jonkun vähän sinnepäin olevan ja sitten en tee sillä mitään vaan hankin sen tarvitsemani itse. Turhauttaa tälläinen. Jatkossa en sano mitään. Miksi edes kysyä jos ei aio sitä toivetta toteuttaa. Sanon vielä että en tosiaan tarvitse mitään eikä tarvitse väkisin etsiä mutta silti halutaan jotain antaa mikä vähän muistuttaa sitä toivettani.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on todella huono ostamaan lahjoja. En tiedä tekeekö sitä tahallaan vai eikö oikeasti tajua. Välillä epäilen että hänellä on jonkinlaisen persoonallisuushäiriön piirteitä ja tavallaan nauttii pettymyksen tuottamisesta minulle.
Esimerkkinä vaikka se, että olin teininä todella kiinnostunut meikkaamisesta. Huom. tästä aikaa alle 10 vuotta, ei puhuta mistään kasarista tai ysäristä. Teininä minulla ei tietenkään ollut omaa rahaa paljoa käytettävissä, ja toivoin joululahjaksi edes yhtä oikeaa meikkisivellintä. Olin näyttänyt äidille netistä kuvaa ja kaupassa myös, ja tiesi kyllä tasan tarkkaan minkälaisia tarkoitan. Siveltimellä itsellään ei sinällään ollut väliä kun niitä minulla ei ennestään oikein ollut, ihan sama olisiko ollut luomiväri- poskipuna- vai puuterisivellin. No, jouluna paketista paljastui paketti sellaisia pieniä 10cm mittaisia muovisia applikaattoreita, tiedättehän. Pidättelin itku
Höpönpöpön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukujouluissa sovittiin jo ajat sitten etteivät suvun aikuiset osta toiselleen lahjoja.
"Höpönpöpön"
Katos, tytön äiti löysi keskustelun!
Ei ihmiset halua tai tarvitse turhaa tavaraa. On ihan fiksua kysyä toiveita, jos haluaa muistaa, mutta tosiaan, sen lahjan pitää olla juuri sitä, mitä on toivottu.
Minä ainakin tykkään saada lahjoja, vaikka aikuinen olenkin. Sain toivomani puolentoista litran kattilan, suklaata, tyttären tekemän kaulakorun ja korvikset, kosmetiikkaa ja harrastusjuttuja ja kengät. Tosi kivoja kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on todella huono ostamaan lahjoja. En tiedä tekeekö sitä tahallaan vai eikö oikeasti tajua. Välillä epäilen että hänellä on jonkinlaisen persoonallisuushäiriön piirteitä ja tavallaan nauttii pettymyksen tuottamisesta minulle.
Esimerkkinä vaikka se, että olin teininä todella kiinnostunut meikkaamisesta. Huom. tästä aikaa alle 10 vuotta, ei puhuta mistään kasarista tai ysäristä. Teininä minulla ei tietenkään ollut omaa rahaa paljoa käytettävissä, ja toivoin joululahjaksi edes yhtä oikeaa meikkisivellintä. Olin näyttänyt äidille netistä kuvaa ja kaupassa myös, ja tiesi kyllä tasan tarkkaan minkälaisia tarkoitan. Siveltimellä itsellään ei sinällään ollut väliä kun niitä minulla ei ennestään oikein ollut, ihan sama olisiko ollut luomiväri- poskipuna- vai puuterisivellin. No, jouluna paketista paljastui paketti sellaisia pieniä 10cm mittaisia muovisia applikaattoreita, tiedättehän. Pidättelin itku
Narsku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo vääränlainen meikkisivellin vai mikä lienee voi olla inhimillinen virhe.
Itse pyydän aina jotain tarkkaa, kuten kirjaa. Jos pyytää tiettyä kirjaa, niin ostaisivatko sitten jonkun toisen kirjan? Pyydän myös aina sellaista, joka on helposti löydettävissä.
Mun äiti on todella huono ostamaan lahjoja. En tiedä tekeekö sitä tahallaan vai eikö oikeasti tajua. Välillä epäilen että hänellä on jonkinlaisen persoonallisuushäiriön piirteitä ja tavallaan nauttii pettymyksen tuottamisesta minulle.
Esimerkkinä vaikka se, että olin teininä todella kiinnostunut meikkaamisesta. Huom. tästä aikaa alle 10 vuotta, ei puhuta mistään kasarista tai ysäristä. Teininä minulla ei tietenkään ollut omaa rahaa paljoa käytettävissä, ja toivoin joululahjaksi edes yhtä oikeaa meikkisivellintä. Olin näyttänyt äidille netistä kuvaa ja kaupassa myös, ja tiesi kyllä tasan tarkkaan minkälaisia tarkoitan. Siveltimellä itsellään ei sinällään ollut väliä kun niitä minulla ei ennestään oikein ollut, ihan sama olisiko ollut luomiväri- poskipuna- vai puuterisivellin. No, jouluna paketista paljastui paketti sellaisia pieniä 10cm mittaisia muovisia applikaattoreita, tiedättehän. Pidättelin itkua koko illan ja eihän niille ikinä käyttöä tullut.
Eräänä toisena jouluna myös kun olin teini, näin kirjakaupassa harrastukseeni liittyvän mielenkiintoisen kirjan ja kerroin siitä äidille ja sanoin että se olisi ainoa toivomani lahja. Äiti sanoi että toki hän voi ostaa sen kirjan minulle. No, en muista mitä paketista paljastui mutta ei ainakaan sitä kirjaa. Äiti oli kyllä käynyt siinä samassa kauppakeskuksessa minkä kirjakaupassa olin sen kirjan nähnyt mutta ei omien sanojensa mukaan ollut jaksanut käydä siellä kirjakaupassa.
Lisään vielä että kun olin lapsi/nuori niin useana vuonna hän täysin ignoorasi syntymäpäiväni, ei siis edes onnitellut. En koskaan saanut syntymäpäivänä minkäänlaista korttia, lahjoja saatika juhlia. Hän on muuten todella mukava ihminen, ulkopuoliset eivät varmasti uskoisi kuinka kylmä hän voi olla omalle lapselleen.