En viitsi enää esittää jatkossa lahjatoiveita(kysyttäessä) kun en koskaan saa sitä, vaan vähän sinnepäin olevan

Lapsuudesta niiiin tuttua. Ja aina se halpakopio

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudesta niiiin tuttua. Ja aina se halpakopio

Joo niin rasittavaa. Olen ihan oikeasti mielummin ilman, kuin se että on ostettu "väärä" tarkoituksella. Eikä lahjat enää aikuisena ole niin tärkeitä. Turha tavara taas on. Ap

Pitäisi viettää joulua meidän kilttien ja kunnon miesten kanssa. Itse ostan yleensä aina piirun verran parempaa kuin odotetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudesta niiiin tuttua. Ja aina se halpakopio

Joo niin rasittavaa. Olen ihan oikeasti mielummin ilman, kuin se että on ostettu "väärä" tarkoituksella. Eikä lahjat enää aikuisena ole niin tärkeitä. Turha tavara taas on. Ap

Piti kirjoittaa siis että turha tavara taas on turhaa. Ap

Onko varmasti kyseessä esine/asia, jonka helposti löytää?

Itse lopetin aikoinaan kyselemästä mm. kummilasten lahjatoiveita heidän vanhemmiltaan, koska joka joulu mulla meni ihan hirveästi aikaa ja bensaa kun ajelin ja ravasin lähikaupunkien (ja vähän kauempanakin) eri liikkeitä läpi löytääkseni juuri sen toivotun asian. Monesti vielä tuloksetta. 

Päätin ettei kenenkään lahja ole niin tärkeä, että voidaan olettaa minun käyttävän joulikiireideni lomassa useita tunteja sen etsimiseen. 

Sittemmin päädyin siihen että en kyse mitään, vaan annan lahjan rahana ja sen lisäksi jonkun suklaarasian/karkkia tms. Tylsää ehkä, mutta minulta säästyy hermot ja saaja saa itse ostaa mieluista. 

Vierailija kirjoitti:

Onko varmasti kyseessä esine/asia, jonka helposti löytää?

Itse lopetin aikoinaan kyselemästä mm. kummilasten lahjatoiveita heidän vanhemmiltaan, koska joka joulu mulla meni ihan hirveästi aikaa ja bensaa kun ajelin ja ravasin lähikaupunkien (ja vähän kauempanakin) eri liikkeitä läpi löytääkseni juuri sen toivotun asian. Monesti vielä tuloksetta. 

Päätin ettei kenenkään lahja ole niin tärkeä, että voidaan olettaa minun käyttävän joulikiireideni lomassa useita tunteja sen etsimiseen. 

Sittemmin päädyin siihen että en kyse mitään, vaan annan lahjan rahana ja sen lisäksi jonkun suklaarasian/karkkia tms. Tylsää ehkä, mutta minulta säästyy hermot ja saaja saa itse ostaa mieluista. 

Ei niitä kuulu alkaa kauhella vaivalla etsiä. Katsotaan muiden ostoksien lomassa löytyykö, jos ei niin sitten ostetaan jotain ihan muuta. Ei niin että jos on pyytänyt vaikka tietyn astiasarjan yhtä astiaa (alle 20e) niin ostetaan sitten jotain toista sarjaa 2kpl 40eurolla. Ap

Miksi eivät anna rahana. Pitäisikö sun ottaa valokuvat tuotetoiveista tai joku nettikuva.

Kaikki tietävät etten pidä villasukkia, en omista yhtään paria saappaita ja silti näitä kamalia sukkia minulle tyrkytetään. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi eivät anna rahana. Pitäisikö sun ottaa valokuvat tuotetoiveista tai joku nettikuva.

Olen laittanut jopa kuvan kera tai kotonani näyttänyt jo olemassaolevia (astioita esim) että näitä olen kerännyt ja tykännyt. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko varmasti kyseessä esine/asia, jonka helposti löytää?

Itse lopetin aikoinaan kyselemästä mm. kummilasten lahjatoiveita heidän vanhemmiltaan, koska joka joulu mulla meni ihan hirveästi aikaa ja bensaa kun ajelin ja ravasin lähikaupunkien (ja vähän kauempanakin) eri liikkeitä läpi löytääkseni juuri sen toivotun asian. Monesti vielä tuloksetta. 

Päätin ettei kenenkään lahja ole niin tärkeä, että voidaan olettaa minun käyttävän joulikiireideni lomassa useita tunteja sen etsimiseen. 

Sittemmin päädyin siihen että en kyse mitään, vaan annan lahjan rahana ja sen lisäksi jonkun suklaarasian/karkkia tms. Tylsää ehkä, mutta minulta säästyy hermot ja saaja saa itse ostaa mieluista. 

 

Et sitten verkkokaupoista ole kuullut?

Vierailija kirjoitti:

Onko varmasti kyseessä esine/asia, jonka helposti löytää?

Itse lopetin aikoinaan kyselemästä mm. kummilasten lahjatoiveita heidän vanhemmiltaan, koska joka joulu mulla meni ihan hirveästi aikaa ja bensaa kun ajelin ja ravasin lähikaupunkien (ja vähän kauempanakin) eri liikkeitä läpi löytääkseni juuri sen toivotun asian. Monesti vielä tuloksetta. 

Päätin ettei kenenkään lahja ole niin tärkeä, että voidaan olettaa minun käyttävän joulikiireideni lomassa useita tunteja sen etsimiseen. 

Sittemmin päädyin siihen että en kyse mitään, vaan annan lahjan rahana ja sen lisäksi jonkun suklaarasian/karkkia tms. Tylsää ehkä, mutta minulta säästyy hermot ja saaja saa itse ostaa mieluista. 

 

Miksi pitäisi ajella lahjojen perässä kun käytännössä kaiken löytää verkkokaupoista?

Ei kannata laittaa omaa ostoslistaa muiden kontolle. Lahjatoiveet avoimina ja suurpiirteisinä. Ei ihme jos pettyy jos näkee muut ihmiset vain ostosautomaatteina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudesta niiiin tuttua. Ja aina se halpakopio

Joo niin rasittavaa. Olen ihan oikeasti mielummin ilman, kuin se että on ostettu "väärä" tarkoituksella. Eikä lahjat enää aikuisena ole niin tärkeitä. Turha tavara taas on. Ap

Piti kirjoittaa siis että turha tavara taas on turhaa. Ap

 

Juu, se kävi selväksi. Mutta koska aikuisena niitä lahjoja ei tosiaan kaipaa, niin miksi ette voisi sopia, että aikuisten kesken ei osteta mitään? Toimii oikein hyvin.

Tietyille ihmisille lahjat ovat oiva väline henkisen väkivallan käyttämiseen. 

Kun olin lapsi, vanhempani kysyivät toiveitani jotta tiesivät mitä ei ainakaan hankita. Joka ikinen syntymäpäivä ja joulu oli oppitunti siitä miten pettymystä niellään ja miten maailmassa nyt vaan ei voi saada mitä haluaa. Tämä oli heidän mielestään loistava kasvatustapa. Heille oli niin tärkeää, että heidän lapsistaan ei tule mitään pilallehemmoteltuja kakaroita, että näkivät paljonkin vaivaa järjestääkseen minulle ja sisaruksilleni pettymyksiä ja inhottavia tilanteita. Lahjat olivat vain yksi lukuisista tavoista, niihin kuului myös muunmuassa ystävyyssuhteiden sabotointi sillä, että jos olin luvannut jollekin ystävälleni jotain, he tekivät kaikkensa että en pystynyt pitämään lupaustani ("Ai olit luvannut nähdä ystäväsi tänään klo 17 lähipuistossa, et muuten näe vaan teet sen sijaan kotona asiaa X, etkä saa käyttää lankapuhelinta asiasta ilmoittamiseen".)

Ensimmäisessä vakavassa parisuhteessani parikymppisenä poikaystäväni inhosi lahjojen ostoa mutta rakasti niiden saamista. Hänestä oli kerrassaan nerokasta antaa minun ostaa hänelle jotain mistä hän oli haaveillut pitkään, mutta toteuttaa minun toiveeni tahallaan päin honkia ja sitten syyllistää minua pettymyksestä. Ennenkuin annoin hänelle selkeitä toiveita, hän osti minulle tyypillisesti siivousvälineitä. Kun sitten yritin löytää kompromissia siten, että sovitaan yhdessä lahjojen budjetti ja esitetään toiveita, ei sekään toiminut: Lähetin hänelle kuvan minkä budjettiin (50e) sopivan hajuveden haluaisin, korostin että tämä nimenomainen tuoksu on suosikkini. Hän osti marketista halpishajuveden ja lopulla budjettiin osoitetulla rahalla maitosuklaata (minulla on maitoallergia josta hän oli erittäin tietoinen koska se näkyy arjessa muunmuassa joka ikinen päivä). Kun sanoin suoraan pettyneeni, niin hän raivostui ja haukkui minut kiittämättömäksi kermaperseeksi jota on ihan mahdoton miellyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Onko varmasti kyseessä esine/asia, jonka helposti löytää?

Itse lopetin aikoinaan kyselemästä mm. kummilasten lahjatoiveita heidän vanhemmiltaan, koska joka joulu mulla meni ihan hirveästi aikaa ja bensaa kun ajelin ja ravasin lähikaupunkien (ja vähän kauempanakin) eri liikkeitä läpi löytääkseni juuri sen toivotun asian. Monesti vielä tuloksetta. 

Päätin ettei kenenkään lahja ole niin tärkeä, että voidaan olettaa minun käyttävän joulikiireideni lomassa useita tunteja sen etsimiseen. 

Sittemmin päädyin siihen että en kyse mitään, vaan annan lahjan rahana ja sen lisäksi jonkun suklaarasian/karkkia tms. Tylsää ehkä, mutta minulta säästyy hermot ja saaja saa itse ostaa mieluista. 

Toimiihan se noinkin , mutta nykyään on netti. Sieltä voi tilailla just täsmälleen oikeat tavarat vaikka keskellä yötä ja hintojakin pääsee vertailemaan.

Pienelle lapselle raha on kolkko lahja ja karkki jouluna turhaa, kun makeaa on niin paljon tarjolla muutenkin.

Karkkipussi kourassa tulevia eivät normaalipainoiset vanhemmat hyvällä katso. Kun ei se tee lapsille mitään hyvää.

Lahjatoiveita saavat esittää, vaan lapset.

Aikuisille pitää riittää se juhliminen perheen parissa, hyvä ruoka joulumusiikki kaikki sellainen. Jääkynttilät pihamaalla, konvehdit ja kahvit nisupullan kera.

Vaikka, jos oikein arvaan niin olet lapsi.

Miten aikuinen jaksaa kitistä lahjoista? Ei tulis mieleenkään. Saa jotain jos saa. En laita muillekaan mitään, vain omille lapsille. En edes kummilapsille. Mistä ne rahat ja aika siihen. Minusta kenenkään ei tarvitse ostaa kenellekään mitään. Mikä outo velvollisuus se on? Osta mulle, osta mulle, ostitpa huonon mulle. Aika lapsellista. 

Tämäpä tämä. Tyttäreni lähti syksyllä opiskelemaan ja mun äiti kyseli toiveita. Toive oli tietyt Marimekon käsipyyhkeet. Äiti kaivoi kaapistaan jotkut pyyhkeet, ihan käyttänättömät ja laput kiinni. Ei tytär ollut pyyhkeitä vailla, vaan olis halunnut jotain mieluista nättiä omaan ekaan kotiin. Ja samaa sarjaa kuin kylpypyyhe.

No näille pitää kertoa toiveeksi jotain mitä ei oikeasti halua. Silloin ei ainakaan saa sitä, vaan hyvällä tuurilla saa sen mitä haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miten aikuinen jaksaa kitistä lahjoista? Ei tulis mieleenkään. Saa jotain jos saa. En laita muillekaan mitään, vain omille lapsille. En edes kummilapsille. Mistä ne rahat ja aika siihen. Minusta kenenkään ei tarvitse ostaa kenellekään mitään. Mikä outo velvollisuus se on? Osta mulle, osta mulle, ostitpa huonon mulle. Aika lapsellista. 

Tosiaan, jos olet lapsi, niin eri asia.