Lue keskustelun säännöt.
En viitsi enää esittää jatkossa lahjatoiveita(kysyttäessä) kun en koskaan saa sitä, vaan vähän sinnepäin olevan
25.12.2023 |
Ja esittämäni asia on siis pienehköjä tarpeellisia juttuja, joita olen ajatellut hankkivani mutta sanon sitten jollekin sukulaiselle sen toiveen kun he vaativat kertomaan jotain mitä voivat ostaa lahjaksi. No sitten ei viitsitä ostaa juuri sitä, vaan jonkun vähän sinnepäin olevan ja sitten en tee sillä mitään vaan hankin sen tarvitsemani itse. Turhauttaa tälläinen. Jatkossa en sano mitään. Miksi edes kysyä jos ei aio sitä toivetta toteuttaa. Sanon vielä että en tosiaan tarvitse mitään eikä tarvitse väkisin etsiä mutta silti halutaan jotain antaa mikä vähän muistuttaa sitä toivettani.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Tämäpä tämä. Tyttäreni lähti syksyllä opiskelemaan ja mun äiti kyseli toiveita. Toive oli tietyt Marimekon käsipyyhkeet. Äiti kaivoi kaapistaan jotkut pyyhkeet, ihan käyttänättömät ja laput kiinni. Ei tytär ollut pyyhkeitä vailla, vaan olis halunnut jotain mieluista nättiä omaan ekaan kotiin. Ja samaa sarjaa kuin kylpypyyhe.
Voi nääs nääs. Olipa ilkeä mummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko varmasti kyseessä esine/asia, jonka helposti löytää?
Itse lopetin aikoinaan kyselemästä mm. kummilasten lahjatoiveita heidän vanhemmiltaan, koska joka joulu mulla meni ihan hirveästi aikaa ja bensaa kun ajelin ja ravasin lähikaupunkien (ja vähän kauempanakin) eri liikkeitä läpi löytääkseni juuri sen toivotun asian. Monesti vielä tuloksetta.
Päätin ettei kenenkään lahja ole niin tärkeä, että voidaan olettaa minun käyttävän joulikiireideni lomassa useita tunteja sen etsimiseen.
Sittemmin päädyin siihen että en kyse mitään, vaan annan lahjan rahana ja sen lisäksi jonkun suklaarasian/karkkia tms. Tylsää ehkä, mutta minulta säästyy hermot ja saaja saa itse ostaa mieluista.
Itse ostan lahjat aina kuukausi ennen joulua. En ymmärrä mikä järki tehdä joulusta kiirettä ja stressiä kun voi ostaa monia asioita valmiiksi aikaisemmin.
Minä laitoin hyvin tarkat joululahjatoiveet kun niitä kysyttiin enkä saanut mitään niistä! Eikä ollut edes kohtuuttomia esimerkiksi toivoin Speedon korvanapit niin sain Arenan korvanapit. Niinkuin mitä ihmettä??? Hinnastakaan ei voi olla kiinni kun noita saa ostettua jollain 6-8 eurolla kappale. En uskoisi olevani kohtuuton. Nyt joudun menemään ostamaan listan tarvikkeet itse. Murrrr.
Seuraavan joulun vietän yksin hiihtämässä jossain kaukana enkä toivo yhtään mitään.
Mulla ap aivan sama "tuska". Taas tuli hirveästi kaikkea, mutta ei mitään täsmälleen vaan vähän sinnepäin. Turhauttaa kun ei noilla oikeasti tee yhtään mitään.
Eniten ottaa päähän se, että olen ollut keliaakikko jo pari vuosikymmentä, kaikki tietää sen, mutta taas tuli kaikkea gluteenia sisältävää syötävää. Ne vein suoraan naapurille, jolle kelpasi. Muut lahjat tiputin tänä aamuna SPR:n konttiin.
Ja kyllä, tänäkin jouluna sanoin, että en halua lahjoja. Mutta kun väkisin tingattiin että sano nyt jotain, niin sanoin, ja no.. lopun jo tiedättekin. Eikä ollut kyse kalliista tai vaikeasti tavoitettavista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäpä tämä. Tyttäreni lähti syksyllä opiskelemaan ja mun äiti kyseli toiveita. Toive oli tietyt Marimekon käsipyyhkeet. Äiti kaivoi kaapistaan jotkut pyyhkeet, ihan käyttänättömät ja laput kiinni. Ei tytär ollut pyyhkeitä vailla, vaan olis halunnut jotain mieluista nättiä omaan ekaan kotiin. Ja samaa sarjaa kuin kylpypyyhe.
Voi nääs nääs. Olipa ilkeä mummi.
Ei ehkä ilkeä mutta ajattelematon. Ei ymmärrä että jos sanoo käsipyyhkeen merkin (just vaikka tuon takia että on sitten samaa paria ja näyttää kivalta kylppärissä) niin se on silloin just se eikä mikään muu. Tai edes jos esittää vaikka toiveen että tumman harmaat käsipyyhkeet, niin ei silloin osteta vaaleenpunaisia kuviollisia pyyhkeitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle loppui turhan saaminen kun ihan suoraan olen sanonut että kaikki turha menee roskikseen. En ole kiitollinen asioista mitä en käytä tai tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ap aivan sama "tuska". Taas tuli hirveästi kaikkea, mutta ei mitään täsmälleen vaan vähän sinnepäin. Turhauttaa kun ei noilla oikeasti tee yhtään mitään.
Eniten ottaa päähän se, että olen ollut keliaakikko jo pari vuosikymmentä, kaikki tietää sen, mutta taas tuli kaikkea gluteenia sisältävää syötävää. Ne vein suoraan naapurille, jolle kelpasi. Muut lahjat tiputin tänä aamuna SPR:n konttiin.
Ja kyllä, tänäkin jouluna sanoin, että en halua lahjoja. Mutta kun väkisin tingattiin että sano nyt jotain, niin sanoin, ja no.. lopun jo tiedättekin. Eikä ollut kyse kalliista tai vaikeasti tavoitettavista asioista.
Hyvä että edes joku ymmärtää turhautumiseni ja pettymykseni, vaikkei aikuinen sellaisia saakaan tuntea. Itse en taas raaski laittaa poiskaan toisten antamia lahjoja niin pyörivät sitten kaapissa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä. Yleisesti ei kiinnosta valitukset siitä, ettei saanut joululahjoja tai sai liian vähän, liian halpoja jne... Mutta jos toivotaan jotain tiettyä, silloin pitää ostaa se ja vain se. Ei kalliimpaa eikä halvempaa. Tämän helpommaksi ei voi toisen ilahduttamista lahjalle tehdä, on esitetty tarkka toive lahjasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäpä tämä. Tyttäreni lähti syksyllä opiskelemaan ja mun äiti kyseli toiveita. Toive oli tietyt Marimekon käsipyyhkeet. Äiti kaivoi kaapistaan jotkut pyyhkeet, ihan käyttänättömät ja laput kiinni. Ei tytär ollut pyyhkeitä vailla, vaan olis halunnut jotain mieluista nättiä omaan ekaan kotiin. Ja samaa sarjaa kuin kylpypyyhe.
Voi nääs nääs. Olipa ilkeä mummi.
Ei ehkä ilkeä mutta ajattelematon. Ei ymmärrä että jos sanoo käsipyyhkeen merkin (just vaikka tuon takia että on sitten samaa paria ja näyttää kivalta kylppärissä) niin se on silloin just se eikä mikään muu. Tai edes jos esittää vaikka toiveen että tumman harmaat käsipyyhkeet, niin ei silloin osteta vaaleenpunaisia kuviollisia pyyhkeitä. Ap
Ymmärrän kyllä täysin ajatuksesi, mutta kyllähän tuossa nuoren toiveesta tulee jo taloudelliset asiat kysymykseen. On aikalailla eri juttu ostaa ne Marimekon käsipyyhkeet 25€/ kpl, kuin jotkut "merkittömät" alle kympillä. Finlaysonin pyyhkeitäkin näyttäis saavan kaksi kappaletta yhden Marimekon pyyhkeen hinnalla ja laatu on sitä samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin tuttuja nuo velvollisuudesta ja väkisin lahjoja antavat sukulaiset joiden asenteesta paistaa ylimielisyys, että kyllä tämä sille paremmin käy ja ainakin sille välttää, vaikka se tuota toista sanoikin toivovansa ja siitä tykkäävänsä. Mitä väliä, lautanen kuin lautanen ja konvehti kuin konvehti koska kyllä se p#skaksi välttää.
Ja nämä on siis just niitä joilla on joku ihme pakkomiellle niihin lahjoihin eli vaikka kuinka yrittäisi sopia ettei aikuisten kesken lahjoja osteta eikä anneta niin nämähän ei kuuntele vaan kyllä sitä jotain pitää antaa, koska joulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäpä tämä. Tyttäreni lähti syksyllä opiskelemaan ja mun äiti kyseli toiveita. Toive oli tietyt Marimekon käsipyyhkeet. Äiti kaivoi kaapistaan jotkut pyyhkeet, ihan käyttänättömät ja laput kiinni. Ei tytär ollut pyyhkeitä vailla, vaan olis halunnut jotain mieluista nättiä omaan ekaan kotiin. Ja samaa sarjaa kuin kylpypyyhe.
Voi nääs nääs. Olipa ilkeä mummi.
Ei ehkä ilkeä mutta ajattelematon. Ei ymmärrä että jos sanoo käsipyyhkeen merkin (just vaikka tuon takia että on sitten samaa paria ja näyttää kivalta kylppärissä) niin se on silloin just se eikä mikään muu. Tai edes jos esittää vaikka toiveen että tumman harmaat käsipyyhkeet, niin ei silloin osteta vaaleenpunaisia kuviollisia pyyhkeitä. Ap
Ja tähän luonnollinen reaktio on uhriutua av-palstalla? Voi kasvakaa nyt aikuisiksi!
Jos nuori ei itse kehtaa, niin opiskelijalla on äiti, joka voi ystävällisesti tyttärensä puolesta kiittää äitiään käyttämättömistä pyyhkeistä. Sitten hän voi sanoa, että nyt kävi kuitenkin niin, että tytär olisi halunnut tietyt pyyhkeet ja nämä menevät nyt hukkaan. Että haluaisiko mummi ne takaisin? Tms.
Mutta ei, täällä aikuinen ihminen valittaa jostain pyyhkeistä!
Perusta kuule sellainen joukkorahoituskampanja, jolla keräät väärin kohdellulle nuorelle pyyherahat. Voitte kaikki väärinlahjotut rahoittaa ristiin toistenne oikeat hankinnat.
Kyllä tässä maailmassa onkin vääryyttä. Karpolle olisi asiaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ap aivan sama "tuska". Taas tuli hirveästi kaikkea, mutta ei mitään täsmälleen vaan vähän sinnepäin. Turhauttaa kun ei noilla oikeasti tee yhtään mitään.
Eniten ottaa päähän se, että olen ollut keliaakikko jo pari vuosikymmentä, kaikki tietää sen, mutta taas tuli kaikkea gluteenia sisältävää syötävää. Ne vein suoraan naapurille, jolle kelpasi. Muut lahjat tiputin tänä aamuna SPR:n konttiin.
Ja kyllä, tänäkin jouluna sanoin, että en halua lahjoja. Mutta kun väkisin tingattiin että sano nyt jotain, niin sanoin, ja no.. lopun jo tiedättekin. Eikä ollut kyse kalliista tai vaikeasti tavoitettavista asioista.
Hyvä että edes joku ymmärtää turhautumiseni ja pettymykseni, vaikkei aikuinen sellaisia saakaan tuntea. Itse en taas raaski laittaa poiskaan toisten antamia lahjoja niin pyörivät sitten kaapissa. Ap
No tämähän on sitten sinun ongelmasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäpä tämä. Tyttäreni lähti syksyllä opiskelemaan ja mun äiti kyseli toiveita. Toive oli tietyt Marimekon käsipyyhkeet. Äiti kaivoi kaapistaan jotkut pyyhkeet, ihan käyttänättömät ja laput kiinni. Ei tytär ollut pyyhkeitä vailla, vaan olis halunnut jotain mieluista nättiä omaan ekaan kotiin. Ja samaa sarjaa kuin kylpypyyhe.
Voi nääs nääs. Olipa ilkeä mummi.
Ei ehkä ilkeä mutta ajattelematon. Ei ymmärrä että jos sanoo käsipyyhkeen merkin (just vaikka tuon takia että on sitten samaa paria ja näyttää kivalta kylppärissä) niin se on silloin just se eikä mikään muu. Tai edes jos esittää vaikka toiveen että tumman harmaat käsipyyhkeet, niin ei silloin osteta vaaleenpunaisia kuviollisia pyyhkeitä. Ap
Ymmärrän kyllä
Tässä käsipyyhe-casessa taisi olla niin, että isovanhempi halusi muistaa opiskelemaan lähtevää nuorta, eli olisi voinut todella hyvin jättää lahjan ostamattakin. Toisekseen, voisiko lahjan saajalla olla oikeus toivoa vaikka mieluummin yhtä Marimekon tiettyä pyyhettä, kuin kahta Finlaysonia. Kolmanneksi, jos toive on lahjan antajalle liian kallis, voisiko sen sanoa? Esim näin: "olisiko sinulla jotain toista, vähän edullisempaa (/helpommin hankittavaa/helpommin postitettavaa/tms) toivetta"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaikki ostavat vain omat lahjansa. Kyllä se on kaikkein paras systeemi ja kaikki ovat siihen tyytväisiä. Turhaa roinaa kaikilla muutenkin nurkat täynnä.
Sama. Joulu pilalla. En ehkä usko enää joulupukkiin. Pyysin sähkö PORSCHEA nii joku Tesla. Ja oli jo 47km ajettu. Ihan syvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko varmasti kyseessä esine/asia, jonka helposti löytää?
Itse lopetin aikoinaan kyselemästä mm. kummilasten lahjatoiveita heidän vanhemmiltaan, koska joka joulu mulla meni ihan hirveästi aikaa ja bensaa kun ajelin ja ravasin lähikaupunkien (ja vähän kauempanakin) eri liikkeitä läpi löytääkseni juuri sen toivotun asian. Monesti vielä tuloksetta.
Päätin ettei kenenkään lahja ole niin tärkeä, että voidaan olettaa minun käyttävän joulikiireideni lomassa useita tunteja sen etsimiseen.
Sittemmin päädyin siihen että en kyse mitään, vaan annan lahjan rahana ja sen lisäksi jonkun suklaarasian/karkkia tms. Tylsää ehkä, mutta minulta säästyy hermot ja saaja saa itse ostaa mieluista.
Itse ostan lahjat aina kuukausi ennen joulua. En ymmärrä mikä järki tehdä joulusta kiirettä ja stressiä kun voi ostaa monia asio
Minäkin ostin kummitytölle tietokoneen lukioon jo 7v sitten etukäteen. Nyt on uusi tietolaskuri sitten kun aloitti syksyllä.
Eivät aikuiset tarvitse lahjoja saati, että oikein niitä nimeäisivät.
Tai luen nuoret aikuiset perhepiiriin kuuluvat vielä lapsiksi kyllä heille annan rahaa, että voivat ostaa haluamansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäpä tämä. Tyttäreni lähti syksyllä opiskelemaan ja mun äiti kyseli toiveita. Toive oli tietyt Marimekon käsipyyhkeet. Äiti kaivoi kaapistaan jotkut pyyhkeet, ihan käyttänättömät ja laput kiinni. Ei tytär ollut pyyhkeitä vailla, vaan olis halunnut jotain mieluista nättiä omaan ekaan kotiin. Ja samaa sarjaa kuin kylpypyyhe.
Voi nääs nääs. Olipa ilkeä mummi.
Ei ehkä ilkeä mutta ajattelematon. Ei ymmärrä että jos sanoo käsipyyhkeen merkin (just vaikka tuon takia että on sitten samaa paria ja näyttää kivalta kylppärissä) niin se on silloin just se eikä mikään muu. Tai edes jos esittää vaikka toiveen että tumman harmaat käsipyyhkeet, niin ei silloin osteta vaaleenpunaisia kuviollisia pyyhk
Ehkäpä lahjan antaja, eli tämä mummi, ei oikeasti ymmärtänyt, että kyseessä on näin haudanvakava asia? Silloin toiveen esittäjä olisi myös voinut sanoa, että en sitten halua yhtään mitään muuta tilalle, tämä asia on minulle todella tärkeä. Toinen pehmeämpi tapa olisi ollut toivoa lahjakorttia Marimekolle.
Itselläni on ikää yli 40v. Vanhempani, mieheni vanhemmat ja monet muut sukulaiseni ovat sitä sukupolvea, jotka ei oikeasti vaan ymmärrä tällaista, että pitää olla tietynlaista. He ovat kasvaneet siihen, että lahja on lahja ja se otetaan kiittäen vastaan, eikä ole vääränlaista lahjaa. He ovat parhaan kykynsä mukaan arvioineet mikä on hyvä lahja lahjan saajalle. Tässäkin mummi on varmaan rekisteröinyt vain sanan "käsipyyhe" ja hänelle on tullut mieleen ne omassa kaapissa olevat käyttämättömät, jotka oli hänen silmään oikein hyvät. Ei hän tajunnut, että se tärkein juttu oli se tietty merkki ja tietty väri, eikä se, että niihin voi pyyhkiä kädet.
Itse taas koen olevani jotain "välisukupolvea", eli ymmärrän myös, että nukynuorille tällaiset asiat ovat äärettömän tärkeitä ja en itse ostaisi lahjaksi jotain sinne päin, mitä on toivottu.
Mutta eiköhän se nuori tästä vastoinkäymisestä vielä selviä. 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäpä tämä. Tyttäreni lähti syksyllä opiskelemaan ja mun äiti kyseli toiveita. Toive oli tietyt Marimekon käsipyyhkeet. Äiti kaivoi kaapistaan jotkut pyyhkeet, ihan käyttänättömät ja laput kiinni. Ei tytär ollut pyyhkeitä vailla, vaan olis halunnut jotain mieluista nättiä omaan ekaan kotiin. Ja samaa sarjaa kuin kylpypyyhe.
Voi nääs nääs. Olipa ilkeä mummi.
Ei ehkä ilkeä mutta ajattelematon. Ei ymmärrä että jos sanoo käsipyyhkeen merkin (just vaikka tuon takia että on sitten samaa paria ja näyttää kivalta kylppärissä) niin se on silloin just se eikä mikään muu. Tai edes jos esittää vaikka toiveen että tumman harmaat käsipyyhkeet, niin
En tiedä mitä sukupolvea olen itse(nyt 50v.), mutta ikuisesti muistan 90-luvun alkupuolen Joulun. Olin toivonut tiettyä levysoitinta joululahjaksi, sain "vastaavan". Pettymys oli valtaisa kun avasin paketin. Olihan se saatukin soitin ihan ok(ja tuli pitkäaikaisesti käytettyä), mutta toivomassani oli mieleinen muotoilu, väri, säädinten valot jne. Hintaero saadun ja toivotun välillä oli olematon(joitain kymmeniä markkoja). Ei olleet vanhemmat vain viitsineet hakea toivottua, "vastaavan" kun sai lähikaupasta. Pienestä on onnistunut Joulu joskus kiinni. Nyt olen jo päässyt tuosta yli :)
Itseasiassa erästä lahjaa metsästin verkkokaupoista, mutta niistäkin tuloksetta, oli loppuunmyyty. Löytyi sitten ulkomailta, ja laitpin tilaukseen, mutta lahja tuli helmikuussa. Sen jälkeen lopetin verkkokauppojenkin selaamisen..