IS juttu, jossa kaksi varattua rakastuivat yhtäkkiä ja erosivat ja menivät yhteen

Vierailija kirjoitti:

Säälittävää. Tuollaisille ääliöille ei pitäisi antaa minkäänlaista huomiota mediassa ja luoda sitä kautta vaikutelmaa, että kyseisen kaltainen toiminta on arvostettavaa js tavoiteltavaa. 

Aika inhimillistä ja tavallista kylläkin, joten vaikea  nähdä miksi sille ei pitäisi antaa palstatilaa.

Toisille suodaan se suuri rakkaus ja onnellisia ovat he joita se kohtaa. Minua se kohtasi n. 27 vuotiaana ja edelleen sama tunne jatkuu, vaikka välillä laiva on keinunut 😄.

Osaan arvostaa liittoani, koska tiedän toisen olevan se toinen puuttuva palanen, ihmisenä mitä parhain luonteeltaan ja omaa kaikki mitä uskallan mieheltä odottaa. Sen vain tietää, kun oikean kohtaa, ei sille voi mitään.

Meillä molemmat olimme juuri eronneet tavatessamme, eikä pettämisiä tapahtunut silloin, ei ole tapahtunut koko liiton aikana, eikä tule tapahtumaan, koska rakkaus ja kunnioitus sekä vetovoima. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä tuntuu porukka kimpaantuneen ihan huolella petettyjen puolesta mikä tietty ymmärrettävää mutta silti herää ajatus enemmänkin siitä, että taustalla on pelko, että näin saattaa omallekin kohdalle käydä.

Minulle näin on käynyt, että tulin jätetyksi pettämisen seurauksena ja velloin vihassa/ katkeruudessa pitkän aikaa kunnes uskalsin katsoa siihen kuuluisaan peiliin ja miettiä mikä hänet ajoi tekoihin ja mikä oli minun osuuteni suhteen hoitamattomuudessa, että näin kävi. Olen antanut hänelle ja itselleni anteeksi koska uhriutuminen ei tilannetta muuta. Ja voi luoja kuinka onnellinen olenkaan. Suhteessa ollessani kuvittelin olevani onnellinen mutta silti jonkin puute kalvoi koko ajan. Tämän tunnistin vasta eron jälkeen.

Eniten tuossa jutussa jäi kummastuttamaan tuo väite, että ovat olleet onnellisia exiensä kanssa mutta silti salamarakastuivat. Minun ajattelutapani on tämän suhteen melko mustavalkoinen ja en usko, että k

Minua ihmetytti oikeastaan vain se, että sekä eropäätös tehtiin käytännössä ihan tuntemattoman ihmisen vuoksi. Olisin ymmärtänyt jutun paremmin, jos olisivat rakastuneet tutustuttuaan, mutta tuossahan nainen päätti haluta miehen, jota ei edes tuntenut, ja teki eropäätöksenkin tavallaan sokkona. Melkoista arpakauppaa siis. Tässä ihmiset ovat tietysti hyvin erilaisia, mutta itse en ikinä ihastu saati rakastu pelkkään ulkonäköön, vaan minulle on todella olennaista koko paketti: ihmisen persoona, meidän välinen seksuaalinen vetovoima, yhteensopivuus niin henkisesi kuin seksuaalisesti. Pelkkä ulkonäkö olisi vain kivaa silmäkarkkia, mutta en vielä sen perusteella tekisi eropäätöstä edes väljähtyneestä suhteesta. Toki se, että huomaa katselevansa kivannäköisiä ihmisiä sillä silmällä, voi jouduttaa omaa eropäätöstä kun tajuaa, että oma mielenkiinto alkaa suuntautua muihin. Mutta koskaan elämässäni en ole ihastunut pelkän ulkonäön perusteella. Sinänsä eroja en paheksu, en edes sitä, että varattu kiinnostuu toisesta ja sen vuoksi lopettaa suhteensa.

Vierailija kirjoitti:

Luin vain alkupuolen, kun oli niin tympeä juoni. Ihmettelen sitä, miksi tuo juttu on päätynyt lehteen eli kuka antoi toimittajalle idean siitä, että nyt on ison artikkelin arvoinen tapahtuma.

Minä en yhtään luottaisi vakiintuneessa parisuhteessa olevaan ihmiseen, joka innostuu tuntemattomasta ihmisestä niin, että alkoholia saatuaan ns. ui liiveihin. Tapahtumasta myös kerrotaan inhottavalla tavalla: "hyökkäsi miehen kimppuun ja suuteli suoraan suulle" ja "ilmoitti käyvänsä vessassa", ja mies meni käymälän ovelle odottamaan. Loppuilta vietettiinkin kumpikin toisen kitarisoissa kiinni. Onko pariskunta ylpeä itsestään? Ovatko he ihan varmoja siitä, että tuplapettämisestä alkanutta huumaa kannattaa julistaa?

Miksi tämä artikkeli on tehty? Ja miksi se julkaistaan nimenomaan joulupäivänä?

 

Mietin vaan näitä "rakastumisia" eikö ihmisillä pidä olla otollinen tilanne tälläiseen rakastumiseen? Esim olen useasti käynyt parisuhteessa ollessani baarissa niin että kumppani ei ole mukana, niin olen aina olemuksellani viestittänyt "hei en ole kiinnostunut, älkää miehet tulko ainakaan sellaista tuttavuutta tekemään" vaikka olen todella kännissäkin ollut, kyllä olen aina pystynyt tuon suhteen kontrolloimaan käytöstäni. 

Mieshän tuossa oli se mieshu*ra, joka vikitteli naimisissa olevan äiti-ihmisen. Eikö niin?

Kyllä on täytynyt olla loppu raskaus jo suhteissa jos noin nopeaa tehdään tuollaiset päätökset. Ei normaalit ihmiset toimi noin. Tai sitten ovat ennenkin pettäneet ja etsineet sitä uutta... Ihan hirveitä ihmisiä kumpikin, säälittää.

Vierailija kirjoitti:

Kenellä tahansa ihmisellä voi parisuhde loppua milloin tahansa ja mihin tahansa, vaikka entisyyttä ei olisi mistään pettämisistä. Kerta se on ensimmäinenkin. 

Olen itse päätynyt nykyiseen suhteeseeni oman pettämiseni kautta,  en ole mitenkään ylpeä siitä, eikä kyseessä ole se, että flirttailisin kaikille ja aina viehättävän miehen nähdessäni hyppäisin tämän syliin. Tässä suhteessa olen ollut nyt 15 vuotta, enkä ole pettänyt, ei ole minkäänlaista houkutustakaan sellaiseen ollut.

No ei se nyt ihan niin mene, että "kenellä tahansa voi suhde loppua milloin tahansa ja mihin tahansa". Kyllä joissain tapauksissa todennäköisyys on huomattavasti suurempi kuin joissain muissa, ja kyllä suhteen loppumiseen johtaa siinä mielessä looginen tapahtumaketju, että jos osapuolet ovat henkisesti tasapainoisia ihmisiä, joilla terve kiintymyssuhde, on monessa tapauksessa suhteen jatkuminen todennäköisempää kuin se, että se "päättyy ihan mihin tahansa koska vain". Suhteen päättäminen vaatii motiivin ja syyn ihan samoin kuin mikä tahansa muukin ihmisen tekemä päätös, ja ihmisillä on lukuisia tarpeita, jotka ovat sekä suhteessa pysymisen ja sen päättämisen taustalla. Näin ollen kyse ei ole mistään sattumanvaraisesta toiminnasta ilman mitään ymmärrettäviä tapahtumaketjuja, vaan oikeastaan monessa tapauksessa hyvinkin ennustettavissa tai ennakoitavissa olevasta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vain alkupuolen, kun oli niin tympeä juoni. Ihmettelen sitä, miksi tuo juttu on päätynyt lehteen eli kuka antoi toimittajalle idean siitä, että nyt on ison artikkelin arvoinen tapahtuma.

Minä en yhtään luottaisi vakiintuneessa parisuhteessa olevaan ihmiseen, joka innostuu tuntemattomasta ihmisestä niin, että alkoholia saatuaan ns. ui liiveihin. Tapahtumasta myös kerrotaan inhottavalla tavalla: "hyökkäsi miehen kimppuun ja suuteli suoraan suulle" ja "ilmoitti käyvänsä vessassa", ja mies meni käymälän ovelle odottamaan. Loppuilta vietettiinkin kumpikin toisen kitarisoissa kiinni. Onko pariskunta ylpeä itsestään? Ovatko he ihan varmoja siitä, että tuplapettämisestä alkanutta huumaa kannattaa julistaa?

Miksi tämä artikkeli on tehty? Ja miksi se julkaistaan nimenomaan joulupäivänä?

 

Mietin vaan näitä "rakastumisia" eikö ihmisillä pidä

Ihmiset ovat erilaisia ja toimivat eri tavoin. Se on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on täytynyt olla loppu raskaus jo suhteissa jos noin nopeaa tehdään tuollaiset päätökset. Ei normaalit ihmiset toimi noin. Tai sitten ovat ennenkin pettäneet ja etsineet sitä uutta... Ihan hirveitä ihmisiä kumpikin, säälittää.

Mikä heistä tekee erityisen hirveitä ihmisiä? He erosivat ja menivät yhteen. Mikä on se hirvittävyys mikä tässä tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

Näin me tehtiin. Kaksi varattua kohdattiin yössä ja meidän kohdallamme jätettiin suudelmatkin suutelematta. Palasimme molemmat omien perheidemme luo ja arki jatkuu. Puolison kanssa viedään lapsia harrastuksiin, laitetaan kotia, käydään töissä, syödään yhdessä ... Koko ajan sielussa kalvaa suru ja kaipuu. Kaikki väri on kadonnut maailmasta. En enää mitään halua elämältä. Lapset on kuitenkin vielä kouluikäisiä niin kai näin on paras. 

Kannattaisko vähän analysoida, mitä oikeastaan suret? Jos tosiaan kohtasit lyhyesti yhden tuntemattoman ihmisen, ei ole ehkä ihan normaalia, että siitä jää noin voimakas kaipuu ja kaikki elämänilo katoaa. Projisoitko kenties tähän kohtaamiseen jotain muita tunteita, ja käsitteletkö tuon kautta nyt jotain muita elämän kipupisteitä? Vai leikitkö muuten vain marttyyriä kärvistelemällä ilmeisesti sellaisessa elämässä, jota et oikeasti haluaisi?

Itse olen ollut samassa parisuhteessa lähes 30 vuotta. Parisuhteemme alkoi pettämisestä, ei tosin minun osaltani, sillä olin sinkku. En moralisoi yhtään tätä pariskuntaa. Näin pitkässä suhteessa olleena tiedän harvinaisen hyvin, että ihmiset muuttuvat vuosien mittaan. Minäkin ja mies ollaan aivan eri ihmiset kuin suhteen alkuaikoina. Varsinkin minä olen muuttunut. Meilläkin on ollut myötä- ja vastamäkiä, muttei tosin pettämistä. Voin kuvitella, että ero olisi voinut tulla tai uusi ihminen väliimme. Pitkässä suhteessa voi tulla tämä on nyt nähty- olo ja arvomaailmatkin saattavat alkaa erottaa. Silloin on vain inhimillistä, jos tulee ihastumisia. Meilläkin niitä on ollut, muttei se ole edennyt sen pidemmälle. Nyt ei ole enää niistäkään pelkoa, sillä ikä on tehnyt molemmilla tehtävänsä. Ero voisi tulla enää arvoristiriitojen vuoksi ja vain minun aloitteestani. Turha tuomita, jollei elämästä mitään ymmärrä. Ja se ymmärrys tulee vain pitkän kokemuksen kautta, se nyt vaan on tosiasia.

Vierailija kirjoitti:

Toisille suodaan se suuri rakkaus ja onnellisia ovat he joita se kohtaa. Minua se kohtasi n. 27 vuotiaana ja edelleen sama tunne jatkuu, vaikka välillä laiva on keinunut 😄.

Osaan arvostaa liittoani, koska tiedän toisen olevan se toinen puuttuva palanen, ihmisenä mitä parhain luonteeltaan ja omaa kaikki mitä uskallan mieheltä odottaa. Sen vain tietää, kun oikean kohtaa, ei sille voi mitään.

Meillä molemmat olimme juuri eronneet tavatessamme, eikä pettämisiä tapahtunut silloin, ei ole tapahtunut koko liiton aikana, eikä tule tapahtumaan, koska rakkaus ja kunnioitus sekä vetovoima. 

Mietippä jos se tuonkin naisen ex-mies ajatteli noin. Siksi juuri nuo salamaerot on niin särkeviä. Kun on se vahva luotto että elämä kantaa sellaisena kuin sen on järjestänyt sen ihmisen kanssa joka siinä on. Ja sitten jollakin kävelyretkellä saa kuulla että ei, minäpä tunnenkin aivan erilain ja se on heippa nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hävettää tuollaisten puolesta. Miksi kehua liiton hajottamisella. Tuollaisten takia naisiin ei luoteta eikä mieskään ole muuta kuin lammas joka on vietävissä 

Mies petti ihan samalla tavalla. Se teillä moralisoinnissanne ja haukkumisessanne tuppaa unohtumaan.

Minä en ole tässä ketjussa moralisoinut, mutta kyllä minun mielestäni nainen on rasiauttavammassa asemassa. Koska lapset.

Päätit jatkaa moralisointia ja kasoisstandardeja.

jos miehellä olisi ollut lapsia, niin sitten häntä pitäisi moralisoida. Mutta hänellä ei ollut.

aikuinen on aina enemmän vastuussa, jos mukana on lapsia.

mikä tässä on kaksoistrandardia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisia rakkaustarinoita.

po. Suomalaisia pettämistarinoita

Tässä tarinassa kukaan ei pettänyt ketään. Kannattaa lukea se koko juttu. 

Ketju on täynnä kateellisia joita harmittaa etteivät itse ole löytäneet sitä elämän suurinta rakkautta. Aika harvoin sitä löytää parikymppisenä. 

Jos sitä lehtijutussa ei tarpeeksi hyvin ilmaistu, niin kyllä petti. Petti, järjesti omat kuviot valmiiksi ja sitten vain häipyi.

Minkä lasket pettämiseksi? Olivat yhden kerran pussailleet.  En laske sitä pettämiseksi. 

Alkoivat tapailla vasta sen JÄLKEEN kun olivat eronneet puolisoistaan.  Eli hoitivat homman niinkuin se pitää

Lasken pettämiseksi sen, että aloittaa suhteen uuden ihmisen kanssa ennen kuin on erottu. Tekee asioita toisen ihmisen kanssa oman kumppanin selän takana. Tässä tapauksessa hommaa ei todellakaan hoidettu niin kuin pitää.

Oliko lapset minkä ikäisiä , kun erosivat ? On kyllä ollut todella pommi miehelle hei haluan eron. Kaikki ollut hyvin ja sitten todetaan nyt löysin paremman miehen. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut samassa parisuhteessa lähes 30 vuotta. Parisuhteemme alkoi pettämisestä, ei tosin minun osaltani, sillä olin sinkku. En moralisoi yhtään tätä pariskuntaa. Näin pitkässä suhteessa olleena tiedän harvinaisen hyvin, että ihmiset muuttuvat vuosien mittaan. Minäkin ja mies ollaan aivan eri ihmiset kuin suhteen alkuaikoina. Varsinkin minä olen muuttunut. Meilläkin on ollut myötä- ja vastamäkiä, muttei tosin pettämistä. Voin kuvitella, että ero olisi voinut tulla tai uusi ihminen väliimme. Pitkässä suhteessa voi tulla tämä on nyt nähty- olo ja arvomaailmatkin saattavat alkaa erottaa. Silloin on vain inhimillistä, jos tulee ihastumisia. Meilläkin niitä on ollut, muttei se ole edennyt sen pidemmälle. Nyt ei ole enää niistäkään pelkoa, sillä ikä on tehnyt molemmilla tehtävänsä. Ero voisi tulla enää arvoristiriitojen vuoksi ja vain minun aloitteestani. Turha tuomita, jollei elämästä mitään ymmärrä. Ja se ymmärrys tulee vain p

Ja elämäntilanteet muuttuvat  ja muuttavat ihmisiä ja parisuhteita. Vaikka x vuotta olisi mennyt hyvin, voi toisen sairastuminen, masennus, haluttomuus, urahaaveet, lasten saaminen, erilaiset vastuut, muuttuvat prioriteetit yms. muuttaa suunnan. Niin se vain käy. Ei siinä ole sinänsä mitään pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaunis tarina kahden ihmisen vetovoimasta toisiinsa. 

Pikemminkin himokkaista seksin orjista.

Nainen näki miehen pari kertaa, vulva päätti miten edetään.

Ei mitään uutta.

Siis voiko näin käydä kelle vain, säikähdin oikein ajatusta! Että joku hulluus iskee, näen jonkun random miehen jossain ja marssin pussaamaan sitä ja haluan sen jälkeen erota? Tosi hurja ajatus, jos ei sitä pystykään estämään mitenkään, kokee jonkun kemiallisen jutun aivoissa?? Terv. nimim. 24 v oltu rauhassa nykyisessä suhteessa

Vierailija kirjoitti:

Oliko lapset minkä ikäisiä , kun erosivat ? On kyllä ollut todella pommi miehelle hei haluan eron. Kaikki ollut hyvin ja sitten todetaan nyt löysin paremman miehen. 

Varmasti pettymys. Mutta siinä että jättää parisuhteen ei ole mitään väärää.