Lue keskustelun säännöt.
IS juttu, jossa kaksi varattua rakastuivat yhtäkkiä ja erosivat ja menivät yhteen
25.12.2023 |
Mietin tuota lehtijuttua lukiessani, kun se on kirjoitettu niin positiiviseen sävyyn, että eikö noin käyttäytyvillä ihmisillä tuokin parisuhde saata loppua ihan mikä päivä tahansa. Käytännössä tuossa vaikuttaa siis tapahtuneen niin että ovat olleet hyvissä suhteissa ja tavanneet sattumalta iltariennoissa ja simbsalabim kaikki entinen roskiin ja uuteen suhteeseen.
Väkisinkin suhteen osapuolena miettisin voiko tuollaista henkilöä päästää yksin mihinkään vai loppuuko suhde siihen. Enkä ole mikään mustasukkainen ihminen, mutta järkikin jo sanoo että noin impulsiivisen ihmisen kanssa suhde voi loppua ihan milloin tahansa. Ihania ihmisiä nyt on maailma pullollaan ja jos eletty elämä ei merkitse toiselle mitään, vaan kaiken voi heittää tuosta vaan roskiin tuntemattoman takia, niin mihin tuossa voi luottaa.
Kommentit (567)
Kyllä hävettää tuollaisten puolesta. Miksi kehua liiton hajottamisella. Tuollaisten takia naisiin ei luoteta eikä mieskään ole muuta kuin lammas joka on vietävissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu porukka kimpaantuneen ihan huolella petettyjen puolesta mikä tietty ymmärrettävää mutta silti herää ajatus enemmänkin siitä, että taustalla on pelko, että näin saattaa omallekin kohdalle käydä.
Minulle näin on käynyt, että tulin jätetyksi pettämisen seurauksena ja velloin vihassa/ katkeruudessa pitkän aikaa kunnes uskalsin katsoa siihen kuuluisaan peiliin ja miettiä mikä hänet ajoi tekoihin ja mikä oli minun osuuteni suhteen hoitamattomuudessa, että näin kävi. Olen antanut hänelle ja itselleni anteeksi koska uhriutuminen ei tilannetta muuta. Ja voi luoja kuinka onnellinen olenkaan. Suhteessa ollessani kuvittelin olevani onnellinen mutta silti jonkin puute kalvoi koko ajan. Tämän tunnistin vasta eron jälkeen.
Eniten tuossa jutussa jäi kummastuttamaan tuo väite, että ovat olleet onnellisia exiensä kanssa mutta silti salamarakastuivat. Minun ajattelutapani on tämän suhteen melko mustavalkoinen ja en usko, että k
Minä uskon, että kolmas pyörä ei pääse rakastuneiden väliin. Mutta rakastumisvaihe kestää max viisi vuotta, ja kyllä sen jälkeen kolmas pyörä pääsee mihin tahansa väliin - jos antaa itselleen luvan. Jokaisessa pitkässä parisuhteessa on vaiheita, jolloin etäännytään, lähennytään, taas etäännytään - ja silloin voi tapahtua mitä tahansa - jos sen itselleen sallii. Nämä etääntymiset eivät välttämättä liity parisuhteeseen mitenkään, vaan ihan omaan päähän.
itselläni on kaksi avioliittoa. Ensimmäinen kesti 20 vuotta, nykyinen 11. Vuotta menossa.
Avioliitto on sosiaalinen konstruktio jolla pyritään varmistamaan miesten varallisuuden siirto naisille.
Rakkaus ja himo ei tunne keinotekoisia rajoja. Ihminen voi rakastaa ja haluta useampia ihmisiä samaan aikaan, aina ei edes sukulaissuhteet tai ikäerot rajoita asiaa.
Ne jotka ovat vaarassa jäädä häviölle kertovat ettei se ole oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisia rakkaustarinoita.
po. Suomalaisia pettämistarinoita
Tässä tarinassa kukaan ei pettänyt ketään. Kannattaa lukea se koko juttu.
Ketju on täynnä kateellisia joita harmittaa etteivät itse ole löytäneet sitä elämän suurinta rakkautta. Aika harvoin sitä löytää parikymppisenä.
Jos sitä lehtijutussa ei tarpeeksi hyvin ilmaistu, niin kyllä petti. Petti, järjesti omat kuviot valmiiksi ja sitten vain häipyi.
Minkä lasket pettämiseksi? Olivat yhden kerran pussailleet. En laske sitä pettämiseksi.
Alkoivat tapailla vasta sen JÄLKEEN kun olivat eronneet puolisoistaan. Eli hoitivat homman niinkuin se pitää hoitaa.
Vai oletko sitä koulukuntaa että kuolema on ainoa joka saa erottaa?
Kerrotko miten sinun mielestä ero hoidetaan ettei kenellekään tule paha mieli? Arvaa mitä? Monelle tulee silti paha mieli, hoidit asian ihan millä tavalla tahansa. Ainoa mitä silloin teet on että hankit itsellesi parempaa mieltä. Toinen on silti ihan romuna.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hävettää tuollaisten puolesta. Miksi kehua liiton hajottamisella. Tuollaisten takia naisiin ei luoteta eikä mieskään ole muuta kuin lammas joka on vietävissä
Mies petti ihan samalla tavalla. Se teillä moralisoinnissanne ja haukkumisessanne tuppaa unohtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin me tehtiin. Kaksi varattua kohdattiin yössä ja meidän kohdallamme jätettiin suudelmatkin suutelematta. Palasimme molemmat omien perheidemme luo ja arki jatkuu. Puolison kanssa viedään lapsia harrastuksiin, laitetaan kotia, käydään töissä, syödään yhdessä ... Koko ajan sielussa kalvaa suru ja kaipuu. Kaikki väri on kadonnut maailmasta. En enää mitään halua elämältä. Lapset on kuitenkin vielä kouluikäisiä niin kai näin on paras.
pääset yli, kun tajuat, ettet oikeasti tunne toista ihmistä. Olet rakastunut omaan fantasiaasi jostain paremmasta.
Kyseessä ei välttämättä ole paremman tavoittelu vaan
No nämä ovat olleet yhdessä jo useita vuosia. Kuvittelulla näyttää onneksi olleen totuuspohjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hävettää tuollaisten puolesta. Miksi kehua liiton hajottamisella. Tuollaisten takia naisiin ei luoteta eikä mieskään ole muuta kuin lammas joka on vietävissä
Mies petti ihan samalla tavalla. Se teillä moralisoinnissanne ja haukkumisessanne tuppaa unohtumaan.
Minä en ole tässä ketjussa moralisoinut, mutta kyllä minun mielestäni nainen on rasiauttavammassa asemassa. Koska lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin me tehtiin. Kaksi varattua kohdattiin yössä ja meidän kohdallamme jätettiin suudelmatkin suutelematta. Palasimme molemmat omien perheidemme luo ja arki jatkuu. Puolison kanssa viedään lapsia harrastuksiin, laitetaan kotia, käydään töissä, syödään yhdessä ... Koko ajan sielussa kalvaa suru ja kaipuu. Kaikki väri on kadonnut maailmasta. En enää mitään halua elämältä. Lapset on kuitenkin vielä kouluikäisiä niin kai näin on paras.
Näissä pitää aina muistaa, että yhtä ilmeisen onnistunutta kumppanin vaihtoa (kuten tuo lehtijuttu kai oli) kohden on kymmenen sellaista jotka epäonnistuvat.
Eli pikkujoulujen tai muitten pirskeiden huumassa tulee, usein alkoholin suosiollisella avustuksella, vahva ihastuminen. Sitten erotaan entisistä suhteista, koska niissä on tylsää ja puoliso ei osaa lajitella pyykkejä oikein ja hammastahnatuubiakin puristaa aivan väärin. Ensimmäiset kuukaudet on yhtä onnen possunpunaista ilotulitusta ja erotiikan räiskettä! Kunnes huomataan että uudenkin puolison henki haisee aamuisin, töllöttää jalkapalloa silloin kun pitäisi viikata pyykkejä ja että on patologinen myöhästelijä ja asioitten unohtelija. Sitten, eräänä syksyisenä, pimeänä iltana mieleen hiipii ajatus "oliko alunperinkään hyvä idea ihastua tuohon"? Erotiikkaakin oli viimeksi kesäkuussa eikä ollut kummoista silloinkaan. Itse asiassa exän kanssa oli jopa parempaa, silloin kun oli...
Vai on värit kaikonneet? Kyllä se vaan on niin että oikean elämän tv- lähetykset ovat mustavalkoisia, eli käytännössä eri asteisen harmaata. Lakkaa haihattelemasta, ja mieti tarkkaan mistä haaveilet. Joskus kohtalo on leikkisä ja saat sen mistä olet haaveillut, mutta oletko valmis siihen, ja kuinkas sitten jos huomaat haaveilleesi sellaisesta josta ei olisi kannattanut haaveilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin me tehtiin. Kaksi varattua kohdattiin yössä ja meidän kohdallamme jätettiin suudelmatkin suutelematta. Palasimme molemmat omien perheidemme luo ja arki jatkuu. Puolison kanssa viedään lapsia harrastuksiin, laitetaan kotia, käydään töissä, syödään yhdessä ... Koko ajan sielussa kalvaa suru ja kaipuu. Kaikki väri on kadonnut maailmasta. En enää mitään halua elämältä. Lapset on kuitenkin vielä kouluikäisiä niin kai näin on paras.
Näissä pitää aina muistaa, että yhtä ilmeisen onnistunutta kumppanin vaihtoa (kuten tuo lehtijuttu kai oli) kohden on kymmenen sellaista jotka epäonnistuvat.
Eli pikkujoulujen tai muitten pirskeiden huumassa tulee, usein alkoholin suosiollisella avustuksella, vahva ihastuminen. Sitten erotaan entisistä suhteista, koska niissä on tylsää ja puoliso ei osaa lajitella pyykkejä oikein ja hammastahnatuubiakin puristaa aivan väär
olipa harvinaisen hyvä kirjoitus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hävettää tuollaisten puolesta. Miksi kehua liiton hajottamisella. Tuollaisten takia naisiin ei luoteta eikä mieskään ole muuta kuin lammas joka on vietävissä
Mies petti ihan samalla tavalla. Se teillä moralisoinnissanne ja haukkumisessanne tuppaa unohtumaan.
Minä en ole tässä ketjussa moralisoinut, mutta kyllä minun mielestäni nainen on rasiauttavammassa asemassa. Koska lapset.
Päätit jatkaa moralisointia ja kasoisstandardeja.
Vierailija kirjoitti:
Miten tilanne olisi "pitänyt hoitaa"?
Lähteä kotiin kun tuntee yllättävää vetovoimaa toista kohtaan? Käsitellä itse syvimmät tunteensa ja tarpeensa terapiassa? Kertoa kumppanille? Unohtaa? Käyttää tapahtumaa seksifantasiana runkatessa tai nussiessa puolisoaan? Puhua kumppanin kanssa et mitä kuuluisi tehdä?
Voin kertoa miten itse hoidin vastaavan tilanteen. Kohtasin alkuvuodesta yökerhossa ihmisen ja siinä oli vähän samanlainen tilanne kuin jutussa kuvattiin. Ei hän hyökännyt suutelemaan, mutta katseet kiinnittyivät ja hän tuli luokseni. Selkeästi oli molemmin puolin fyysistä vetovoimaa. Jutellessa paljastui, että meillä oli paljon yhteistä. Juttelin hänen kanssaan loppuillan ja oli hauskaa. Kotiin lähtiessä halasin ja kiitin illasta. Siinä se. Jäi hyvä muisto molemmille eikä ketään loukattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas 2 avioerolasta tähän maailmaan. Kyllä ne jossain vaiheessa rupee oirehtimaan ja yhteiskunta maksaa kulut. Hyi s-tana!
Säälittävää. Tuollaisille ääliöille ei pitäisi antaa minkäänlaista huomiota mediassa ja luoda sitä kautta vaikutelmaa, että kyseisen kaltainen toiminta on arvostettavaa js tavoiteltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli täysin outo juttu.
Ei kukaan lapsia omaava riko lastensa perhettä vain sen vuoksi, että on vahvaa kemiaa.
Eikä kenenkään lapset ota ilolla vastaan äidin uutta miestä, jos erosta on alle vuosi.
Eikä kukaan mies vaihda 11 vuotta vanhempaan, lapselliseen naiseen, joka ei enää voi saada omia lapsia ja ryhdy uusperheeseen ihan helposti.
Uusperheen muotoutuminen kestää tutkimusten mukaan 4-7 vuotta, ja sitä ennen on paljon vääntöä. Kukaan uusperheeseen menevä ei voi väittää, ettei ole koskaan edes riidellyt mistään.
Tämän kemian on oltava jokin traumaperusteinen kemia. Koko kuviossa ei ole mitään järkeä muuten.
Meillä on uusperhe. Ei ole tarvinnut riidellä vielä 15 vuodessa mistään siihen liittyvästä varsinkaan, eli ei kannata yleistää. Aloimme seurustella lapsen ollessa vuoden ikäinen ja yhteen muuttaessakin oli selvää, että toista vanhempaa ei olla korvaamassa, mutta samassa taloudessa asuessa myös toisen aikuisen tulee vastata lapsen tarpeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Minä väitän että on olemassa ihminen jota kohtaa tunteet vaan yksinkertaisesti ovat vahvat alusta loppuun.
Mitä tunteita voi olla täysin tuntematonta ihmistä kohtaan? No, seksuaalista halua ehkä, mikäli kuuluu niihin ihmisiin, joilla seksuaalinen halu syttyy pelkästä ulkonäöstä, mutta halu ei kai ole tunne - eli sitten pitäisi sanoa, että "on olemassa ihminen, jota kohtaan seksuaalinen halu vaan yksinkertaisesti on vahva alusta loppuun".
Itselläni myös nyt 18 vuotta kestänyt erittäin hyvinvoiva suhde enkä voisi kuvitellakaan, että päässä naksahtaisi niin pahasti, että tekisin hetken mielijohteesta noin. En aivan usko tuota jutun väitettä, että aiemmissa suhteissa oli kaikki hyvin.
Jutun pohjalta arvellen naisella saattoi toki olla sekin, että ilmeisen nuoresta saakka ollut samassa suhteessa niin on tullut sitten jokin "uuden nuoruuden" elämisen tarve. Tai muuten vain aikuistuessa muuttunut ihmisenä niin, ettei vanha suhde enää olekaan yhtä oikea kuin tuntui joskus 2-kymppisenä. Monille hyvin nuoresta yhdessä olleille käy niin.
Vierailija kirjoitti:
Osaatko lonkalta sanoa kymmenen paria jotka ovat pysyneet yhdessä parikymppisistä nelikymppisiksi?
Jos luette jutun, niin huomaatte että ratkaisu oli oikea. Mikään määrä terapiaa ei muuta parisuhdetta sellaiseksi. Terapia voi tehdä suhteesta siedettävän, mutta miksi siihen pitäisi tyytyä?
Terapian tarkoituskaan ei välttämättä ole saada suhdetta kestämään, mutta siinä annetaan parisuhteen toisellekkin osapuolelle selkeä viesti että jotain on pielessä, käsitellään niitä asioita ja päädytään ehkä jopa yhdessä siihen että ero on paras ratkaisu. Näin ero on edes vähän siedettävämpi.
Tuollainen salama kirkkaalta taivaalta ero 18 vuoden jälkeen on niin traumatisoiva, että se jätetty ihminen ei välttämättä pysty enää koskaan uuteen parisuhteeseen. Siinä menee luottamus niin täysin hajalla koko elämään. Olen kokenut tuon. Noin ei vaan tehdä ihmiselle jota edes joskus on rakastanut.
Niin sitä luulisi, että pitkää suhdetta pettäjä edes yrittäisi kunnioittaa. Mutta kun ollaan siinä pisteessä, että on jo antanut itsensä rakastua, niin siinä vaiheessa ei auta mikään järkipuhe ja siinä vaiheessa tälle rakastuneelle ihmiselle on ihan sama, mitä exälle tapahtuu. Hän on vain ja ainoastaan oman tunteensa vallassa.
Kenellä tahansa ihmisellä voi parisuhde loppua milloin tahansa ja mihin tahansa, vaikka entisyyttä ei olisi mistään pettämisistä. Kerta se on ensimmäinenkin.
Olen itse päätynyt nykyiseen suhteeseeni oman pettämiseni kautta, en ole mitenkään ylpeä siitä, eikä kyseessä ole se, että flirttailisin kaikille ja aina viehättävän miehen nähdessäni hyppäisin tämän syliin. Tässä suhteessa olen ollut nyt 15 vuotta, enkä ole pettänyt, ei ole minkäänlaista houkutustakaan sellaiseen ollut.
Vierailija kirjoitti:
Taas 2 avioerolasta tähän maailmaan. Kyllä ne jossain vaiheessa rupee oirehtimaan ja yhteiskunta maksaa kulut. Hyi s-tana!
Kaipaako joku oikeasti aikaa, jolloin avioeroon ei ollut mahdollisuutta, ainakaan naisella? Jännää. Autoritäärisuus istuu joissain ihmisissä vahvana.
Jos sitä lehtijutussa ei tarpeeksi hyvin ilmaistu, niin kyllä petti. Petti, järjesti omat kuviot valmiiksi ja sitten vain häipyi.