Kirje nyksän eksälle. Narsistinen toinen nainen

Minun naislogiikalla viestissä kirjoittaja kuitenkin  pyrkii ottamaan tilanteesta vastuun elämää kokemattomalla  tavallaan. 

Miesten haluttomuus olla yksin ja miettiä eroa, ratkaisujaan, on kompelöä. Poikkeuksia on tietysti, mutta olisin viestin kirjoittajana ehkä vielä jonkun aikaa seurannut ja odottanut tilanteen kehittymistä. Se itsevarmuus, mikä hänessä nyt on juontaa miehestä, ei hänestä itsestään, ja silloin ei hänen oman elämäns äperusta ole vielä kunnolla rakennettu. 

Sellaisten sanojen käyttö kuin uhri, surutyö jne ovat tahdittomia käyttää henkilöstä, jota ei tunne kuin miehen puheiden kautta ja muutamista tapaamisista. Jos ei ole itse kokenut läheisen menetystä, eron tai kuoleman kautta, se prosessi on niin paljon kaikkea muutakin alkaen aina lapsuudesta asti. Tunteita voi vyöryä valtavasti ja niinpä usein puhutaan surun prosessoitumisesta ihmisessä kuin että ihminen tekisi työtä surun (=surutyö) vuoksi. Tähän prosessiin on syytä suhtautua varovaisen kunnioittavasti, eikä olettaa sen kohdentuvan vain yhteen asiaan niin kirjoittaja olettaa exän tekevän.

Koen, ettei kirjoittaja kykene syvällisesti kohtaamaan vaikeita elämäntilanteita. Mikään poikkeus hän ei monestakaan ole.  Ilmeisesti se helpotti kirjoittajaa ja sai edes hetken tunteen hallita sekavaa tilannetta. Varoisin silti ottamasta kantaa  puolison edellisiin suhteisiin ja vertaamaan niitä nykyiseen ennen kuin on vuosia kulunut. 

Ylimielinen ja törkeä. Jospa ei ole henkilökohtaisesti tuota kellekään lähettänyt.

Olipa törkeän omahyväinen kirjoitus tuolla linkissä. Nimenomaan narsistilta vaikuttaa. Ja pahasti. Järkyttävää.371

Kommenteissa aika osuva vastaus:

Minä voisin olla tämän kirjeen kohde, ehkä olenkin. Ensin nauratti, mutta sitten kuitenkin otti sen verran päähän, että jaksan tämän vastineen kirjoittaa. Uskon, että moni tilanteessani oleva ajattelee samoin ja moni nyxä voisi viestistäni toivottavasti jonkun sanoman sisäistää. En kuitenkaan kokemuksesta pidätä hengitystä.

Hyvä exäni nyxä.

Kiitos paljon yhteydenotostasi, jonka kaikesta huolimatta uskon kumpuavan hyväntahtoisuudesta. Uskomattoman naiivista hyväntahtoisuudesta, mutta hyväntahtoisuudesta siltikin.

Tahtoisin nyt kuitenkin keskustelun avattuasi korjata muutamaa väärinkäsitystä, jotka kirjeestäsi ilmenevät.

Ensinnäkin en syytä sinua erosta. Pyydän kuitenkin kunnioittavasti ettet puhu asioista joista et todellisuudessa tiedä mitään, tai oikeastaan voikaan tietää.

Tulet oppimaan, että parisuhde voi hyvin jos siinä olevat ihmiset voivat hyvin. Tulet myös oppimaan, että kukaan toinen ihminen, et sinäkään pysty aina tekemään sen toisen oloa hyväksi, et vaikka kuinka olisi rakkautta ja se arki olisi niin täydellistä kun arki voi olla. Ihminen kokee kasvukipuja, ulkopuolelta tulevaa painetta ja muita omia kriisejään. Tällöin ei kukaan muu voi sitä oloa parantaa, vaan ihmisen on itse käytävä läpi omat prosessinsa ja kasvunsa, määriteltävä arvonsa ja suunta elämälleen. Tämä on kaikille raskasta ja voin kertoa 18 vuoden kokemuksella, että exäni, se sinun nyxäsi on tässä todella huono. Siis aivan onneton. Tässä kohtaa sinä astuit hänen elämäänsä ja tarjosit oivan oikotien pois kaikesta käsiteltävästä ja kasvusta. Teidän ongelmanne on, mihin tämä hänen kohdallaan johtaa.

Elämämme ei kuitenkaan ollut riitelyä, ei tahdottomia kompromisseja, mökötystä tai etäistä. Me rakastimme kyllä, ihan koko perhe. Me hellimme, hyväilimme, rakastelimme, puhuimme ja vannoimme rakkautta toisillemme. Me hoidimme ja rakastimme lapsiamme, me nauroimme heille ja heidän kanssaan siten, kun vain vanhemmat voivat nauraa ja he nauroivat meille ja meidän kanssamme vain siten, kun rakkaudessa kasvaneet lapset voivat nauraa. Kaikki tämä tapahtui myös sen erittäin lyhyen aikaa, kun kerkesit perheemme elämän taustalla olemaan. Meillä oli hyvä elämä ja me olimme onnellisia. Exäni ei ollut siinä tilanteessa, että hän olisi siitä kaikesta pystynyt pitämään kiinni ja se on ikävää, mutta hänen häpeänsä. Minä en ala historiaani muuttamaan sinun tai exäni omantunnon tähden. Suljen muistoni juuri sellaiseen arkkuun, kun minä päätän.

Tästä pääsemmekin jouhevasti seuraavaan väärinkäsitykseen, en syytä sinua erosta. Ero ja miten se hoidettiin yhtäkkiä, järkyttävän epäkunnioittavasti ja itsekkäästi, kuten myös pettäminen ja valehtelu, ovat täysin sinun miehesi tekosia. Enkä syytä häntäkään erosta, säälin häntä. Vaatii todella julman, itsekkään ja todellisuudesta irtaantuneen henkilön hoitamaan asiat kuten hän hoiti.

Syytän sinua kuitenkin monesta asiasta. Syytän sinua siitä, että et kunnioittanut minua tai lapsiani yhtään niiden kuukausien aikana, kun sinnikkäästi vakuutit miehelleni hunommuuttani ja sitä, miten onnellinen hän olisi kanssasi ja miten onnellisia kaikki olisivat, jos hän vain jättäisi minut (kyllä, luin ne viestit). Syytän sinua siitä, että yritit syrjäyttää minua omasta elämästäni tilanteessa, jossa minulla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua. Sinä tiesit tilanteesta, minä en. Syytän sinua siitä, että kun sinun ja mieheni rakkaustarinan alku sitten kesken arkeni minulle paljastui ja lähtö tuli, et kunnioittanut pyyntöäni toimia järkevästi ja antaa meille hetki erota ilman sinua. Olisit saanut miehen kyllä, mutta yhtäkkinen ero ei jätä jälkeensä kun raunioita, kuten tekikin. Pyysin sinua antamaan hetken tilaa, jotta saan lapsemme edes vähän tasapainotettua tilanteeseen ja eroon. Tiesin, että se lasten isä ei tunnehöyryissään tähän kyennyt ja toivoin sinun olevan vastuuntuntoisempi. Tämä ei sinulle käynyt, vaan sinun oli päästävä elämään uutta onneasi heti ja täysillä. Lapset kyllä sopeutuvat. Syytän sinua itsekkyydestäsi ja siitä, että tunget lusikkasi soppaan joka ei sinulle kuulu. Eromme ei kuulunut sinulle, eikä sinun mielipiteitäsi olisi siinä kaivattu.

Olet aivan oikeassa, että lapseni käyttäytyvät luonasi. Heidät on siihen kasvatettu. Se mitä sinä et näe, on se paha olo jonka he purkavat luonani joutuessaan olemaan tilanteessa jota he eivät hyväksy tai ymmärrä. Minä valvon heidän kanssa yöt ja puhun moraalista, virheistä, rakkaudesta ja kertaan heidän kanssa sitä, ettei heidänkään tarvitse uskoa vain kuvitelleensa meidän perheemme onnen. Puhun heidän kanssa asioista, joita en itsekään ymmärrä enkä toisaalta haluakaan ikinä omata sellaista moraalikäsitystä, että ymmärtäisin. Juuri kun olemme päässeet hieman jaloillemme, te keksitte jotain uutta. Ymmärrettävää sinällään, rakkauden huumassa toimitaan, mutta me emme välttämättä kerkeä mukaan aina. Lasteni tukeminen vie yhdeksänkymmentä prosenttia voimavaroistani, voi periaatteessa sanoa, että se sinun uusperheonni revitään minun selkänahastani. Teen tämän mielelläni kuitenkin, sillä haluan kaikesta huolimatta, että lapseni kasvavat hyvinvoiviksi aikuisiksi.

Kun otan tämän esille ja pyydän hetken hengittämään, antamaan lapsille aikaa ja teitä ottamaan myös vastuuta lasten hyvinvoinnista, olen katkera, joka onkin sitten se viimeinen väärinkäsitys jonka haluan korjata. En ole katkera.

Olen väsynyt ja olen huolissani lapsista. Niin ovat ammattilaisetkin. Mitä eroon tulee, olen jo kauan sitten hyväksynyt sen, että asiat menivät kuten menivät. En kaipaa miestä takaisin ja jos olet sisäistänyt mitään tästä viestitsä, ymmärrät varmasti miksi. Hän oli minulle todella rakas ja tärkeä, kasvoin hänen kanssaan ja hän on lasteni isä. Hän on kuitenkin niin sanoinkuvailemattoman hukassa, julma ja itsekäs, että aikuisena itsevarmana ihmisenä tiedän ja tunnen aidosti, että minulla on parempi olla ilman häntä. Meidän tarinamme oli hieno ja hyvä, sinä saat aloittaa oman tarinanne… niin.. mistä? Kun te luulette, että istun yksin kotona itkemässä, olen todellisuudessa panemassa, ystävien kanssa juhlimassa, lenkillä, joogassa tai luen tyytyväisenä kirjaa. Poislukien teidän jatkuvasti aiheuttamat sotkut, on elämäni oikein hyvää. Näen oman tulevaisuuteni valoisana ja teen kaikkeni, että kaikesta aiheuttamasta sotkustanne huolimatta, myös lapseni tulevat voimaan hyvin.

Lopuksi kerron vielä, että minua ei ihan vilpittömästi kiinnosta miten onnellinen tai onneton olet exäni kanssa. Toivon todella, että osaisitte nähdä muut ihmiset ympärillänne, mutta uskon jaksavani, vaikka jatkatte kuten tähän asti. Kivahan se olisi jos olisitte onnellisia, onnelliset ihmiset yleensä levittävät hyvää myös ympärilleen. Yhtä vähän kun minä haluan sinun puuttuvan minun ja exäni suhteeseen, niin minä haluan puuttua teidän suhteeseen. Kaikkea hyvää siis tulevaisuuteen ja toivottavasti ei törmäillä.

Ystävällisin terveisin,

The real OG.

"Anteeksi että rikoin unelmasi ehjästä ydinperheestä, mutta lie terveellistä meille kaikille pohtia, onko se todella tärkeä itseisarvo."

Kunnon muka-anteeksipyyntö: Ensin pyydetään anteeksi, mutta jo heti samassa virkkeessä vähätellään, että eihän se, mitä rikoin, ollut edes tärkeää :D

Vierailija kirjoitti:

"Anteeksi että rikoin unelmasi ehjästä ydinperheestä, mutta lie terveellistä meille kaikille pohtia, onko se todella tärkeä itseisarvo."

Kunnon muka-anteeksipyyntö: Ensin pyydetään anteeksi, mutta jo heti samassa virkkeessä vähätellään, että eihän se, mitä rikoin, ollut edes tärkeää :D

Juuri näin! Käsittämätön teksti. Millainen ihminen kykenee tuollaiseen ajatusmaailmaan?

Täytyy olla empatiakyvytön ihminen, joka noin ajattelee. Sille ei voi mitään, jos rakastuu. Kenenkään suhteen väliin ei voi mennä. Pitää odottaa, että toinen hoitaa eronsa fiksusti.

Niin epävarma tyyppi! Ja itsekäs paska vielä siihen päälle.

Vierailija kirjoitti:

"Anteeksi että rikoin unelmasi ehjästä ydinperheestä, mutta lie terveellistä meille kaikille pohtia, onko se todella tärkeä itseisarvo."

Kunnon muka-anteeksipyyntö: Ensin pyydetään anteeksi, mutta jo heti samassa virkkeessä vähätellään, että eihän se, mitä rikoin, ollut edes tärkeää :D

Meinasin kirjoittaa ihan samaa!

Tuolla logiikalla ei pitäisi häntäkään haitata jos (ja kun) mies lähtee jonkun uuden matkaan. Nämä lennosta vaihdetut suhteet kun ei tuppaa montaa vuotta kestämään, kynnys vaihtaa taas uuteen madaltuu joka kerta.

Taitaa olla muutenkin vielä aika tuore suhde kyseessä joten eipä siitä miehestäkään vielä niitä kaikkia puolia ole paljastunut. Joten ehkä kannattaisi olla vielä mitään kirjeitä kirjoittelematta.

En ole ikinä ymmärtänyt näitä ihmistyyppejä jotka pystyvät noin vain suhteesta toiseen hyppimään niin ettei edellisestä ole erottu kun on jo uusi tilalla. Näillä tuuliviireillä, kun siihen uuteen hekuma loppuu niin uusikko voi kokea saman kohtalon kuin se exäkin. Kun vaan ihastuu niin siinä hurmoksessa lentää se uusikkokin pesuveden mukana. Elikä sama teatteri mutta vain näyttämö vaihtuu. Uusikolla nousee pissi kupoliin helposti ja kuvittelee olevansa parempi kuin se exä mikä on ihan harhaluulo. 

Hyi mikä kirjoitus. Mukaymmärtävää, toista alentavaa, tekoempaattista lässytystä ja lällättelyä: "En ole kuitenkaan uhri, sinä olit sitä paljon enemmän."

Tuossa ei ole kyse mistään muusta kuin siitä, että narsisti näki tilanteen kilpailuasetelmana ja mielessään "voitti". Kyse ei ole mistään muusta kuin oman egon pönkittämisestä sillä, että vei toisen miehen ja rikkoi toisen perheen.

Tuttavapiirissäni oli vastaava tapaus parikymmentä vuotta sitten. Mies vaihtoi lennosta nuorempaan naiseen ja jätti taakse edellisen liiton lapset. Kun yksi lapsista aina välillä asui heillä, nyksä piti aina huolen valittaa siitä, kuinka "vaikea" ja huonosti kasvatettu tämä murrosikää ja vanhempien eroa kipuillut nuori tyttö oli. Tämän uuden, nuoren vaimon ja miehen liitto kesti sen saman 15v, kunnes mies jälleen pitkään jatkuneen pettämisen jälkeen vaihtoi lennosta nuorempaan naiseen. Siinä oli nöyrtymisen paikka. Miehestä ei ikinä tullut uskollista eikä lopunelämän kumppania hänellekään. Nyt elelee yh:na murrosikäisten lasten kanssa.

Löysin tämän ällöttävän klassikon. Ilmeisesti aiheuttanut huonoäiti sivustolla laajempaakin keskustelua ja vastauksia. Tuo kommentti joka tännekin on kopsattu on kyllä mainio.