Miten sosiaaliluokka näkyy naisilla?
Miten ylemmän keskiluokan nainen eroaa duunarinaisesta? Kun miehille on jo vastaava ketju, niin kirjataas havaintoja naisistakin.
Kommentit (251)
Vierailija kirjoitti:
Koulutus ei aina takaa sosiaaliluokkaa. Olen hyvin yläluokkaisesta perheestä ja koulutus sh, naimisissa lääkärin kanssa. Katson kuuluvani ylimpään luokkaan.
Mitä alemmassa sosiaaliluokassa nainen sitä enemmän on tekoripsiä, huulitäytettä, värjättyä tukkaa, tatuointia, röökiä ja kovaäänistä älämölöä.
Ööö, vain sinä itse kuvittelet kuuluvasi ylempään luokkaan. Tuolla koulutuksellasi olet tehnyt selkeän luokkalaskun riippumatta perhetaustastasi ja puolisostasi.
Ihan höpöjä juttuja täällä, kummallista stereotypiointia. Itse olen ihan alaluokkainen köyhä hoitaja, mutta en käytä alkoholia tai polta tupakkaa, luen paljon kirjoja, taidekin kiinnostaa jossain määrin, ei ole tatuointeja eikä lisäkkeitä. Harrastan liikuntaa. En ole älykäs enkä kaunis. Ihminen voi olla millainen vaan riippumatta koulutuksesta tai sosiaaliluokasta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan höpöjä juttuja täällä, kummallista stereotypiointia. Itse olen ihan alaluokkainen köyhä hoitaja, mutta en käytä alkoholia tai polta tupakkaa, luen paljon kirjoja, taidekin kiinnostaa jossain määrin, ei ole tatuointeja eikä lisäkkeitä. Harrastan liikuntaa. En ole älykäs enkä kaunis. Ihminen voi olla millainen vaan riippumatta koulutuksesta tai sosiaaliluokasta.
Mutta et ymmärrä korrelaation ja kausaliteetin eroa.
Missä täällä kuvaillun kaltaisia nuoria "alaluokan" naisia muka nykyään enää näkee työelämässä ?
Luulen että he ovat kokonaan työelämän ulkopuolella, elävät tuilla tai ovat kotona pienten lasten takia.
Työelämässä heitä saattaa olla jossakin syrjäisillä tehdaspaikkakunnilla.
Nuoret maatilan emännätkin ovat nykyään vähintään agrologeja.
Ja jos nuori nainen nykyään hakeutuu esim. siivoojaksi, hänellä on laitoshuoltajan koulutus ja jonkinlaista motivaatiota alaan. Eli ihan samaa (alempaa) keskiluokkaa mitä kaikki muutkin.
En minä kaupan kassojakaan mihinkään "alempaan" luokkaan luokittelisi. Ei siellä mitään räikeitä tatskoja harrasteta.
Stereotyyppisiä, karkeakielisiä duunariämmiä olen tavannut vain liukuhihnatyössä tehtaissa, mutta he ovat kaikki olleet jo iäkkäämpiä.
Ylemmän luokan naisissa on paljon työelämässä eteen päin pyrkijöitä ja alemmassa luokassa naiset tyytyvät vähempään ja usein jämähtävät tekemään vähemmän arvostettuja ja huonommin palkattuja töitä.
Vierailija kirjoitti:
Missä täällä kuvaillun kaltaisia nuoria "alaluokan" naisia muka nykyään enää näkee työelämässä ?
Luulen että he ovat kokonaan työelämän ulkopuolella, elävät tuilla tai ovat kotona pienten lasten takia.
Työelämässä heitä saattaa olla jossakin syrjäisillä tehdaspaikkakunnilla.
Nuoret maatilan emännätkin ovat nykyään vähintään agrologeja.
Ja jos nuori nainen nykyään hakeutuu esim. siivoojaksi, hänellä on laitoshuoltajan koulutus ja jonkinlaista motivaatiota alaan. Eli ihan samaa (alempaa) keskiluokkaa mitä kaikki muutkin.
En minä kaupan kassojakaan mihinkään "alempaan" luokkaan luokittelisi. Ei siellä mitään räikeitä tatskoja harrasteta.
Stereotyyppisiä, karkeakielisiä duunariämmiä olen tavannut vain liukuhihnatyössä tehtaissa, mutta he ovat kaikki olleet jo iäkkäämpiä.
Itse olen tavannut tehdastyössä Tampereella. Kolmosella alkoi ikä.
Mulla on yliopistotutkinto ja olen johtavassa asemassa työelämässä. En koskaan oikeastaan ajattele luokkajakoa ihmisten välillä, ei minun tarvitse sitä ajatella, otan vastaan ihmiset ihmisinä.
Joskus huomaan joissain tilanteissa ihmisten erilaisen aseman, jos esimerkiksi käyn keskellä työpäivää ruokakaupassa (koska voin itse päättää milloin olen työpaikkalla ja milloin muualla) niin esim tuttu duunaritaustainen on voinut kysyä että etkös sinä olekaan enää töissä. Eivät ymmärrä että joissain töissä kukaan ei kyttää ja töistä saa poistua kesken päivän.
Mulla ei ole tatuointeja, en juurikaan ostele merkkivaatteita eikä minulla ole tarvetta työn ulkopuolella puhua ammatillisista tai koulusaavutuksista tai lasteni vastaavista eikä tuoda niitä esille somessa.
Vierailija kirjoitti:
Hassua on, että monesti yläluokkaisten tai rikkaiden lapsista tulee huumeidenkäyttäjiä tai muuten rikkinäisiä ihmisiä. Esim. lääkärivanhempien lapset voivat olla todella hukassa, koska vanhemmilla ei ole aikaa tai kykyä osoittaa rakkautta. Ovat niin keskittyneitä omaan uraansa tai jo persoonallisuus on sellainen itsekeskeinen ja julma.
Sama monien yritysjohtajien lapsilla.
Tai sitten ne päätyvät taiteilijoiksi ja piireihin missä elämäntavat ei ole kovin terveellisiä. Oppivat tupakoinnin ja viinin lipittämisen sitä kautta :D
Päihdeongelma ja huumeiden käyttö on ilmiö joka ei katso sosiaaliluokkaa. Sen ilmentyminen, lieveilmiöt ja ympäristön suhtautuminen on erilaista. Rikkaan penskan on suvaittavampaa ja inhimillistetympää olla päihdekoukussa kuin lähiönistin. Itsekin tuossa etsit taustasyitä vauraiden perheiden lasten päihdeongelmille vaikka viestin tarkoitus on solvata ylempiä luokkia. Löytyykö samaa ymmärrystä köyhälle rappioalkoholistille?
Kouluttautuminen on maailman tehokkain ehkäisykeino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään lapsi enää, mutta kaunainen ja nähtävästi koulutusvastainen äitini (kouluttamaton luokka) sanoi vielä vanhoilla päivillään tohtoristyttärelleen eli minulle, että "sinun korkealle lukeneisuudestasi ei ole ollut sinulle mitään hyötyä" ja hymyili vielä narsistisesti päälle.
Saattoihan tuo äitykkäsi olla oikeassakin, katsotaas:
Mikäs olikaan sun kuukausipalkka ja koulutusala?
Paljonko on kertynyt sijoitusvarallisuutta koulutusputken aikana kasvamaan korkoa korolle?
Ehditkö solmia vakaan parisuhteen jo opiskeluaikana, vai veivätkö opinnot kaiken aikasi ja olet edelleen yksin?
Humanistisen alan väitöskirjahan ei ole varsinaisesti mikään vetonaula parisuhdemarkkinoilla XD
Itse asiassa koulutetulle naiselle on vetonaula. Kun hän ei etsi elättäjää, vaan tasaveroista fiksua kumppania.
Minulle tuon sitaatin on sanonut duunari :)